Tässä tapauksessa rintaperillisiä on 4.
Kahta näistä on suosittu vanhempien vielä eläessä, heille on myyty talot ja maat pienillä, nimellisillä summilla. Eli vanhemmilla ei enää ole omissa nimissään mitään omaisuutta.
Toinen vanhemmista kuoli, ja nyt on edessä perunkirjoitus.
Miten näiden kahden lapsen tulee nyt menetellä, jotka eivät ole saamassa yhtään mitään?
Kahta näistä on suosittu vanhempien vielä eläessä, heille on myyty talot ja maat pienillä, nimellisillä summilla. Eli vanhemmilla ei enää ole omissa nimissään mitään omaisuutta.
Toinen vanhemmista kuoli, ja nyt on edessä perunkirjoitus.
Miten näiden kahden lapsen tulee nyt menetellä, jotka eivät ole saamassa yhtään mitään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos vainajalla ei ole mitään omaisuutta !
Eli lapset savat pitää omaisuutensa vaikka ovat sen edullisesti vanhemmiltaan saaneetkin, siihen ei voi kukaan puuttua. Toiset jäävät nuolemaan näppejään jos vanhemmilla ei ole omaisuutta mitä jakaa enää.
Jos vanhemmat ovat suosineet jotakin perillistä, niin eikö tässä tule se suosiolahjajuttu eteen??
Kaupoissa, jotka verottaja on hyväksynyt, eikä ole niihin puuttunut lahjaveron voimin, on vaikea näyttää toteen kyseessä olleen suosiolahjan.
Toteennäyttö kuuluu vaatijalle, perhe- ja jäämistöikeuden periaate on tasajaon lisäksi, että jokainen valvoo itse omia oikeuksiaan...
Toteen tulisi pysyä näyttämään joko
Suosimistarkoitus: Säännöstä tulkittaessa on kiinnitettävä huomioon perittävän antaman lahjan tarkoitukseen. Suosiolahjan ollessa kyseessä on välttämätöntä, että perittävän de facto tarkoituksena oli suosia tiettyä lakiosaperillistä.
Vahingoittamistarkoitus: Edelleen on huomattava että suosiolahjaolettama edellyttää, että lahjoituksen tarkoituksena oli tosiasiassa vahingoittaa lakiosaan oikeutettua rintaperillistä. Näin ollen yhden lakiosaperillisen suosiminen ei sinänsä vielä täyttäisi PK 7:3.3:n asettamia vaatimuksia vaan lahjan ottamiseksi huomioon laskennallisena lisäyksenä tulisi edellyttää myös – ehkä myös ensisijaisesti – että perittävä on tehnyt lahjoituksen tarkoituksenaan saattaa muut rintaperilliset epäedulliseen asemaan.
Ansiokkaiden vastausten lisäksi muistelen, että suosiolahjan ja ennakkoperinnöksi tulkittavan lahjan huomioiminen rajoittuu perinnönjakoon.
Näin ollen lahjan saajilta, saati halvalla ostaneilta ei saisi takaisinperittyä mitään. Siis tyhjästä pesästä ei ole mitään saatavissa. Se on sitten eri riitely, jos kauppahintoja ei ole todellisesti maksettu, eli ostajat ovat velkaa pesälle.
Monien perillisten täytyy vaan sulatella kuinka suurena kokemansa perinnön menetyksen sietää tärvelemättä puhevälejään leskeen hänen loppuiäkseen ja ehkä paljon pidemmäksi aikaa sisaruksiinsa. Omaisuushan oli perinnönjättäjien.
>>Ansiokkaiden vastausten lisäksi muistelen, että suosiolahjan ja ennakkoperinnöksi tulkittavan lahjan huomioiminen rajoittuu perinnönjakoon. // Siis tyhjästä pesästä ei ole mitään saatavissa.
Tässä on kysymyksessä vahingoittamistarkoitus, eli tarkoituksena on ollut, että 2 lapsista eivät saa mitään, eivät edes lakiosaansa.
Pitääkö näiden kahden perinnöttä jääneen vaatia lakiosaansa jo nyt, vaikka toinen vanhemmista on vielä elossa?
Kuolleen vanhemman osalta lakiosan täydennysvaatimus tulee esittää nyt, elossa olevan osalta hänen kuoltuaan. Kysymys ei ole testamenttiin liittyvästä lakiosavaatimuksen esittämisestä, vaan lakiosan täydennystä koskevan kanteen nostamisesta käräjäoikeudessa. Asiassa on syytä ottaa hyvissä ajoin yhteys lakimieheen.
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisu vastaavanlaisessa tapauksessa.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1983/19830127
perunkirjoitus oli ja siis kahdelle perilliselle on lahjoitettu ja myyty maata ja kiinteistöjä.
Osa lahjakirjoista heillä oli mukanaan, ja osa oli "unohtunut" kotiin.
Eli nyt hankitaan asianajaja ja nostetaan lakiosan täydennystä koskeva kanne.
Mitenkäs kiinteistön arvo lasketaan, kun se on myyty yli 10v sitten?
Katsotaanko sen silloinen arvo korot?
Vai lasketaanko sille tämän päivän arvo?
Jos "maat ja mannut" ovat maatilaomaisuutta, niin asiaa säätelevät erittäin pikkutarkat lait ja asetukset, jotka määräävät kauppahinnan niin, että siitä ei voi poiketa kumpaankaan suuntaan, vaikka kaupanosapuolet haluaisivatkin. Tämä hinta voi muista perijöistä vaikuttaa pilkkahinnalta, mutta siihen ei ole vaikutusmahdollisuuksia vanhemmilla, vaikka halua olisikin.