Täys tyrmäys
Pikkujoulut Naantalin kylpylässä. Vaimon työnantajan tarjoamat, mutta puolisot on kutsuttu mukaan. Se on kyllä harvinaista pikkujoulujen yhteydessä, mutta johtaja nyt halusi näin.
Minä olen skeptikko. Ihan kaikkea epäilen. Nytkin koetan funtsata, miksi puolisot kutsuttiin. Johtaja on kyllä kovin flirtti mies, ja tässä vartiointiliikkeessä on ylivoimaisesti suurin osa nuoria miehiä. Siis heillä on myös nuoria vaimoja. Ei kai sitä kautta vaan löydy jotain syyn tynkää tähän avec-kutsuun? Olenkohan liian vainoharhainen, muut eivät tunnu pohtivan moista asiaa.
Hyvät on tarjoilut. Luulin firman olevan aika tiukassa taloudellisessa tilanteessa, näin alkuvaiheissaan, vaan nyt ei näytä olevan "köyhä eikä kipee". Juhlapaikka on alueen kalliimpia eikä tuo Suomen tunnetuimpiin kuuluva stand-up-koomikkokaan varmaan ihan halpa ole. Hyvin kyllä osaa hommansa. On näköjään ottanut illan teemakseen parisuhteet:
- Meiltä loppui bensa, sanoin tytölleni sivutiellä.
- Pelleiletsä? kysyi tyttö.
- Voi, mielelläni, jos sinulle vaan sopii, vastasin.
Vain muutama naurunpurskahdus kuuluu, mutta vastahan hän on nostamassa tunnelmaa.
Jouluruuat olivat ne normaalit, mutta hyvin oli laitettu. Sekä maku- että näköaistimuksen kannalta. Juomia on tarjolla monenlaisia. Johtaja ilmoitti, että piikki on auki koko illan. Hyvänen aika, kuinka kalliiksi tuleekaan ja mihin kuntoon juhlaväki ajautuu.
Olen huomaavinani, tarkkailuasemissa kun olen, että tuo komea, nuorekas johtaja jo vilkuilee paria nättiä vartiomiehen puolisoa ja pyrkii juttelemaan. Johtajasta on kiertänyt ilkeä juoru, että hän olisi joskus ollut epäiltynä tyrmäystippojen käytöstä. Joku nainen oli syyttänyt, mutta ei ollut todistusaineistoa. Enpä tiedä, itse en päätä kantaani ihan noilla puheilla.
Otan taas uuden oluttuopin ja nappaan siinä samalla yhden viskin. Koetan varoa ottamasta liikaa. Ei silti, kaikki alkavat olla jo aika tuiterissa, ettei se muuten haittaisi, mutta koetan olla tekemättä haittaa vaimon uudelle työpaikalle.
Koomikko naurattaa taustalla koko ajan, vaikka en jokaista sketsiä kuulekaan, on muutakin seurattavaa: "Kymmenvuotishääpäivänä mielistelin vaimoa, että hän näyttää samalta kuin avioliittomme alussa. Pakko, vastasi vaimo, minulla on vielä sama mekko."
Katson vaimon suuntaan, että mitä tykkäsi vitsistä. Ei tainnut edes kuunnella, on nimittäin nyt vuorostaan keskustelemassa johtajan kanssa. Nyt vasta huomaan, että vaimo on ihan yksi seksikkäimmistä näiden kisojen naisista.
Uusi mekko myötäilee hänen upean täyteläistä 28-vuotiasta vartaloaan uskollisesti ja hienovaraisesti, jokaisen kummun peittäen, mutta samalla vihjaten niiden kiihottavasta olemassaolosta.
Koomikko tekee työtään:
- Jouduin vankilaan kaksinnaimisen takia. Oikeus tuomitsi myös molemmat liitot puretuksi. Kun kerroin sellitoverilleni, kysyi hän: no, miltäs tuntuu olla vapaa taas.
- No, miltäs sinusta sitten tuntuu, kysyy vaimoni leikillisesti.
Tuli välillä minunkin seurakseni, vaikka näytti todella hyvin viihtyvän johtajan kanssa. Viihtyköön; jospa vaimon työpaikka varmistuisi ja vaikka hiukan palkankorotusta saisi.
- Mitäs tässä, ihan ok, vastaan kysymykseen. - Enhän minä ketään tunne, kattelen vaan muitten touhua ja tota taiteilijaa.
- Hei muuten, kokeiles yhtä drinksua jonka pomo neuvoi. Minä teen sen sinulle. Venaas.
Hetken päästä vaimokulta serveerasi minulle violetin juoman. Hyvältä se maistui. Otan pari kulausta, ennen kuin sanon vaimolle että minun pitää käydä vessassa. Johtaja joka juuri tuli siihen, sattuu kuulemaan ja tarttuu asiaan:
- Käy toki, pidän sen aikaa armaallesi seuraa. Ja
anna tuo lasi, voin pitää sitä sen aikaa.
Koomikon ohi kävellessäni hän on juuri selittämässä:
"Tuli kerran vähän rupateltua aika läheisesti yhden neidon kanssa yksissä juhlissa.
- Kotona on jääkaapissa pihvi, laita se silmäsi päälle, se auttaa mustaan silmään, neuvoi vaimo, kun kävelimme bileistä kotiin.
- Mutta... ei minulla ole mustaa silmää.
- Et ole vielä kotona, vastasi vaimo viileästi."
Palattuani sain lasini johtajalta ja kehuin juoman makua. Samalla kerroin tykkääväni kovasti esiintyjästä. Johtaja kertoi saman jonka itsekin olin huomannut: suuri osa väestä on nauranut hysteerisenä vatsansa kipeäksi.
Ryypiskelen drinkin aika nopeasti. Vaimo ja johtaja seurustelevat tiiviisti keskenään. Kuvittelenko, vai vilkuileeko johtaja minua jännän näköisenä.
Alan taas seurata esiintyjää. Jotain hän taas kertoo ja väen nauraminen on jo remuamista. Mutta mikä minulla on? Puhe kuuluu kuin hidastettuna. Saan kyllä selvää vitsistä:
- Vaimollani on ihan surkea muisti.
- Ei muista mitään, vai?
- Eikun muistaa kaiken.
Jotain minulla nyt kuitenkin on. Huimaa ja päässä humisee. Näkökenttä on sumea. Vaimo tulee kylkeen kiinni:
- Mikäs sulla on? Näytät kummalliselta.
- On ihme olo, joo.
- Huono olo vai, kysyy johtaja joka ilmestyy siihen kuin sumusta. - Hei, tules kuule tänne TV-huoneen sohvalle lepäämään. Tulet sitten takaisin kun olo paranee.
Muistan päässeeni hädin tuskin sohvalle, mutta sitten on lähes pimeää. Olen jossain syvällä, puolustuskyvyttömänä, en hallitse kehoani. Joitain ääniä ja näkövälähdyksiä tiedostan. Seuraavaksi tajuan vaimon herättelevän minua. Pitää lähteä, juhlat ovat päättymässä. Pääsen horjahdellen, vaimon tukemana taksiin ja sitten kotiin.
Aamulla pyytelen nolona anteeksi putoamistani. Vaimo ei ihme kyllä ole yhtään käärmeissään. En vaan millään jaksa ymmärtää, mikä minulle tuli. Vaimon mielestä ei siinä ole mitään outoa. Että joskus on kestämiskyky paljon huonompi kuin parhaimmillaan. Jotenkin oudon vältellen hänkin asiaan suhtautuu, mielestäni onneksi, haluaisin nimittäin, että se unohdettaisiin nopeasti.
Se vaan ei unohdu. Hiukan epäilen järkeänikin, mutta muutama ajatus nousee aina vaan pintaan. Miksi putosin niin pienestä? Oliko juomassani jotain? Jos oli, niin kuka sen laittoi? Miksi olen muistavinani näkövälähdyksen jossa vaimoni ja johtaja ovat erittäin intiimisti? Kuvittelenko sen vain? Unet ja kuvitelmat kun voivat helposti luoda tuollaisen todentuntuisen muistikuvan. Kysyä en voi. En koskaan. En voisi myöntää edes itselleni, että annan unieni voittaa järkeni äänen.
Pikkujoulut Naantalin kylpylässä. Vaimon työnantajan tarjoamat, mutta puolisot on kutsuttu mukaan. Se on kyllä harvinaista pikkujoulujen yhteydessä, mutta johtaja nyt halusi näin.
Minä olen skeptikko. Ihan kaikkea epäilen. Nytkin koetan funtsata, miksi puolisot kutsuttiin. Johtaja on kyllä kovin flirtti mies, ja tässä vartiointiliikkeessä on ylivoimaisesti suurin osa nuoria miehiä. Siis heillä on myös nuoria vaimoja. Ei kai sitä kautta vaan löydy jotain syyn tynkää tähän avec-kutsuun? Olenkohan liian vainoharhainen, muut eivät tunnu pohtivan moista asiaa.
Hyvät on tarjoilut. Luulin firman olevan aika tiukassa taloudellisessa tilanteessa, näin alkuvaiheissaan, vaan nyt ei näytä olevan "köyhä eikä kipee". Juhlapaikka on alueen kalliimpia eikä tuo Suomen tunnetuimpiin kuuluva stand-up-koomikkokaan varmaan ihan halpa ole. Hyvin kyllä osaa hommansa. On näköjään ottanut illan teemakseen parisuhteet:
- Meiltä loppui bensa, sanoin tytölleni sivutiellä.
- Pelleiletsä? kysyi tyttö.
- Voi, mielelläni, jos sinulle vaan sopii, vastasin.
Vain muutama naurunpurskahdus kuuluu, mutta vastahan hän on nostamassa tunnelmaa.
Jouluruuat olivat ne normaalit, mutta hyvin oli laitettu. Sekä maku- että näköaistimuksen kannalta. Juomia on tarjolla monenlaisia. Johtaja ilmoitti, että piikki on auki koko illan. Hyvänen aika, kuinka kalliiksi tuleekaan ja mihin kuntoon juhlaväki ajautuu.
Olen huomaavinani, tarkkailuasemissa kun olen, että tuo komea, nuorekas johtaja jo vilkuilee paria nättiä vartiomiehen puolisoa ja pyrkii juttelemaan. Johtajasta on kiertänyt ilkeä juoru, että hän olisi joskus ollut epäiltynä tyrmäystippojen käytöstä. Joku nainen oli syyttänyt, mutta ei ollut todistusaineistoa. Enpä tiedä, itse en päätä kantaani ihan noilla puheilla.
Otan taas uuden oluttuopin ja nappaan siinä samalla yhden viskin. Koetan varoa ottamasta liikaa. Ei silti, kaikki alkavat olla jo aika tuiterissa, ettei se muuten haittaisi, mutta koetan olla tekemättä haittaa vaimon uudelle työpaikalle.
Koomikko naurattaa taustalla koko ajan, vaikka en jokaista sketsiä kuulekaan, on muutakin seurattavaa: "Kymmenvuotishääpäivänä mielistelin vaimoa, että hän näyttää samalta kuin avioliittomme alussa. Pakko, vastasi vaimo, minulla on vielä sama mekko."
Katson vaimon suuntaan, että mitä tykkäsi vitsistä. Ei tainnut edes kuunnella, on nimittäin nyt vuorostaan keskustelemassa johtajan kanssa. Nyt vasta huomaan, että vaimo on ihan yksi seksikkäimmistä näiden kisojen naisista.
Uusi mekko myötäilee hänen upean täyteläistä 28-vuotiasta vartaloaan uskollisesti ja hienovaraisesti, jokaisen kummun peittäen, mutta samalla vihjaten niiden kiihottavasta olemassaolosta.
Koomikko tekee työtään:
- Jouduin vankilaan kaksinnaimisen takia. Oikeus tuomitsi myös molemmat liitot puretuksi. Kun kerroin sellitoverilleni, kysyi hän: no, miltäs tuntuu olla vapaa taas.
- No, miltäs sinusta sitten tuntuu, kysyy vaimoni leikillisesti.
Tuli välillä minunkin seurakseni, vaikka näytti todella hyvin viihtyvän johtajan kanssa. Viihtyköön; jospa vaimon työpaikka varmistuisi ja vaikka hiukan palkankorotusta saisi.
- Mitäs tässä, ihan ok, vastaan kysymykseen. - Enhän minä ketään tunne, kattelen vaan muitten touhua ja tota taiteilijaa.
- Hei muuten, kokeiles yhtä drinksua jonka pomo neuvoi. Minä teen sen sinulle. Venaas.
Hetken päästä vaimokulta serveerasi minulle violetin juoman. Hyvältä se maistui. Otan pari kulausta, ennen kuin sanon vaimolle että minun pitää käydä vessassa. Johtaja joka juuri tuli siihen, sattuu kuulemaan ja tarttuu asiaan:
- Käy toki, pidän sen aikaa armaallesi seuraa. Ja
anna tuo lasi, voin pitää sitä sen aikaa.
Koomikon ohi kävellessäni hän on juuri selittämässä:
"Tuli kerran vähän rupateltua aika läheisesti yhden neidon kanssa yksissä juhlissa.
- Kotona on jääkaapissa pihvi, laita se silmäsi päälle, se auttaa mustaan silmään, neuvoi vaimo, kun kävelimme bileistä kotiin.
- Mutta... ei minulla ole mustaa silmää.
- Et ole vielä kotona, vastasi vaimo viileästi."
Palattuani sain lasini johtajalta ja kehuin juoman makua. Samalla kerroin tykkääväni kovasti esiintyjästä. Johtaja kertoi saman jonka itsekin olin huomannut: suuri osa väestä on nauranut hysteerisenä vatsansa kipeäksi.
Ryypiskelen drinkin aika nopeasti. Vaimo ja johtaja seurustelevat tiiviisti keskenään. Kuvittelenko, vai vilkuileeko johtaja minua jännän näköisenä.
Alan taas seurata esiintyjää. Jotain hän taas kertoo ja väen nauraminen on jo remuamista. Mutta mikä minulla on? Puhe kuuluu kuin hidastettuna. Saan kyllä selvää vitsistä:
- Vaimollani on ihan surkea muisti.
- Ei muista mitään, vai?
- Eikun muistaa kaiken.
Jotain minulla nyt kuitenkin on. Huimaa ja päässä humisee. Näkökenttä on sumea. Vaimo tulee kylkeen kiinni:
- Mikäs sulla on? Näytät kummalliselta.
- On ihme olo, joo.
- Huono olo vai, kysyy johtaja joka ilmestyy siihen kuin sumusta. - Hei, tules kuule tänne TV-huoneen sohvalle lepäämään. Tulet sitten takaisin kun olo paranee.
Muistan päässeeni hädin tuskin sohvalle, mutta sitten on lähes pimeää. Olen jossain syvällä, puolustuskyvyttömänä, en hallitse kehoani. Joitain ääniä ja näkövälähdyksiä tiedostan. Seuraavaksi tajuan vaimon herättelevän minua. Pitää lähteä, juhlat ovat päättymässä. Pääsen horjahdellen, vaimon tukemana taksiin ja sitten kotiin.
Aamulla pyytelen nolona anteeksi putoamistani. Vaimo ei ihme kyllä ole yhtään käärmeissään. En vaan millään jaksa ymmärtää, mikä minulle tuli. Vaimon mielestä ei siinä ole mitään outoa. Että joskus on kestämiskyky paljon huonompi kuin parhaimmillaan. Jotenkin oudon vältellen hänkin asiaan suhtautuu, mielestäni onneksi, haluaisin nimittäin, että se unohdettaisiin nopeasti.
Se vaan ei unohdu. Hiukan epäilen järkeänikin, mutta muutama ajatus nousee aina vaan pintaan. Miksi putosin niin pienestä? Oliko juomassani jotain? Jos oli, niin kuka sen laittoi? Miksi olen muistavinani näkövälähdyksen jossa vaimoni ja johtaja ovat erittäin intiimisti? Kuvittelenko sen vain? Unet ja kuvitelmat kun voivat helposti luoda tuollaisen todentuntuisen muistikuvan. Kysyä en voi. En koskaan. En voisi myöntää edes itselleni, että annan unieni voittaa järkeni äänen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä tuossa nyt paljon ihmeellistä nähnyt.
Toivottavasti oli harjoitustyö (?).
Laiska alku, ei oikein imaissut mukaan; oli pakko vähän pinnistellä että jaksoi lukea.
Hiukka sekava; ei kai tipat vaikuta vieläkin?
mutta jotenkin tuli mielikuva, että tämä on vasta alkua, tai voisi olla vasta alkua. Jos tämmöistä tapahtuu niin kyllähän sitten jotain seuraa, se olisi kiinnostavaa koska itse juttu oli vähän ennalta arvattava.
sanoa, että tyyli sopii minusta tähän tarinaan. Eli perussuomalainen epäileväinen mutta valitettavasti vähän naiivi mies.
Roskaa, sontaa!
Aikaisempiin teksteihisi verrattuna.
Seison sanojeni takana.
Joo, roskikseen. Tai ei ihan konkreettisesti deletoida, olkoon odottamassa, jos siitä joskus saisi apuja johonkin.
Väkinäinen yritys, MUTTA (seli seli) oli vaan kirjoitettava, kun teemassa on eräällä tavalla kauhean paljon totta.
Ihmisen henkilökohtainen näkemys ajasta ja paikasta on niin subjektiivinen, että siitä irtoaminen muistuttaa pinnallisen pohdinnallisuuden muuttumista
objektiiviseksi darraksi.
Kuvittelen lausumani viisaudeksi, mitä se tuskin on.
heitä. Minä näkisin tässä mahdollisuuksia aika paljon, joten onhan siinä jotain ideaa oltava.
Onhan tuo toki hiukan heppoinen juoni.
Mutta on täällä huonompiakin kehuttu.
Jotain ideanpoikasia tuossa kuitenkin on.
Päätin nyt ruotia jo aikaisemmin lukemani tarinasi. Älä heitä roskiin, tässä on ihan hyviä eväitä, tosin muutama seikka pisti silmiin.
Tarinan nimi kertoo liikaa ja tekee loppupähkäilystä turhaa, lukijan kannalta. Toisella nimellä se kiehtoisi enemmän, koska lukijakaan ei vielä tietäisi totuutta.
Toinen ja pahahko epäkohta on se, kun mies on juhlissa ja katselee vain esiintyjää, vaimon kihertäessä johtajan kanssa. Jokainen mies olisi puuttunut tilanteeseen. Se ei toimi ollenkaan. Paremmin sopisi, jos mies kävisi jotain kiivasta tai kahlitsevaa keskustelua ja ei ehtisi niin katsella vaimonsa perään. Sketsien kuuntelu ei toimi.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä glögin innostama 6
T. ®Sherlokki © 2008
Tod.näk. havaintosi ovat just preciis paikallaan.
Koetan (joskus) murjoa tarinaa ottaen kommenttisi huomioon.