Meillä alkaa 5. ivf icsi maanantaina. Oliskos muita hoidon juuri aloittaneita tai kohta aloittavia???
Elikkä kohtalotovereita ja tukipilareita kaipailen joilla hoidot suurinpiirtein samassa aikataulussa. Päästäis yhdessä jännäämään!
Elikkä kohtalotovereita ja tukipilareita kaipailen joilla hoidot suurinpiirtein samassa aikataulussa. Päästäis yhdessä jännäämään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla alkaa piikitykset kolmanteen IVF:ään huomenna. Lyhyellä kaavalla mennään ja tosiaan menkat alkoi tänään.
Miten sulla on aikaisemmat 4 IVF:ää menneet?
meillä on mennyt nuo aikasemmat hoidot ihan hyvin, saatu muniksia eri määrä mut aina on siirtoon päästy ja pakkaseenkin on kerran jäänyt mutta tulosta ei valitettavasti ole koskaan tullut...
eli meillä nyt alkaa sumut eli suprecur nyt maanantaina. aina tehty saman kaavan mukaan eli sumut piikit. puregon ollut käytössä, toisella kerralla kokeiltiin menopuria mikä ei mulle sopinut.
mikä on lyhyt kaava jos saan kysyä? miten kauan piikitellään jos on lyhyt kaava ja miten se poikkeaa tästä meän hoidosta esim?
mikä teillä muuten on tausta? minä 32 ja mies 33, yritystä takana 5,5v.
Meillä siis alkaa eka IVF ens viikolla ja
jännityksellä odotetaan puregonin aloitusta.
Kuinka rankkaa on aina aloittaa hoidot alusta jos ei heti onnistu? Käyttekö yksityisellä vai kunnallisella?
minun mielestä eka kerta oli vain sitä uutuden viehätystä jos niin nyt saa sanoa ja kun mistään ei mitään tiennyt ja naivisti luotti onnistumiseen olivat odotukset korkealla ja positiivinen tsemmpi päällä. täällä vierailin kun himouskovainen kirkossa ja ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan hoidon ympärillä.
nyt on ymmärrettävästi fiilikset toiset. 3 ilmaista hoitoa julkisella ja toista hoitoa siis nyt aloitellaan yksityisellä. sumut väsyttää ihan sairaasti ja piikit tekevät turpeaksi, apeaksi ja kipeäksi. toivo on ymmärrettävästi huomattavastikin hiipunut ensimmäisestä kerrasta ja todellisuus tekee liian kipeää.
tulosta ei ole koskaan tullut ei ilman tai hoitojen kanssa. sairaslomalla ollaan oltu sekä hoitojen että hoitojen aiheuttamien masennustilojen vuoksi, puhumattakaan siitä tietoisuudesta että ilman lasta edelleen ollaan ja ikää tulee mittariin koko ajan lisää. muutaman kuukauden päästä pamahtaa 33 mittariin ja sitä tuskin olisin uskonut juuri 27 vuotta täyttäneenä kun pillerit jätin pois että tässä istun vielä samassa jamassa 33 vuotiaana.
kuulostan hyvin negatiiviseltä, sen tiedän, enkä halua viedä kenenkään toiveita ja tsemmpiä, mutta hyvin ymmärrettäväähän on että jos tilanne on tämä että monien rankkojen hoitojen sekä kasvavien lainojen myötä puhumattakaan tuloksettomien hoitojen seurauksena ihminen kyynistyy ja masentuu eikä aina jaksa jännitellä näitä asioita...
mut nyt alkaa uus hoito maanantaina ja jostain pitäisi se pinnan alla piilossa kytevä toivo ja tsemppi löytää. en tiedä mistä itseni löydän jos tämäkään ei onnistu...