Hei kaikki,
olemme mieheni kanssa menossa 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäiseeen IVF-infoon helmikuussa. Käytiin noin puoli vuotta sitten juttelemassa lääkärin kanssa tilanteestamme ja päätimme, että meille paras hoito on IVF, nimenomaan vielä mikrohedelmöityksellä.
Minua mietityttää tosi paljon miten reagoin lääkkeisiin. Kaiken muun lisäksi...
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ollut lääkkeissä? Miten paljon on vaikuttaneet mielialaan ja onko tullut muita sivuoireita tai tuntemuksia?
Minkälainen elämäntilanne teillä on ollut hoitojen aikana, oletteko ottaneet vapaata tai muuten yrittäneet välttää stressiä?
Ja sattuuko harvestointi?
Huokaus. On niin paljon kysymyksiä, mutten saa niitä oikein kysymyksen muotoon edes. Alan olla tosi peloissani, mutta silti todella optimistinen. Tunnetta on tosi vaikea kuvailla, mutta en varmastikaan ole yksin näiden ajatusteni kanssa?
Meillä jännitystä lisää vielä se tosiasia, että miehelläni ei ole enää siittiöitä. Sytostaattihoidot ilmeisesti tuhosivat kaikki pari vuotta sitten. Onneksi siittiöitä pakastettiin ennen hoitojen alkua taannoin. Eli ne pakkasessa olevat onnenjyvät on meidän toivo. Toivottavasti ne riittävät.
Olisin todella kiitollinen, jos joku jaksaisi kertoa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan täällä minulle? Saisin ehkä samalla vähän jäsenneltyä omianikin ja pääsisin eroon tästä pelosta?
Kaikille täällä paljon voimia ja tsemppiä. Ja kaikille teille, joilla hoidot ovat tuottaneet tulosta, mielettömästi ONNEA! :-)
t. Aaanna75
olemme mieheni kanssa menossa 2,5 vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäiseeen IVF-infoon helmikuussa. Käytiin noin puoli vuotta sitten juttelemassa lääkärin kanssa tilanteestamme ja päätimme, että meille paras hoito on IVF, nimenomaan vielä mikrohedelmöityksellä.
Minua mietityttää tosi paljon miten reagoin lääkkeisiin. Kaiken muun lisäksi...
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ollut lääkkeissä? Miten paljon on vaikuttaneet mielialaan ja onko tullut muita sivuoireita tai tuntemuksia?
Minkälainen elämäntilanne teillä on ollut hoitojen aikana, oletteko ottaneet vapaata tai muuten yrittäneet välttää stressiä?
Ja sattuuko harvestointi?
Huokaus. On niin paljon kysymyksiä, mutten saa niitä oikein kysymyksen muotoon edes. Alan olla tosi peloissani, mutta silti todella optimistinen. Tunnetta on tosi vaikea kuvailla, mutta en varmastikaan ole yksin näiden ajatusteni kanssa?
Meillä jännitystä lisää vielä se tosiasia, että miehelläni ei ole enää siittiöitä. Sytostaattihoidot ilmeisesti tuhosivat kaikki pari vuotta sitten. Onneksi siittiöitä pakastettiin ennen hoitojen alkua taannoin. Eli ne pakkasessa olevat onnenjyvät on meidän toivo. Toivottavasti ne riittävät.
Olisin todella kiitollinen, jos joku jaksaisi kertoa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan täällä minulle? Saisin ehkä samalla vähän jäsenneltyä omianikin ja pääsisin eroon tästä pelosta?
Kaikille täällä paljon voimia ja tsemppiä. Ja kaikille teille, joilla hoidot ovat tuottaneet tulosta, mielettömästi ONNEA! :-)
t. Aaanna75
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt vaan viritätte kunnon suomalaisen sisu-fiiliksen päälle, ja käytte hoitoa kohti! Lääkityksiin reagointi on yksilöllistä, itsellä takana 5 IVF-hoitoa eikä yhdestäkään hoitosessiosta tullut mitään traagisia mielialamuutoksia tms. Töitä tein joka hoidon aikana, ja se olikin hyvä että oli paljon muuta ajateltavaa.
Jarrutushoito Synarela-suihkeilla aiheutti minulle hiukan yöhikoilua, ei muuta. Munasolujen kasvatuspistokset (tehty sekä Menopur-pistoksilla että Gonal-F kynällä) eivät aiheuttaneet muuta kuin pientä turboilun tunnetta munasarjoissa, kun munasolusaalista kypsyteltiin. Irrotuspistos - vain pientä valkovuotoa.
Punktiosta (en ole muuten koskaan kuullut termiä harvestointi?) on paljon mielipiteitä, mutta en lietso siitäkään kauhukuvia, ei ole tarpeen. Nopea toimenpide (alle 10min) ja tehokas kivunlievitys tekevät hommasta ihan siedettävän. Alkion siirto on minulla ainakin joka kerta ollut sekin kivuton toimenpide.
Hermohan oli minulla erityisen kovilla sitten kun aloin odottaa päiviä kuluvaksi siirron jälkeen, testiä odotellessa. Silloin olin kiukkuinen ja lyhytpinnainen. Se sallittakoot...
Hurjasti tsemppiä hoitoon, ICSI-hoidoilla saatte varmasti alkioita ja kyllä niistä joku kiinni jysähtää!
Lääkitysten;suihkeiden ja pistosten ohjelapuissa runsaasti kaikenmaailman oireita joita voi tulla hoidon aikana. Ensimmäisen hoidon alkaessa luin oireluetteloa kauhulla ja ajattelin etten pysty tekeen töitä ja pelotti jumalattomasti miten kroppa reagoi hormonilääkityksiin. 2 ivf-hoitoa jo takana pitkällä lääkekaavalla eikä oireita havainnut juuri nimeksikään. Jokaisen kroppa käyttäytyy omalla tavalla.
Suihkeista ehkä vähän hikoilua ja outoa oloa joskus. Pistoksista vatsaa turvotti ihan kivasti, ei juuri muuta. Tukihoito lugeista punktion jälkeen vähän huippailuja,huonoa oloa.Päänsärkyä jonkin verran ajoittain,mut mul kyl migreeni ja voi liittyy siihenkii.
Alunperin kyllä se oireluettelo hirvitti mikä tuoteselosteessa on.
Punktioon todella hyvä lääkitys; jotain tuntuvaa tunsin välillä;ei sattunut,eikä vihlonut mut jotain sinnepäin pari kertaa;ei oikeastaan edes huomaa kun vähän pöllyssä..
Alkion siirto ei edes tunnu; pahempaa oli pidätellä pissaa toimenpiteen aikana(2h rakossa ja pitää olla täynnä),tuntuu paineentunnetta rakkoon toimenpiteen aikana,mut kaikki siitä selviää.
Hei! Olen itse käynyt läpi 2 IVF:ää ja juuri aloittamassa kolmatta. Molemmat IVF:t tehty lyhyellä kaavalla, mulla ei ole ollut ollenkaan edellä kirjoittaneitten "jarrusumutteluja". Piikitykset on olleet ihan helppoja, kahden päivän jälkeen niitten kanssa on ihan vanha tekijä. Muita oireita lääkkeistä ei ole tullut, kuin tolkuton turvotus. Ja sellainen vähän tukala olo viimeisinä päivinä ennen punktiota, kun tuntuu, että koko vatsaontelo on täynnä munarakkuloita. Nesteiden juominen auttaa tähän tukalaan oloon ja juoda täytyykin paljon ainakin piikittelyn viimeisinä päivinä ja muutamana päivänä punktion jälkeen (munasarjojen stimulointi vaikuttaa jotenkin aineenvaihduntaan, en muista tarkalleen miten...).
Punktiosta sanoisin minäkin, että sitä ei kannata turhaan etukäteen pelätä. Siinä on puudutus ja todella hyvät kipulääkkeet suoraan suoneen ja aina kun ilme vähän värähtää, hoitsu lisää kipulääkettä ... Punktion jälkeen, kun puudutuksen vaikutus lakkasi, olin ekan IVF:n kohdalla melko kipeä sen illan. Tokan IVF:n kohdalla oikein odotin, että milloin se kipu tulee, eikä se koskaan tullutkaan! Eli nämäkin kokemukset vaihtelee eri kerroilla.
Alkion siirto on kivuton ja lyhyt toimenpide.
Oma kokemukseni on, että hoidot on fyysisesti paljon, paljon helpommat kuin mitä odotin. Henkinen puoli on sitten toinen asia. Miten pitää optimismia yllä ja samalla pitää jalat maassa ja muistaa, että jokainen hoito ei tuo toivottua tulosta? Piinapäivät (eli päivät alkion siirron jälkeen, odottaen päivää, jolloin saa tehdä raskaustestin) ovat todella yhtä piinaa ... silloin on syytä keksiä itselleen muuta ajateltavaa! Olenkin täällä monta kertaa kirjoittanut, että kannattaa antaa miehelle tehtäväksi keksiä molemmille tekemistä ja ajateltavaa piinapäiviksi!
Ja siitä vielä piti sanomani, että ihan töissä olen ollut hoitojen aikana, tosin olen ajoittanut hoidot niin, että töissä ei ole mitään ihan kamalaa stressiä samaan aikaan. Mutta kuten joku muukin tuolla jo kirjoitti, on vaan hyvä, että on muutakin ajateltavaa hoitojakson aikana, ettei ajatukset pyöri vaan tämän ympärillä!
Kiitokset kaikille tuesta ja tiedosta! Vähän helpompi valmistautua tulemaan, kun tietää enemmän mitä tuleman pitää hoitojen osalta. :-)
Lippu korkealle ja optimismi huippuunsa. :-D