Aina vaan puhutaan, muttei muutosta tapahu.
Koululuokkien pitäis olla niin pieniä, että jokainen lapsi saisi mahdollisuuden vuorovaikutukseen opettajan kanssa.
Ei lapsia motivoi lukemaan kotiläksyjä, kun ei pääse opettajalle näyttämään taitojaan kuitenkaan.
Kansakoulussa meijän luokalla oli 12. Läksyt tuli tarkastettua.
Koululuokkien pitäis olla niin pieniä, että jokainen lapsi saisi mahdollisuuden vuorovaikutukseen opettajan kanssa.
Ei lapsia motivoi lukemaan kotiläksyjä, kun ei pääse opettajalle näyttämään taitojaan kuitenkaan.
Kansakoulussa meijän luokalla oli 12. Läksyt tuli tarkastettua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
meillä oli yhdistettynä eka- ja tokaluokka. Noin 30 meitä oli. Omilla lapsillani oli ekaluokalla noin 15, tokaluokalla samoin. He saivat olla eka- ja tokaluokan erikseen, mikä oli hyvä asia. Sitten olivat kolmos-neloset ja viitoskutoset yhdysluokkana. Yhteiskoulussa meitä oli ekaluokalla 41 tyttöä.
luokalla sekä kansa- että oppikoulussa. Lukiossa ei saanut olla yli 40 oppilasta yhdellä luokalla.
Etteikö ole tapahtunut muutosta - myös oppilaissa?
Ollessani oparin ekalla 1959 luokassa oli 43 oppilasta. Vuorovaikutteet oli mitä oli. Nyt itketään, kun luokassa on 25 oppilasta.
vika, osittain ympäröivän yhteiskunnan ja asenteiden, että opettajien on varmasti paljon vaikeampi hallita luokkaansa tänä päivänä kuin 50-, 60- ja vielä 70-luvulla.
Lapset ja opetusmenetelmät ovat erilaisia tänä päivänä. Meistä useimmat kai suostuivat istumaan kiltisti kuuntelemassa opetusta ja suorittamaan annettuja tehtäviä. Tämän päivän pieni ihminen on monella tavoin vaativampi niin hyvällä kuin vähemmän hyvällä tavalla.
kun meitä oppikoulun ekaluokalla oli 41, olimme päässeet oppikouluun pääsykokeiden kautta. Kuuntelimme kiltisti opettajaa eikä kurinpitovaikeuksia ollut. Toista oli tuolloinkin käytävän toisella puolella olleen poikaluokka 3A:n kanssa. Nuoret naisopettajat tulivat itkien pois monta kertaa. Milloin oli ovi pois luokasta, milloin käärme pullossa jne.
siihen aikaan levottomampia, ainakin meidän koulussa. Meidänkin luokka oppikoulussa oli välillä suorastaan pahamaineinen, mutta se mitä me teimme oli varsin kesyä ja ihan kohtuullisesti opettajan hallittavissa. Kurittomuuskin ilmeni kai useimmiten erilaisina vallattomuuksina tai pienenä ilkivaltana. Useimmiten vanhemmatkin puuttuivat tilanteeseen ja osallistuivat lastensa kasvattamiseen.
Vai alanko tulla vanhaksi ja ....
luokassa ja luulempa, ettei moni opettaja edes tuntenut kaikkia oppilaitaan. Oli kolme rinnakkaisluokkaa ja kussakin oppilaita keskim. 45-50.
Niin nythän on se vuorovaikutus tärkein, eipä siitä ennen puhuttu. Koulussa ei enää tarvi opetella ulkoa tyhjänpäiväisiä asioita, mikä onkin suuri helpotus.
Meitä oli kansakoulussa aamuvuorossa 44 oppilasta luokassa. Iltavuorossa 36 oppilasta. Kuri oli kova mutta OIKEUDENMUKAINEN. Kuitenkin opittiin käyttäytymään ja työtä kunnioittamaan. Opittiin ottamaan toinenkin ihminen huomioon.Tämä nykyinen nynnyily ja kouluhäiriköinti johtuu siitä että opettajilta on viety vähäinenkin valta kasvattaa oppilaita kurissa.Jos luokassa,jossa on esimerkiksi 15 oppilasta,niistä pari oppilasta häiriköi tunnilla totaalisesti kaikkea opetusta,ei siinä opi kukaan.Opettaja ei pysty poistamaan häiriköitä luokasta,koska voimakeinoja ei saa käyttää.Jos hiemankin karskimmin komennat,niin huomaat istuvasi oikeudessa syytettyjen penkillä. Se huomenen sijaan toivotettu "kirkkoveneen" haistatus ei oikein lisää opettajan motivaatiota opettaa.Se on sitä vapaan kasvatuksen hedelmää jota yhteiskunta saa nyt maistaa.
opetti ykkös- ja kakkosluokkia eläkkeelle jäämiseen (65 v) asti. Luokkakoko oli siinä 25. Hän kertoi kuinka levottomia saattoi olla 5-6. Vanhemmat eivät ymmärtäneet, kun opettaja suositteli erityisluokkaa. Se olisi ollut paras lapselle. Yksikin poika oli sellainen, että alle kouluikäisenä vanhemmat eivät edes omalla lomallaan pitäneet kotona, vaan oli päivähoidossa. Minusta on ihmeellistä, että tällainen on mahdollista. Kyllä minä ainakin halusin olla lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista.