Hiljainen ilta,
siksi voin ajatella.
Ajattelin sinun lähtöäsi.
Kun lähdit, en ymmärtänyt,
koska sanoit yhä rakastavasi.
Tänään ymmärrän enemmän.
Joka rakastaa, kärsii aina.
Se joka rakastaa enemmän,
kärsii enemmän.
Säännöstä ei ole poikkeusta.
Sinä kärsit enemmän,
- sinä rakastit enemmän.
siksi voin ajatella.
Ajattelin sinun lähtöäsi.
Kun lähdit, en ymmärtänyt,
koska sanoit yhä rakastavasi.
Tänään ymmärrän enemmän.
Joka rakastaa, kärsii aina.
Se joka rakastaa enemmän,
kärsii enemmän.
Säännöstä ei ole poikkeusta.
Sinä kärsit enemmän,
- sinä rakastit enemmän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun rakastaa.
Kärsii, satuttaa.
Kun ei ole rakkautta.
Ei ole tunnetta.
Silloin ei voi sattua.
Hyvää yötä
Niinhän se on, vain ne josta välitämme, voivat todella koskettaa. Tuntematonkin voi loukata, muttei todella satuttaa.
Millä Sinä kykenet mittaamaan, rakastiko Hän vai
Sinä enemmän ?
Hiljaisessa illassa, voin kuvitella Sinut
istumassa ja miettimästtä rakkauttanne. Mutta
mikä sai Sinut niihin mietteisiin, mikä herätti
kaiken eloon ?
Kysymyksiä, kysymyksiä.
Jälleen runosi on haikea, ja siitä on luettavissa
ihmisen ikävä. Pohdiskelua rakastamisen vaikeu-
desta.
Kuten joskus sanoin Sinulle, ei runosuonesi
tukehdu. Kyllä tämäkin runosi on osoitus siitä,
että Sinussa elää runosielu.
Silti toivoisin Sinulle ymmärtävää ihmistä lähel-
lesi, käteesi kättä.
Eipä kai siihen asiaan ole vielä keksitty mittareita; jokainen vai tekee omia päätelmiään, usein toivon varassa.
Niin, runoja syntyy yllättäen, ilman näennäistä syytä, kun ei enää odota. Muistot eivät katoa niin vain.
Luin yhden kerran ja sitten toisenkin.
Tuli vielä kolmaskin kerta.
Runossasi on kaksi pintaa, kumpaa
tahtoo liitää, sen valitsee.
Minä valitsen sen, joka sopii minulle.
Tämä oli erilainen, kuin aikaisemmat
runosi.
Ehdottoman koskettava!
Kiitos arviostasi. - Olen jo aikaa hyväksynyt sen, että lukija ottaa runosta sen, mikä sopii hänen elämäänsä ja kokemuksiinsa. Jopa väärinymmärtäminen voi olla lukijalle oikein. Ja siksi myös kirjoittajalle.
Sanasi pistivät miettimään...
Minä lähdin
vaikka rakastinkin
tai oikeastaan
lähdin niin kauan
kun vielä saatoin
rakastaa
Lähdin
ettei sydämeni olisi särkynyt
rakkauden loppuessa
se oli minun keinoni
selvitä
jättää rakkaus
henkiin
Ihmisyys on yhteistä, niin myös kokemukset. Ehkäpä myös jälkipohdinta ja katumus.
Se joka osaa rakastaa osaa myös kärsiä.Miksi se voi olla joskus niin vaikeaa? Hyvin tiivistetty ajatus tähän runoosi.
Saisit jo pienen kauniin rakkaus runokirjan näistä kauniista runoistasi.
Uskollinen ystävä, kauniista ajatuksesta, mutta epäilen vähän, mahtaisiko kukaan kustantaja huolia. Minun runoni ovat nykyrunoiksi liian ymmärrettäviä.