Kerettiläisen imago-ongelmat

sakuliina kirjoitti:

Kerettiläisen imago-ongelmat

Luku 1. Esittelyjä


”Toihan kuulostaa joltain huonolta kauhuleffalta!”, huudahdin Napille ja Kaisalle. ”Ei voi olla noin paha”.
”Kyllä on!”, he vastasivat nauraen pahoinvoivalle ilmeelleni. Olin juuri tehnyt suuren virheen, ja valittanut kuinka paljon helpompaa olisi olla nainen. He olivat suuressa ystävyydessään alkaneet sivistää minua naiseuden kiroista, niin että varmasti ymmärsin olevani etuoikeutettu. Ei se kyllä aina siltä tuntunut, varsinkaan jos oli ihastunut koulun suosituimpaan tyttöön.
   Istuimme koulun liikuntasalin lattialla, tai paremminkin makasimme. Me olimme ryhmänjohtamis-lyhytkurssilla, ja ohjasimme nyt seiskan tyttöjen liikuntatuntia. Pistimme heidät pelaamaan korista tunnin alussa, ja opettajan häivyttyä olimme keskittyneet omiin asioihimme. Hymyilin leveästi tytöille, jotka vilkuilivat meitä murhaavasti kulmiensa alta.
   ”No, miten eilisilta meni? Etkös sä ollut siellä diskossa?”, Nappi kysyi vaihtaen äkkiä puheenaihetta. Punastuin ja pysyin hiljaa.
”Ai noin hyvin. Puhuit sä sille?”.
”En tietenkään, mitä mä sille sanoisin. Sitä paitsi se oli siellä sen uuden jätkän Kallen kanssa”.
”Voi, sä oot onneton. Arvatenkin ne veti kielareita jossain nurkassa”, Kaisa tuhahti.
”Ei itse asiassa”, vastasin. ”En itse asiassa ole edes varma oliko ne siellä yhdessä vai erikseen. Mun huono itseluottamukseni kun olettaa aina pahinta”.
   Tyttö, josta me puhuimme oli tietysti Nitta, mun, ja monen muun ihastus, koulun kiinnostavin ja haluttavin likka. Se tyttö otti mitä halusi, tai paremminkin sai kaikki jätkät polvilleen. Nitta oli juuri sellainen likka, joka herättää miesten suojeluvaiston, samalla kun aiheuttaa järkyttävän stondiksen.
   ”Miten sä jaksat roikkua se perässä? Se likka on idiootti. Täys tyhjäpää. Valitettavaa kylläkin, ainakaunis sellainen”, Nappi katsoi muhun halveksivasti. ”Toivottavasti se ei ollut siellä sen Kallen kanssa, se on namu”.

   Likat syventyivät keskustelemaan siitä, miten Nappi saisi Kallen hurmattua. Pahaksi onneksi Napilla ei oikeastaan ole mitään mahdollisuuksia hurmata ketään. Ei ulkonäössä mitään vikaa ollut. Esim. diskoissa joihin se laittautui, huomasi että se oli sellainen runsaan oloinen vaalea likka, joka osasi tanssia todella hyvin. Nätti, sellaisella aikuisella tavalla. Se ei vain jaksanut kovinkaan usein vaivautua ulkonäkönsä eteen. Se käytti aina sellaisia normaaleja, neutraaleja vaatteita huolimattomasti päälle pistettyinä, paitsi silloin kun se halusi säväyttää, jolloin sen päältä saattoi löytää mitä vain. Ei se siinä ollut suurin ongelma, Nappi vain oli liian fiksu ja suorapuheinen meille onnettomille teinipojille. Kaikki hieman pelkäsivät häntä.
   Kaisa oli hänen paras ystävänsä, tosin aina tasaisin väliajoin heistä alkoi liikkua huhuja, että he olisivat jotain hieman enemmänkin. Kaisalla riitti miesseuraa, vaikkei hän kaunis ollutkaan, sellainen aina hyväntuulinen ja flirttaileva. Se tietysti aiheutti närää muiden likkojen keskuudessa, ja Nappi oli aina korjailemassa Kaisan ja jonkin likan välejä. He olivat minun parhaita ystäviäni. Se kertoo minusta paljon.

   Luin joululomalla ”vahingossa” Napin päiväkirjaa, johon hän oli kuvaillut minua:
”Kerkko Jousia Alahuhta: Kere on nyt 16, 178cm, laiha ja lihaksikas, ruskeat silmät, ruskeat, kiharat hiukset lyhyellä ponnarilla. Luonne kuitenkin peittää kivan ulkonäön. Edelleen ujo ja epävarma muiden keskuudessa. Tai ei, Kere on vain sellainen hiljainen, mutta helvetin hauska jätkä. Pukeutuu huolellisesti vanhempien takia, rahaa riittää. Kere on homoepäilyjen ykkönen, mutta en usko, tai mistä sitä tietää. Harrastaa paritanssia ja kesällä pesistä. Meidän filosofiset keskustelut ovat omaa luokkaansa. Hän lukee paljon ja fiksua kirjallisuutta. Ihastuu idiootteihin…” Sitten oli juttua Napin ala-aste ihastuksista. Nappi vain nauroi kun huomasi mut lukemassa sen päiväkirjaa, mä oli älyttömän nolo, eihän tuollainen ole kohteliasta.
   Tuollainen mä tosiaan olen, lisätään vielä pari neuroosia ja omituinen mielenlaatu, sekä poistetaan kiva ulkonäkö. Nautin filosofiasta ja väittelyistä, mutta vain ihmisten kanssa, jotka tunnen todella hyvin. Niitä ei ole kovinkaan montaa.
   Tyttöjen liikunnan opettaja tuli sisään ja koetimme näyttää siltä, että venyttelisimme. Laitoimme seiskat venyttelemään ja lopettelimme tunnin. Lähdimme kaikki eri suuntiin, minulla olisi kaksi viimeistä tuntia liikuntaa Hutungissa, kiipeilyä.

   Kalle, se uusi tyyppi, kuului ryhmäämme. Hän oli tullut kouluumme joululoman jälkeen, eli noin kuukausi sitten. Kuuntelin mitä muut puhuivat eilisestä diskosta, sitä samaa kuka teki mitä ja kenen kanssa. Ajauduin miettimään mitä olisin voinut sanoa Nitalle, ja havahduin vasta kun kuulin nimeni mainittavan.
”Hei Kalle, sinuna välttäisin tuota, se on homo, ja ihan seko. Liikkuu niiden kahden skitson lesbon kanssa. Harrastaa kuulemma tanssia”, Jari ”the hockey star” informoi Kallea joka käänsi katseensa minuun. Katsoin tyynesti takaisin, kunnes Kalle käänsi katseensa, ja lähdin kiipeilypaikalle. Kiipeilynohjaaja tuli paikalle ja alkoi aloitella tuntia. Katsoi nopeasti ympärilleni. Lisäkseni paikalla oli viisi jätkää, heistä kaksi rinnakkaisluokalta, sitten kaksi jalkapalloilijaa ja Kalle.
   Odotin vuoroani kiipeämään, kun Kalle tuli istumaan viereeni.¨
”Oletsä kiipeillyt ennen?”, Kalle kysyi.
”Joo, aika useastikin”, vastasin ihmetellen mitä Kallella oli mielessä.
”Tota, puhutaanko susta useinkin tollasta, tarkoitan siis tuota Jaria?”
”No joo, täytyyhän niillä joku silmätikku olla”, vastasin entistä hämmentyneempänä.
Vaivautunutta hiljaisuutta, jonka Kalle katkaisi.
”Onko se totta?”.
”No kyllä mä tanssia harrastan”, vastasin pisteliäästi. Ai tämäkö tässä oli takana?
Kalle ei jatkanut ei jatkanut, ja sitten tulikin minun vuoroni kiivetä.

   Tapasin Napin koulun jälkeen kirjastossa, ja kerroin hänelle keskustelustani Kallen kanssa.
”Mikset sä kertonut, että se on sun liikkatunnilla! Sillä on varmaan täydellinen kroppa”, Nappi huudahti, ja jäi katsomaan minua odottavasti.
”No mistä minä tiedän sen kropasta, en pahemmin kiinnittänyt huomiota. Mutta toi keskustelu tosiaan vaivaa mua, ei multa yleensä tulla tollai suoraan kysymään”.
Nappi jäi pohtimaan tätä asiaa.
”Ihan niin kuin se tekisi jotain tiedusteluja. Jos mä en haluaisi epätoivoisesti uskoa, että se on hetero, sanoisin, että se aikoo iskee sua”, Nappi pohdiskeli. ”Mutta tämä on vain tätä mun logiikkaa”.
”Painu hevonkuuseen tuon logiikkasi kanssa. Se pelaa jalista, breikkaa ja snoukkaa. En usko, että se on homo. Sitä paitsi, miksi se tulis mua iskemään?”.
   Nappi ei vastannut, se oli juuri löytänyt jonkun opuksen uutuuksista.
”Tämä on just se mitä mä tarviin: ’Laihdu viisi kiloa viikossa ilman vaikeita taulukoita tai pisteitä’”, Nappi riemuitsi ja pakotti mut lukemaan takakannen.
”Hei, eikö just tää kirjailija tuomittu vankilaan niistä laihdutushuijauksista?”, mä tajusin.
”Ei varmaan, kyllä tää kuulostaa ihan uskottavalle. Käydään vielä katsomassa tosta välistä. Mä luen uudestaan Dumas’n kirjoja”, Nappi veti minut peräänsä. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja tökkäsi hyllystä vaaleanpunaisen kirjan käteeni. Se oli Emmanuelle Arsanin Emmanuelle.
”Et kai sä tosiaan lue tällästä, tämähän on pornoa?”, kysyin tyrmistyneenä.
”Ei se ole pornoa, se on eroottista kirjallisuutta, ja mä suosittelen sitä sulle. Sun seuraelämä kun on vähän olematonta. Sun täytyy sitä paitsi päästä eroon noista sun jännitteistä, ja on toi sentään parempaa seuraa kun playboy”.
   Karahdin tulipunaiseksi, ja tungin kirjan äkkiä reppuun, kun naapurin rouva kulki ohi. Nappi nauroi punastumiselleni.
”Sä oot kyllä sivein jätkä jonka tunnen”, se kikatti, ja pakotti minut lainaamaan kirjan.


Luku 2. Imago-ongelma


Kun maanantai-aamuna tulin kouluun, Nappi alkoi nauraa hysteerisesti heti kun näki minut. Kaisa ja minä katsoimme kysyvästi häneen, en minä nyt yleensä tuollaista reaktiota aiheuta.
”Sä sit luit sitä Emmanuellea vähän liikaakin?”, Nappi kysyi kun hieman rauhoittui. Punastuin ja Kaisa alkoi nauraa, joka aiheutti Napille uuden naurunpuuskan. Oikea ranteeni oli paketissa urheiluvamman vuoksi, mutta tajusin kyllä tilanteen koomisuuden.
”Heh heh, tää tuli harkoissa, kun harjoiteltiin nostoja”. Päätin tyrmistyttää tytöt ja jatkoin:
”Mutta ei siinä kirjassakaan mitään vikaa ole. Hyvin nautinnollista lukea”.
   Tytöt tuijottivat hetken suu auki, ja alkoivat sitten nauraa. Nauroimme vielä kun lähdimme tunneillemme. Minulla oli ensimmäisenä Sirkkelin yhteiskuntaoppia. Kävimme läpi politiikkaa, ja toteutimme väittelyn. Joukkueemme voitti, ja sain pari ihailevaa katsetta loppupuheenvuoroni aikana.
   ”Nyt on tehtävä jotain”, ilmoitin tytöille ruokalassa kun ankkuroiduin heidän pöytäänsä.
”Mitä meinaat?”, Kaisa kysyi.
”Mä olen miettinyt tätä mun imago-ongelmaa”, selitin likoille. ”Ja myös sitä, että tää on peruskoulun viimeinen lukukausi. Mä haluan, että mut muistetaan, tai ainakin huomataan. Ja sitä paitsi mulla on jo korkea aika hankkia elämä”.
”Kerropas tarkemmin”, Nappi sanoi pilke silmäkulmassa. ”Sä olet siis valmis mihin vain imagon kohottamiseksi?”.
”En nyt mihin vain. Tästä homojutusta on tultava loppu. Ei siinä mitään, mutta se hieman vaikeuttaa seuraelämää. Ja mä haluan säpinää, tekemistä, sen hurjan murrosiän.”
Tytöt vilkaisivat toisiaan.
”Tää osu hyvään saumaan. Hennis järkkää kotibileet perjantaina. Mut on kutsuttu, ja sä ja Nappi tulette siivellä”, Kaisa selitti. ”Me tullaan teille, pistetään sut bilekuntoon ja annetaan tarvittava ohjeistus. Sinne tarvitsisi kyllä viinaksia tuliaisiksi, enkä mä saa hankittua”.
”Mä saan kyllä. Olettehan nähnyt meidän viinikellarin?”, ratkaisin dilemman.
”Eikö sun porukat huomaa?”, Nappi huolehti.
”Ei huomaa, eikä rankaise jos huomaa”.
”Se on sitten sovittu”, Kaisa hymyili.



Luku 3. Valmista!



”Entäs tää paita? Vau, mikset sä ikinä pidä näitä?!”.
Tytöt olivat vaatekaappini lumoissa. Vaatekaappini kun on täynnä äitini ostamia ja äitini muotituttujen lahjoittamia vaatteita. Sisäänupotettu, peiliovinen, melkein yhden seinän kokoinen ja hyvässä järjestyksessä. Lisäksi omistan vielä vaatekomeron täynnä vaatteita. Aina kun katson tätä alan epäillä sukupuoltani. Naisen unelma, mutta minulle välttämätön kiusa. Tytöt olivat käyttäneet nyt jo puolituntia vaatteideni tutkimiseen.
   Huoneeni on kuuluisan sisustajan työtä, tai no, huoneistoni. Minulla on koko yläkerta asuntonani, sisaruksia kun ei ole siunaantunut, ja rahaa riittää. Makuuhuoneessa siis ovat nuo peiliovikaapit, matala parisänky, kaksi nojatuolia lipasto ja stereot. Sisustussuunnittelijan kädenjälki näkyy, mutta mä pidän tästä. Harmaa on yleisväri ja kattoikkuna on kiva lisä. Nappi ja Kaisa nimesivät sen kutuluolaksi, ja nimi pysyi. Lisäksi on kirjastohuone, jossa on takka, kaikki kirjani ja televisio. Sitten on vielä pieni keittiöruokailuhuone ja erillinen sisäänkäynti eteisessä josta myös portaat alas menevät. Alhaalla onkin sitten vanhempieni kaksi kerrosta ja kellari. Moderni keittiö, ruokailuhuone, makuu-, ja vierashuoneet, olohuone, kodinhoitohuone, takkahuone ja saunaosasto, jossa pieni uima-allas. Mulla on myös oma kylpyhuone. Iso ja kallis talo siis. Tyylikkäästi sisustettu, siivooja käy kahdesti viikossa, mutta ei mun valtakunnassa, mä en tahdo ketään tutkimaan mun kamoja.

”Mistä sä nämä vaatteet saat? Nämä on uniikkituotteita ja sikakalliita”, Kaisa ihmetteli silitellen silkkipaitaa.
”Äiti tuntee niin paljon kaikkea muotiporukkaa, että aina kun mä tapaan niitä, ne alkaa lahjotella vaatteita. Mä olen kuulemma just niin kun luotu niiden vaatteita varten. Mut on jopa nuorempana raahattu esiintymään muotinäytöksiin, mutta enää on ole suostunut”.
Äiti on toiminut ikänsä muotialalla. Mallina, mallimammana ja on se julkaissut oman mallistonkin. Se on menestynyt tosi hyvin varsinkin Italiassa, jossa me asuttiin kun mä olin alle kouluikäinen. Isä taas on pankkialalla ja se tienaa vielä enemmänkin kun äiti. Mun elämä on ollut aika omituista mallien ja rikkaiden ihmisten ympäröimää haahuilua. Olen asunut Italiassa, Ranskassa ja Amerikassa. Äiti kuitenkin päätti, että mun on kivempi opiskella koko ajan samalla paikkakunnalla, ja mä ilmestyin Vaajakosken yläasteelle seiskan alussa suoraan Nizzasta. Tänne me asetuttiin sen takia, että äidin suku on täältä, ja äiti kävi kanssa koulut Vaajakoskella. Nappi ajautui seuraani ensimmäisellä kotitaloudentunnilla, ja Kaisa heti perässä.
Olen joskus miettinyt, että karkottiko minun olemukseni kaikki muut ystäväkandidaatit, vai tekivätkö Nappi ja Kaisa sen. Ei sillä enää väliä.
”Mene nyt suihkuun, että saadaan sut valmiiksi ajoissa”, Kaisa ajoi mut suihkuun.

   Mä olin saada sydärin kun kuulin Napin äänen suihkuverhon toiselta puolelta. Se tutki mun aftershave-valikoimaa.
”Tuu nyt sieltä suihkusta, ja laitat tätä partavettä ja deodoranttia, tää tuoksu on ihana”.
Pistin suihkun pois päältä.
”Jospa poistuisit nyt hetkeksi, että pääsisin mun pyyhkeen luo?”, kysyin hieman paniikissa, Napin tekemisistä kun ei koskaan tiedä.
”Äh, mähän olen nähnyt sut uikkarissa, mitä väliä”, Nappi ojensi pyyhkeeni suihkuverhon välistä.
   Nappi katsoi yläkroppaani ihaillen, kun tulin suihkusta.
”Pitäisit hihattomia paitoja”, Nappi sanoi ja antoi bokserit, silkkiset Kalvin Kleinit.
”Vedät tuon sängen pois, laitat toto dödöä ja partavettä. Vaikka sänki on seksikäs, sulla se on hieman harvanpuoleinen”, Nappi ohjasti, ja jätti mut suoriutumaan näistä askareista.

   Tulin arastellen kylpyhuoneesta, ja laitoin saman tien kylpytakin päälle. Tytöt naureskelivat, ja kävivät takkien kimppuun. Kaisa oli laittanut musaa soimaan ja sieltä tuli, yllätys, yllätys Beatlesia. Katsoin huvittuneena tyttöjen intoa, itse olisin vain ottanut päällimmäiset vaatteet kasasta. Tai en nyt sentään, Nitta tulisi kuulemma yksin, ja nyt olisi hyvä tilaisuus luoda kontaktia. Itse asiassa olikin ihan hyvä, että tytöt olivat valitsemassa vaatteet, kaipa he tietäisivät mikä tekee vaikutuksen.
   Tytöt saivat etsintänsä päätökseen ja tulivat komerosta silmät loistaen.
”Nämä sopii sulle täydellisesti!”, Kaisa hehkutti. Vaaleanruskeat mokkanahkahousut ja yhteensopiva, polvipituinen takki. Musta, hihaton paita ja siihen päälle myös musta, napitettava paita johon oli kirjottu valkoisella Je t’aime, eli minä rakastan sinua.
”Nämä housut on liian pienet! Ei tuu mitään!”.
”Eikä ole. Noi sopii just. Hyvähän sun on pitää tollasia housuja, kun sun perse on tollasessa kunnossa. Onhan sun tanssiasutkin noin tiukkoja”, Kaisa musersi vastarinnan läimäyttäen takapuoltani.
”Hei sähän halusit jäädä mieliin, mä sovin äikänopen kanssa että sä voisit juontaa mun kanssa sen vuosijuhlan”, Nappi ilmoitti. Paitani jäi puoliväliin.
”Mitä! Enhän mä osaa, pysty!”
”Se on sovittu. Me tehdään niin hyvä käsis, että kuka tahansa onnistuis. Ja onhan sulla esiintymiskokemusta, meillä on siinä aika iso rooli”, Nappi jyräsi. Väittelimme aiheesta hetken, mutta niin kuin aina hävisin. Ajatus hirvitti minua, mutta pakko kai se oli.
   Sain vaatteet päälleni, ja täytyi myöntää, se näytti ihan hyvälle.
”Se on parempi kuin hyvä, toi on suurenmoinen!”, Kaisa riemuitsi taputtaen käsiään. ”Nyt on meidän vuoro”.
Tytöt olivat päättäneet laittautua vasta meillä.
”Tosta tulikin mieleen, että kysyin äidiltä luvat sen poismeneviin vaatteisiin. Jos haluatte, saatte katsoo löytyykö niistä mitään ja ottaa mitä löytyy”.
”Ai että halutaanko katsoa upeita muotivaatteita, joita varmaan on käytetty parhaimmillaan kerran. Olisit sanonut aikaisemmin, että olisi enemmän aikaa!”, Nappi kiroili.
Tytöt kokeilivat eri asuja lähes tunnin. Olin alussa makutuomarina. Istuin ullakon portailla katsoin miten tytöt keikistelivät eri asuissa.
Kaisa pysähtyi katsomaan minua.
”Sä näytät nyt erilaiselle. Noi vaatteet antaa sulle ryhtiä ja varmuutta”.
”Mitähän mieltä Nitta on?”, tiedustelin Napilta joka juuri pyörähti paikalle. Hän kääntyi äkkiä kannoillaan ja lähti ullakon toiseen osaan. Kaisa vastasi hämmästyneeseen katseeseeni omituisella ilmeellä.
”Mene vaikka lukemaan nyt”, hän sanoi, ja lähti Napin perään. Viivyttelin portailla ja kuulin katkelmia keskustelusta, jossa mainittiin nimeni ja sanoja idiootti, vaatteet ja ”sä olet upea”. Lähdin alas pyöritellen päätäni ja ajatellen kysyä asiaa myöhemmin.
   Tytöt kokeilivat eri asuja lähes tunnin, ja kunnes he olivat käyneet suihkussa yms. olikin kulunut jo kaksi tuntia. Lähtöön olisi vielä tunti.
   Katsoin tv:tä kun tytöt vihdoin tulivat ulos makuuhuoneesta. Olin suu auki hämmästyksestä.
Ensin tuli Kaisa. Hän oli kiinnittänyt hiuksensa takaraivolle noin miljoonalla pinnillä. Hänellä oli tiukka, melkein polvipituinen, musta, kiinni napitettu paita ja mustat suorat housut. Hyvin itämainen vaikutelma. Otsalla riippui joku punainen kivi kultaketjussa. Hän näytti kalpealle ja huulet olivat melkein mustat.
Nappi tuli hänen jälkeensä. Jos Kaisa oli erittäin hyvä, oli Nappi täydellinen. En tiennyt minne katsoa. Korsetin alla oli valkoinen paita joka peitti vain murto-osan rinnoista jotka olivat kuin tarjottimella korsetin vuoksi. Paita ei myöskään peittänyt olkapäitä. Nyt tajusin kuulemani äänet, ne olivat tulleet korsetin kiristyksestä. Korsetti oli tummanpunainen, ja liittyi saumattomasti leveään hameeseen joka oli musta. Ei tiennyt missä punainen loppui ja musta alkoi, ja kankaassa oli vielä hopeisia, alaspäin meneviä aaltoviivoja.
Puolipitkät hiukset oli kiharrettu latvasta ja päätä kiersi ohut hopearengas. Huulet olivat tummanpunaiset, ja silmät säteilevät. Nappi näytti kauniimmalle kuin koskaan.
”No, mitä pidät?”, Nappi kysyi näyttäen suorastaan ujolle.
”En ole nähnyt ikinä mitään…”, en osannut edes päättää lausettani. Alavatsaa kouristi himo kun katsoin häntä. Sätin itseäni, tämähän oli ystäväni, ei mikään seksiobjekti.
”Et voi uskoa kuinka vapauttavaa on pitää oikeata korsettia. Kerrankin olen laiha ja kaunis. Saan suorastaan masokistista tyydytystä tästä puristavasta tunteesta”, Nappi selitti onnellisena.
   Samassa alakerran ovi kävi.
”Kerkko!”, äiti huhuili. ”Ettekö te ole vielä menneet? Tulkaas näyttämään itsenne”.
Menimme alakerran keittiöön, jossa äiti kolusi jääkaappia.
”Tämähän on ihan mahdotonta…Herranjumala miten komea sä olet”, hän halasi minua. ”Ja tytöt, täydellistä. Arvatenkin te puitte Kerkon, ei se itse tälläisiä vaatteita laittaisi. Olette kyllä kaikki niin täydellisiä”, äiti ihasteli meitä ja antoi jokaiselle loppusilauksen. Sitoi päällisen osan hiuksistani nahkahihnalla, laittoi Kaisalle korvikset ja Napille kaulakorun, sekä opasti, että korsetin sivuhakaset oli avattava jos alkoi pyörryttää.
”Haluatteko kyydin sinne bileisiin?”, hän kysyi kun oli syönyt paahtoleipänsä.
”Joo, mut hei, saatasko me viedä pullo kuohuviiniä lahjaksi? Kun Hennis kerran täyttää vuosia”, kysyin ohimennen. Olimme tosin aiemmin takavarikoineet pullon salmiakkikossua ja punaviiniä.
”Toki, mä käyn hakemassa. Menkää vaan jo autoon”.


Luku 4. Bilehileet


Hennis asui noin kilometrin päässä matalassa omakotitalossa. Oli pureva pakkasilta, taivaalla oli tähtiä ja täysikuu valaisi maisemaa. Äiti sanoi, että pidä hauskaa ja tule ennen aamua, ennen kuin kaasutti paikalta. Pihalla Kaisa antoi minulle ja Napille kondomit ”kaiken varalta”.
    Oven avasi Hennis itse. Tyttöjen asut olivat pitkien takkien peitossa, mutta minua hän tuijotti kuin aavetta. Nautin tunteesta. Hän kuitenkin tokeni kun Kaisa antoi tuliaisviinat. Henniksen huone oli varattu kamoille, ja tytöt jättivät sinne myös reppunsa, minä vain takkini. Nappi suki minut ja Kaisan kondikseen.
”Saanen luvan?”, kumarsin ja tarjosin tytöille käsivarsiani.
   Juttelu olohuoneessa taukosi, kun saavuimme paikalle. Huoneessa oli ehkä parikymmentä ihmistä, kolmekymmentä korkeintaan. Istuimme baarituoleille tarjoiluaukon viereen, ja hiljaisuus raukesi. Tyttöjen asuja kehuttiin estottomasti, vaikka monet pitivät niitä liian hienoina. Hennis saapui paikalle, ja Nappi aukaisi kuohuviinin ja kohotti maljan. Join muiden mukana, viini oli hyvää. Ilta alkoi kulua mukavasti. Juttelimme sellaisten ihmisten kanssa jotka muuten kiertävät meidät kaukaa, ja porukka vain lisääntyi. Join melkein huomaamattani. Siinä yhdeltätoista tajusin lievän humalatilani, kun nousin ja kävin vessassa. Porukka alkoi tanssia. Huomasin, että eräs rinkkiluokkalainen Anna katsoi minua pitkään, ja tanssin hänen kanssaan hetken. Joku laittoi soittimeen vahingossa väärän levyn ja argentiinalaisen tangon vahvat sävelet alkoivat tulvia kajareista. Nappi katsoi minuun pilke silmäkulmassa.
”Saanko minä luvan?”, ihmiset raivasivat tilaa, kun tartuin Nappia vyötäröiltä ja aloimme tanssia.
   Huumaannuin täysin musiikista ja Napin lähelle painuneesta kehosta. Nappi tanssi erinomaisesti. Kun tangon viimeiset sävelet vaimenivat, tuntui maailman luonnollisemmalle asialle suudella Nappia. Heräsin hurmoksesta vasta kun ihmiset alkoivat taputtaa ja hurrata. Näin Nitan istuvan aivan edessäni, ja tajusin unelmieni naisennähneen minut kielaroimassa parasta ystävääni. Irrotin otteeni Napista, ja Nappasin takkini matkalla ulos. Painuin pihalle, ja pysähdyin nojaamaan puhelinpylvästä vasten. Valuin maahan, ja suuntasin katseeni tähtiin. Illan saldo oli pahasti miinuksella. Intohimoinen tango ja kielari parhaan ystäväni kanssa unelmanaisen ja kaikkien muiden katsellessa, ja mun genitaalit oli vielä päätellyt, että olisin ollut valmis muuhunkin. En tiennyt mitä tästä pitäisi ajatella, joten olin ajattelematta.
”Nouse ylös ennekuin susta tulee sukupuoleton”, kuului ääni vierestäni. Säpsähdin ja avasin silmäni. Kalle ojensi kättään kohti.
   Tartuin auttavaan käteen, ja nousin. Tajusin, että olin aivan jäässä.
”Teit aika tylyn tempun sille likalle”, Kalle sanoi.
”Kuin niin?”, ihmettelin mitä hittoa Kalle oli tullut keskeyttämään mun murehtelut.
”Jätit sen seisomaan siihen, ja häivyit tyynesti paikalta. En kyllä tajua sun motiiveja. Kaikkihan tietää, että Nappi on ollut suhun kusessa jo useamman vuoden. No, nyt kyllä kukaan ei epäile sun suuntauksia. Harmi, sä olisit ollut just mun tyyppiä”, Kalle kertoi lievässä humalatilassa.
”Häh?”, sain sanottua, ja horjahdin kun en tuntenut jalkojani.
Kalle auttoi mut istumaan penkille ja antoi mulle hörpyn jotain alkoholipitoista ainetta.
”Tota, voisitko toistaa”, pyysin. ”En tainnut kuulla oikein”.
”Mä olen siis homo”, Kalle sanoi niin paatoksella, että purskahdin nauruun. Nauru muuttui äkkiä hysteeriseksi.
”En mä tota tarkoittanut, tai siis onhan tuokin hyödyllinen tieto. Mutta mitä sä sanoit Napista?”.
”No se tyttö on kuulemma ollut kusessa suhun seiskalta asti. Se on niin näkyvää, että kaikki ihmetteli mikset sä tee siitä loppua. Ja kun sä jätit sen siihen ja Nitta alkoi haukkua, siltä meni hermo. Ei se alkanut itkeä eikä mitään, mutta se löi Nittaa ja kun Jari tuli paikalle, ne lähti yhdessä”.
”Mitä Nitta sanoi?, kysyin epäuskoisena, eihän unelmanainen ketään alkaisi haukkua. Ja Nappia pitää loukata tosi pahasti, että se ketään löisi.
”Jotain, että tällä kertaa sen ei tarvitse edes vaivautua, Nappi karkottaa miehet ihan itse, ja jotain vielä lisäksi. Joku sanoi, että Nappi ja Nitta oli ollut ala-asteella parhaita ystäviä, mutta ne oli ottaneet kesällä ennen yläastetta pahasti yhteen, jonkun jätkän takia”.
Olin tyrmistynyt. Tämän uuden informaation valossa näin monet keskustelumme aivan eri valossa. Olin ollut typerä, ja nyt siitä olisi maksettava.
”Nappi siis lähti inhoamansa jätkän kanssa?”.
”Niin, siis Jarin kanssa”, Kalle selvensi.
”Nyt on löydettävä Kaisa”, nousin ja lähdin takaisin sisään. Kalle seurasi perässä.
   Kaisa istui keittiössä lasillinen Jaffaa kädessä. Heti kun se näki mut, se alkoi kertoa mitä mieltä hän oli minusta.
”Sä saatanan idiootti! Vittu, kaikki pitää vääntää rautalangasta. Et olisi voinut huonommin Nappia kohdella. Helvetti tekisi mieli kuristaa”, Kaisa raivosi.
Tartuin Kaisaa käsistä.
”Mä tajusin jo. Kalle selitti mulle, ja mä haluun nyt oikaista nää jutut. Missä Nappi on?”.
”Se lähti Jarin kanssa. Se on sun vika. Nappi makaa ensimmäistä kertaa sellaisen jätkän kanssa, joka inhoaa sitä. Niin”, Kaisa vastasi ällistyneeseen ilmeeseeni ”Nappi on, tai oli, neitsyt. Se on haikaillut sun perään niin kauan ettei muut ole tullut mieleenkään”.
”Mut Nappihan puhuu koko ajan…”, olin äimistynyt.
”Se on vain sen tyyli”, Kaisa katsoi minua vihaisena.
”Ei sillä nyt väliä”, keskityin päämäärään. ”Missä ne siis on? Mä haen Napin pois”.
Kaisa tajusi tavoitteeni, ja neuvoi missä Jari asui. Hän kertoi myös mitä Nitta oli tehnyt silloin joskus. Nappi oli ihastunut johonkin vanhempaan jätkään, ja suhde oli kehittynyt ihan hyvin. Nitta, Napin silloinen paras ystävä, oli vienyt jätkän, saanut jätkän haukkumaan Napin täysin ja nöyryyttänyt Nappia jossain isossa diskossa. Mä lähdin samantien, ja Kalle ja Kaisa jäivät vain tuijottamaan perääni.



Luku 5. Asiat selviksi.


Jari asui parin talon päässä, ja pyyhälsin sinne nopeasti. En päästänyt ainuttakaan Järkevää ajatusta minun ja tavoitteeni väliin. Soitin ovikelloa, ja kun paidaton Jari avasi oven, pyyhälsin sisään ja otin Napin mukaani ulos mennessäni.
”Nyt mennään meille ja puhutaan asiat halki”, sanoi niin päättäväisesti, että Nappi ei väittänyt vastaan. Kävelimme nopeasti hiljaisuuden vallitessa kotiin.
   Istutin Napin sängylleni, ja laitoin teenkeittimen päälle. Odotimme hiljaa sen kaksi minuuttia, ja kun kummallakin oli kuppi lämmintä teetä kädessä, istuin Nappia vastapäätä nojatuoliin.
”Mikset sä ikinä sanonut mitään?”, kysyin hiljaa. Nappi itki äänettömästi.
”Sä olisit kuitenkin vaan alkanut inhota mua. Sulla oli se Nitta, ja mä en ole mitään sen rinnalla, onhan se jo nähty”, Nappi tilitti tuntojaan. Huomasin, että se näytti hieman sairaalle. Kysyin mikä hätänä.
Nappi naurahti. ”Mä en saa henkeä tässä korsetissa, enkä mä saa sitä itse auki”.
”Mä autan”, tarjouduin, ja istuin Napin taakse sängylle. Nappi neuvoi miten korsetin sai auki. Se oli työ ja tuskan takana, mutta lopulta onnistui. Annoin Napille kylpytakin ja hän riisui mekkonsa, mutta jätti paidan päälle. Katsoin kauhun vallassa korsetin metallisia vahvikkeita.
”Tämähän on ollut tosi tuskallinen!”
”Niin se onkin, mutta mä ajattelin… Siis kun… Sä et ollut puhunut Nitasta vähään aikaan… Mä koitin näyttää kerrankin kauniille, että sä huomaisit mut!”, Nappi sai sanottua.
Tartuin Nappia kädestä.
”Mä en ikinä ajatellut, että sä olisit voinut pitää mua muuna kuin ystävänä. Sä puhuit aina muista jätkistä, ja olit niin hyökkäävä, jos sua lähesty jotenkin. Tosin mä joskus yön pimeinä hetkinä, kun oikea luonne tulee esiin, toivoin että me oltaisi jotain muutakin..”, en voinut jatkaa kun Nappi keskeytti.
”Mä olin vaan niin onneton ja peloissaan. Äläkä väitä että olisit toivonut jotain, mä en halua sääliä. Minkä mä sille voin etten ole laiha ja kaunis, että saisin ne jätkät jotka haluan. Sä olet tuollainen helvetin upea ja kiltti, ja mä tiesin ettei tällainen helvetin ruma likka ikinä sais sua, mutta mä yritin silti, ja tein itsestäni idiootin…”.
Mä tein ainoan asian joka rauhoittaisi Napin. Mä suutelin sitä uudestaan.
”Sä et ole idiootti, etkä ruma. Mä olen ollut typerä kun en ole tajunnut sun arvoa aikaisemmin. Kaisa kertoi mitä Nitta on sulle tehnyt, ja se kyllä vei viimeisetkin kiinnostuksen rippeet mukanaan. En mä usko että mä olen ikinä kunnolla välittänyt Nitasta, se on vain ollut sellainen turvallisen kaukainen kohde. Mä haluaisin yrittää, että oltaisiin pari”, suutelin Nappia taas.
Nappi katsoi silmiini. ”Oletsä varma? Mä en halua, että sä sanot noin vaan säälistä”.
”Mä olen ihan varma”.

   Aamulla heräsin, siihen kun äitini oli huoneessa. Hän ei sanonut mitään, vaikka varmasti tajusi, että olimme harrastaneet seksiä. Hän nyökkäsi ja hiipi pois. Nappi käpertyi tiukemmin syliini. Mietin, että eipä neitsyyttään paremmassa seurassa olisi voinut menettää, ja nukahdin uudelleen.

Luku 6. Kuinkas sitten kävikään

Kaikki päättyi onnellisesti. Kiinteään kolmikkoomme tuli uusi jäsen, Kalle, joka oli aiheuttanut skandaalin ilmoittamalla keskusradiossa homoutensa. Siitäkös riemu ratkesi ja hänet savustettiin ulos jalisjoukkueesta, mutta ei sillä ollut väliä, Kalle nimittäin keskittyi sen jälkeen pelkästään breikkiin ja menestyikin sinä hyvin. Kaisa pääsi Vaajakosken lukioon, ja alkoi valmistautua liikunnanopettajan opintoihin. Hän tapasi lukion ensimmäisellä kivan suunnistajapojan ja vaikka suhde onkin myrskyisä, kumpikin on tyytyväinen. Nitta lyöttäytyi yhteen amiksen viimeisellä olevan pojan kanssa, ja sai lapsen 18-vuotiaana.
   Minä ja Nappi olimme yllättäen koulun suosituin pari, saimme vuoden pari palkinnon ja juontamaamme revyytä kehuttiin ”dialogiltaan täydelliseksi”. Menimme Jyväskylän Lyseoon, mutta omat harrastuksemme estivät liiallisen yhdessäolon. Olimme onnellisia, ja sovimme hyvin yhteen vaikka suhde arkistuikin. Äitini oli onnellinen, kun Nappi sai minut houkuteltua esiintymään hyväntekeväisyysmuotinäytökseen. Sen jälkeen Napin osakkeet nousivat vanhempieni silmissä roimasti, vaikka ne korkealla jo olivatkin. Lopulta kävi niin, että Nappi pääsi teatterikorkeaan ja minä opiskelemaan arkkitehdiksi. Tanssia en lopettanut koskaan, ja olenkin menestynyt siinä hyvin.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, carpe diem, pata kattilaa soimaa, yms.



------------------------------------------------
Tämä on erään omituisen sopulitarinan ohella ainut hengentuotteeni, jonka uskallan julkaista. Koska olen aloittelija, toivoisin tarkkojakin ohjeita parantamiseen! Kiittäen ja kumartaen,

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä