Olen lukenut näitä juttuja yksinhuoltajuudesta ja hiukan kommentoin vaikka varmaankin astun nyt monen varpaille.
Olen itse 3 lapsen yh-äiti olosuhteíden pakosta. Mieheni kuoli tapaturmaisesti vanhimman lapsen ollessa 3-vuotias. Olin raskaana ja odotin kaksosia. Hautajaiset olivat kova pala ja kovuus alkoi vasta kaksosten syntymän jälkeen. Jouduin myymään omakotitalomme, jonka olimme yhdessä rakentaneet ja muuttamaan pieneen rivitaloasuntoon vuokralle.
Kuulin jatkuvasti ihmisilta ettei minulla mitään hätää ole, yhteiskunta tukee minua ja lapsiani, että rahaa tulee vaan.
Miksei jumankauta kukaan ymmärrä sitä, ettei minulla miestä, jota rakastan edelleenkin ja jonka poismeno sattuu minuun joka jumalan päivä.
Miksei kukaan ymmärrä sitä ettei 6-vuotiaallani pojalla ja 3-vuotiailla kaksostytöillä ei ole isää.
Sitä tuskaa ei ymmärrä kukaan mitä minä kannan lasteni kanssa. Sitten löytyy täältä näitä mollaajia yh-äitejä vastaan. Kuvitteletteko te tosiaan että yhteiskunnan tuet antavat minulle ja lapsilleni onnen tai esim. iloisen perhejoulun.
Menkää itseenne ja miettikää mitä puhutte tai sanotte. Kaikki ei ole vapaaehtoisesti yksinhuoltajia.
Olen itse 3 lapsen yh-äiti olosuhteíden pakosta. Mieheni kuoli tapaturmaisesti vanhimman lapsen ollessa 3-vuotias. Olin raskaana ja odotin kaksosia. Hautajaiset olivat kova pala ja kovuus alkoi vasta kaksosten syntymän jälkeen. Jouduin myymään omakotitalomme, jonka olimme yhdessä rakentaneet ja muuttamaan pieneen rivitaloasuntoon vuokralle.
Kuulin jatkuvasti ihmisilta ettei minulla mitään hätää ole, yhteiskunta tukee minua ja lapsiani, että rahaa tulee vaan.
Miksei jumankauta kukaan ymmärrä sitä, ettei minulla miestä, jota rakastan edelleenkin ja jonka poismeno sattuu minuun joka jumalan päivä.
Miksei kukaan ymmärrä sitä ettei 6-vuotiaallani pojalla ja 3-vuotiailla kaksostytöillä ei ole isää.
Sitä tuskaa ei ymmärrä kukaan mitä minä kannan lasteni kanssa. Sitten löytyy täältä näitä mollaajia yh-äitejä vastaan. Kuvitteletteko te tosiaan että yhteiskunnan tuet antavat minulle ja lapsilleni onnen tai esim. iloisen perhejoulun.
Menkää itseenne ja miettikää mitä puhutte tai sanotte. Kaikki ei ole vapaaehtoisesti yksinhuoltajia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei täällä yh-leskiä mollata, ei sinne päinkään, sillä sinä et ole yh OMASTA TAHDOSTASI niin kuin useimmat näistä muista.Heidän lapsillaan on tarvittaessa isä olemassa, toisessa osoitteessa vain. Teille yh-leskille pitäisi avata ihan oma palsta.
Tosiaan törkeetä mallata ketään.
Kannattaa katsoa peiliin ensin, ennenkö alkaa solvaamaan.
Itse en katsele miestä, joka pettää. Oli asiat miten tahansa, mutta jos siihen pisteeseen menee niin mielummin yksin kun perheen onnen särkijän kanssa.
En edes lasten takia.
Keke, muista, että me kaikki yh.t emme ole omasta tahdostamme eronneet ja vaikka olisimmekin, niin siihen on ollut kyllä painavat syyt. Useimmat meistä olisivat varmasti eläneet perheenä yhdessä jos se vain olisi ollut mahdollista.
Cindylle sanon, että en voi edes kuvitella miten vaikeaa sinulla on ja toivon vain kovasti jaksamisia ja kaikesta huolimatta valoisaa tulevaisuutta sinulle ja lapsillesi. Miehesi jätti sinulle jotain korvaamatonta, jonka vuoksi varmaan jaksat päivästä toiseen, Lapset. Rakasta heitä, pienten lasten kanssa on rankkaa jo vaikkei mitään muita murheita olisikaan. Varmasti jonain päivänä helpottaa kun lapsetkin ovat kasvaneet ja sinulla on kauniit muistot miehestäsi.
Yh-vanhempien mollausta minäkään en ymmärrä, olipa "syy" yksinhuoltajuuteen mikä hyvänsä.
Mikä on nainen, joka ei ole leski, ei eronnut, mutta äiti kuitenkin? Ennen sille oli ihan oma nimi. Entä nyt?
Nainen, joka on saanut lapsen ilman isän suostumusta (tai jopa tietämättä!), tiennyt heti raskaaksi tultuaan jäävänsä yksin. Ja silti ottanut lapsen vastaan.
Kuulisin mieluusti, mikä hän on??
Pahan pistit tähän. Ilkeenkö vastatakaan?
Ennenhän se oli langennut nainen, huora. Kaikkien sylkykuppi, hylkiö. Ja lapsi sai äpärän leiman syntymätodistukseensa.
Mutta mikä se on nykyisin? Jos sen nyt tähän kirjaan, tulee hirveet huudot. Mutta ei se mitään, mahtuuhan ääntä maailmaan. Ja kirjoitusta nettiin.
Nykyisin se on YKSINHUOLTAJA.
Osoitit näköjään kysymyksesi minulle. En tiedä miksi, mutta vastaukseni on yksinhuoltaja, tietysti. En minä ainakaan muuta nimitystä keksi. Pointtini oli kuitenkin kertoa Kekelle, että emme me (suurin osa kuten hän mainitsi)ole yksinhuoltajia OMASTA tahdostamme. Mielestäni ei syytä mollaukseen oli sitten minkä hyvänsä "taustan" omaava yksinhuoltaja.
mitä tuo sanonta "omasta tahdostaan" tarkoittaa. Ehkä se siitä lähtee aukeemaan.
Osa teistä on lähtenyt omasta tahdostaan, aika suurikin osa. Sitten on nämä naimattomat naidut, yksinhuoltajuus on ollut tiedossa monessa tapauksessa ennen synnytystä. Siispä jälleen OMA TAHTO.
Mutta leski, hänen kohdallaan oma tahto harvemmin on toteen näytettävissä.
Sitten, oletko kuullut sanontaa, olette niin vahva ryhmä kuin teidän HEIKOIN JÄSENENNE on?
Yksinhuoltajien ryhmän heikoin lenkki on nämä itse yksinhuoltajuuden valinneet...
ne kaikkein huonoimmat sylkykupit, joiden imago mielessä teitä kaikkia tullaan arvostelemaan.
Tämä sama juttu tulee vastaan monessa muussakin asiassa. Näin toimii ihmismieli. Sillä kaikki epätavallinen käytös saa ihmiset höristämään korviaan. Tavallisesta työssä puurtavasta yh;sta ei juuri kuulu mitään, mutta lapsia lisää puskevasta rahastuslaitoksesta, joka juhlii joka viikko railakkaasti...niin, ymmärrä, että tilanne jää tällaisena ihmisten mieleen.
pari sanaa.
Ensinnäkin, jos kaipaat miestäsi, et ole samalla viivalla tämän palstan asukeiden kanssa.
Nämä täällä toivovat aika pitkälle, että exät kuolis! Siis ne miehet, joita nämä rakastivat. Sen verran on eroa.
En ihan tajunnut mitä yritit sanoa. Teksti on kuin kaksipuoleista. Ylistys sekä miehellesi, että samalla yksinhuoltajalle!
Ei nämä paatuneet täällä mitään tuskaa tunne. Koko puolen vuoden aikana, jolloin tätä olen katsellut, en ole tavannut yh:n lähettämää tekstiä, jossa hän mainitsee kaipaavansa miestään, että hänen tuskansa, ainoa sellainen, on eron aiheuttama, ja se, ettei lapsilla ole isää.
Kyllä on kuule ihan muut jutut. Ja ne jutut aiheuttavat sen, ettei kunniaa näille löydy. Vai oletko samaa mieltä, että ainut hyvä mies on kuollut mies?
Mutta ihmettelen myös, miksi sinä otat itseesi jostakin, joka on toiselle kirjoitettu?
Provosoitumisen tarve?
Kuten sanoin, kirjoituksesi on ristiriitainen.
(herättää ajatuksia tiettyyn suuntaan)
Ei kai nyt kukaan tosissaan toivo ex:nsä kuolemista. Itse en ainakaan. En voisi, kaikesta mieheni törkeästä käytösestäkään huolimatta, toivoa hänen kuolemaansa, tuolloin eroon syytön lapseni menettäisi isänsä joka hänelle on rakas.
KENENKÄÄN kuolevan. Miestään ei voi/saa kaivata. Se kaipaus- ja rakastamisasia oli tarkalleen loppuunpuitu kun eropäätös tehtiin. Eihän voi tehdä eropäätöstä, jos ei pysty irrottautumaan toisesta. Jos toinen irrottautuu väkisin, on toisenkin velvollisuus itsenäistyä ja jatkaa elämäänsä menneitä haikailematta. Se on tervettä.
löytyy valitettavasti yh, joka halusi miehensä kuolevan. En nyt lennossa sitä löytänyt, mutta jatkan etsimistä ja laitan sitten avauksen tähän esille. Muistaakseni siihen löytyi vielä muutama "samaa mieltä" ollut. Kammottavaa.
On aivan eri asia olla kaipaamatta kuin toivoa toisen kuolemaa...se ei ole tervettä.
Minä ajattelen näin.
Hei,
muista, että et ole yksin tuossa tilanteessa. Itselläni on poika, jonka isä kuoli tapaturmaisesti ollessani raskaana. Vaikka alku tuntui silloin vaikealta lapsen kanssa, voin ylpeydellä todeta että poikani on isättömyydestään huolimatta tasapainoinen, iloinen, hyvinkäyttäytyvä kuudesluokkalainen. Tuntemattomaksi jäänestä isästä keskustellaan harvoin, mutta kaikki mitä hän on halunnut tietää olen kertonut.Uskon, että kaipaat miestäsi valtavasti, mutta uskon myös, että pärjäät lastesi kanssa loistavasti. Usko vain omaan itseesi!