Meillä hoitosuunnitelmaan on merkitty, että lapsen isä tapaa lasta kerran viikossa luonamme ja pari kolme kertaa kuukaudessa lapsi saa olla hänen luonaan muutaman tunnin. Mutta kun ei isää näy. Ja vaikka sovittaisiin mitä, niin sopimuksista ei pidetä isän puolelta kiinni. Äiti taas ei halua poikaansa edes tavata. Lapsi on 8-vuotias ja odottaa kovin varsinkin isän tapaamista, mutta minkäs teet?
Onko jollain muulla ollut vastaavanlaisia ongelmia? Ja miten olette ne selvittäneet?
Onko jollain muulla ollut vastaavanlaisia ongelmia? Ja miten olette ne selvittäneet?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Ota pikaisesti yhteys sos.työntekijään! Jos kerran huoltosuunnitelmaan on kirjattu tapaamiset, ym., niin ei muuta kuin asiasta tieto eteenpäin, että homma ei toimi isän puolelta. Lapselle asian viivyttely tekee "hallaa", tulee lisää turhia pettymyksiä, menee luottamus aikuisiin, lapsi tuntee turvattomuutta. Mitä nopeammin asia selviää; haluaako isä tavata lastaan vai ei, sitä paremmin pystytte lasta tukemaan.
suoraan isän kanssa,sanoa jollei tapaamiset onnistu ne harvenevat?Lapsi kuitenkin odottaa isäänsä.
Meidän huoltosuunnitelmassa lukee, että äiti tapaa kerran kuukaudessa lapsiaan. Joka toinen kuukausi äidin kotona ja joka toinen sijaiskodissa. Isän tapaamiset kerran kuukaudessa isovanhempien luona. Tapaamisia äidin kanssa on viime vuodelta sovittu 10 kertaa, mutta äiti on viime hetkellä perunut, tai on vaan jättänyt tulematta. Isän tapaamiset ovat satunnaisia, kun isä poistuu kotoaan aika useasti, kun lapset menee isovamhemmille.Asia tiedossa kunnan sos. toimessa, mutta hekään eivät ole voineet asialle mitään. Viimeiset kerrat, kun olen äitiä odottanut en ole kertonut äidin tulosta lapsille mitään. En jaksa enää katsoa niitä surullisia pieniä, kun äiti pettää lupauksensa. Sinulle neuvona. Älä kerro etukäteen lapsille mitään. Ei tule niin suuria pettymyksiä!
Mielestäni sijarin tehtävä on hoitaa lasta. Vanhempien ja sosiaaliviranomaisen on keskenään järjestettävä tapaamiset tai tapaamatta jättämiset, ja sitten ilmoitettava sijareille aikataulut.
Voihan olla mahdollista, että isä kokee nöyryyttävänä tapaamiset sijarin kodissa. Näin voisin kuvitella. Ehkä ne jo tuon ikäiselle lapsellekin ovat nöyryyttäviä sijaiskodissa ne tapaamiset. Näinkin voisi kuvitella.
Älä kerro lapselle, jos pelkona on pettymys. Voihan tuonikäinen jo olla itse yhteydessä omaan isäänsä puhelimitsekin, ja kysyä. Päästä irti on neuvoni, päästä irti niistä vanhemmista, ja keskity lapseen.
aikuinen ja vastuullinen ihminenkö antaa "nöyryytyksen" mennä lasten tapaamisen edelle?!
Sitäpaitsi, eihän isän tunteita (=nöyryytyksen kokemuksia) tarvitse ottaa huomioon - vaikka niillä olisi välillisiä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin - sillä lastahan näissä tilanteissa pitää aina ja vain ajatella. Joko huomaat putkinäköisyytesi?
Ei ole lapselle hyväksi missään olosuhteissa nähdä isäänsä nöyryytettävän. Se on aina nöyryytys lapsellekin. Lastahan sinun pitää ajatella, ei itseäsi.
En jaksa uskoa että lastensuojelu ketään nöyryyttämällä pääsee siihen tavoitteeseen, mikä sillä pitäisi olla.
lapsi pitää automaattisesti jotain tapaamistilannetta isälle nöyryyttävänä? Ei varsinkaan pienet ymmärrä. Mitä se kertoo isän asenteesta, jos näyttää pahan mielensä lapselle tilanteessa, jossa lapsen mielestä ei muuten olisi mitään pahaa/nöyryyttävää?
Huomaa, ettei sulla ole lapsista kokemusta, ei sitten ollenkaan. Ja onko täällä kukaan biovanhempi käynyt erikseen kertomassa, että pitäisi em. tilanteita nöyryyttävinä? Taas pelkkää sun mutua koko kirjoittelu.
lapsi on 8-vuotias.
valvotun tapaamisen olevan nöyryyttävää ei siinä tilanne ole aito niinkuin lapsen ja vanhemman välillä,millä halia tai pitää sylissä kun vieras ihminen tuijottaa ja kuuntelee vieressä.
Vangeilla on vankilassa tuollaiset tapaamiset.
sun vai lapsen mielestä?! Edelleen peräänkuulutan sitä, että vanhemman tulisi tehdä tilanne mahdollisimman mukavaksi lapselle, ja olla näyttämättä omia p****ja fiiliksiään lapselle ko. tilanteessa. Lapsi kun ottaa mallia vanhemmistaan ja ihan salettiin huolestuu jos huomaa, että vanhemmalle tilanne on jotenkin paha.
Lapsilla on taipumus olla hyvin lojaaleita vanhempiaan kohtaan vaikka nämä olisivat minkälaisia - oikeastiko lapsellekin pitäisi tulla näistä tapaamisista paha mieli, kun äidille/isällekin niin käy?!
sulla ei ole kokemusta lapsista. 8-vuotias ON vielä pieni, eikä hänen tarvitse ottaa harteilleen vanhempien nöyryytyksen kokemuksia. Jos nyt siis minkään ikäisen lapsen tarvitsee..
aliarvioit lapsen älykkyyttä.
järjestämällä tapaamiset muualle ja muulla tavoin. Ilman valvontaa. Valvontahan on viesti siitä, että lapsi on vaarassa vai kuinka. Mielestäni tämmöseen ei lasta pidä lainkaan altistaa.
Jos valvonnalla halutaan ilmaista lapselle ja vanhemmalle epäluottamusta, ilman varmaa tietoa, niin se on erittäin nöyryyttävää kuten kaikki ihmisten aliarvioiminen.
ilmeisesti yliarvioin vanhemman kyvyt suojella lastaan pettymyksiltä ja pahalta mieleltä!
yliarvioit lastensuojeluviranomaisen kyvyn suojella lasta pettymyksiltä ja pahalta mieleltä.
ei se ihan noinkaan ole läheskään kaikissa tapauksissa. Joskus voi olla, että valvotut tapaamiset on hätävarjelun liiottelua, mutta hyvin monissa tapauksissa se on järjestetty ihan lapsen tarpeisiin.
Lapset ovat kokeneet ja joutuvat valvomattomissa tapaamisissa niin pahoihin tilanteisiin, etteivät edes haluaisi mennä yksin.
Lapset siis eivät välttämättä oe, kuten esitit, vaan pitävät valvontaa välttämättömän, jotta tapaamiset voisi toteutua.
Kun lapset ovat jonkun aikaa saaneet olla turvallisessa kodissa, poissa vanhempien luota, niin heillä alkaa itsesuojelu pelata, eivätkä enää halua altistaa itseään pelottaviin tilanteisiin, jos ne on vältettävissä, esim. valvonnan kautta.
Aikuinen kuin aikuinen.
monet kerrat jälkeenpäin kuinka kurjaa oli
kun vieras ihminen oli tapaamisissa.Lapsen oma mielipide.
Miksi pitää asettaa lasta ollenkaan niin pelottavaan tilanteeseen, että hän haluaa suojeluksen ja valvojan paikalle. Jättäkää väliin. Herranjestas.
Kysymys on siitä, että pääsääntöisesti lapsella on tarve tavata vanhempiaan. Ei ole lapsen vika, jos vanhempien tapaamiselle ainoa mahdollisuus on valvottu tapaaminen. Lapsi saa hyviä kokemuksia vanhempansa kanssa olemisesta turvallisissa puitteissa, mikä on luonnollisesti parempi kuin että hän ei sijoituksen jälkeen enää tapaisi lainkaan esim. vaikeasti alkoholisoitunutta vanhempaansa, jolloin hänellä olisi muistoissaan kuva siitä vanhemmasta, jonka luota hänet huostaanotettiin.
noin. Lasta siis myös kuunnellaan. Lapsi haluaa tavata ja hänelle taataa valvonnalla turvallinen tapaaminen.
Aivan eri asia on lapsenkin kannalta, jos hän ei koe tarvitsevansa minkäänlaista taustatukea tapaamisissa, eikä pelkää olevansa minkään laisessa vaarassa, psyykkisesti tai fyysisesti, silloin varmaan ulkopuolisen läsnäolo lasta häiritsee.
Sellaisissa tapauksissa on menty varovaisuudessa liiallisuuksiin ja laitettu sellaiset tapaamiset valvotuiksi, joille ei todellisia perusteita ole ollut.
Sellaistakin näyttää tapahtuvan.
lapsiparalla aina tommonen vaikeasti alkoholisoitunut vanhempi. Jotain rajaa pitää olla yrittämiselläkin, lapselle pitää antaa rauha ja palata asiaan jos vanhempi nyt jostain kumman syystä joskus raitistuu. Mitä te niitä alkoholisteja hyysäätte, kun huostaanotetuilla lapsilla on paljon kunnon vanhempia, joiden tapaamisia tunnutaan vaikeutettavan niin lapsen kuin vanhempienkin suureksi suruksi ja menetykseksi. Näitä itsekkäitä alkoholisteja, jotka ripustautuvat lapsiinsa heti kun tilaisuus koitaa, on kuitenkin vain kolmasosa koko ongelmavyyhdistä.
mutta lapsen ainut oikea vanhempi ja myös rakas riippakivi. Vaikka lapsi tiedostaa, ettei omasta vanhemmasta ole hänestä huolehtimaan, niin lapsi ei lakkaa rakastamasta jollain tasolla kuitenkaan koskaan sitä omaa äitiään tai isäänsä. Se on se veri mikä vetää. Kyllä mullekin yrittävät nämä nyt jo isot lapset selitellä, kuinka ei muka ole mitään väliä, et aivan sama mitä vanhemmat tekee, mutta minä tunnen nämä lapset. Eivät pysty minua huijaamaan. Ilmeet ja eleet kertoo aivan muuta, kuin mitä suu puhuu. Sitten vielä, miten suhtautuvat mahdollisiin yhteydenottoihin ja tapaamispyyntöihin, paljastaa lopullisesti kaiken. Ovat valmiit antamaan kaikki pettymyksensä anteeksi, jos edes yhden kerran saisivat taas tavata.
Meidän lasten siät eivät ole alkoholisteja vaan aivan normaaleja työssäkäyviä miehiä.
Siksi se välinpitämättömyys onkin lapsille vielä ikävämpää, kun ei löydy syyllistä edes viinasta. Isät ei vain välitä, mutta välittävät uusista lapsistaan kuitenkin. Voitte miettiä miltä se lapsista mahtaa tuntua.
Syytän niitä alkoholistiäitejä. Ja annettiinko näille kunnon isäksi muille lapsilleen nyt osoittautuneille miehille aikoinaan edes mahdollisuutta saada näitä teille sijoitettuja lapsia itselleen. Otettiinko heidät mukaan kun lapsen kohtalosta on päätetty sosiaalivirastossa. Nämä miehet ovat valinneet elämän ilman riippakivialkoholistiäitejä, ja osoittaneet yhteiskunnalle, että arviot heidän vanhemmuudestaan menivät päin mäntyä. Lapset ovat kärsineet valtavat menetykset alkoholistiäitejensä takia. Tämän johtopäätöksen vedän siitä, mitä nyt kerroit.
Riskinähän näillä isillä on vieläkin, että jos he päästävät sijoitetut elämäänsä, niin alkoholiriippuvainen manipuloija tulee ja sotkee uusienkin lasten elämän luikerrellessaan ruikuttamaan. Alkoholistinarsistin repertuaari on rajaton, kyllä hän löytää aina keinot pilata toisten onni. Tuo on aivan kamalaa, mitä teidän sijoitetut ovat joutuneet kokemaan vaikka olisi ollut mahdollisuus kunnon isään. Onhan se isä olemassa uusille näiden sisaruspuolille. Katsokoon sossu peiliin, ketä aikoinaan kuunteli ja kenet sivuutti.
tarua ihmeellisempää ja sellaista joka menee sekä si
nun, että minunkin ymmärryksen yli.
Nämä isät ovat alusta asti tehneet selväksi, että eivät ole koskaan lapsia halunneet, joten heillä ei ole kovin suurta mielenkiintoa lapsiinsa koskaan ollut.
Molemmat myös totesivat vain olevansa tyytyväisiä lastensa puolesta, että ovat päässeet meillä hyvään kotiin, eikä heillä ollut missään vaiheessa aikomustakaan saada lapsia itselleen.
He olivat tulleet äidin taholta petetyiksi, koska hankkiutui raskaaksi heidän tietämättään ja vastustuksesta huolimatta.
Lapset siitä nyt kuitenkin ovat eniten kärsineet.
Heillä siis mahdollisimman huono alku tilanne heti syntymästä.
kuinka itsekäs näiden lasten äiti onkaan ollut. Petti miehét ja petti laspsensa. Mutta peli ei ole manetetty amalia, kiitos sinun, koska elämä on pitkä, jonain päiväna kenties petetyt lapset ja petetyt isät löytävät toisensa. Itsekkäät äidit saavat mitä ansitsevat. Kuka lie näille naiselle tuon käytösmallin opettanut.
äidin puolella niitä onnettomia lapsuustarinoita on riittänyt jo useammassa sukupolvessa, niin ei voi ihmiseltä vaatia, jos ei hänellä ole mitään mistä voimia ammentaa.
Ainut mikä tälläsissä tapauksissa vois pelastaa surkeuden jatkumisen, olisi kai sterilisaatio hyvissä ajoin. Se on kuitenkin äärimmäisen julma keino, ehkäisyksi, joten homma jatkuu....
Todella surullista. Toivon, että olisimme edes jotain eväitä ja parempia mahdollisuuksia pystyneet antamaan näille lapsillemme, mutta ei voi vielä tietää, vain toivoa. Geeniperimä näyttää kuitenkin säätelevän kaikkea, ihan pelottavan isossa mittakaavassa.
Luulen, että näidenkin lasten äiti on kuvitellut löytävänsä turvallisuuden tunteen ja tasapainon elämäänsä lasten myötä ja haaveillut saavansa ihan oikean perheen, mutta toisin kävi.
Ei kieroilemalla koskaan voi saavuttaa mitään hyvää ja kestävää.
Ei voi olla geeniperimä syynä tuohon käytösmalliin vaan kulttuurimme ja nykynaisten asenne päättäjiämme myöten. Tytöt kasvatetaan epä-äidillisyyteen tieten tahtoen maassamme ja pojatkin halutaan kasvattaa siihen, että äidillinen tyttö ei muka ole yhtä hyvä elämänkumppani kuin joku uraohjus. Kuvitellaan, että äidillisyys vie tasa-arvon naiselta, vaikka se ei ole totta. Meillä kyllä ollaan tasan niin tasa-arvoisia perheissä, kuin mitä nainen itse haluaa. Nainen voi määrätä kohtelunsa vaikka olisikin äidillinen tyyppi.
Näin tässä jokin aika sitten presidenttimme Halosen englanninkielisen haastattelun ulkomaisessa mediassa (sääli että hukkasin sen, enkä voi laittaa linkkiä), mutta siinä Halonen kehui maatamme sanoen että Suomessa naisen ei tarvitse tehdä valintaa lasten ja työn välillä, hän voi saada ne molemmat. Eli kaikki mulle nyt ja heti -naisia on maamme tätänykyä pullollaan, ja sehän näkyy teidänkin sijoitettujen elämässä todella konkreettisesti. Naisen ei tarvitse valita, hän voi saada kaiken, eikä tarvitse itse antaa mitään, muut, eli mies ja lapsi ovat tähän maailmaan siunaantuneet vain suomalaista naista varten, mutta suomalainen nainen ei ole ketään muuta kuin itseään varten tänne maailmaan putkahtanut. Tämä oli presidenttimme sanoma pähkinänkuoressa siinä englanninkielisessä haastattelussa, jota haastattelija kuunteli suu ammollaan. Päiväkotimalliamme ei ole huolittu muualle, ei myöskään sitä mallia, että molemmat vanhemmat viettävät suurimman osan arjestaan työpaikalla ja lapset päiväkodissa.
molemmat vanhemmat ovat uraihmisiä tehden pitkää päivää,ja vähät vapaa aikansa menee omissa harrastuksissa,laspen ollessa aina hoidossa,kuitenkaan kukaan ei kyseenalaista heidän vanhemmuuttaan?Lapset saavat nähdä 1.2t/pvä vanhempiaan,onko se oikeaa vanhemmuutta?Ei heiltä huostaanoteta lapsia,lasten heitteelle jätöstä.
olisikin kysymys pelkästään äidillisten tunteiden puuttumisesta tai urakehityksestä, olisi vielä aika yksinkertaista.
Näillä meidänkin lasten äidillä oli unelma oikeasta äitiydestä ja onnellisesta normaalista kodista.
Aikansa hän yrittikin unelmaansa toteuttaa ja vaati itseltään lähes täydellisyyttä.
Geeniperimä sitten hoiti loput. Eli hänellä ei ole pitkäjänteisyyttä missään asiassa. Luultavasti ADHD hänelläkin, kuten lapsillaan, näin hän ainakin on itse epäillyt,ja käyttäytyminen vahvasti myös viittaisi siihen. Tiedä kuinka pitkältä sekin on periytynyt. Tiedän perheen historiaa aika pitkälle, mutta en sitä käy tässä selvittämään, totean vaan, että se perimä on sieltä hyvin voimakkaasti nähtävissä ja luettavissa, kun heidän elämkohtaloitaan tarkastellaan.
Mulle eräs psykiatri kertoi tutkimuksesta, missä oli pystytty osottamaan geeniperimän merkitys. Siinä todettiin, että vaikka minkälaiset hyvät lähtökohdat ihminen saisi, siis ulkoiset puitteet,
kuten esim. sijaiskodista tai adoptiovanhemmilta, niin lopulta geeniperimä ratkaisee mikä ihmisestä tulee. Se on liian voimakas tekijä. Ilman tuota tutkimustakin olen jo itse voinut näistä meidän lapsista todeta saman ja monista muista adoptio/sijaislapsista. Me voimme vain tehdä parhaamme ja jättää herran haltuun loput. Emme voi mennä sen perimän ohi ja saada ihmeitä aikaan.
Valitettavasti.
Niin, mehän kaikki suomalaiset olemme omaksuneet kiitettävästi tämän lastemme hoidon pikkutaaperosta lähtien kodin ulkopuolella päiväkotilaitoksessa vieraiden aikusten hoteissa. Suomalaiset ovat maailman homogeenisin kansa syrjäisen ja eristyneen maantietellisen sijaitimme johdosta, joten kyllä, ehkä olet oikeilla jäljilla amalia, vaikka olis miellyttävämpää ajatella toisin.
Jos ajatellaan esim. massiivista sotalapsi-operaatiotakin, niin tuskin se ihan toisen geeniperimän äideille olis menny siinä mittakaavassa läpi, kuin meikämammoilla. Samoin päiväkotihoitoa ja loputon usko viranomaisten kasvuskykyyn ohi oman äidin. Ja ei pidä todellakaan unohtaa näitä meidän massiivisia huostaanottolukuja, nekin viittaavat suomigeenejen heikkouteen omien jälkekäisten huolehtimiskyvyssä.
Ilmoitan tapaamisten peruuntumisesta tai vanhemman pois jäämisestä sosiaalityöntekijälle, joka sitten tekee asiasta johtopäätöksensä.
Meille sijoitetun lapsen sosiaalityöntekijä on tehnyt kaikkensa, että lapsen biologiset vanhemmat tapaisivat lasta. Tapaamisia on mm. vähennetty, että edes harvat tapaamiset toteutuisivat, vanhemmille on selitetty, että lapselle pettymys on suuri, kun tapaamiseen ei tullakaan, tapaamisia on järjestty "puolueettomalla maaperällä" jne. Toinen vanhemmista onkin nyt jo vuoden ajan kiitettävästi tavannut lastaan sopimuksen mukaisesti, mutta toisen lapsi on nähnyt viimeksi kesäkuussa.
lapsi tulee kotiin joka toinen viikonloppu pe-su
ja loma-ajat on kotona joulunaikaa 2 viikkoa.
Yhtään tapaamista ei ole jäänyt väliin.
Lapsi odottaa ja laskee päiviä jolloin tapaamme.
toiset lapset odottavat innolla tapaamisia, toiset eivät edes halua tavata.
jotkut vanhemmat eivät välitä tavata, toiset eivät ymmärrä edes sijoituksen syitä ja hakevat purkua kiivaasti
ei mitenkään.
Lopulta se on ollut uskottava, ettei etenkään lasten isiä ole paljon kiinnostanut, erityisesti yhden lapsen. Muilla on tapaamisia ollut vaihtelevasti.
Kovasti paljon olen taustatyötä tehnyt muidenkin sukulaisten suuntaan, että lapsilla joku yhteys heihin voisi syntyä ja pysyä.
Kuitenkin on saanut tosi monta kertaa huomata, kuinka vastentahtoista omien lasten tai lapsenlasten tapaaminen voikaan olla. On tuntunut monta kertaa siltä, että ovat tavanneet , vain tavallaan siksi, että olen pyytänyt, eivätkä ole kehdanneet kieltäytyä.
Monesti on jo sovittu asiat, mutta kun ajankohta alkaa olla käsillä ei vanhempia, tai isovanhempia enää tavoitakkaan millään. Samaa on ollut kummien kanssa.
Lapsille on parempi, ettei edes yritä. Säästyvätpä niiltäkin pettymyksiltä.
Oletko ajatellut, että nämä biologiset vanhemmat saattavat tuntea niin suurtä häpeää huostaanotosta, syystä tai syyttä, että eivät kehtaa tulla lapsensa silmien eteen tai teidän sijareiden.
Sitten on sellainenkin asia, että mitä todennäköisimmin nämä ihmiset joutuvat elämässään tekemään tiliä menemisistään ja tulemisistaan niin monelle viranomaistaholle, jos kerran ovat niitä luusereita ja kaidalta tieltä eksyneitä tai muuten vaan ahtaisiin normeihin mahtumattomia, että he eivät enää rupee teille sijareille, jotka ette ole viranomaisia vaan siviilejä, tekemään selkoa asioistaan ja esteistään. Lapset kärsivät, ja kun tämä kerran tiedetään, niin lastensuojelujärjestelmän pitää muuttaa toimintatapojaan siihen suuntaan, että ainakaan häpeä ja nolous tai vanhempien kokema nöyryytys tai kyykytys ei aiheuta sellaista lopputulosta, että lapset eivät enää edes tapaa vanhempiaan. Huostaanottokulttuuri on teillä ammattisijareilla niin rutiinia, niin lähellä ja niin jokapäiväistä, että oletteko sen takia turtuneet ja unohtaneet miten suuri häpeä siihen biosuvulle liittyy.
tuohon ylemmäs. Sama homma: aikuinen ja vastuullinen ihminen sulkee pois omat häpeän tunteensa voidakseen tavata lastaan! Eikös se sun mielestä mee niin, että biovanhemmat on (lähes) aina valmiita tekemään KAIKKENSA saadakseen olla lapsensa kanssa?!
Kerrohan, mitä nämä mainitsemasi toimintatapojen muutokset mielestäsi olisivat? Päihdevanhemman ei tarvitsisi "tehdä tiliä" kenellekään, ja sijarit & sossut vain ristisivät kätensä ja toivoisivat, että kaikki menee niinkuin pitää..?! Mitäpä lapsen turvallisuudesta, pääasia ettei biovanhempi vain koe HÄPEÄÄ..!
No kun toisen ihmisen puolesta ei voi tuntea, ei tietää eikä elää. Jospa olisikin niin, että äiti tai isä ei kestä katsoa lapsensa kärsimystä ja ikävää ilmaantumalla kerran kuussa sossun tahdittamana puoleksi tunniksi näytille vain kadotakseen taas lapsen elämästä. Joku voi ajatella, että lapsi todella on onnellisempi ilman sitä kalvavaa ikävää ja muistuttamista äidistä ja isästä, kun kerran kuitenkaan ei yhdessä saada olla.
Ja mitä juoppoihin tulee, niin turha se on niiden tapaamisia pönkittää. Olkoon lapsi vaan rauhassa, koska edessä on kuitenkin heti täysi-ikäiseksi tultuaan joutua heitä hyysäämään ja syylistymään kun on reppanavanhemmat niin onnettomien tähtien alla syntyneet. Sitähän juopon lapsi ei koskaan saa anteeksi, mitä heidän vanhemmilleen on joskus paljon ennen lapsen syntymää tapahtunut tässä pahassa maailmassa.
mistään häpeän tuntemisesta ei ole kysymys. Siihen ei olla ainakaan meillä mitenkään annettu aihetta.
Toiseks ei tarvi mulle olla tulematta jäättämisistään tilivelvollinen, vaan lapsille.
Olkoon syy taustalla ihan mikä tahansa, niin lopputulos on sama. Vanhemmat pettävät lapselleen antamansa lupauksen ja jättävät tulematta, josta lapselle seuraa aina yhtä suuri pettymys.
Kyllä aikuisten pitäisi pystyä asiat hoitamaan vähän paremmin. Pitääkö edes luvata?
Sitäpaitsi meidän yhdellä lapsella isän tapaaminen ei johdu mitenkään häpeästä, vaan isä ei ole koskaan halunnut lastaan tavata. Vasta minä sain houkuteltua isän meille käymään, että lapsi sai nähdä, miltä oma isä edes näyttää. Oli kauheta, kun lapset, joilla oli eri isä, arvuuttelivat jokaista vastaantulevaa miestä, et oiskohan se toi. Helpotti edes siinä kohtaa, kun näkivät isänsä. Muutamia kertoja ovat tavanneetkin ja isän luona lomia viettäneet, mutta ei kovin onnistuneesti. Isät ei selkeestikään tajua, kuinka tärkeä heidän roolinsa poikansa elämässä on/olisi.
vieraantuvat lapsesta jolleivät saa tavata,useinhan
on että keksitään syitä miksei voi tavata,ja jos tapaaminen on sijaisen luona/jonkun vieraan läsnäollessa ei tapaamisesta saa aitoa millään keinolla(se vieras pilaa)koko tapaamisen,
mielummin jättävät koko tapaamiset sikseen
koska samaistavat sijaiset sossuiksi.
kun otat vastuullesi sossutantallekin kuuluvat työt. Tapaamisista sopiminen kuuluu sossutantan järjetettäviin asioihin samoin kuin muiden sukulaisten kartoittaminen ja yhteydenpidon järjestäminen lapsen eduksi. Tuo kaikki työ, mitä sinäkin sossutanttojen puolesta teet, on lapsilta pois ja sossu nostaa kuitenkin palkan.
tilanne noiden isien kanssa just päinvastoin.
Isät sanoivat, että tulevat mielellään meille tapaamaan lapsiaan, jos voin taata, ettei tarvi nähdä lasten äitiä. Siis periaatteessa ei niin paljon ollut lapsia vastaan vaan heidän äitiään.
Isien tapaamisia ei suunniteltukaan meille, muuta kuin ens alkuun.
Ne pettymykset onkin tulleet sitte myöhemmin, kun olis pitänyt päästä isän luo ja asioista oli jo sovittu, mutta isä "katosi" siinä vaiheessa, kun olis pitänyt tapaaminen toteutua. Isät eivät ole olleet koskaan lastensa huoltajia, joten heiltä ei oltu lapsia huostattukaan. Eivät olleet tavanneet lapsiaan, koska samalla olis pitänyt tavata lasten äiti, jota eivät halunneet.
Näitä juttuja on niin moneen lähtöön, ettei mistään voi vetää mitään yleispätevää johtopäätöstä.
olen jo kerran nääntynyt.
Tällä nykyisellä tietämyksellä en enää sitä kaikkea tekisi, mitä olen itsenäisesti lasten puolesta tehnyt. Isät vain ovat nähneet sossujen, jotka meillä on useimmin olleet enmpi ukkoja, kuin tanttoja, mut sossu kuin sossu, yhteydenotot punaisena vaatteena, joten on pelkästään mun ansiota, että lapset ovat edes jonkunlaisen yhteyden omiin isiinsä ja heidän sukulaisiinsa ystyneet muodostamaan. Sen kaiken olen tehnyt, että olisi aikuisina helpompaa pitää yhteyksiä ja voivat nyt päättää haluavatko vai eivät, mutta tietävät kuitenkin ketä isät on ja heidän sukulaisensa. Sillä on sisko ja velipuoliakin syntynyt. Jonkunlaisia yhteyksiä lapset omasta alotteestaan ovat sukulaisiinsa pitäneetkin.
Enemmän kuitenkin muihin isänpuolen sukulaisiin, kuin isiinsä.
voi hitto, yks pää kesät talvet. Dementiaa, dementiaaaa.
Edellisen kirjoitti siis amalia, mutta olen oikeesti kyllä mumikin.
parempi. Itse olen kanssa niitä sijaisäitejä, jotka tekee " sossun" töitä. Sovin tapaamiset yms. Jos sossuja odottelisi, niin saisi odotella. Meidän pienempien sossu on ollut yhteydessä viimeksi varmaan vuosi sitten. Eli palaveri oli silloin. Tässä välillä olen lähettänyt viestejä kyllä. Pyytänyt soittamaankin, mutta eipä ole kuulunut mitään. Itse kirjoittelen aina s-postia kunnalle. Vastauksia en kuitenkaan saa. Eli jos haluaa tapaamiset edes jotenkin saada järjestettyä pitää itse olla aika aktiivinen!
sopia sillain että siinä on sijari,sossu,ja lasten vanhemmat,ja yhdessä neuvotella.
kirjata tapaamisajat hoitosuunnitelmaan ja jos muutoksia halutaan pitää uusi palaveri ja kirjata uudet tapaamisajat. Eihän tosta tuu yhtään mitään kun kaikki sählää omiaan, varsinkin, kun eihän sijarilla ole edes tarvittavaa, kenties salassapidettävää tietoa siitä, ketkä aikuiste siellä suvussa ovat turvallisia tuttavuuksia lapsille ja ketkä ei, keitä biologiset vanhemma sallivat lastensa tavata ja keitä ei. Nämä on sossun täytynyt kartoittaa, vaikkei kukaan näistä olekkaan lapsia itselleen sit huolinut vaan on annettu suvun ulkopuolelle sijoitukseen. Lapsen tunteita pitäisi senkin puolesta ajatella, että ei tyrkytettäis noille sukulaisille, jotka eivät nyt niin kovin rakkaudella lapsia tunnu läheisinään pitävän vaan hyväksyvät täysin suvun ulkopuolisen hoidon ja kasvatuksen. Nämä sossu tietää, mutta sijari ei voi tietää.
ihmisistä ketkä lasta tapaavat
asiallinen aikataulu jne.
Ei kuka tahansa maallikko voi ruveta miksikään viranomaiseksi tai määrääjäksi tämänkään laatuisessa lakiin perustuvassa toiminnassa.
Tämä koko lastensuojelu -asia kaikkine viranomaisineen ja sijaishuoltoineen ja lain noudattamisineen on Suomessa niin retuperällä
ettei todeksi usko.
luulen tietäneeni sukulaisista, jopa enemmän kuin sossu, koska sain kaikki tarvittavat tiedot lasten äidiltä, sekä mulla oli myös äidin suostumus yhteydenottoihin, jopa toivomus, että en siinä mielessä ylittänyt valtuuksia. Sossulle sitte vaan raportoin tilanteesta.
En nyt teidän tapausta tarkoita mutta hyvin kaltevalla pinnalla liikutaan, jos esim. riitaisen avioeropariskunnan äidin sijarille antamat tiedot ja "suostumukset" sijari uskoo totuutena. Entäs isä, kuinka ihmeessa monta vierasta lasta päivittäin kaitseva sijari pystyy lastenhoitotoimintansa ohella myös kuulemaan objektiivisesti ja tasapuolisesti lapsen molempia biologisia vanhempia, jos nämä ovat riitapukareita, ja ennen kaikkea millä valtuuksilla. Täällähän on kerrottu, miten pahimmassa tapauksessa äidit ovat lähettäneet vaihtuvien miesystäviensä tavattavaksi lapsiaan. Juuri oli lehdessä, että yhdessä perheessä isäpuolet olivat toinen toisensa perään käyttäneet hyväkseen perheen lapsia. Siinä oli suostuvainen äiti kanssa. Teidän sijareiden ei pidä sooloilla asioiden kanssa, joista vain luulette tietävänne kaiken. En väitä, että sossukaan pystyy, mutta hänellä on sentään virkavastuu päätöksistään. Jos sossu on saamaton, eikä toimi, niin älkää ruvetko sossun hommia hoitamaan vaan valittakaa sossun esimiehelle, jonka kuuluu valvoa alaisensa tehtävien hoitoa, lapsen oikeusturvan ja omankin oikeusturvanne takia.
meillä on viikonlopun tukilapsia, joiden kotikunnassa ei ole tällä hetkellä, kuin kanslisti, palkanlaskija ja kunnanjohtaja. Revi siitä sitten. Yhtään työntekijää, jotka olisivat ammatti-ihmisiä sosiaalitoimessa ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan ole!
No kuitenkin tukiperheeseen lapsi annetaan vapaaehtoisesti, joten se on biologisten vanhempien omassa vallassa. Jos kyseinen kanslisti, palkanlaskija tai kunnanjohtaja tekee perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä tuolla pätevyydellä, niin ottaisin välittömästi yhteyttä lääninhallitukseen. Siellä löhöö porukkaa toimetonna vieri vieressä, ja palkka juoksee. Olis ihan piristävää heillekin varmaan saada pientä vipinää töppösiin.
Meillä sopimus loppui nyt vuodenvaihteessa. Sanoin, että en voi ottaa lapsia ilman sopimusta. Nyt eilen sain uuden sopimuksen. Allekirjoitus on perusturvalautakunnan puheenjohtajan.Meidän yhden lapsen sos.tädit neuvoivat minua ottamaan yheteyttä lääniin, kun kerroin että ko. kunta ilman sos. työntekijää!
Nyt vaan ei ole vanhempia näkynyt palavereissa moneen vuoteen. Huoltosuunnitelmaan kirjataan tapaamiset ihan niin, kuin vuosia aijemminkin. Vaikka tapaamiset eivät onnistu, me tietysti toimitaan, niin kuin olemme sopineet.Raportoimme kuntaan aina tapaamisen jälkeen, silloinkin, kun vanhemmat eivät ole tulleet paikalle.
huoltopalavereihin eikä tapaamisiin, eikä heistä kuulla mitään, niin pitäiskö tehdä katoamisilmoitus. Idioottimaista kirjata vanhemmille tapaaminen, josta he eivät ole edes neuvotelleet eikä kenties edes tietoisia. Tässä taas nähdään, että sossulle riittää kun paperilla kaikki näyttä hyvältä ja loogiselta. Vanhempien yli kävellään mennen tullen jos heidät merkitään tapaajaksi rutiiniluontoisesti, vaikkei heiltä edes kysytä kun eivät ole paikalla edes.
huoltosuunnitelman tarkistustilaisuuksiin, mutta yleensä äiti ilmoittaa,ettei pääse ja isä ei ilmoita mitään. Kirjeet ovat menneet kuitenkin perille isällekkin, kun isovanhemmat siitä ovat maininneet minulle!Eli löytyvillä ovat, ettei tarvitse tehdä katoamisilmoitusta. Ei vaan tunnu kiinostavan!
Huoltosuunnitelmaan ei kannata lähteä kirjaamaan sellaista, josta jo on kokemus ettei onnistu.
Meillä sosiaalityöntekijä ilmoitti sille vanhemmalle, joka jättää tulematta tapaamisiin, eikä tullut hultosuunnitelmapalaveriinkaan, että tapaamisia harvennetaan ja jos harvemmat tapaamiset onnistuvat, niin sitten voidaan taas lisätä.
Näistä lukemattomista esimerkeistä johtuen kysyn kutsumustanne tuohon ammattiinne. Haluatteko auttaa vai haluatteko hallita. Kysykää tätä itseltänne, ja sitten miettikää, oletteko oikealla alalla.
Sijaisvanhemman tehtävä on huolehtia lapsesta. Jos pidät huolta, että lapsi on paikalla sovittuna aikana valmiina tapaamaan vanhempiaan, ei kai se sinun huolesi/ongelmasi ole, jos vanhemmat eivät ilmaannu paikalle?
Toki tiedän ja ymmärrän, että lapsen pettymykset tuntuvat itsessäkin, mutta ei kai kukaan voi olettaa, että alat huolehtia vanhempienkin asioista. Jos eivät tule paikalle niin sitten eivät tule. Sossulle lyhyt ilmoitus asiasta ja siinä se. Mahdollisuus ja tilaisuus on annettu.
Olen itse langennut monta kertaa siihen, että olen kuljettanut lapsia, järjestänyt ja tarjonnut ylimääräisiä mahdollisuuksia tavata lasta, meillä, heillä, puolueettomassa paikassa, isovanhemmilla, vaikka mitä. Ja tulos on tasan sama: vanhemmat loistavat poissaolollaan. MIKÄÄN ei olisi upeampaa kuin se, että vanhemmat tulisivat paikalle tapaamaan lapsiaan, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat edelleen odottaa, että äiti ja isä tai edes toinen tulisivat. Mutta kun ei. Alan itse olla hieman kyllästynyt hyssyttelyyn. Biovanhempia ei vuosien kokemusten perusteella voisi lapset oikeastaan näköjään vähempää kiinnostaa, ja nyt sossut oikein urakalla petaavat tapaamisia, "lähentymisyrityksiä" ja muuta, vaikka tulos on edelleen tympeä nolla.
Eli kun tapaamismahdollisuus on annettu ja järjestetty, paikalle saapuminen on vanhemmista kiinni. Jos kuvio jatkuu pitkään samana, en kertoisi etukäteen lapselle, että vanhempien pitäisi olla tulossa, sehän olisi sitten ihana yllätys jos vanhempi tulisikin.
Onneksi on sitten niitäkin vanhempia, jotka jämptisti tulevat sovittuina aikoina, heille järjestää mielellään ylimääräisiä tapaamisia aina kuin vain mahdollista.
..oli täyttä asiaa! Hyvä!!!!
ei meidän tehtävä olekaan huolehtia vanhemmista mitenkään.
Itse olen ainakin "valittanut" siltä pohjalta, että on niiin paha katsoa sitä lasten pettymystä, kun jällen kerran sovitut tapaamiset peruuntuvat.
En itse lapsille oliskaan mitään puhunut mahd. taapisista, mutta kun vanhemmat itse puhelimessa ovat lupailleet lapsille ties mitä, ikäänkuin vain lohduttaakseen.
Vaikka olen hienovaraisesti yrittänyt lapsia toppuutella, että iloitaan vasta, jos tapaaminen todella toteutuu, et katsotaan ensin, niin noi lapsi raukat kuitenkin haluavat vain kerta toisensa jälkeen uskoa vanhempiinsa ja se toivo on niin kova, että menee järjen edelle.
Pettymyksiä, pettymysten perään, sekä äitien, että isien taholta.
En voi vain kylmänä sivusta seurata. Kyllä mun sydäntä raastaa katsoa lasten valtavaa pettymystä.
Vielä kun tietää, että sitä tunnetta ei auta mikään mitä minä teen tai sanon. Asian voi korjata ainoastaan omat vanhemmat ja sukulaiset.
oli viestin hierarkia liian täys, joten vastaan tässä.
Olisipa kaikki suomalaiset kunnostautuneet yhtä hyvin Suomi-geenien manipuloinnissa ja tuoneet uutta verta kehiin ja saanut jalostuneita jälkeläisiä, kuin minun sukuni on jo useammassa polvessa tehnyt.
Esi-isistä ja äideistä löytyy ulkomaalaista alkuperää joka suunnasta molempien vanhempien puolelta ja myös heillä molempien vanhempien puolelta. Itse olen samoin kuin minun jälkeläisenikin jatkanut samalla linjalla, mutta ei yhdet ihmiset yksin pysty koko maan rodun jalostuksesta vastaamaan. Parhaamme olemme kuitenkin yrittäneet.
Tuleppa Hellu sinäkin talkoihin mukaan, ellet jo ole.
kyllä sen huomaa ketkä on ja ketkä ei. Eiks jeh!
amalialla,ja hän hoitaa rodunjalostusta,samoin kun Hitleri.Tuollaisia jutteleva ei ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa.ja toivottavasti soskut tuon huomaavat,hulluhan tuo on ja pitää sijaislapsia.
Vai rodunjalostaja.
Katsokaa tuleville lapsillenne sellanen tyttö äidiksi, joka ei aseta uraa teidän ja yhteisten lastenne edelle. Jos niitä geenejä ei täältä löydy, niin etsikää muualta. Kyllä on niin saakelin sisäänlämpiävää tää taantumuksen tanttojen femakkosuomi, että suosittelen avartamaan maailmankuvaa.
et miten tähän pitäis reagoida? Jättää omaan arvoonsa? Mitä tolle voi edes vastata?
Vai, että rodunjalostusta, kuin Hitler, niinpä.
Eipä ole kirjottaja tainnut historiaa oikein kunnolla opiskella.
Hitler on siitä käyttökelpoinen tyypähdys, että hänet voi aina vetää fikasta, kun ei keksi mitään millä voisi pahemmin ketään loukata, kun on niin sanotusti stidit loppu. Eli, ihan mulle ei tosta mitenkään aukee, että miten rodunjalostukseen liittyy se, että äiti hoivaa itse lapsiaan, eikä kuten Hitlerin mallilla, jossa nuorilta rotusynnyttäjiltä vietiin lapset ja pantiin uusi alulle, ei rakkaudesta, tunteesta eikä kiintymyksestä vaan ulkomuodon perusteella valtion valitseman siittäjän toimesta.
Eli ei kannata reagoida.
suorastaan kauhistuisi, tästä meidän suvunharrastamasta jalostuksesta, kun meidän mallissa on kaikki "rodut" laitettu mahdollisimman sekaisin, mitään erityisesti suosimatta tai syrjimättä.
Olisipa kaikki suomalaiset kunnostautuneet yhtä hyvin Suomi-geeni manipuloinnissa ja tuoneet uutta verta kehiin ja saanut jalostuneita jälkeläisiä,kun minun sukuni on ja useammassa polvessa tehnyt.
Missäköhän ja kukakohan on todennut jälkeläisesi JALOSTUNEIKSI?Sanot,että kaikki rodut ovat sekoitteuneet,jos sinulla on tumma ihoisia lapsia niitäkö kuvittelet jalostuneimiksi,just joo.
Kyllä on syytä välttää liiallista sisäsiittoisuutta. Huomautan, että me kantasuomalaiset olemme kaikki polveutuneita samasta Suur-sillin kantasuvusta, ja se ei välttämättä ole ihan eduksi geeniperimällemme.
sanaa ottaa niin kirjaimellisesti. Kyllä nyt kirjotin tuosta "rodunjalostuksesta" lähinnä huumorimielessä.
Ei ole tummaihoisia, mutta ei mulla sitäkään vastaan mitään olisi. Lähinnä kaikki verenperimät ja geenit ovat euroopasta lähtöisin.
Etkö sitä ole kuullut. Luulen, että kaikki jotka minut jo tuntevat aikaisempien kirjoitusteni perusteella, eivät suhtautuneet juttuihini yhtä tosikkomaisesti kuin sinä, ainakin toivon niin.
totuus on kuitenkin se, että esim. pikkukylissä on koko kylä sukua keskenään ja sukurutsaukset ei ole eduksi jälkeläisten suhteen ja kyllä "jäljet" usein näkyykin.
Hellu tuossa puhui noista Suomi-geenesitä ja kyllä siinä perääkin on, että olemme liikaa erillämme täällä olleet, eikä uutta verta juurikaan päässyt sekoittumaan monilla alueilla, että hyvää tekisi pieni "veritankkaus", tai "geenijalostus". Ehkä sinäkin ymmärtäisit kirjotetun tekstin paremmin, jos taustoistasi löytyisi edes jonkin sortin "jalostusta".
Hyvä jos haluatte omille lapsille tummia geenejä onneksi ne eivät ole pakollisia.