...
vesi olit jonain päivänä, hän
joka virraten sisään ja ulos huulteni läpi
huohottaessamme toistamme vasten
minussa liikahteli solisevina
sulautuvina kuvina
kunnes
aika putosi virtaukseen
ja lähes päättymätön suudelma rytmittyi
ensin sekunneiksi, jaksottui
sitten ajaksi ennen, nyt ja jälkeen, katsellessani
taaksepäin siihen, mitä tapahtui, ajattelen
nyt katselen vielä
arasti silmiisi,
ensimmäiset haparoivat liikkeet, kosketukset ja sanat
kävellessämme syksyistä rantatietä
yksinäisen lokin kirkaisu ja sydäntemme tykytys,
lintuja sinisellä taivaalla
ja nyt hän on minua vasten
minä häntä vasten
sulaudumme toisiimme
tulemme yhdeksi
tunnustelemme värähtelyä yhteisessä ruumiissa
tauotonta, solisevaa putousta
nyt
joku oli vain
katkesi
soljui sormieni läpi pois
katosi rakkaus
kaikkea tätä saattaisin mietiskellä
hetken aikaa
seisoessani ikkunan luona, vesilasi kädessäni, katselisin
lasissa liikahtelevaa vettä, ajatukseni
menisivät menneeseen, tunnemuististani kumpuaisi ja pongahtelisi
esiin hajanaisia muistikuvia ja aistimuksia
jostakin jota voin sanoa
sinuksi, häneksi tai joksikin joka olit
vesi
mutta se on vain kuvitelmaa, kumarran
ikkunan luona, ja poistun, sormeni
lyö näppäimelle, lähettää
bittiavaruuteen
elottomat sanat,
rivistöiksi jaksotetun litanian
mustia koukeroita kuin lehdettömiä oksia
ajan virrassa
joille lukeva silmä,
tajunta
kasvattaa merkitykset
sinun oman henkilöhistoriasi
tuntoina
ja huomaan, en päättänyt vielä runoa, jatkoin
suorasanaisemmin lukijaa puhutellen,
onko sinullekin joku
ollut sinä, hän ja sitten vain
joku
olenko sinulle tänään ehkä minä
joku joka kokee sylissäsi
itseytensä,
autuaana täyttymyksenä,
tuntee toteutuvansa kehoasi vasten
vai kuinka sen sanoisin, ah
tai hahaa
olenko sinulle
sinä, hän vai joku
oletko minulle sinä, hän vai joku
lopulta
mikä minä olenkaan,
juuri nyt
asetan kädestäni pöydälle
puolinaisen vesilasin
valo siivilöityy pitsiverhon läpi
ja ulkoa kantautuu
työn ääniä ja jalkakäytävällä kulkevan
ohikäyvät askeleet
heijastuksina sielussasi
vain heijastuksina sielussasi lopulta
lopulta vain
heijastuksina sielussasi
vesi olit jonain päivänä, hän
joka virraten sisään ja ulos huulteni läpi
huohottaessamme toistamme vasten
minussa liikahteli solisevina
sulautuvina kuvina
kunnes
aika putosi virtaukseen
ja lähes päättymätön suudelma rytmittyi
ensin sekunneiksi, jaksottui
sitten ajaksi ennen, nyt ja jälkeen, katsellessani
taaksepäin siihen, mitä tapahtui, ajattelen
nyt katselen vielä
arasti silmiisi,
ensimmäiset haparoivat liikkeet, kosketukset ja sanat
kävellessämme syksyistä rantatietä
yksinäisen lokin kirkaisu ja sydäntemme tykytys,
lintuja sinisellä taivaalla
ja nyt hän on minua vasten
minä häntä vasten
sulaudumme toisiimme
tulemme yhdeksi
tunnustelemme värähtelyä yhteisessä ruumiissa
tauotonta, solisevaa putousta
nyt
joku oli vain
katkesi
soljui sormieni läpi pois
katosi rakkaus
kaikkea tätä saattaisin mietiskellä
hetken aikaa
seisoessani ikkunan luona, vesilasi kädessäni, katselisin
lasissa liikahtelevaa vettä, ajatukseni
menisivät menneeseen, tunnemuististani kumpuaisi ja pongahtelisi
esiin hajanaisia muistikuvia ja aistimuksia
jostakin jota voin sanoa
sinuksi, häneksi tai joksikin joka olit
vesi
mutta se on vain kuvitelmaa, kumarran
ikkunan luona, ja poistun, sormeni
lyö näppäimelle, lähettää
bittiavaruuteen
elottomat sanat,
rivistöiksi jaksotetun litanian
mustia koukeroita kuin lehdettömiä oksia
ajan virrassa
joille lukeva silmä,
tajunta
kasvattaa merkitykset
sinun oman henkilöhistoriasi
tuntoina
ja huomaan, en päättänyt vielä runoa, jatkoin
suorasanaisemmin lukijaa puhutellen,
onko sinullekin joku
ollut sinä, hän ja sitten vain
joku
olenko sinulle tänään ehkä minä
joku joka kokee sylissäsi
itseytensä,
autuaana täyttymyksenä,
tuntee toteutuvansa kehoasi vasten
vai kuinka sen sanoisin, ah
tai hahaa
olenko sinulle
sinä, hän vai joku
oletko minulle sinä, hän vai joku
lopulta
mikä minä olenkaan,
juuri nyt
asetan kädestäni pöydälle
puolinaisen vesilasin
valo siivilöityy pitsiverhon läpi
ja ulkoa kantautuu
työn ääniä ja jalkakäytävällä kulkevan
ohikäyvät askeleet
heijastuksina sielussasi
vain heijastuksina sielussasi lopulta
lopulta vain
heijastuksina sielussasi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.