Ihastuin/rakastuin yhteen poikaan ja se sano, että seki tykkää minusta, oltiin jonkun aikaa yhessä ja tänään se sitte sano, ettei se oo koskaan edes välittäny musta..
tuntuu et oon vaan yksin täs maailmas, ettei kukaan huomaa mua..
kaveritki jättää mut aina yksin.. :(
mikä minussa on vikana?
miksei mulla voi olla kunnon kavereita? :(
ja miks kaikki pojat on mulle aina niin ilkeitä..?
pyydän asiallisia vastauksia/omia kokemuksia jne..
tarkoituksenani ei ole kerjätä sääliä!
tuntuu et oon vaan yksin täs maailmas, ettei kukaan huomaa mua..
kaveritki jättää mut aina yksin.. :(
mikä minussa on vikana?
miksei mulla voi olla kunnon kavereita? :(
ja miks kaikki pojat on mulle aina niin ilkeitä..?
pyydän asiallisia vastauksia/omia kokemuksia jne..
tarkoituksenani ei ole kerjätä sääliä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
... Ehkä susta vain tuntuu siltä !? Ehkäpä asia onkin näin... en tiedä :\ Tosi paha mennä sanomaan kun en tiedä susta enempää kuin sun nimimerkkisi.
Siitä olen varma, että ansaitset kyllä parempaa kuin pojan joka "ei koskaan rakastanutkaan sinua".
-> "Rakkaus joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään"
... sanon minä...
Kyllä tuolla jossain on varmasti sullekkin joku unelmien prinssi... Hyvää kannattaa aina odottaa ;)
mulle tuskin on onnee edes suotu :/
kaikki on ihan päin p*rsettä...
ja voit kyl olla onnellinen ettet tiedä minust mitään muuta ku nimimerkin..
oon sen verran hirvee ihminen et tällasen ei pitäs edes elää.... :(
Ei kyllä kuullostanut yhtään henkilöltä jota kuvailit omassa gelleria - osiossasi.
Miks olla pessimisti kun voi olla optimisti :\ ?
Ehkä sun pitäis kertoa enemmän itsestäsi... Olisin utelias kuulemaan lisää.
"Rakkaus joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään"
Keksitkö ihan itse tuon?
Itse seurustelin yhteensä 7 kuukautta erään tytön kanssa. Sitten pari vuotta eron jälkeen juteltiin. Siinä se sit tuli, että vaikka on eronnut niin kuitenkin rakastan tätä henkilöä jonkin verran, ja hän sanoi rakastavansa myös minua. Kyse ei vain ole enää romanttisesta rakkaudesta...
empä viiti kirjottaa niit huonoi puolii tänne nettiin ittestäni ja enimmäkseen ne jutut mitä oon kirjottanu, niin ne on kavereitten mielipiteitä...
oikeastihan mä olen ehkä masentunut, aina surullinen, en osaa pitää enää hauskaa.... jne -.-'
mutta eipä sillä sen väliä :/
elämä ei taida todellakaan olla mua varten....
Kun kuulin tyttöystävältäni, ettei hän enään rakasta mua, eikä hänen sydämmestään löydy enään paikkaa mulle. Mä tajusin, ettei hän ole koskaan rakastanutkaan. Ei tarpeeksi.
"Sillä rakkaus joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään"
Mitä rakkaus sitten on?
Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta jättää se silti jälkensä. Se on kuin tuuli. Sitä ei voi nähdä, mutta sen voi tuntea. Se on kaikki alla.
Hän jota rakastamme, on osa sieluamme. Kun hän lähtee. Synnyttää se meihin reiän. Mitä suurempi rakkaus, sitä suurempi on se reikä, joka syntyy sen katoamisesta.
Reikä voi pienentyä, mutta ei koskaan kadota. Sitä ei voi kukaan korvata, ei paikata tai korjata. Se reikä tulee olemaan aina osa elämäämme. Sen voi hetkeksi unohtaa, sen kanssa voi oppia elämään.
Muttei se tule koskaa poistumaan...
Vaikkakin jokaisen rakkauden jälkeen tulee suru ja ikävä. On se rakkaus on antanut jo enemmän, kuin mitä se koskaan voi ottaa meiltä pois.
Uskon, että kaikella on syynsä. Ehkäpä tiedätkin jo miksi olet kenties mahdollisesti masentunut? Sitten varmasti tiedät, ettei se voi olla ikuista. Vielä tulee päivä jolloin elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta. Eikö tätä päivää kannatakkin odotella?
Tiedän mitä odottaminen ja masennusken sekä ahdistuksen kanssa eläminen on. Olen sen itse kokenut ja se vaatii lujaa tahtoa ja vahvaa luonnetta. Mutta kasvattaa se silti henkisesti ja opettaa elämästä paljon.
Kun siitä on päässyt yli. Näkee maailman uusin silmin. Jokaisesta pienestäkin asiasta pystyy nauttimaan ja elämä pursuaa iloa ja hyvää oloa.
* Puhun ihan kokemuksesta *
Onneksi sinunkaan ei tarvitse kärsiä tästä yksin. Onhan sinulla läheiset sitä varten. Kaverit, perhe ja sukulaiset? Jopa koulun terkkari haluaa auttaa jos vain annat siihen mahdollisuuden. Puhuminen auttaa. Tiedäthän sen. Et ole yksin. Etkä ole ainoa ongelmasi kanssa.
Kun olin täysin masentunut ajattelin, että tuolla jossain on aina joku jolla menee vielä huonommin. Joka voi vielä pahemmin, mutta silti hän jaksaa. Silti hän on vielä täällä.
- Näin ollen tiesin, että niin kauan kun tuolla jossain on joku jolla menee vielä huonommin. Ei minulla ole mitään hätää. Sillä jos hänkin jaksaa. Miksen minäkin?
Ehkäpä haluaisit kertoa meille, miksi olet surullinen? Miksi elämä ei olisi myös sinua varten? Mikä voisikaan olla parempi vaihtoehto kuin elämä?
Mulla on ollu tällast jo monta vuotta...
ei tää tästä enää parane, en ajattele mitään muuta ku itsemurhaa.. se vaan tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta..
mulla ei oo kavereita, ei kunnon vanhempia....
en voi luottaa kehenkään..
meijän koulun terkkarilla ei oo koskaan aikaa kuunnella ketään..
mulla on myös syyni miks en suostu menemään edes terkkarin luo...
mä en osaa mitään, oon vaan tiellä..
koulukaveritki aina vaan syrjii ja jos niistä joku sattuu jäämään yksin nii heti ne sit on mun kans, mut koht taas ne on porukas eikä kuuntele mua..
mä en oo kenellekään mitään...
tää elämä ei oo mua varten... :(
Jos haluat vastauksen niin minäpä kerron. Ole ystävällinen ja mukava, ja jos pojat ei tykkää sun vaatteista voit hankkia hienompia tai sanoa vaan: Mä tykkään näist. Ja silleen..