megapikselit

10-koon kuvaan 1600x1200 pikseliä, jos haluat teettää valokuviksi niin ei ton alle kannata ottaa. Suuremmat tarkkuudet tietysti voi tietokoneella muuttaa 10-kooksi, mutta pienempiä tarkkuuksia suurentaessa kuvista tulee jo rakeisia.

Kuvanlaatuun vaikuttaa hyvin moni asia. Filmille kuvattaessa vaikuttaa filmin koko ja rakenne sekä kameran rakenne (varsinkin linssi). Väitetään, että parhailla mahdollisilla välineillä kinofilmin tarkkuus olisi mustavalkokuvissa 20 Mpikseliä, mutta normaalisti alle 6 Mpikselin luokkaa.

Kennojen ja filmien herkkyys vaihtelee valon eri aallonpituuksilla. Pienissä kennoissa hämärässä on yksittäisen pisteen mittaaminen ongelmallista, sillä fotoneja tulee niin vähän, että vahvistuksen aiheuttama kohina pilaa kuvan (vanha valokuvausohje, jonka mukaan voi kuvata mitä vain kunhan aurinko on suoraan selän takana, johtuu juuri tästä). Filmeillä laatu vaihtelee eri valmistuserissä ja varsinkin säilytyksen mukaan. Kennoissa eri pisteiden välillä herkkyys vaihtelee. Digit osaavat sopeutua eri värilämpötiloihin paremmin kuin filmit. Filmeihin ja kennoihin vaikuttaa myös näkymätön sähkömagneettinen säteily.

Kuvien vertaaminenkin on ongelmallista. Yleensä filmi skannataan ja vertailu tehdään tietokoneella. Jos tarkoitus on verrata lopullista paperikuvaa, vaikuttaa tulokseen kuvan tulostamistapa. IFI tulostaa oman ilmoituksensa mukaan 100 pistettä/cm (joidenkin mielestä todellisuudessa 50 pistettä/cm), joten kuva on yleensä tarkempi kuin tuloste.

Aloitin kuvaamisen 50-luvulla laatikkokameralla. Kuvia otettiin vain kunnon auringonpaisteella ja ne suurennettiin optisesti. Välillä tuntuu siltä, että kuvia skannaamalla niistä löytyy enemmän ja enemmän yksityiskohtia. Laatikkokameralla sai joka tapauksessa parempia kuvia kuin nykyisellä kamerallani (Oly E-20, 5 Mpikseliä) ihanneolosuhteissa.