Maaliskuussa 1996 kaksikymmentävuotias romanimies Emilia katseli kahden toverinsa kanssa, Espanjan Algerias sataman laidalta kun suurta konttilaivaa nimeltä Maersk Dubaita lastattiin. He olivat jo kauan aikaan toivoneet pääsevänsä Kanadanaan, pois oman kotimaansa romanian epävakaista oloista. Hämärän tultua kello kahdeksan illalla, nuo kaksi toveria ylittivät laituri alueen ja Emilia näki heidän kiipeävän laivan laskusiltaa ylös ja katoavan kannelle ladottujen konttipinojen taakse.
Kun Emilian vuoro tuli lähteä ylittämään valaistu satamalaituria, hän havaitsi laivan miehistöön kuulunee merimiehen liikkuvan laivan kannella.
Hän palasi laiturialueen varjoihin ja jäi odottamaan uutta tilaisuutta, mutta laivamies ei poistunut näkyvistä ja tuntien väijymisen jälkeen oli romanialaisen Emilia luovuttava aikeesta piiloutua kolmantena salamatkustajana Maersk Dubaihin, jonka purkaussataman hän uskoi olevan Kanadassa.
Maersk Dubain ei ehtinyt kuin kuuden tunnin kulkumatkan päähän Algreiasin satamasta kun laivan filippiiniläinen pursimies Rudolf Miguel kuuli poikkeavia ääniä lastikonttien takaa ja aamulla kello yhdeksän salamatkustaja paljastuivat.
Miguel Rudolfo kertoo tapauksesta. – Kun näin että siellä oli ihmisiä piiloutuneena, kehotin heitä tulemaan näkyville ja kysyin ymmärsivätkö he Espanjaa.
Toinen filippiiniläinen miehistön jäsen Juanito Ilagan, kertoo omalta osaltaan tapauksesta: -
Oli juuri kello kymmenen kahvilla kun kuulin salamatkustajien löytyneen laivalta. Kapteeni karjui ja raivosi ja hänen silmissään oli pahaenteinen katse, se oli pelottava.
Salamatkustajilla oli mukanaan valokuvia lapsistaan ja muista perheenjäsenistä.
Kapteeni ei halut kuunnellut mitään selityksiä, vaan teki varsin selväksi kaikille läsnäolijoille käskynsä, heittää salamatkustajat mereen.
Tuo käsky ei siinä ilmapiirissä jäänyt salamatkustajilta epäselväksi ja he alkoivat parkua armoa.
Juanita Ilegan jatkaa kertomustaan. – Näin kuinka toinen salamatkustajista oli polvillaan kapteenin edessä ja rukoili sydäntäisärkevällä äänellä armoa, ja näin toisen heistä suutelevan erään läsnä olevan miehistön jäsenen kenkää, toivossa, että tämä pelastaisi hänen henkensä. Kun kysyin alimaiselta perämieheltä kuinka kaukana olimme rannikosta tämä sanoi, - Oh, siinä kolmen kymmenen mailin etäisyydessä.
Neljä filippiiniläistä merimiestä pyysivät kapteenilta lupaa rakentaa jonkinlaisen lautan romanialaisien salamatkustajien turvaksi, enne kun nämä heitettäisiin mereen, missä nämä ilman kelluntavälineitä kohtaisivat pikaisen lopun.
Kapteeni suostui tähän ehdotukseen, ja filippiiniläiset merimiehet kyhäsivät saatavilla olevasta puutavarasta lautan tapainen, jonka varassa filippiiniläiset uskoivat salamatkustajien pystyvän kellumaan kunne jokin kalastusalus löytäisi heidät. Ensimmäinen lautta kuitenkin hajosi osiin heti kun se oli koskettanut vettä ja toisen lautan kasaaminen aloitettiin. Myös se hajosi heti kun se oli saatu laskettua alas veteen. Salamatkustajille ei jäänyt nyt enää mitään oljenkortta mihin tarkettua ja vääjäämätön kuolema odotti laivan ulkopuolella.
Juanito Ilagan jatkaa keromustaan tuosta tapauksesta, joka on jäänyt lähtemättömänä hänen mieleensä: - Romanialainen katsoi minua anelevana ja sanoi espanjaksi:- ”por favor” ,pyydän. Mutta mitä minä olisin voinut tehdä. Kapteeni käsky laivalla on laki ja sitä on noudatettava.
Kaiken kaikiaan heitettiin mereen neljä romanialaista eikä vielä tähän päivään mennessä asiasta ole ketään tuomittua.
Kun Emilian vuoro tuli lähteä ylittämään valaistu satamalaituria, hän havaitsi laivan miehistöön kuulunee merimiehen liikkuvan laivan kannella.
Hän palasi laiturialueen varjoihin ja jäi odottamaan uutta tilaisuutta, mutta laivamies ei poistunut näkyvistä ja tuntien väijymisen jälkeen oli romanialaisen Emilia luovuttava aikeesta piiloutua kolmantena salamatkustajana Maersk Dubaihin, jonka purkaussataman hän uskoi olevan Kanadassa.
Maersk Dubain ei ehtinyt kuin kuuden tunnin kulkumatkan päähän Algreiasin satamasta kun laivan filippiiniläinen pursimies Rudolf Miguel kuuli poikkeavia ääniä lastikonttien takaa ja aamulla kello yhdeksän salamatkustaja paljastuivat.
Miguel Rudolfo kertoo tapauksesta. – Kun näin että siellä oli ihmisiä piiloutuneena, kehotin heitä tulemaan näkyville ja kysyin ymmärsivätkö he Espanjaa.
Toinen filippiiniläinen miehistön jäsen Juanito Ilagan, kertoo omalta osaltaan tapauksesta: -
Oli juuri kello kymmenen kahvilla kun kuulin salamatkustajien löytyneen laivalta. Kapteeni karjui ja raivosi ja hänen silmissään oli pahaenteinen katse, se oli pelottava.
Salamatkustajilla oli mukanaan valokuvia lapsistaan ja muista perheenjäsenistä.
Kapteeni ei halut kuunnellut mitään selityksiä, vaan teki varsin selväksi kaikille läsnäolijoille käskynsä, heittää salamatkustajat mereen.
Tuo käsky ei siinä ilmapiirissä jäänyt salamatkustajilta epäselväksi ja he alkoivat parkua armoa.
Juanita Ilegan jatkaa kertomustaan. – Näin kuinka toinen salamatkustajista oli polvillaan kapteenin edessä ja rukoili sydäntäisärkevällä äänellä armoa, ja näin toisen heistä suutelevan erään läsnä olevan miehistön jäsenen kenkää, toivossa, että tämä pelastaisi hänen henkensä. Kun kysyin alimaiselta perämieheltä kuinka kaukana olimme rannikosta tämä sanoi, - Oh, siinä kolmen kymmenen mailin etäisyydessä.
Neljä filippiiniläistä merimiestä pyysivät kapteenilta lupaa rakentaa jonkinlaisen lautan romanialaisien salamatkustajien turvaksi, enne kun nämä heitettäisiin mereen, missä nämä ilman kelluntavälineitä kohtaisivat pikaisen lopun.
Kapteeni suostui tähän ehdotukseen, ja filippiiniläiset merimiehet kyhäsivät saatavilla olevasta puutavarasta lautan tapainen, jonka varassa filippiiniläiset uskoivat salamatkustajien pystyvän kellumaan kunne jokin kalastusalus löytäisi heidät. Ensimmäinen lautta kuitenkin hajosi osiin heti kun se oli koskettanut vettä ja toisen lautan kasaaminen aloitettiin. Myös se hajosi heti kun se oli saatu laskettua alas veteen. Salamatkustajille ei jäänyt nyt enää mitään oljenkortta mihin tarkettua ja vääjäämätön kuolema odotti laivan ulkopuolella.
Juanito Ilagan jatkaa keromustaan tuosta tapauksesta, joka on jäänyt lähtemättömänä hänen mieleensä: - Romanialainen katsoi minua anelevana ja sanoi espanjaksi:- ”por favor” ,pyydän. Mutta mitä minä olisin voinut tehdä. Kapteeni käsky laivalla on laki ja sitä on noudatettava.
Kaiken kaikiaan heitettiin mereen neljä romanialaista eikä vielä tähän päivään mennessä asiasta ole ketään tuomittua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ERITTÄIN IKÄVÄ TAPAUS. MUTTA TÄMMÖSIÄ LUKEE MIELENKIINNOLLA.TÄSSÄ OLI ASIAA.