eli, olen tyttö, joka on hyvä koulussa ja pintapuolisesti saattaa näyttää, että olen aina iloinen ja reipas. kuitenkin joka talvi kärsin jonkinnäköisestä masennuksesta, joka on todella kuluttavaa. en voi syödä, kun olen surullinen, ja minun täytyy, koska olen alipainoinen. se ahdistaa, koska pelkään laihtuvani ja olenkin laihtunut vähän. itkettää kokoajan ja en voi olla yksin. tai, nytkin olen, koska perheenjäsenenet ovat töissä, enkä mene kouluun, koska oksensin eilen. en tiedä mistä se johtui, tuli vaan paha olo. yksinolo ahdistaa ja saankin usein ahdistuskohtauksia. kurkusta puristaa ja tuntuu että sekoan.
pari talvea sitten tärkeä ystävyyssuhde meni poikki ja sitten tuli tälläistä samaa pahaa oloa. mutta vielä pahempaa, oksentelin usein ja itkin oikeastaan kokoajan. se kesti n. 3kk kunnes tuli kesä. ja menin eteenpäin. mutta sitten se taas tuli ja täällä se on taas. en tiedä mistä tämä tulee, mutta luulen että osaksi siitä, että minua kuskattiin pari talvea sitten lääkäriin, kun lääkärit väittivät, että minulla on anoreksia. ikinä en ole halunnut laihtua, päinvastoin. mutta välillä sekin tuntuu suoritukselta. tunnen olevani onnellinen ja hyvä ainoastaan silloin, kun olen syönyt hyvin.
rakastan vanhempiani, välillä tuntuu, että ihan liikaa. en tiedä mitä teen ilman heitä. nukun heidän vieressä usein. tuntuu että saan paniikkikohtauksen yksin nukkuessani. paitsi silloin en edes ole heidän kanssaan samassa huoneessa kun on arki ja minulla menee hyvin. se on tyhmää, koska tuntuu että käytän heitä "hyväksi" puhumalla vain itsestäni heille ja vain silloin kun menee huonosti. vihaan kiirettä ja haluan hidastaa aikaa. elämä menee liian nopeasti eteenpäin. ja siksi en haluaisi kuluttaa sitä näin.
minulla ei ole harrastusta, enkä oikeastaan haluakaan. aloitan kyllä ulkoilun säännöllisesti, heti kun jaksan. olen menossa jonnekkin puhumaan tästä ja lääkäriin, vaikka olenkin käynyt aiempina vuosina puhumassa. en tykkää käydä puhumassa, koska tuntuu, että olen ihan hullu ja että tää menee vaan pahempaan suuntaan niin, vaikkei se ole totta. ajattelen aina liikaa muita ja pahoja asioita ja itseäni ja omaa oloani. olen kova analsoimaan kaikkea. ^^
olen kanssa miettinyt, että saako tämän ikäinen masennuslääkkeitä tai vastaavaa.
ps: jaksoikohan kukaan lukea tätä ja tää oli jonkinverran sekava. toivottavasti voitte auttaa. tämä on tärkeää. (:
pari talvea sitten tärkeä ystävyyssuhde meni poikki ja sitten tuli tälläistä samaa pahaa oloa. mutta vielä pahempaa, oksentelin usein ja itkin oikeastaan kokoajan. se kesti n. 3kk kunnes tuli kesä. ja menin eteenpäin. mutta sitten se taas tuli ja täällä se on taas. en tiedä mistä tämä tulee, mutta luulen että osaksi siitä, että minua kuskattiin pari talvea sitten lääkäriin, kun lääkärit väittivät, että minulla on anoreksia. ikinä en ole halunnut laihtua, päinvastoin. mutta välillä sekin tuntuu suoritukselta. tunnen olevani onnellinen ja hyvä ainoastaan silloin, kun olen syönyt hyvin.
rakastan vanhempiani, välillä tuntuu, että ihan liikaa. en tiedä mitä teen ilman heitä. nukun heidän vieressä usein. tuntuu että saan paniikkikohtauksen yksin nukkuessani. paitsi silloin en edes ole heidän kanssaan samassa huoneessa kun on arki ja minulla menee hyvin. se on tyhmää, koska tuntuu että käytän heitä "hyväksi" puhumalla vain itsestäni heille ja vain silloin kun menee huonosti. vihaan kiirettä ja haluan hidastaa aikaa. elämä menee liian nopeasti eteenpäin. ja siksi en haluaisi kuluttaa sitä näin.
minulla ei ole harrastusta, enkä oikeastaan haluakaan. aloitan kyllä ulkoilun säännöllisesti, heti kun jaksan. olen menossa jonnekkin puhumaan tästä ja lääkäriin, vaikka olenkin käynyt aiempina vuosina puhumassa. en tykkää käydä puhumassa, koska tuntuu, että olen ihan hullu ja että tää menee vaan pahempaan suuntaan niin, vaikkei se ole totta. ajattelen aina liikaa muita ja pahoja asioita ja itseäni ja omaa oloani. olen kova analsoimaan kaikkea. ^^
olen kanssa miettinyt, että saako tämän ikäinen masennuslääkkeitä tai vastaavaa.
ps: jaksoikohan kukaan lukea tätä ja tää oli jonkinverran sekava. toivottavasti voitte auttaa. tämä on tärkeää. (:
Vastaukset 1
Vanhimmat
mullakin on usein talvisin masentava olo mutta se johtuu vaan vuodenajan pimeydestä.sen vuoksi olen alkanut myös inhoamaan lunta ja lumi on juuri se mikä minua kaikkein eniten ahdistaa tässä vuoden ajassa.sinua en osaa valitettavasti oikein auttaa mutta muista tosiaan,että kaikki puhuminen auttaa.huomasin kyllä ,että olit sen jo ennestäänkin tiennyt.
siitä anoreksiasta sen verran,että toivottavasti saat siihen apuja ja muuta vastaavaa..
onneksi kohta tulee kesä ja murheetkin haihtuu :) toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää!
ja anteeksi avuttomuuteni :/