Tuliko syöpä ihan "puskista"?

tuli,huomasin jotain kovaa rinnassa,ja onneksi pääsin pian mammografiaan ja ultraan jossa syöpä
todettiin ja varmennettiin ohutneula näytteellä.
Ei ole sukurasitetta,vähän päälle viiskymppisenä.

tuli rintasyöpä. Suvussa ei ollut aikaisemmin havaintoja minkäänlaatuisista syöpäsairauksista ja viime vuonna kaksi serkusta (61 ja 51 v.) sairastui rintasyöpään parin kuukauden välein, eli minä olen tuo jälkimmäinen ja sairastumisikä 51 vuotta.

Minun syöpä löytyi joukkotarkastuksessa ihan sattumalta, eli ilman tuota ikäryhmätarkastusta se olisi muhinut siellä määräämättömän pitkään, koska se ei ollut varsinainen käsin tunnusteltava kasvain, vaan laaja-alaista kudosmuutosta.

sikäli että huomasin patin jo vuonna-04,silloin siitä jo ohutneulanäyte,tulos fibroadenooma,mutta ei silloin aihetta poistoon. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut että olisi itse pitänyt jo silloin vaatia patin poistoa,eikä luottaa siihen että on harmiton sidekudoskasvain.
Tosin viimeisen kahdeksanvuoden ajan olen joutunut useita kertoja altistumaan röntgen säteille ,juuri oikean rinnan alueelle,sitäkin miettinyt että olisiko tällä yhteyttä.
Samoin monenmoista hormoonihoitoa saanut.
Joskus olenkin sanonut että ihme jos en syöpää saa.
No nyt sitten horm.pos rintasyöpä
Että ei nyt aivan yllätyksenä ja kuitenkin yllätyksenä.

osasin seurata ja odottaa. Kuuluu perinnöllisen herra S:n tuotoksiin, kuten lymfoomakin. Tosin nyt on suolistosyöpää ilman sitä ässää. Rintasyöpä tuli yllätyksenä ja ylimääräisenä mausteena.

33v rintasyöpä eikä suvussa kellään. Ei työtä mikä altistaisi yms. negatiivinen lottovoitto..

ikä 23v, suvussa kenelläkään ei mitään syöpiä, erittäin aggressiivinen rintasyöpä

tuli.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ikä oli silloin 58.

totaalisesti puskista tuli. imusolmukesyöpä ja ikää oli silloin 23v. tauti on uusinut kerran. suvussa ei syöpää.

Minä kaaduin laskettelurinteessä ja lonkka kipeytyi siitä kovasti.Kun sitä sitten tutkittiin löytyi sieltä luusyöpä.Se kyllä yllätti diagnoosi,kun aijemmin en mitään oireita ollut havainnut.

tuli rintasyöpädiagnoosi 41-vuotiaana. En tuntenut ketään rintasyöpään sairastunutta, eikä sitä siis suvussakaan ole esiintynyt.

No, nyt olen tietysti tutustunut kohtalotovereihin ja huomannut etten ole yksin ja ainoa..

Kyllä otti pattiin.

Näinkin voi sanoa.
Seuraava ei tule puskista koska kuulema on sitä lajia joka uusii.
Lisäksi toinen syöpä on noin 50% varmuudella muhimassa. Tässä kuussa alkaa tiukempi tutkimus.

Kun menin lääkäriin, niin ei käynnyt syöpä edes mielessä. Valittelin ihan muita asioita ja ohimennen mainitsin rintakivusta. Seuraavalla viikolla olin jo mammografiassa ja otettiin ultra, ohut- ja paksuneulanäytteet. Onneksi se lääkäri otti tosissaan.

Mun mummulla oli rintasyöpä joskus 50-luvulla, jolloin hän on ollut siinä 40-vuotias. Mummu kuoli 89-vuotiaana ihan muihin vaivoihin. Isän ja äidin siskoilla on ollut rintasyöpä 6-kymppisinä, eli mietin, että joskus ehkä vanhempana vois napsahtaa.

Puskista tuli.
Menin lääkäriin epämääräisen puristuksen tunteen vuoksi.
Se oli vasemmalla keskivartalon seudulla seudulla.
Muuten kaikki oli OK.
Syöpähän sieltä munuaisesta löytyi.
Äidin puolelta suvusta olin (n.50 hlö)
olin ensinmäinen syöpätapaus.
Isäni puolelta (n.20 hlö) olin neljäs tapaus.
He olivat 2 setääni ja isäni.
Kaikki menehtyneet sairauteen; maha-,keuhko- ja suolistosyöpä.
Olin tuolloin 43-vuotias.

mutta jälkeenpäin sairaustuminen tuntui vääjäämättömältä; todella inhottavia ihmisiä aiheuttamassa stressiä viimeisen vuoden ajan, ja edellinenkin vuosi ylityöllistetty. En syönyt terveellisesti. Joskus tuskin ollenkaan, joskus ahmin. Ei tarpeeksi vitamiineja.

Nyt uskon pysyväni terveenä, ja pidän sairastumistani mahtavana herätyskellon soittona. Olen muuttanut elintapani täysin. Kartan inhottavia ihmisiä. Käytän aikaani luovuudelle. Sillä tavalla annan yhteiskunnalle takaisin hyvää, ja ajatukseni jäävät elämään minun jälkeenikin.

Molemmilla vanhemmilla oli aivokasvain. Sisarukset tuntuvat myös olevan syöpäriskille alttiita, luonteensa takia.

aikaisemmin....eikä riskitekijöitä erityisesti. Melanoomaan sairastuin viime vuoden alussa, 19-vuotiaana siit. Kohta hyvää vauhtia täyttämässä 21:) sain juuri leikkaus yms. rahat kelalta kun oli leikkaus ennen syntymäpäivää, että jos ihmettelette miten vuodessa tullut 2 v. lisää:P

Mutta siis en koskaan ole paahtanut itseä auringossa, en ole polttanut kuin varmaan pari kertaa elämässä ihoni, enkä kertaakaan jalkoja, josta melanoomani löytyi. Ja aina siis ollut korkean suojakertoimen rasvaa. Mun melanooma ei ollut tavallisin luomesta lähtöisin oleva, vaan terveelle iholle (saatto olla joku näppy ennen) kasvoi röpelöpintainen, punainen näppy. Lääkäri epäili ontelosyyläksi tms. Mutta patologin lausunnon tullessa, sain ilmoituksen tuosta maailmani mullistajasta. Oli syvä ja aktiivivaiheessa, mutta patologin lausunnon mukaan kokonaan poistettu. Sitten vartijaimusolmuketutkimus ja leikkaukseen. Kuukauden kuluttua sain kuulla hyvät uutiset: syöpä ei ollut ehtinyt levitä ympäröivään kudokseen eikä imusolmukkeisiin:) Nyt 5 v. tarkkailussa ja parasta toivotaan vaikka kyllähän se vieläkin pelottaa. Onneksi ollut ihana perhe ja vieläkin ihanempi poikaystävä jonka kanssa ruvettiin seurustelemaan leikkaukseni jälkeen, ennen kuin tiesin mikä "kohtaloni" on. Olihan se rankka ajatella kuolemaan kun ei edes 20 ollut täyttänyt. Mutta nyt vahvempana eteenpäin:) opetti nauttimaan enemmän ja stressaamaan vähemmän... joskin paskoja seurauksia edelleen mutta voisi olla pahemminkin. Selvisin:)

Miten te, jotka sairastatte agressiivista melanoomaa ( ei nodulaarista melanoomaa) on syöpä edennyt tai ei ole edennyt. Mitä hoitoja olette nyt vuonna 2025 saaneet. Miten olette toipuneet? Toivon vastauksia vuonna 2023-2025 sairastuneilta, jolloin (etenkin 2024-2025 ) melanooman myös agressivisen melanooman hoito on edistynyt reippain askelin. .ieheni sairastui agressiiviseen (ei nodulaarinen melanooma), joka on kasvanut ihonalaiskudokseen (patologin lausunto). TTkuvaus on tulossa ennen leikkausta. Jonka tuloksen perusteella katsotaan kuinka suuri alue ja mitä leikataan.