kello kaksi

ja kiitos hienosta vastarunosta.

Runon nimi on Kello kaksi, koska se syntyi vuorokautta aiemmin, kahden aikaan 8. 1. 2008. Niinkuin tiedät kirjoitan yleensä suoraan näytölle, mutta tuo syntyi kun olin jo ryhtymässä nukkumaan, lepäsin tyynessä hyvässäolossa niin zäg, runon aloituskappale pongahti mieleen ja erittäin, erittäin visuaalisena. Olisin voinu kohauttaa olkapäitä jutskalle, vähän hymyillä ja kääntää kylkeä, vajota uneen; mielijohteesta naksautin yölampun päälle ja kirjoitin tunnelman runoksi paperille. Siinä yhdistyvät fakta - levollinen, mielihyväinen olotilani - ja fiktio - tuollainen jonkinlainen mielikuvituksellinen hahmotelma. Runona teksti on kömpelö ja raakile ja liian hajanainen että siitä saisi otetta, luulen, mutta en viitsiny lähteä hiomaan. Pidän tunnelmasta jonka aistin runossa ja koen sen tosiaan hyvin visuaalisena, yöpuulle asettunut pariskunta peltojen keskellä talossaan, talon ja peltojen yllä kirkkaasti tuikkiva tähtitaivas. Talon ympärillä olevat routaiset pellot kasvaa unihortoisen miehen mielessä eräänlaiseksi symboliksi, niistä tulee vertauskuva ihmisten sydämille, jotka peltojen lailla olivat - ja ehkä joiltain osin ovat vielä - jäässä; sydänten jää on kuitenkin alkanut sulaa, pakeneminen on ohi, ei ole tarvetta päästä pakoon ja väistää kohtaamista, esiin nousevia haavoja.

Runossa on joitain omasta mielestä aika kivoja kohtia, jotka runollisina teksteinä vois toisessa yhteydessä toimia hyvinkin tai ehkä itsessään, irrallisina, esimerkiksi:

matkat ovat uurteina iholla
jälkinä sielujen jäätyneissä maisemissa
jotka yllättäen sai sulamaan
ystävällinen tuuli

Sitten vastausrunoosi...
En ensin päässyt siihen sisälle juuri lainkaan, joten se jäi irrallisten sanojen rykelmäksi, vaikka sellaisenakin siinä kieltämättä on joitain mielenkiintoisia ilmauksia, varsinkin kolmas kappale on oikein hieno, toimiva kielikuva.

Myöhemmin luin runon uudestaan, hitaasti ja hiljaa. Ja kas, nyt saatoin aistia runossa saman tunnelman kuin aloitusrunossa, jotenkin ne meni yksi yhteen. Tietysti se on sinun runo ja sellaisena siinä on aivan oma sävynsä, mutta - koen tässä samankaltaista tyyntynyttä, tasaista unenomaista tunnelmaa ja kirkkautta, mikä minulla oli aloitusrunoa tehdessä. Missä määrin vastausrunosi on pelkkää kommentointia, aloitusrunon inspiroima kuvitelma ja hetkellinen tuokio eläytymistä, tai ehkä henkilökohtainen kokemus, toteutunutta sielun lepoa ja/tai sen muistelua, vaikkapa haaveileva huokaus, että (vihdoinkin tai taas) olisi hänen kanssaan niin, senpä tiedät vain itse. Joka tapauksessa pidän runostasi, nyt...

Ilmeisesti tämänkaltaiset runot vaatii erityistä lukutapaa, hiljaista ja rauhallista?
Mietiskelevän tekstin hienovireistä tunnelmaa, hiljaa kuplivaa kaipausta tai levollista onnea täyttyneestä unelmasta, on mahdotonta tavoittaa nopeasti hutaisemalla.

Jos ajattelen runoasi samankaltaisen tunnelman kuvauksena kuin aloitusrunossa, yhden kohdan siinä tapauksessa muuttaisin tai jättäisin kokonaan pois.

:)

Viimeisen lauseen.
Turva ei ole toisen sylissä. Turva on pimeässä. Siinä kirkkaassa hyväksyvässä pimeässä, joka talviyössä ympäröi ja peittää peltojen ympäröimää taloa, sen huoneita ja ihmisiä. Turvallinen oleminen toisen kanssa on mahdollista, koska turvaa ei enää tarvitse repiä toisesta, sen saa vain elää todeksi hänen kanssaan; on astuttu vaatimusten kentästä todellisuuden vastaanottamiseen, suostuttu katsomaan silmiin. Jotain senkaltaista.

Mutta koska kyseessä on sinun runosi, sen täytyy olla juuri noin.
Asioita voidaan hahmottaa monelta puolelta...
Elämisen rikkautta.

---

Sitten vähän erilaista.
Puolenpäivän jälkeen kirjoittelin jälleen poikkeuksellisesti paperille yhden, mistä päätin mielessäni etten hio suuntaan enkä toiseen, mutta kun tässä päivällä tulin tietokoneelle ja ryhdyin naputtamaan runoa niin muutama kohta osoittautui muodoltaan niin ongelmalliseksi, etten meinannu saada sitä hyppysistä lainkaan, lopulta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000031865882

Aamupäivällä olin luonnostellu paperille muutaman nopean rivin jos ehkä ois aikaa ja viitseliäisyyttä iltapäivällä tai illalla rakentaa ideasta runo. Nyt kun olin saanut valmiiksi jo yhden runon, tuon puoliltapäivin syntyneen ja näytölle sitte muokatun, lähdin siinä imussa tekemään vielä tämänkin:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000031865927