Siis joo olin lomalla Italiassa ja miten kävikään rakastuin siellä aivan ihanaan poikaan. No matka-aikataulujen takia ei ollu hirveästi aikaa tutustua ja mä sitte sain tietää vain sen etunimen ja asuinpaikan. Nyt mä oon aivan toivottoman rakastunu enkä tiedä mitä teen ku en saa tähän poikaan yhteyttä!! Mä tiedän että ois pitäny kysyä sukunimiki tai mailiosote tai jotain, mutta ku meidän oli tarkotus tavata vielä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen mutta sitte siitä ei tullu mitään. Mä tiedän että järkevintä ois unohtaa ja oon yrittäny mutta en pysty. Sit aina ku mä kuulen yhen tietyn laulun joka muistuttaa mua tästä pojasta ni mä en voi pidätellä kyyneliä. Auttakaa mitä mä teen...onko jolleki käyny samaten että lomarakkaus jää kaihertamaan??? löytyykö kohtalotovereita???!!! ois kiva kuulla...jos se vaikka vähä auttais...
Lomarakkaus kaihertaa
just me
3322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa muistaa, että tuskinpa enää näet tätä kyseistä ihmistä, jos et tiedä edes hänen koko nimeään. Kannattaa suhtautua tyyppiin vain hyvällä, jättää kaunis hetki hänen kanssaan vain hyväksi muistoksi. Varmasti löydät vielä rakkauden. Hyvää kesänjatkoa! :)
Eli... Tapasin viimetalvena kanariansaarilla aivan uskomattoman ihanan pojan! Me tavattiin diskossa muutaman kerran ja luulen että olin rakastunut. Meillä synkkas tosi hyvin ja meillä oli mukavaa, mutta vikan illan treffit meni jotenkin mönkään, joten mäkään en tiedä pojasta muuta kuin etunimen... :(
Voin sanoa et tiedän todellakin miltä susta tuntuu!! Nyt alkaa jo kaipuu helpottamaan, mutta aluksi siitä ei meinannut päästä yli millään. En varmastikkaan koskaan unohda tota lomaromanssia josta on jäljellä vain ihana ranneketju, jonka sain pojalta ja sitäkin ihanammat muistot...
Koita pärjätä! :)
Ps.Se poika oli myöskin italialainen ;)
No löytyihän niitä kohtalotovereita...pahinta on juuri se että meidän juttu jäi aivan kesken...mäkin tapasin tän pojan diskossa ja mä en ikinä unohda niitä sen ruskeita nappisilmiä ja miten se katso mua...yhyy..tuntuu pahalta. Tää tapahtu toukokuussa eli siitä ei oo hirveästi aikaa. Kyl mä tiedän senkin että eihän meistä ois varmaan voinu tulla mitään ku asutaan eri maissa mutta eihän sitä koskaan ois tietäny....elämä ku on ihmeellistä. Voi ku mä haluaisin vaan tietää mitä sille kuuluu ja mailailla sen kanssa ja...nähdä sen ihanat silmät. Toisaalta oon ajatellu että ehkä mäkin olin vaan sille yks valloitus muiden joukossa mutta mä todella rakastuin siihen...elämä on joskus julmaa...tuntuu pahalta ajatella sitä jonkun toisen tytön kanssa ja kuinka onnellinen se tyttö varmaan on joka hänet saa...muuten näissä italialaisissa on jotakin ihmeellistä...ne vaan on niin ihania. Oikeasti tuntuu että ei mua kiinnosta katella ees muita poikia enää ku...mä vaan rakastin ja rakastan sitä...mut joo..toivottavasti me kaikki tällasen kokeneet päästään tän yli...pakkohan se on....kiitos sinulle että kerroit oman tarinasi oli mukava kuulla samanlaisesta "kohtalosta"...toivottavasti pääset asian yli, sitä minäkin yritän...