Tämä on ihan puhtaasta mielenkiinnosta esitetty kysymys, minulla ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.
Miksi siis näen vauvojen jatkuvasti lutkuttavan irtotuttia, jos sieltä ei kerta tule mitään,
ts. maitoa?
Eikö vauva huomaa jossain vaiheessa,
ettei tutista tule suuhun mitään nestettä?
Miksi siis näen vauvojen jatkuvasti lutkuttavan irtotuttia, jos sieltä ei kerta tule mitään,
ts. maitoa?
Eikö vauva huomaa jossain vaiheessa,
ettei tutista tule suuhun mitään nestettä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan pienillä vauvoilla (alle 4kk), tutin imeminen
ylläpitää imurefleksiä ja luo turvallisuuden tunnetta. Isommilla vauvoilla syynä on lähinnä tuo turvallisuuden tunne.
Useimmilla vauvoilla on käsittämätön tarve lutkuttaa jotainMaitoa he eivät voi juoda niin paljon, että saisivat tuon käsittämättömän imemisentarpeensa tyydytettyä. Jotkut vauvat eivät huoli tuttia, vaan imevät mieluummin omaa peukaloaan. Sittemmin siitä tulee tapa, joka tuo turvallisuuden tunnetta. Kaikilla vauvoilla ei kaikesta päätellen ole yhtä voimakas imemisen tarve.
ei se liity siihen että tuleeks sieltä mitään vai ei, ikeniä kutittaa koko ajan ja imeminen helpottaa siihen ja kun vauvat ei puhu niin suu kuivuu ellei tee jotain. mun poika täytti juhannuksena 1v eikä oo kovin innostunu enää tutista.
Kuulkapas nyt kaikki. Nykytietämyksen mukaan vauva ei tarvitse tutia ollenkaan. Ei ainakaan ensimmäiseen kuuteen viikkoon. Vauva imee rintaa niin usein kun haluaa.Näin vauva varmistaa, että äidillä maito riittää jatkossakin.Minulla on kaksi poikaa eikä kumpikaan tarvinnut tutia eikä myöskään imeneet peukaloa. Vanhemmat ovat keksineet tutin, että saavat lapsen hiljaiseksi, mutta eikö syliin ja viereen ottaminen lohduttaisi
enemmän.
Yhtä monta mielipidettä tutin tarpeesta on kuin on esittäjiäkin..
Meillä ainakin tutti tulee tarpeeseen. Poika imee rintaa ja syö tuttia ja sillon ku tutti tippuu, niin jo on sormet/käsi tilalla. Imemisen tarpeeksi sitä sanosin!
Tottakai syli lohduttaa, mutta se kun ei aina yksin riitä.
Jokainen päättää ite antaako lapselleen tuttia vai ei. Sinun poikasi eivät ole peukaloaan syöneet, mutta löytyy varmasti niitäkin joille peukalo on kelvannut. :)
uusimpien tutkimusten mukaan tuttia syövillä vaaveilla on pienempi riski saada huonot hampit.
Kerrohan, mistä luit tuollaisia tutkimustuloksia? Asia kiinnostaa kovasti.
Minulla on viisi lasta eikä yksikään ole huolinut tuttia eikä peukkukaan ole mennyt suuhun. He ovat saaneet rintaa silloin, kun ovat tarvinneet. Joillakin vanhemmilla on tapana työntää tutti isommankin lapsen suuhun, vaikkei lapsi selvästikään sitä ole vaatimassa. Itselläni on ollut hoitolapsia, jotka eivät ole tarvinneet tuttia kuin päiväunille laitettaessa, mutta vanhemmat ovat työntäneet sen lapsen suuhun heti, kun ovat tulleet lasta hakemaan. Minä olen lohduttanut omia ja hoitolapsia sylissä ja se on toiminut hyvin.
myös imemisen tarpeen suhteen. Meillä 2 ensimmäistä imi tuttia, vanhin oli koliikkivauvana paljon myös rinnalla, helpommalla pääsi rauhallisen toisen lapsen kanssa, joka rauhoittui ruokailujen välissä tutin avulla, ja rintaa sai vasta kunnon nälkään. Jolloin hän siis myös jaksoi syödä kunnolla eikä vaan näykkinyt tunnin välein esikoisen tavalla.
Nuorin sai tutin käyttöön jo keskolassa, mutta kuinkan ollakaan, kotiuduttuamme ei tutti enää kelvannutkaan. Ei minkään näköinen eikä kokoinen. N. 2,5- 3 kk iässä hän sitten löysi paukalon, jolla hän itse rauhoitti itsensä ruokalilujen välissä... mutta nyt lähes 5- vuotiaanakin tuo peukku on vielä käytössä. Mieluummin soisin hänen syövän tuttia, sen sai sentään "hukattua" kun oli aika vieroittaa (isommat vieroitettiin tutista n. 2- vuotiaina).
Annetaanhan lasten olla yksilöitä, jooko?
Minä en myöskään ymmärrä tätä tutti-asiaa. Minun pikkuiseni söi tuttia ens. kolme viikkoa, kun hänelle se opetettiin sairaalassa happikaapissa. No sitten hän hylkäsi sen itse, enkä saanut hänelle sitä enää suuhun. Mutta sitten puolen vuoden iässä rupesi imemään peukkua ja nyt on peukku aina suussa. Imetän vielä, että siitä ei pitäisi olla kiinni. Molempi huonompi, tyttö on esimerkki (huono) molemmille koulukunnille.. =)
Ihan tuo näyttää terveeltä silti näin kahdeksankuisena..
Esikoinen söi tuttia valtavalla imulla. Rintaa söi usein, tiheillä väleillä siis ja silti piti olla tutti siinä välissä.
Kuopus sen sijaan ei koskaan innostunut tutista. Mutta ei myöskään korvannut sitä peukalolla tms. Hänellä ilmeisesti ei ollut niin voimakasta imemisen tarvetta. Ruokailuvälitkin (rinnalla) olivat pidemmät..
Toinen siskoni söi tuttia 6-v. asti ja toisen siskoni tyttö imi tuttia niinikään vielä jonnekin 4-v asti.
Kyse ei edes ollut vauva-aikana annetusta ajasta tai sylissä pitämisestä tai turvallisuudesta: aikaa kun luonnollisesti piisasi enemmän esikoiselle kuin kuopukselle.... ja kuopus syntyi eron partaalla keikkuvaan parisuhteeseen.. olisi siis pitänyt olla toisinpäin tämä tutin tarve, jos kyse on tuosta aiemmin väitetystä hellyyden ja turvallisuuden ja läheisyyden tarpeesta. Minusta siis kyse on enemmänkin erilaisista lapsista.
Ai ne hampaat? Tuttia syövällä esikoisella ihan ok, ei vikaa. Mutta tutia syömättömällä kuopuksella etuhampaat lievässä "aurassa", ei nyt mitkään kurre-hampaat, mutta oikoa piti, kun ylipurentaa oli ylähampaissa. Että tässäkin meni väärin päin. Suun anatomia vain oli sellainen..
Tutti ei ole mikään nykyajan äiten keksintö, jonkinlainen tutti on ollut jo keskiajalla vauvoilla. Aivan kuten on ollut tuttipullokin jo tuolloin.
Minun mielestäni kyse on aivan luonnollisesta lapsen/vauvan kehitykseen liittyvästä asiasta ja yksilöllisestä jutusta.
En tajua miksi pitää syyllistää tässäkin asiassa äitejä??? Jos se tutin imeminen siis on pahasta ja johtuu jostain ajan ja empatian puutteesta ja vaillinaisesta vanhemmuudesta, niin miksi ei huudeta isejä mukaan; miksi ei syyllistetä isejä: tutin imeminen johtuu vajavaisesta lapsi/vauva-isä suhteesta..?? miltä kuulostaa????