Hei:)
Onko teillä kokemuksia unikoulusta ? Oletteko onnistuneet vai ette ? Kauanko aikaa kului vauvan öiden tasaannuttamiseksi ja miten muuten kaikki sujui ?
Vieroitin lähes vuoden ikäisen poikamme rinnasta pari kuukautta sitten ja sen jälkeen ja jo aiemminkin vesseli on olut todella levoton nukkuja. Heräilee useita kertoja yössä huutaen, seisten sängyssään. Nukahtamiseen saattaa kulua jopa 1,5 tuntia. Vieroittamisen jälkeen sain pojan rauhoittumaan unille ainoastaan tuttelilla.
Sitten aloin itse tympääntyä ja väsähtää, joten...
Aloitin kolme päivää sitten unikoulun ja 1. ja 3. yö olivat todella rankkoja (2. yön nukkui väsymystään 11 tuntia putkeen:). Pojan nukuttaminen on ollut todella vaikeaa ja itku korvia ja sydäntä raastavaa.. lopulta kuitenkin on aina simahtanut noin tunnin kuluttua. Yöllä hän on herännyt ainakin kerran ja valvonut yhtäjaksoisesti parkuen kolmekin tuntia. Huh huh.. viime yönä meinasi voimat loppua, kun kävin noin 50 kertaa kellistämässä pojan sänkyynsä. Päivät ovat menneet nyt kitisten ja päiväunetkin ovat jääneet suht lyhyiksi.
Mutta kuulostaako tämä touhu ihan hullulta ? Kannattaako jatkaa vaan sitkeästi ?
Olisin kiitollinen kommenteista, kannustuksestakin!:)
Onko teillä kokemuksia unikoulusta ? Oletteko onnistuneet vai ette ? Kauanko aikaa kului vauvan öiden tasaannuttamiseksi ja miten muuten kaikki sujui ?
Vieroitin lähes vuoden ikäisen poikamme rinnasta pari kuukautta sitten ja sen jälkeen ja jo aiemminkin vesseli on olut todella levoton nukkuja. Heräilee useita kertoja yössä huutaen, seisten sängyssään. Nukahtamiseen saattaa kulua jopa 1,5 tuntia. Vieroittamisen jälkeen sain pojan rauhoittumaan unille ainoastaan tuttelilla.
Sitten aloin itse tympääntyä ja väsähtää, joten...
Aloitin kolme päivää sitten unikoulun ja 1. ja 3. yö olivat todella rankkoja (2. yön nukkui väsymystään 11 tuntia putkeen:). Pojan nukuttaminen on ollut todella vaikeaa ja itku korvia ja sydäntä raastavaa.. lopulta kuitenkin on aina simahtanut noin tunnin kuluttua. Yöllä hän on herännyt ainakin kerran ja valvonut yhtäjaksoisesti parkuen kolmekin tuntia. Huh huh.. viime yönä meinasi voimat loppua, kun kävin noin 50 kertaa kellistämässä pojan sänkyynsä. Päivät ovat menneet nyt kitisten ja päiväunetkin ovat jääneet suht lyhyiksi.
Mutta kuulostaako tämä touhu ihan hullulta ? Kannattaako jatkaa vaan sitkeästi ?
Olisin kiitollinen kommenteista, kannustuksestakin!:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
pehmeistä tavoista saada paremmat yöunet, suosittelen lukemaan Pantleyn kirjan Pehmeä matka höyhensaarille. Siinä on paljon hyviä vinkkejä. Itse uhuudatusunikoulusta en osaa sanoa mitään, mutta tuo kirja auttoi ainakin meitä paljon. Ei meillä vieläkään nukuta täysiä öitä, mutta helpottanut on noiden vinkkien avulla.
Mulla tyttö juuri täyttänyt 1 v. Yöt on ollut aina tosi levottomia (elämässään nukkunut 2 kertaa koko yöt ja tällöin puhun 7 tunnin yhtäjaksoisesta unesta) ja viimeiset 3kk:tta on rytmi seuraavanlainen: illalla nukkumaan ja nukutus kestää 10-20 min. (tässä ei yleensä ollut ongelmaa, jos ei ole yliväsynyt!!!). Sitten on heräilyjä tai unissaan huutoa tai kälätystä tms. 2-5 kertaa ennen n. kello 02, jolloin olen ottanut viereeni ja sitten nukutaankin loppuyö perhepedíssä. Olen ajatellut aloittaa unikoulun, koska neiti on niin levoton ja potkii minua, mutta kauhistuttaa vaan, miten jaksan noita rikkinäisiä öitä taas. Nyt kun on saanut nukuttua aika hyvin itse muutaman kuukauden. Katselin aamutelkkarista ohjelmaa (asun Norjassa) ja siellä sanottiin, että eskimot ja monet muutkin (taitaa olla 70% maailman lapsista) antavat lastensa nukkua vieressä, kyllä ne sitten itse siitä kasvaessaan omaan sänkyyn menevät. Joten sitten ajattelin jatkaa tätä meidän tyyliä. Tämä sopii meille juuri nyt, mutta luulen, että meilläkin saattaa olla unikoulu edessä, jos neiti jatkaa potkimistaan. Mielestäni sinun kannattaisi kuulostella lapsesi itkua. Jos on tosi hädissään, ei kannata antaa itkeä. Kirjoittelin vain sinulle tämän, jotta huomaat, että meitä on muitakin. Tsemppiä!!!!!!
Samantyyppisiä öitä meilläkin aiemmin vietettiin. Heräilyä ennen puolta yötä useampia kertoja ja viimeistään kahdelta oltiin perhepedissä, kun en jaksanut säätää pojan kanssa. Tavallaan se oli silloin helppoa, mutta ajattelin, että mitä aiemmin opetan pojan nukkumaan suht kokonaisia öitä omassa sängyssään niin sen parempi. Olen nimittäin kuullut, että vanhempana lasta on vaikea saada nukkumaan omassa sängyssään ja asiantuntija kertoi minulle, että lapsen kehityksen kannaltakin reilun puolivuotiaan olisi hyvä nukkua jo yksin, jotta vanhemmat eivät häiritsisi hänen untaan (alitajuisesti vaistoaa muut) ja kasvu jatkuisi normaalina. Tiedä häntä..)
Joka tapaksessa olen vetänyt ns. lempeää unikoulua. En huudata lasta pitkiä aikoja vaan n. 1-2 min itkutyypistä riippuen. Olen läsnä tarvittaessa! Tämä on ehkä alkanut tepsiä, sillä viime yönä pojan itku oli vähäistä/vaimeaa ja loppujen lopuksi hän nukahti aina itsekseen herättyään:) Ehkä vielä muutama yö tai viikko, niin meidän koko perhe nukkuu kuin murmelit... toivotaan.
Voimia kaikille yökukkujille!!
Hei vielä!! Minulla oli kamala vaihe tuossa nelisen kuukautta sitten noiden yökukkumisien kanssa kun itse sain nukuttua n.2 tuntia per yö. Alkoi olemaan pää jo tosi sekavassa tilassa. Ja samaan aikaan yritin niin kirjallisesti noudattaa kaikkia ohjeita... Mutta sitten aloin "käyttämään intuitiota", koska minähän parhaiten lapseni tunnen. Nyt yritän siis noissa nukkumisasioissakin seurata sydämen ääntä, eli teen sille kun tuntuu parhaimmalta sekä minulle, että lapselleni. Voimia!
Hei,
Molempien kokemukset kuulostavat täysin samalta kuin omamme! Lapseni on täyttänyt vastikään vuoden ja takana on ehkä kolme kokonaista yötä, vuoden sisällä. Yövieroitin hänet jokin aika sitten ja tätä nykyä hän heräilee todella usein... Aikaisemmin hänet sai niin helpolla takaisin uneen;)Olemme juuri siirtäneet hänet omaan huoneeseen ja nyt pari yötä unikoulukokeilua takana. Viime yönä pieni meilläkin nukkui koko yön, saa nähdä miten tänään käy,,,Sovellamme kai jonkinlaista sekatekniikkaa, tassuttelua, silittelyä ja rauhoittavia sanoja, mutta itkua mahtuu kyllä mukaan... Koitan lohduttaa itseäni sillä, että kunhan vielä pari yötä niin tilanne muuttuu varmaan jo paremmaksi ja lapsikin saa kaivatut kunnon yöunet!
Lisäisin vielä, että meillä meni tosiaan aivan samalla kaavalla tutteleineen päivineen kunnes itsekin kyllästyin. Olen aika luottavainen tähän, kunhan itse jaksaa olla tarpeeksi sitkeä nyt niin eiköhän lapsi totu tähänkin muutokseen. Ei ole kyllä helppo pitää kiinni päätöksestään keskellä yötä, mielessä käy monesti kuinka helposti molemmat nukahtaisimme jos vain ottaisin pienen viereemme.
Jatka vaan sitkeästi! Meillä ainakin palkittiin unettomat unikouluyöt:)
Meillä 9kk ikäiset kaksoset.Yöt ovat olleet todella rankkoja etenkin koko joulukuun kun sairastelivat flunssaa ja korvatulehdukset. Syöttelin heitä varmaan miljoona kertaa (ei ihan niin paljon) yössä kunnes kaksi viikkoa sitten olin ihan loppu ja päätettiin että nyt saa riittää yösyömiset.Olivat siihen asti heti öisin herättyään aina imettämistä vaille, ei auttaneet tyynnyttelyt. Ensimmäisenä yönä toinen lapsista valvoi nelisen tuntia herättyään ennen puolta yötä ja hänen nukahdettuaan toinen heräsi... Seuraavana yönä vähän vähemmän valvomista. Välillä teki mieli todellakin luovuttaa ja imettää, jotta saisi vähän unta itekin, mutta jatkettiin sinnikkäästi tassuhoitoa. Kolmantena yönä muutin toisen kaksosen kanssa toiseen huoneeseen ja isä jäi makkariin toisen kanssa ja jatkettiin näin muutamia öitä... Nyt kahden viikon jälkeen takana ensimmäinen kunnolla nukuttu yö 9kuukauteen minullakin!! Eilen illalla nukahtivat klo 20.15 ja ensimmäinen tuhahdus pinnasängyistä kuului klo 6, siitä jatkoivat unia vielä seitsemään :) Olen niin onnellinen että unikoulu auttoi vaikka usko siihen että vielä joskus saa nukkua yli tunninkaan mittaisia unia putkeen niin tuntui uskomattomalta. Valvomisten takia alkoi jo puolisonkin kanssa välit käymään kireäksi, mutta unikoulu auttoi erittäin positiivisesti myös parisuhteeseen ;)
Kysyisin vielä kaksosten äidiltä, kuinka toteutitte käytännössä tassuttelun? Olitteko vierellä koko ajan vaiko vain aluksi, kunnes lapsi rauhoittui? Itse olen rauhoittanut lapsen sänkyyn ja lähtenyt sitten pois, koettanut saada hänet nukahtamaan itsekseen... Tämä on kuitenkin aika tuskaisaa. Tiedän, että lapsi nukahtaisi helposti jos pitäisin vain kättä päällä kunnes uni tulee. Ihanaa kuulla, että tämä voisi toimia! Usko on mennyt monesti...
Kaksosten mamma vastaa.... eka yönä nukkuivat melkein puolille öin kuten normaalistikin. Sitten kun alkoi ähinä niin jompi kumpi iskä tai minä istuttiin häkkisängyn vieressä, siliteltiin, ei juteltu, hyssyteltiin, välillä oltiin pois koko makkarista ja käytiin jääkaapilla (suklaatakin tuli tankattua kohtuullisesti) ja annettiin lapsien vaan huutaa kurkku suorana. Jossain vaiheessa huuto muuttui jokelteluksi, palasi taas huudoksi jne... Noi ensimmäiset yöt oli ihan sairaan raskaita eikä menneet varmaan mitenkään oikeaoppisesti... mutta ei nostettu lapsia kertaakaan pois sängyistään vaan tyynnyteltiin sinne. Päivällä sitten nukuttiin vuorotellen että jaksettiin taas seuraava yö tassutella ja hyssytellä :)
No niin, jatkoa alulle.. Kolmannen yön jälkeen olin aivan puhki (poika huusi noin kolme tuntia putkeen) ja olin valmis luovuttamaan seuraavana päivänä, mutta ajattelin kuitenkin jatkaa.. samapa tuo mihin/miten sitä herää jos kuitenkin joutuu heräämään. Kävikin niin, että neljännestä yöstä lähtien oma levoton yökukkujani on nukahtanut yöunille itsekseen (pienen itkun kera) ja nukkunut noin 10-11 tuntia yössä muutaman kerran heräillen, mutta vain hetken itkien ja taas nukahten.. JEE! Aamulla on itsellä ollut ihan pöllähtänyt olo, kun on nukkunut niin paljon...:)
Näin minä siis toimin:
- en huudattanut vauvaa liian pitkiä aikoja (n. 1-2 min riippuen itkun laadusta)
- laitoin pojan takaisin makuuasentoon (en nostanut syliin ellei ollut ihan välttämätöntä), sanoin vain "nyt on yö ja nyt nukutaan" ja joskus silitin selkää hetken. En jäänyt huoneeseen oleskelemaan.
- Jos poika jatkoi edelleen itkua, laskin vain kellosta aikaa ja uusiksi sama juttu (siis ekoina öinä toistin tätä useita kymmeniä kertoja)
- kun pojan itku loppui hetkeksi tai ei enää kiihtynyt tai muuttui "unijutteluksi", en mennyt huoneeseen lainkaan.. odotin pidemmän ajan ja kuinka ollakaan, poika nukahtikin itsekseen
- unilelu yms. auttaa, useita tutteja sänkyyn
- ei kannata käydä korjaamassa peittoa tai muuten häiritsemässä
- rajasin aamupäiväunet yhteen tuntiin ja iltapäiväunet pariin tuntiin
- paljon ulkoilua ja leikkiä.. väsytystaktiikka:)
PS. On muuten ruoka maittanut pojalle entistä paremmin!
Voimia kaikille!!
Onnea onnistumiselle :)
Rankkoja ovat unikouluyöt mutta kyllä vaan kannattaa vetää loppuun asti. Itekin on todella kuin toinen ihminen kun saa yöllä nukkua! Oudokseltaan jopa paikat on ihan puuduksissa aamulla makaamisesta ;)
Pakko ilmoittaa, että myös meillä nukutaan nykyään pitkiä öitä! Neiti herää enää kerran yössä, mutta nukahtaa itsekseen, kun olen käynyt laskemassa hänet makuuasentoon ja sanomassa, että nyt nukutaan,,, Aamulla tosin herätään jo klo 7 (ja on edelleen väsynyt!).
Tekniikka ollut aika lailla sama: jätämme hänet peittelyn ja silittelyn jälkeen yksin toivottaen hyvää yötä... Neljä iltaa meni itkiessä, välillä kävimme toistamassa peittelyn. Yöt meillä meni heti hienosti, heräsi vain sen kerran. Nyt pari iltaa nukahtanut heti, kun olen huoneesta lähtenyt. Aluksi itkeskelee, mutta kun ovi on mennyt kiinni, tulee huoneessa heti hiljaista! Aikaisemmin olisin heti palannut takaisin, nyt tajuan, että liiankin herkästi...Vielä nuo aamut pitäisi saada pidennettyä! Unet jäävät hieman liian lyhyiksi, nukkumaan kun mennään vasta kl 21... Mutta ei saa valittaa, tämä on mahtava edistys!