hävettää jo valmiiksi tänne kirjottaminen, mutta mielestäni täältä voi löytää jonkin sortin "lohdustusta". Ongelmani on, että seurustelin vajaa 8-9kk tyttöystäväni kanssa melkein heti muutettuani kyseiseen kaupunkiin kunnes "tavoitteemme" ja "aaltopituutemme" asian kansaa muuttuivat ja päätimme erota pelkiksi ystäviksi. Tästä ns.meni vaan rikki eikä mikään kiinnostanut päiviin. Sitten aloimme taas ottaan tiivisti yhteyttä toisiimme ja nytkin nykyään teemme päivittäin yhdessä jotain ja keskustelemmekin päivittäin yhdessä ja olemme todella läheisiä (joskus olemme jopa vihjailleet toisillemme että tehtiin virhe mutta se ei ole niin yksinkertaista tässä tapauksessa) Ongelmani on selvästikkin se, että en osaa vain päästää hänestä irti :( hän ottaa minuun päivittäin yhteyttä ja minä häneen, mutta jos emme ole päivään puhunut tjs ahdistun ja tulen kenties vähän mustasukkaiseksi jostain kumman syystä jne. En tiedä sitten mitä tehdä asian kansaa. Hyväksyäkö, että olemme ainiaan vain "bestiksiä" ja luopua ns.ajatuksesta siitä aarteesta mitä sain "omistaa" sen 9kk... tämmöstä pelkän luuserin vinetystähän tämä vain on..Kun osaiskin vaan jaksaa, monet pitää mua vielä ns.naistenmiehenä johon vois helposti "ihastua", mutta eipä noi saunat mulle pahemmin jostain kumman syystä lämpene..ja en tahtoiskaan kun sen yhden kiukaan lämpenevän...
Luuseri joka ei osaa päästää irti?
Tomi88^^
3578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itseltänikin loppui noin puolitoista kuukautta sitten n. 10 kuukautta kestänyt seurustelusuhde. Mä en kestänyt ajatusta, että mä en enään voisi koskea sitä tyttöä jota mä kovasti rakastin... en voisi ottaa häntä syliini ja suudella häntä. Se kaikki sattui ja siitä koituikin vain masennusta jne...
No nyt olen pikkuhiljaa alkanut päästä hänestä yli, kun en ole saannut tunteilleni enään vastakaikua. Mutta kyllähän tollanen jättää jälkensä.
Teidän ongelmana on se, että ette oo vielä edes ehtinyt tuntea sitä "Ikävän" tunnetta, koska ootte jatkuvasti yhteyksissä. Sinuna mä katkaisin kaikki yhteydet ja jos te oikeasti välititte / välitätte toisistanne niin ikävä tuo kyllä teidät yhteen.
Tuohon malliin on paha jatkaa, koska et tiedäkkään kuinka paljon tulee sattumaan jos joku päivä näetkin exäsis jonkun toisen pojan sylissä !?
... Koittakaa ny ottaa joko askel eteenpäin tai taakseppäin !? ehkäpä...
Tsemppäiä ny teille ja ohan toi kuitenkin hienoo, että ootte pysynyt väleissä eronkin jälkeen. Vaikka se ei aina olekkaan se paras vaihtoehto.
Kerro tytölle, mitä ajattelet. Siinä on tietenkin se riski, että tyttö ahdistuu, mutta sulla on oikeus saada vastaus noihin mieltä painaviin kysymyksiin.
"Päätitte erota ystäviksi"? Kumpi eron ensin otti puheeksi? Jos tyttö ehdotti eroa, hän on voinut tulla katumapäälle tai sitten vain säälistä pitää yhteyttä. Jos ehdotus taas oli sinun, voivat tytön tunteet olla silti vielä tallella. Ehkei hän vain osaa ilmaista niitä. Mahdollisesti molemmat piilottelette tunteitanne, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa niistä ääneen.
no tää nyt on vähän hankala laittaa selko kielelle, mutta se oli kummanki idea ja siihen vaikutti ulkopuoliset tekijät ja tulevaisuuden suunnitelmat jne. ei siinä mitään sääliä oo.. ja toisaalta näin on parempiki mutta toisaalta taas ikävä niitä aikoja ihan tusti (kaikki painottaa aina samaa "sä varmana löydät uuden, ja eiku uutta putkeen, mutta mä taas luulen välil toisin:D)..yli ollaan päästy molemmat (ainaki mie joten kuten) ja nyt ollaan suoraansanottuna kuin "Mulder ja Scully" :D mun puolesta tulevaisuudessa kun asiat alkaa ulkopuolelta muuttua helpommiksi voitas mun puolest mennä takaisin siihen mitä meillä oli..ja jos näin käy, että esim löytäisi uuden niin sille ei stn voi vaan mitään kait ja elämä jatkuu ja semmosta se elämä on mutta silti...ehkä mun on vaan parasta olla rauhassa ja hätäilemättä ja kattoa positiivisesti kohti tulevaisuutta nimittäin ei ikinä tiedä mitä siel tapahtuu ;) ??