Uskallatko elää?

Tässä kohtaa taivaltahan on kaikki voitettavana eikä mitään menetettävänä! Uteliaina siis kohti uusia seikkailuja ja haasteita!

suuri seikkailu, haasteita on otettava vastaan . Tarpeen vaatiessa osaan tehdä päätöksen hyvin nopeasti. Kerran nuorena ja kerran iäkkäänä olen tutustunut kiinnostavaan mieheen ja ensi hetkien perusteella jatkanut epätavallisen pitkälle. Vaisto on sanonut oikein. Muutenkin porskutan täysillä eteenpäin toisia kunnioittaen, mutta välitän viis siitä mitä muut sanovat.

Viimeistään tässä iässä pitää uskaltaa elää omaakin elämää.Harrastaa voi kaikenlaista mitä ei ole aiemmin ehtinyt.Minulla on hyvät välit mm. miniöitten kanssa ja yhdenkin kanssa käymme pilateksessa.Naapureittenkin kanssa on mukava jutella joskus aidan yli ja vaihtaa kuulumisia ja kesällä jakaa kukantaimia.Lukeminen maittaa joskus ja tää kirjoittelu on ihan kivaa.

uskallan elää omalla tavallani. Ei ole aikaakaan eikä tarvetta seurata naapureitani. Toisille on turha antaa ohjeita, kukin taaplatkoon tyylillään.

Lienemme kanssasi ainoat, jotka seurailemme naapureita ja heitä ohjeistamme.

Johan tässä on pahimmasta selvitty!

Muutama valtakunnan vaihto.

Pari yhteenottoa virkavallan kanssa (auton salakuljetus, pahoinpitely).

Jouluaattona vasemmanpuoleisessa liikenteessä, laina-autolla kännissä kolarointi. Selvisin rahalla. Ei poliisiasia.

Jokunen kahakka laivoilla ja mantereella.
Yllä olevat siis poikamiehenä.

Pariutumisen jälkeen paikkakuntien ja työpaikkojen vaihtoja.
Keikkatöitä.
Harkittu työttömyys.

Muiden antamat neuvot kuuntelen ja arvioin kriittisesti.
Omat mielipiteeni eivät ole neuvoja ja saattavat muuttua nopeastikin.

Tarkoitus on elää mieltymysten ja mahdollisuuksien mukaan.
Särmät ovat hieman pyöristyneet mutta vaimon väittämän mukaan eivät sentään ole kuluneet pois.

Mikäs tässä on uskaltaessa?!

Valitettavsti naapurien asiat eivät kiinnosta minua niin kauan kuin eivät ole haitaksi eli aiheutuu henkistä kärsimystä ja/tai taloudellisia tappioita. Olen joskus miettinyt, pitäisikö ihmisyyden vuoksi olla kiinnostuneempi, mutta päivän sanomisiin ja joulujen yms. toivotuksiin kiinnostumiset ovat jääneet.

Mikä on oikeaa elämää, jota pitäisi uskaltaa elää? Vierastan hieman käsitettä uskaltaa elää elämää, kun elämä on jo elämistä sinänsä uskalsi tai ei. Toisaalta vierastan näitä ihmeellisiä käsitteitä, jotka tuntuvat sisältyvän sanojen taakse eli kuin olisi olemassa toinen, kolmas tai neljäs elämä, joka odottaa käyttäjäänsä jossakin ja on ihan täysin erilainen kuin se elämä, jota eletään.

Eihän se ole mahdollista ts. että aikuinen ihminen kaihoaisi koko elävän elämänsä ajan jotakin elämää, jota ei muka uskalla elää. Moni asia riippuu ja roikkuu omista päätöksistä. Rohkeudesta osin myös, mutta eivätkö nämä ole aikuisella hallinnassa? Ei tässä yhteiskunnassa tule toimeen ellei kykene päättämään asioistaan ja pidä puoliaan. Kynsin hampain ei tarvitse asioitaan hoidella, muutenkin voi omaa tahtoaan toteuttaa mainiosti.

Ohjeiden antamiseen syyllistyy varmaan jokainen tämänikäinen: mehän ollaan niin kokeneita omasta mielestämme. Ei minusta ohjeiden antaminen kytkeydy siihen, että henkilö ei osaisi toteuttaa tahtoaan ja elää elämäänsä vaan jäisi ikäänkuin sivustakatsojaksi. Miten ja mistä hän sitten ohjeita antaisi, jos mitään ei uskalla kokeilla?

Olen elänyt ja elän omaa elämääni, joskus täysillä ja joskus vähemmän. Kun näin tekee, pitää jättää muiden arvostelut omaan arvoonsa ja ehkä siksi en ole myöskään kiinnostunut muiden tekemisistä eli tämän lähiympäristön puuhailuista, kunhan katto ei tipu niskaan.

Koska ikäänkuin lievästi kritisoit ohjeiden antamista, enpä anna elämän elämiseen ohjeita. Eipä niitä toiselle voikaan antaa, pitää kokeilla itse mikä tuntuu pahalta ja mikä hyvältäe. Kun tarpeeksi kauan kantapään kautta kokeilee, syntyy myös tietämys oman elämisen merkityksestä. Ainakin yhdeltä kantilta.