teidän kirjoituksianne.Tutustunut ja mielessäni aprikoinut luonteitanne.
Ira¤,hän on todella empaattinen,hänellä on kyky täysin paneutua toisen murheisiin.
Elisama,lähes sama,kuin Ira¤,mutta vähän enemmän realisti.
Karjalankägönen: maailman empaattisin ihminen!
Raspikurkku: järjellä ajatteleva,myös empaattinen
Mumsku,empaattinen,ehkä vähän arka,lämmin ihminen kuten myös Zom,heillä paljon yhteistä elämässä.
Vilmat,järjellä ajatteleva,joskus tuo esiin liikaa sanoisinko maallista materiaa.
Tässä ja nyt,hänestä sanoisin,että hyvä ihminen,mutta tarvitsee paljon itsetunnon kohotusta.
Lpolku,niin herkkä,mutta peittää herkkyytensä kovan kuoren alle.
,
,
Ira¤,hän on todella empaattinen,hänellä on kyky täysin paneutua toisen murheisiin.
Elisama,lähes sama,kuin Ira¤,mutta vähän enemmän realisti.
Karjalankägönen: maailman empaattisin ihminen!
Raspikurkku: järjellä ajatteleva,myös empaattinen
Mumsku,empaattinen,ehkä vähän arka,lämmin ihminen kuten myös Zom,heillä paljon yhteistä elämässä.
Vilmat,järjellä ajatteleva,joskus tuo esiin liikaa sanoisinko maallista materiaa.
Tässä ja nyt,hänestä sanoisin,että hyvä ihminen,mutta tarvitsee paljon itsetunnon kohotusta.
Lpolku,niin herkkä,mutta peittää herkkyytensä kovan kuoren alle.
,
,
Vastaukset 81
Vanhimmat
ei ole mitään vikaa...vikaa..vikaa. Kiitos analyysistä,mutta minulla on vahva itsetunto. :) enhän muuten jaksaisi opiskella tämän ikäisenä ja uskoa itseeni. :) Masennus on vaan välillä vaivana ja sitä häädän heti pois,kun vain pääsen kuntoilemaan. :)
päälle viiskymppisenä, huolittiin lähihoitaja kursseille.
mutta tämä ei mitenkään ole todistus hyvästä itsetunnosta.:). :(
No minulla vaan on hyvä itsetunto ja sain avioeroni jälkeen. :) Masentaa vaan välillä kun on sairas eikä pääse vieläkään toteuttamaan niitä asioita,joita haluaisi. Mutta ehkäpä tämä on jonkilainen elämän testi,että olenko haaveitteni kanssa tosissani. Olen minä....periksi en anna. Tänään tunnen itseni hyvävointiseksi ja olen iloinen siitä. :) Aloitan kuntoilun pikku hiljaa -menen uimaan pitkästä aikaan. :)
Eilen sain siivottua kotini pitkästä aikaan. :)
Hei ajattele,että sinä pääsit kurssille eikä huolittiin. Se on hieno juttu. :)
töissä parhaillaan.Edellinen ammatti oli aivan eri alaa.Entä sinä,edellinen ammattisi jos nykyinen terveydenhoitoalalla?
vähemmälläkin,että itsetuntosi on hyvä.
sitä ei tarvinne toistaa.
ammattiin uudelleen koulutit itsesi?Kysyin jo aiemmin.Viihdytkö uudessa ammatissasi?
-Minä pidän sairaalassa työskentelystä.Sairauden jälkeen halusin auttaa toisia sairastuneita;).
uudessa ammatissani. Olen hieroja. :)
en ole huomannut vastata. Olen hieroja. :)
entinen ammatti ei ollut lähimainkaan hoitoalaa. ;) Olin rakennuspiirtäjä.
USKON asia. Jeesus siunatkoon sinua. :)
No, jopas oli analyysi. Ihan tuota materiapuolta en menisi allekirjoittamaan, sillä ainakin tuo minun jälkikasvuni ( 3 kpl) moittii minua paremminkin liiasta epäitsekkyydestä ja toisten hyväksi elämisestä ja patistavat vihdoinkin tekemään jotain mistä on itselle iloa.
Remontista olen haaveillut ja siihen säästänyt sen kymmenisen vuotta, jonka olemme tässä asuneet. Asia on vaan jäänyt unelmien asteelle, sillä elämä on ollut silkkaa matalalentoa sukkuloidessa työn, kodin, sairaan äidin hoitamisen ja lastenlasten hoidon väliä. Sitten tuli tämä oma sairastuminen ja totaalinen pysähdys. Nyt kun kumminkaan en heti tähän tautiin kuollutkaan, niin miksi enää siirtää unelmien toteuttamista hamaan tulevaisuuteen?
Eletään tässä ja nyt nauttien tästä saadusta jatkoajasta. Laskennallista työssäoloikääkin kun on vielä vuosia, niin ehtii sen arkkurahansa vielä säästämään. Olen sitä paitsi kirjannut hoito- ja hautaustestamenttini, joten mitään suureellisia kinkereitä lasten ei tarvitse aikanaan järjestää.
Juuri näin asiat on. Jokaisella on omat mahdollisuudet. Pitää vain opetella elämään niiden puitteissa. Kadehtimalla saa vain itselleen katkeran mielen. Remonttiakin voi tehdä pikku hiljaa pala palalta. Kunnostaa vanhaa ja maalia pintaan niin tulee uutta.
Itsekin olen tehnyt kirjannut sen miten minun luut sitten joskus hävitetään. Ei pidetä kinkereitä sen enempää kun pippaloitakaan. Hoitotestamenttiin pistin tiukan määräyksen ettei letkujen jatkona saa pitää.
Jälkikasvulle olen ilmoittanut "jos minun tahtoa ei noudateta niin tulen kummittelemaan teille koko loppuikänne". Joten on parasta toteuttaa kirjallinen määtäykseni.
tosiaan kamala asia, ainakin jos kohdistuu rahaan tai tavaraan. Itse kyllä myönnän olevani hieman kateellinen jonkun läheiseni luonteenpiirteistä; "saisinpa edes mukillisen tuota rohkeutta" tai kädentaidoita; "osaisinpa minäkin kutoa, maalata, piirtää tms". Mutta naapurin mersusta en todellakaan osaa olla kateellinen. Valitettavasti vaan nuo käden taidot ja luonteen ominaisuudet ovat niitä asioita, joita joko on tai ei ole.
Myönnän myös kärsineeni tästä omasta loogiseen ajatteluun ja järkiperäiseen toimintaan suuntautuvasta luonteestani. Ei aina ole niin kivaa olla tällainen kaavoihinsa kangistunut mummeli, jonka elämä on kulkenut ennalta määrätyn lukujärjestyksen mukaan muiden sanelemassa järjestyksessä. Tuossa keski-iän kriisin kohdalla kyselin, että koska se oma elämä oikein alkaa, vai alkaako koskaan?
Jos tämä tauti on jotakin opettanut, niin ainakin sen, että asioita on turha lykätä "sit ku-aikaan". Parasta elää tässä ja nyt, koska huomisesta emme kukaan tiedä tuleeko sitä edes lainkaan.
Kateuden aiheita kun on monenlaisia. Minä kadehdin hyviä ihmisiä, Etten laukoisi suoria sanoja, mutta kun on pohjalainen niin on.
Maahanpanijaiseni ovat suuri kansanjuhla sen tiedän ilman muuta.
Miksikö ?
No ettekö tiedä että karhulle on ikimuistoisista ajoista pidetty Peijaiset.
Minähän olen puoliksi karhu niin on silloin oltava peijaiset muuten tulen kummittelemaan.
vai peijaiset,niin ne on pidetty,ja vielä että kummittelemaan anna mun kaikki kestää.Meikäläinen kuopataan hiljaa vain lasten läsnäollessa,ehkä veljet voi kutsua.
en katehdi sitä,mitä toisella on,ja minulta puuttuu.Onhan se niin,että vastaavasti minulla on jotain,mitä häneltä puuttuu.Ja olen ihan tyytyväinen pieneen mutta kodikkaaseen kotitaloomme.Lähistölle on rakennettu paljon näitä valmistaloja,hinoja kuin mitkä.Mutta minä en sellaisessa taitaisi viihtyä.Pieni tupa ja perunamaa,ne on lapsesta lähtien olleet unelmani,ja ne meillä on.Nyt,kun lapset on pois pesästä,on meillä ukkokullan ja belgin kanssa kuitenkin melkein liikaakin tilaa.Eikä poikanikaan ottanut isoa velkaa mihinkään ökytaloon,pieni ja kodikas on heidänkin ensiasuntonsa.Ja syöpäsairaudet vain lisäsi tätä ,mitä iloa esimerkiksi hienosta autosta,terveys ja paraneminen on nyt ainoa tärkeä asia meille.
eihän se itseltä ole pois jos toisilla on jotakin.
Ei minullakaan paljoa ole,mutta on se mitä tarvitsen,ja tärkeintähän on läheiset,ja se että
jotenkin on tasapainossa itsensä ja muiden kanssa.
mieluiten punainen se minunkin tupahaaveeni on aina ollut ja jos voisin valita, niin asuisin vakituisesti siellä mökilläni 20-luvun karjalaistalossa lahoamisillaan olevan navetan kupeessa. Mutta kun sieltä tiettömän tien takaa ne työmatkat on niin hankalia, niin on vaan sopeuduttava tähän kerrostaloelämään ja tehtävä tästä paras mahdollinen. Remonttikin tehdään lähinnä sitä vanhenemista ajatellen, eli pitää tehdä vielä kun kykenee tikkailla heilumaan ja sillä ajatuksella, että pystyy tässä vanhanakin talostelemaan.
Niitä ökytaloja katsellessa minullakin herää kysymys, että millä ihmeellä tavallinen työtätekevä ihminen pystyy niiden lainat maksamaan?
ja se viihtyminenkin niissä.Hirveästi tilaa ja kahdessa kerroksessa.Eräskin naapurimme ei edes tiedä,mitä parila huoneella tekisi.Ja käytävää ja valkoisia sohvia,vähän kuin sairaalan odotushuone.Mutta jos itse viihtyvät,hyvä niin.
Upeita kirjoituksia, mutta ollakseni rehellinen viihtyisin pääkaupunkiseudulla upeassa kaksikerroksissa merenrantatalossa hyvällä alueella, ah, merinäkymät.
Myönnän, että elämästä nauttiminen miellyttää.
niitä maksamaankaan koskaan,olen minäkin ihmetellyt
kun joillakin on monia huoneita joita ei edes käytetä,ja kuka ne jaksaisi siivota vai kai heillä käy siivoajat?Tietnkin se on heidän valinta ja heidän elämä,ja jos ovat tyytyväisiä hyvä niin.
Minullakin olisi haaveena pieni mökki luonnon keskellä poi hälinästä,jos se olisi mahdollista
jotenkin minusta pieni mökki on kodikkaampi.
merinäkymä,jaa.Mutta kyllä metsänäkymäkin on upea.Ja jos tulisi lottovoitto(ehkä ensin pitäisi alkaa lottoamaan) ja rahaa olisi hirveesti.Saattaisihan mieli muuttua,enpä tiedä.No,ostaisi ison huvilan ja sitten asustelisi välillä siellä.Mutta kun kaipaisi oikeaan kotiin,palaisi välillä takaisin.Niin,porealtaat ja uimahalli saunan yhteydessä.Ja ,,jA mitä kaikkea rahalla saa.Mutta,sanon että ihan tyytyväinen olen siihen,mitä meillä nyt on.Ja ei sillä lottovoitollakaan terveyttä saa,tai ehkä voisi hakeutua maailman parhaisiin sairaaloihin.
Mumsku, vierailepa osoitteessa oikotie.fi, sieltä löytyy jos jonkinlaista loma-asuntoa, omakotitaloa ym. ympäri Suomen. Eikä maksa paljon.
kyllä isoon järveen ja sen kaksikerroksisen ökytalon pieneen punamullalla maalattuun mökkeröiseen. Pääkaupunkiseutu on minulle aika vieras ajatus, siellä kun on niin hirveä liikennekin ja paljon ihmisiä.
Tässä minun haaveessa on vaan se huono puoli, että järvi ja mökkeröinen pitäisi olla ilman ainoatakaan naapuria, hyvien kulkuyhteyksien varrella ja mielellään bussipysäkkikin ihan nurkalla.
mutta oikeasti nyt ei ole tarvetta loma-eikä muuhunkaan asuntoon.Tämä kotimme kun on metsän reunassa,mökkiä ihan tarpeeksi.Ja nyt on huoli ukkokullasta päällimmäisenä.Niin,loma asuntoa emme ole koskaan hommanneet,ukkokulta sanoo,että tässä riittää tarpeeksi remontoitavaa kesäaikaan.No,nytpä laita koneen kiinni,aika lähteä ulos belgin kanssa ja kun tytär tulee koulusta,hän hakee minut,että menemme sairaalalle.hyvää iltapäivän jatkoa kaikille.
Pääkaupunkiseudulla on myös rauhallisia alueita, jotka ovat meren ympäröimänä, esim. Lehtisaari, Kuusisaari, Espoossa Westend, ei liikenne häiritse ja tontit ovat isoja, ei naapureita lähellä.
maksavat vaan hirmuisesti saisi olla iso lottovoitto
ennenkuin irtoaisi tuoltakin suunnalta talo,eikä tyhjiä taida liiemmin olla?
tuollainen unelma isän kuolemaan asti.Joka perjantai suunnattiin autonnokka kohti mökkiä ja lomat oltiin siellä,millään en sunnuntaina kaupunkiin olisi lähtenyt vaan kun oli pakko töihin tulla.
Oli kuin yöllä ja päivällä ero olla siellä kaikessa hiljaisuudessa omassa rauhassa,saunoa ja uida
kuunnella linnunlaulua,kun täällä kaupungin vilinässä jossa pitkälle saa mennä,jos hiljaisuutta etsii.
Yllättävän monta kohdetta tälläkin hetkellä,mukavaa ajanvietettä.
kun ihminen on ahdistunut vakavien sairauksien takia ei lottoaminen eikä lottovoitot kiinnosta.
tiedän kokemuksesta.
raha menettää täysin merkityksensä.
raha silloin tosiaanon tärkeintä,että jotenkin
pääsee päivästä toiseen,ja energiansa suuntaa
toipumiseen.
Haaveita pitää olla,itse en tästä parane, mutta en synkistele.
hätä toisen puolesta.silloin ei pysty haaveilemaan muusta kuin toisen paranemisesta.
ja kaikki ajallaan.
olla,ja toivosta ei saa luopua koskaan.Nyt on
lähdettävä happea haukkaamaan,mukavat illan jatkot.
nuori kun haaveilet työtä itsellesi.Voitko kuvitella sitä työmäärää mikä on isossa ökytalossa, pitäähän se ölla kuin siivellä pyyhkäisty aina ja iso puutarha voi, voi kyllä hartiapankissa pitää olla voimaa.
pitkäksi tuollaisessa,paitsi tietty jos palkkaisi
niihinkin hommiin apulaiset:)
lihat tarkistettu elläinliäkärin toimesta,jotta onko ne immeisravinnoks keleppoovvii?
Trikiiniä vain mausteena ei muuta.
Eihän se ole mitenkään haitallista - eihän.
Niin että voi syödä raakana.
Yhteislauluna olisi "Mörkö se lähti piiriin", siis siellä peijaisissa.
ei tietoisesti haluaisi nauttia,siinä voisi käydä ohrasesti,vaikka olisi "herkullista" maultaan:)
sitten se lottovoitto saisi olla hivenen isompi.
Totta niitä haaveita saa olla ja pitää olla, minun SUURIN haave on että mies vielä pääsisi kotiin. Kiitos mukana olosta.
toteutuvan:)
Kyllä Mersussa on kivempi itkee kuin polkupyörän päällä loskassa eteenpäin puskiessa. No eihän siitä tarttis kun koukata ajotielle pääsis tästäkin. Ei ole halua elää. En edes rukoile mut syöpä ei ole levinnyt.Elämä vaan ei tunnu enää elämältä.Yksinäisyys tappaa sisäisesti.
Ja jos mul olis rahaa, menisin jonnekin missä näen meren.Merestä saa elinvoimaa. Sieltähän me ollaan tultukin, sanokaa uskikset mitä haluatte.
Elämänhaluton, kun olen muuttanut mieheni kanssa Westendiin, niin kutsun sinut vieraakseni, itketään yhdessä ja mennään Mersulla minne huvittaa.
kun oli oikein vaikeaa,istuin vaan merenranta
kalliolla aamusta iltaan,illalla odotti unilääke
joka vapautti hetkeksi,silloin ei valoa näkynyt missään.Pikkuhiljaa alkoi valoisampikin puoli tulla esiin.Toivoa ei kannata menettää koskaan,uskon että saat ystäviäkin ,jos haluat.
sen mitä olen yrittäny saada teidät ymmärtämään. Tuo elisama on mieleltään häiriintynyt. näättekä kun se kuvittelee olevansa joku eläin ja kehottaa syömään lihaansa.yökköttävän sairassta tekstiä.Tein hänestä rikosilmoituksen.eiköhän järkä ole kohta hoidossab .älkää vastatko sille muuten se alkaa muuttua vaaralliseksi.ties mitä tekee kohta jokaiselle meille.vaihdoin operaattoria ettei vaan pystyisi jäljittämää ja kostamaa kun paljaastin sen
Sinä olet kyllä suljetun osaston tarpeessa. Kyllä pitää poloisella pahasti viirata päässä, kun tuollaisia kirjoittelet.
kenellekkään vaarallinen,kunhan laskee leikkiä.
Opettele oikeinkirjoitusta. Sekoilustasi ei aina saa selvää.
Muistitko ilmoittaa poliisille samalla omat hyökkäyksesi ja herjasi? Myös ne pitää tutkia suurennuslasin kanssa.
jotka sanovat,etteivät haaveile LOTTOVOITOSTA; valehtelevat.
Itse ole syöpää sairastava,parantumatonta;
siitä huolimatta haaveilen lottovoitosta.
Minä en haaveile lottovoitosta koska en edes lottoa. Olisihan se kummallista haaveilla ilman että edes yrittäisi.
Sinä olet rehellinen, itse suunnittelen kaikkea, vaikka on parantumaton syöpä, tervetuloa sinullekin uuteen kotiin, pidetään kunnon pirskeet,niin että riittää puhuttavaa pitkäksi aikaa.
saunasta! Ja nyt joudun olemaan taas Raspikurkun kanssa samaa mieltä.En haaveile lottovoitosta,koska en lottoa.Poika laittaa lottoa,ehkäpä haaveilee voitosta saadakseen kerralla asuntolainansa maksettua.Minullekin on nyt tärkeintä saada ukkokulta terveenä kotiin,siinäpä minun haaveni.
sama haave!!!
Ajatteles, miten jutut leviäisivät, sekin parantumattomasti sairas kehtaa tuolla tavalla juhlia,oletko sinäkin sellainen, että sinusta on kiva "järkyttää", jos olet, niin olet hengenheimolaiseni.
kaikki syöpäpotilaatkin LOTTOAVAT ja odottavat lottovoittoa.
saavathan sitten toteuttaa kaikki toiveensa
ja elää loppuaikansa haaveittensa mukaan.
eikös nämä syöpähoidot vain anna lisäaikaa,niin minulle kuin toisillekkin.
ja haaveet ennen kuolemaa jokainen voisi toteuttaa.ja vaikka sitten hakeutua maailman parhaisiin sairaaloihin.kuin joku mainitsi.
vähän pessimistinen asenne. Ei minun syöpähoitoni ollut lisäajan antamista, se paransi syöpäni ja nyt elän kuten muutkin ja todennäköisesti kuolen johonkin ihan muuhun sairauteen, vaikapa maksakirroosiin :-) .
P.S Enkä minä myöskään lottoa.
...että ukkokulta saisi vielä mahdollisimman paljon hyviä päiviä ja eläminen olisi elämisen arvoista kaikesta huolimatta. Eipä siihen lottovoitto auttaisi.
Lottoamista ei meidän perheessämme kukaan ole koskaan harrastanut - todennäköisyyslaskentaa sen sijaan useampikin. :)
Tiedossa on, samaa sanoi psykoanalyytikkoni aikoinaan.
Kun tarpeeksi monta kertaa polttaa sormensa, hankkii pannulapun.
>;)
luonne analyyseja.
Itse olen vasta vähän aikaa ollut palstalla ,enkä oikeastaan ole nimimerkin takana olevia luonteita ehtinyt ajattelemaan.
Minusta on hyvä että on erilaisia persoonallisuuksia, sillä näihän se on tässä elämässä kahta ei samanlaista ihmistä ole.
Sairaus on kuitenkin asia joka meitä täällä yhdistää, ja jokainen kokee senkin omalla tavallaan ja hyvä näin silloin saadaan monta erilaista näkökantaa asiaan.
kaikki olemme ja ainutlaatuisia,toista samanlaista ei löydy,ja se on rikkaus jos mikä.Päivä kerrallaan täällä tepsutellaan huomisesta ei kukaan tiedä.Unelmat kannattaa toteuttaa,ne mitkä voi.
On tullut mieleen,että jollei olisi sairastunut
tokko olisimme tavanneet muualla,ja hyvä että
tapasimme vaikkakin ei ihan parhaissa merkeissä.
Selailinkin jo, että kauanpa se Ira tänään nukkuu... Meillä tuo nauku herätti taas ennen kuutta ja ruuan saatuaan se makeasti haukotellen meni itse nukkumaan.
Minustakin on kiva, että "tapasimme". Ilman tätä viestintävälinettä olisi tämä sairasaika ollut aika tyhjää ja pelottavaa. Minä kun en jaksa tuijotella tuota telkkariakaan ja radiokin on päivät kiinni, niin ainoa kinastelukaveri olisi ollut tuo katti.
eipä tullut uni silmään,pyöriskelin sängyssä
tänään saan unilääkkeet.Kaikenlaisia ajatuksia sitä pyörii unettomana päässä.
Sama täällä,en minäkään telkkarista välitä uutiset,ja joskus dokumentteja katson,radiokaan varvemmin on päällä.
Meillä kissa on dietillä eikä ole ruokaa aamusta pyytänyt.
Kissan kanssa molemmilla liian pullea maha
vaan tietty eri syistä,heh.
Jollei tätä palstaa olisi löytynyt aika vaikeaa olisi ollut.
kauheeta jos kaikki ihmiset olisi itteni kaltaisia. Tietäisi jokaisen vastaantulijan ajatukset ja mietteet. Mistä siinä voisi keskustella tai vaihtaa ajatuksia? Onneksemme olemme kaikki erilaisia. Siinä on se elämän rikkaus.
kuin suoraan painajaisesta:)Siis tarkoitan jos kaikilla olisi toisinto itsestään.
Muista en ota kantaa, mutta minusta annoit aivan liian hyvän kuvan.
No se tietysti on että yritän olla realisti.
Kannustan sinua jatkamaan harrastustasi. Et ole mikään "turha" ajattelija.
Enpä juuri sano vastaan. Kyllähän yli 35v:n työura insinöörinä varmasti näkyy rationaalisena ajatteluna.
Huonona puolena tuossa ajattelussa on se että tunnepuoli saattaa heikentyä. Asiat joita tulisi tutkiskella sydämellä tuleekin analysoiduksi matemaattisesti eikä se ole ollenkaan hyvä asia.
Mutta siitä olen ylpeä että toin tänne ilmapallot. Siinä ei ollut mitään matematiikkaa vaan sen verran ymmärrystä että Nalle Puh on yksi parhaita filosofeja :-) .
TUOHON OLE MITÄÄN LISÄTTÄVÄÄ,kiitti raspis taas erinom.ajatuksiasta,oispa kiva tavata "livenä"......kö!
niitä on tarvittu aika usein,joskus on tuntunut
että kaikki pallot ovat päässeet karkuun,aina on saanut joltakin ainekin yhden pallon:)
Oletko jo paremmassa kunnossa?
Maanantaina taas töihin. Jukalle sanoisin: On ihan hyvä että me olemme pelkästään virtuaalihahmoja. Todellisuus voisi olla ihan erilainen. Näin kun kommunikoi kirjoittelemalla niin on aina aikaa miettiä mitä sanoo ja miten sanoo, voi leikkiä fiksumpaa kuin onkaan. Siispä koskaan ei voi todella tietää minkälainen ihminen on nimimerkin tai kirjoitusten takana. Pitkään samalla nimellä kirjoittaneet jossain määrin alkavat olla oikeita ihmisiä, joku Muumiäiti ja monet muut ovat oikeasti sitä mitä kirjoittavatkin koska kukaan ei pystyisi pitämään naamiota yllä niin pitkää aikaa (ja miksi pitäisikään). Tämä alkuvuosi on ollut meikäläiselle rasittava ja kivulias ihan ilman syöpää. Nyt tuntuu että elämä vähitellen taas normalisoituu ja sen kunniaksi tuli ostettua konjakkipullo. Siksipä tätä teksitä taas riittää. Tiedättehän te kännisten jaaritukset :-)
Nij etä kaikle van plajon ilmplloja :-)))
lähimmäisenrakkaus on elämässä tärkkeimmät,niin ne luksusasunnot ei siinä merkihe mittää!Mie asun pienessä punasessa tuvassa,jossa on vajjoo 50 nelijjöö-mihin mie enemppee tarvihen?Pistän uunniin puut,jotka oun omin käsin metästä ruatana,jottaa ruokkoo siinä laitan-lähen mehtäkirkkoonni istummaan-pyyvän ylläältä voimmii selevitä tästäkkii päivästä!Pyyvän voimmii kesttee tään kivun-pyyvän voimmii,jotta jaksasin pittee äitistä huolta,tulla jollaa tavalla toimmeen niin,jotta saisin laskuni maksettuu.Ja siellä mehtäkirkon hiljasuuvessa mie pyyvän Jumalalta voimmoo,jotta mie selevviisin tästä päivästä huomisseen.Oli niin raskas päivä tämä-peräsuoli vuoti verta-olakapiässä sietämätön kipu,mut huomenna on uus päivä-jospa Luoja antas armon,jotta se olis helepompi-mie uuvun tään taakan alla!Jos joku jaksas vaikka pienen rukkouksen miun puolesta,niin mie kiitän-olen niin loppuunajettu,etten jaksa ennee ies rukkoilla!
jo yöllä kun en nukuttua saanut,ja rukoilen uudelleen taas aamulla.Toivotaan tuon TaivaanIsän
auttavan sinua ja äitiäsi,että teidän asiat selviävät,ja voimia sinulle sekä paranemista
eiköhän se päivä paista teillekkin kevään edetessä.
Muutaman tunnin sain nukuttuu viime yönä-pakastimesta aina uus geelipussi olokapiälle.Uniliäkettä en uskaltana ottoo,jos äitiltä tulloo turvahällyytys,niin en ehkä olisi kuullut puhelinta.Ei olis pitäny ruveta äittii eilen nostammaan ylös siitä lattiilta-käsi on nyt niin kippee,jotta ei kärsinä tänä uamuna kahvikuppii sillä nosttoo.Jotennii sitä hättääty,vaikka äiti on kuatuna kymmennii kertoja ja on sovittu palolaitoksen poikkiin kans,jotta hyö kyllä tulloot appuun,kun vain ilimotan-no,seurraavalla kerralla pittää muisttoo!Soittelin tuonne Tikkamäellekkii sille Mannismäen Pertille tuosta äitin kottiuttamisesta,mut eipähän se hiän sille mittää voi,jos arvvauskeskuksen liäkäri on kahtonu äitin kotona pärjjeevän.Onneks miun poika tuli tänne yöks-otan uniliäkkeen ja suan rauhassa nukkuu-kullä poika vastovvaa puhelimmeen,jos hätä tulloo ja osovvaa nosttoo mummin ylös!Jotta tälleen-ainnaa ne assiit järjesttyy jollaa tavalla:)
kyllähän ne asiat aina tuppaavat järjestyä,ja mukava,että sait poikasi apuun,eiköhän oteta kummatkin Tenox ja mennä maate,hyvää yötä
jospa huominen olisi parempi päivä.
toivoa jos saisi,toivoisi terveyttä siinä ei paljon lottovoitot auta.
Kyllä lottovoitto mahdollistaa parhaan hoidon hakemisen, ei tarvitse ruinata aikaa tk:ssa. Luin eräästä julkaisusta, että syöpälääkäreistä on pulaa Suomessa, viimeisellä rivillä oli syy, Helsinkiin on perustettu yksityinen syöpäklinikka, eli rahan perässä menee lääkäritkin.
Julkinen ei pärjää
Tutkimukseen osallistuneista 62 prosenttia mainitsi palkan tärkeimmäksi tekijäksi uutta työpaikkaa valittaessa.
Tilanne julkisessa terveydenhuollossa vahvistaa tutkimustuloksen. Lääkäripula vaivaa piinallisimmin julkista sektoria, joka ei pysty kilpailemaan palkoilla yksityisen sektorin kanssa.
www.mediuutiset.fi
ole vasta rakenteilla?Ajatus,jollei saisi hoitoa
kun yksityispuolelta olisi aika karmiva.Sytohoidot,sädehoidot kaikki rtg.kuvaukset
ja verikokeet maksaisivat maltaita,
suuriosa ihmisistä jäisi hoidotta.
Klinikka on aloittanut vastaanotot jo viime syksynä Ruoholahdessa.
kenellä rahaa,saattaa osaltaan helpottaa joidenkin
sairaaloiden ruuhkia?