isän tapa käsitellä lapsen elatusta. Olen käynyt asianajajan luona keskustelemassa asiasta. Tyly tuomio oli, että isän pitäisi tulojen perusteella maksaa noin 120 euroa ENEMMÄN elareita kuin mitä nyt maksaa (saman kuin valtio). Mutta isäpä ei tällaiseen suostu eli vie vaikka leivän lapsensa suusta. Lapsi on jo hyvässä varhaisaikuisuuden iässä eli kulutus on suurinta mitä elatuksen aikana tulee olemaan. Mikä helvetti siinä on, että omasta lapsestaan ei ole valmis maksamaan? Liekö syynä uusi vaimo? Vai vittuilu mulle? Mutta loppujen lopuksi ainoa joka asiassa kärsii on lapsi. Mutta isä ei ymmärrä edes viidentoista erovuoden jälkeen, että ei niitä elareita äidistä makseta vaan lapsesta. Ei varmaan kannata isän kauheesti ajatella et miks lapsi ei oo halukas oleen yhteydessä. Tää kiusanteko kun vaikuttaa välillisesti lapseen. Mulla on hermo kireellä sen idiootin takia ja lapsi ihan varmasti asian vaistoaa, vaikka tähän asti olen yrittänyt olla puhumatta pahaa isästä lapsen kuullen. Nyt kerron mikä hyypiö se tyyppi on ja mikä sille on elämässä tärkeintä. Se on varmaa, että lapsen elareilla ei taloja enää rakenneta ensimmäistäkään. Vaikka asian vatvomisessa menisi kymmenen vuotta, PERIKSI EN ANNA! Lastani tulen tässäkin asiassa puolustamaan tarvittaessa vaikka hautaan asti. Saattaa toki olla että arkun kansi aukenee aika nopeasti, sellaista viestiä ja uhkailua on tullut korviini kautta rantain. Sydämestäni toivon, että asia saataisiin ratkaistua ilman oikeuden käsittelyä, vaikkakaan siihen en tällä hetkellä usko. Tai sitten kyseessä on viivytystaktiikka eli pelaa aikaa tolla kettuilullaan. Luulisi sen per...een ajattelevan miltä lapsesta tuntuu kun toinen vanhemmista hylkää, itsellään kun on asiasta kokemusta omassa lapsuudessaan. Mutta ahneus ja kiusa tuntuvat olevan niitä voimakkaimpia tunteita siellä päässä. Minä olen valmis taisteluun, toivottavasti kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat. Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, laittakaa kommenttia tulemaan. Toki on toivottavaa, että muutkin kommentoivat... Tsemppiä kaikille asioidensa kanssa painiskeleville!
Voi että pännii
V..tun vihainen
261352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"juujuu hän maksaa" Paskat maksoi!
Nyt yritän ulosoton ja vaikka minkä kautta hakea rahoja,mutta sepä onkin vasta vaikeaa!
Lapselta pitää olla joko valtakirja>ei suostu kirjoittamaan
tai sitten> lapsi hakee itse>ei suostu!
Eli sinne jäi,useitten vuosien rahat!
PRKL
silkkaa vit*uilua ja kiusantekoa, ei muuta!
Hyvä, että lapsi on saanut tuollaisen äidin, joka osaa pitää lapsen etua tärkeänä.. voimia sinulle taistelussasi, äläkä luovuta,,KOSKAAN,, vasta kun rahat on tilillä ja asia hoidossa niin huokaise ja kiitä itseäsi, että jaksoit. Isän kuuluu maksaa oman lapsen elämiskustannuksista puolet.. ja se on paljon muutakin kuin ruokamenot, ruokamenot ovat menoista PIENIMMÄT..
Harmi, että olet saanut tuollaisen kiusankappaleen exmieheksesi..ole sinä vahva ja jaksa.. lapsen takia..
Kannustuksesi tuntui hyvältä tän kaiken pa*kan keskellä. Onneksi on vielä niitäkin, jotka tosissaan ymmärtävät, eivät vaan vastaa tyyliin että "kärsi kun oot nauttinutkin". Tiedän, että tästä taistelusta tulee pitkä ja verinen. Isä on perusluonteeltaan niin vit**mainen, että muuta ei voi odottaa. Ja tietenkin asiaan vaikuttaa tämä uusi puoliso. Toisaalta, luulisi tämän uuden vaimon ymmärtävän tilanteen, itsellään on lapsi toisen kanssa, joka tosin nyt jo täyttänyt 18, eli elatusvelvollisuus on loppunut. Ja yleisesti ottaen itse äitinä ihminen luontaisesti puolustaa toista äitiä. Mutta ei tässä tilanteessa selvästikään. Kyllä se valitettavasti on oma napa niin lähellä, ettei kyetä ajattelemaan muuta. Mutta niin kuin aloittaessani sanoin, lapseni elatukseen kuuluvilla rahoilla EI rakenneta enää ensimmäistäkään omakotitaloa. Niitä on noussut jo muutama... Minun kärsivällisyyteni loppui siihen kun pyysin asiallisesti isää osallstumaan lapsen menoihin, mutta vastaus oli että turha on sinnepäin porata, kun olen aikoinaan lapsen halunnut pitää. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää vuoden ikäinen lapsi väkivaltaisen ja jatkuvasti avoliitosta toiseen muuttavan miehen luokse. Lisäksi siihen aikaan isän alkon käyttö oli todella runsasta. Silloin teimme huolto,- ja tapaamissopimuksen jossa maksu määrättiin. Aikaa tuosta on yli 15 vuotta ja muita korotuksia en ole saanut kuin indeksit. Kuitenkin isän tulot ovat nousseet puolella, minun karkeasti sadalla eurolla. Eikä nuo tapaamiset ole toimineet enää vuosiin, eli ei ole edes viikonloppua lapsi isällään ollut. Isän tulojen perusteella tuntuu oudolta kun maksaa saman kuin valtio, eikä oma järki sano että maksu on liian pieni vaan pitää kiusallaan viivyttää asiaa. Mutta takautuvat maksut lankeaa, kun taistelu on ohi. Sitä, koska se tapahtuu, on erittäin vaikea sanoa. Vain kuolleen ruumiini yli isä tästä selviää ilman maksun korotusta.
ja 120 euroa kuussa onkin aika ratkaiseva asia aikuisen ihmisen taloudessa, eikös?
Juuri tämän takia toivon että ne elarit, myös ylimääräiset, laitettaisi perherauhan tähden jollekin tilille kunnes lapsi on vähintään täysikäinen.
erilaisia. Joissakin todellakin 120 euroa on iso raha!
Jopa ihan aikuisen ihmisen taloudessa.
Perherauhaa säilyy, kun molemmat vanhemmat ovat suostuvaisia osallistumaan lapsensa elatukseen tasapuolisesti, edes joidenkin kaavojen mukaan. Elarit ovat tarkoitettu lapsen jokapäiväiseen elämiseen, ruokaan ,asumiskuluihin, ja muihin menoihin, ei pankkitilille.
Mutta miksi ihmeessä sinä näistä huolehdit? Palstaa hieman luettuani, olen ymmärtänyt sinun olevan vielä äidin helmoissa vinkuva sarkastinen peräkammarin poika, joka ensin arvostelee yh: helvettiin ja sitten yrittää pokata niitä bussipysäkillä? Sangen huvittavaa.
En ole äidin (enkä isin) helmoissa. Asutaan satojen kilometrien päässä toisistamme. Omaa taloutta pyöritän.
Sensijaan ihmettelen miksi joku tai jotkut voi pilata välit täydellisesti, no ainakin ex-, perheenjäseniin jonkun minulle suhteellisen pienen rahan takia. Aikuisen ihmisen talous ei edelleenkään ole 120 eurosta kiinni, mutta sen saa nykyään helposti ajettua tonttiin tuon rahan takia.
Ei. Minä en lähtisi tuollaisten rahojen takia riitelemään omaisten kanssa.
Toisaalta, asun niin maan paskaisessa slummissa, enkä aja autoa, mutta siitä huolimatta saan käsityksen että minulla on asiani paremmin kun ainakin osalla teistä. Siitä huolimatta ei ole syytä olla kateellinen: useimmilla teistä on lapsi tai useampi, minulla ei.
Niin juuri:"jonkun minulle suhteellisen pienen rahan takia." Kysehän ei olekaan sinusta, lapseton ja sarkastinen peräkammarinpoika.
Kuten tiedän, että lapsi on pidempi aikainen "projekti". Ja kun kerrot tuon 120x12kk ja vielä 10 vuodella, saat summan, joka sinuakin kiinnostaa. Siinä syy miksi lähivanhempi on ylipäätänsä kiinnostunut tuosta summasta. Ja niin kuin omalta kohdaltani sanoin, meillä välit paranivat o-käsittelyn aikana, jolloin kumpikin saa puolueettoman käsittelyn asialle.
En usko että asiasi siellä ghetossa olisi mitenkään paremmin kuin tavallisen yh-äidin, joka tunnollisesti huolehtii jälkikasvustaan. Täytyy sanoa, että eipä taloutesi pyörittäminen kummoista ole kun slummiin olet joutunut silti, työläinen.
"Siitä huolimatta ei ole syytä olla kateellinen: useimmilla teistä on lapsi tai useampi, minulla ei." Tasoissa olemme. En myöskään kadehdi sinun elämääsi. Minulla on 5-vuotias reipas pojan viikari ja mahtava syy herätä joka aamu. Entäs sinun "syysi" ja liikkeelle paneva voima? Seuralaisena sinulla on vain ahdistunut ja yh-fiksoitunut, sairas mieli, joka rienaa päivästä toiseen. Olisiko aihetta hankkia apua?
lähtisi perheenjäsenen tai lähiomaisen kanssa riitelemään 1500 eurosta vuodessa.
Jouduin tänne asumaan koska oli kiire muuttaa ja piti ottaa ensimmäinen saatavilla oleva asunto. Tiedossa oli millaista tulee olemaan, mutten ole välittänyt stressata uuden kanssa. Talous on vakaalla pohjalla, ja mitä vikaa onkaan olla työläinen? Mielummin se kun neljä ja puoli vuotta jotain pellekorkeakoulua. AMK-tutkinto kun todellakin on oltava mahdollista hankkia älykyysosamäärällä 75, eikä minun alan koulutusta järjestetä yliopistossa.
Talous on vakaalla pohjalla, ja mitä vikaa onkaan olla työläinen?
Ei mitään vikaa ole olla työläinen, jonkunhan se on slummissakin asuttava.Sinun tällä kertaa, ja sieltä viitsit vielä huudella ja ihmisiä arvostella.
Mielummin se kun neljä ja puoli vuotta jotain pellekorkeakoulua.
AMK-tutkinto kun todellakin on oltava mahdollista hankkia älykyysosamäärällä 75, eikä minun alan koulutusta järjestetä yliopistossa.
Tuostahan paistaa selkeästi läpi se, että olet ammattikoulun kasvatti ja "pellekorkeakouluun" et halua; vaikka "resursseja" omasta mielestä olisikin" ja yliopistoon et kertakaikkiaan pääse!
Ja vaikka äö:si olisi tähtitieteellisiä lukemia, aivan selkeästi sinulta puuttuu sosiaalinen älykkyys, joka toimii parhaiten kyvyn kanssa asettua toisen asemaan . Se on yksi älykkyyden kehittyneimmistä osa-alueista, joka sinulta puuttuu kirjoitustesi mukaan täysin.
Päätit sitten lähteä mukaan loputtomaan piiri leikkiin. Lapselle kyllä riittäisi yksikin vastuunsa ja velvollisuutensa hoitava vanhempi. Kiusaajasta kun ei saa paskaa kummempaa edes pakkottomalla.
Onnea taisteluusi ja koita olla vajomatta samalle tasolle isän kanssa. Käytöksen peili reaktio kyllä taitaa olla jo käytössä. Mittaappa nyt uudellen haitta ja hyöty suhde, ettei jää pelkkä paskaa käteen.
Lapsen etu ei välttämättä ole aina se miltä se v.....ksen huumassa näyttää, mutta toisaalta mitä hävittävää lapsellasi enää on.
LAPSEN EDUSTA!!!
Enkä aio todellakaan vajota yhtä alas isän kanssa, riittää kun yksi hoitaa asiansa ojan pohjalta. Mutta kyllä totuus on se, että kyllä lapsen isällä on samalla tavalla vastuu lapsen elatuksesta siinäkin tapauksessa että vanhemmat jossakin vaiheessa päätyvät eroon. Kyllähän liitonkin aikana kulut maksetaan puoliksi tai sen mukaan, kummalla on paremmat edellytykset elatukseen. Sama pätee myös eron jälkeen. Kulut tullaan jakamaan niin, että laspen tarve lasketaan tasan vanhempien välille siten, että netto tulojen erot otetaan huomioon. Olisi vaan kaikkien kannalta mukavampaa,jos tällaiset asiat voitaisiin sopia ilman oiekudenkäyntiä. Jos perusteet on yhdenkin euron korotukselle, isä vastaa oikeudenkäyntikuluista. Asian hyötynä voin katsoa olevan ainakin lapselle tulevaisuutta varten säästöön kertyvät rahat. Haittapuolia ei enää voi olla, isä on katkaissut välinsä lapseen jo vuosia sitten. Jo pelkkä isän läsnäolo lapsen elämässä olisi kuitenkin ollut rahaa tärkeämpää. Mutta näin on asia nyt, ja tulen kertomaan oikeuden päätöksen jälkeen että kannattiko. Uskon asiaani ja teen kaikkeni tämän epäkohdan korjaamiseksi.
"Asian hyötynä voin katsoa olevan ainakin lapselle tulevaisuutta varten säästöön kertyvät rahat. "
Siis, haluat vain rahastaa isukkia. Et tarvitse rahaa tämänhetkiseen lapsen elatukseen vaan lihottaaa vain pankkitiliä.
Selvennykseksi kerrottakoot, että mä itse olen kahden lapsen yh ja käytöksesi on ala-arvoista. Lapseltasi tuskin puuttuu nytkään mitää perustarvikkeita kun suunnitelmasi ovat tuollaiset. Eri asia olisi jos olisit rahantarpeesi syyksi ilmoittanut ettei ole rahaa kasvavan lapsen ruokaan!
On ihan kiistatonta, että eron myötä lapsen elintaso laskee, millään laskenta kaavalla ei pystytä takaamaan samaa elintasoa. Sen takaa vain se, että molemmilla vahhemmilla on samat "motiivit" Isällä on toki velvollisuutensa, mutta puhuinkin siitä, että lapselle kyllä riittää yksi velvollisuutensa hoitava vanhempi.
Aikaa ja vaivaa vievä prosessi on edessäsi. Toivottavasti se lapsen etu ei siinä ohessa unohdu, sillä raha ei ole lapsen edun mitta.
syömättä kuin sanon että raha ei riitä lapseni ruokaan. Tiedoksesi, että lapseni koulutuskulut ovat liki sata euroa kuukaudessa ja rahat tullaan sieltä säästöstä käyttämään koulutukseen ym. lapselle välttämättömään nimenomaan tulevaisuudessa. Koska edelleen kyseessä on LAPSEN etu, rahat tullaan myös käyttämään hänen hyväkseen. Enkä koe olevani ala-arvoisesti käyttäytyvä, mikäli puolustan lapseni perusoikeuksia. Mikäli asian niin näet, pistää miettimään, että minkälainen äiti itse olet. On hyvä, jos olet taloudellisesti hyvin toimeentulevan ja pystyt itsesi ja lapsesi elättämään sekä turvaamaan lastesi koulutuksen käyttämättä mahdollisuutta tilanteen jakamiseen myös toisen vanhemman kanssa. Toivottavasti asianne pysyvät jatkossakin yhtä joustavina. Kaikilla ei toki ole niin... Sen suon sinulle ja olen vilpittömästi iloinen sinun ja lastesi puolesta!
Takautuvia maksuja ei taida tulla...
Ainakin mun lasteni kohdalla kävi näin: Lasteni isä ei maksanut koskaan hänelle määrättyjä elatusmaksuja. Odottelin melkein puoli vuotta ennenkuin menin lastenvalvojan luokse ja ilmoitin, ettei ole maksanut mitään. Lapsistani alettiin maksaa kunnan elatustukea, joka alkoi tulla vasta HAKEMUKSEN JÄTTÖ KUUKAUDEN ALUSTA. Lähes puolen vuoden elatusmaksut JÄIVÄT KOKONAAN SAAMATTA! Niitä ei maksettu takautuvasti.
Joten, jos elatusmaksuasian haluat saada kuntoon, sinun täytyy ensinnäkin saada uusi elatussopimus, siis isän allekirjoitus tai lainvoima. Ota siis yhteys LASTENVALVOJAAN; ei vielä tässä vaiheessa lakimieheen. Lakimieheen turvaudutaan VASTA sitten, jos asia pitää viedä oikeuteen ja tapella siellä.
mennä sopimaan uudesta maksusta kuin isän kanssa YHTEISYMMÄRRYKSESSÄ! Ja koska isä ei ole halukas asiasta sopimaan, on nimenomaan lastenvalvoja kehoittanut minua ottamaan yhteyttä lakimieheen joka puolestaa koittaa saada sopimuksen aikaan ilman haastehakemusta oikeuteen. Mikäli isä edelleen vastustaa elatusavun korottamista, asia etenee käräjäoikeuden päätettäväksi. Ja maksulle haetaan korotusta takautuvasti. Mutta sinun tilanteessasi nuo puolen vuoden saamatta jääneet maksut pitäisi tulla ulosoton kautta, mutta eri asia on se, että haitko niitä erikseen ulosotosta? Se pitää itse tehdä, ei lastenvalvoja tee sitä puolestasi.
Minun kohdallani asia on lakimihellä odottamassa isän tai hänen asianajajan vastinetta tai lykkäyspyyntöä. Tilanne on harmittava, mutta en aio perääntyä enää.
Aikaisemmassa kirjoituksessasi tuo kaikki ei tullut selväksi, kiitos kun selvensit.
Tietysti tuossa tilanteessa asia täytyykin hoitaa muutoin, kun sopiminen ei onnistu. Lapsesi isä saattaa tosin viivyttää asiaa tosi pitkäänkin pakoilemalla vastuutaan, joten älä enää odota, vaan toimi!
Mun lasteni isä on jo kuollut, joten en tule niitä saamatta jääneitä takautuvia maksuja koskaan saamaan. Mutta elämä jatkuu ja lapset kasvavat =).
Et taida saada takautuvasti mitään. Ei ne sun tai lapsen "kivusta ja särystä" sulle mitään takautuvia elareita myönnä.Toivottavasti korottavat kuitenkin.
Kun lapseni isä kuoli, ni sai Perinnöksi maksamattomat elatusmaksut. Velkojana mun nimi!
Siinä sitten vitsinä heitin että maksappa nyt lapsi velkasi.(oman elatuksensa, heh...) Että näin se meni meillä. Lapsen ei kyllä tarvinnut maksaa oikeasti mitään velkoja.
Nähtävästi sulla on hyvin asia jo vireillä joten miksi sä täällä huudat?
perustuu olosuhteiden muutokseen eli lapsen koulun aloittamiseen, josta kustannukset noin 80 euroa kuukaudessa. Ja lain mukaan takautuvia voi anoa VUODELTA taaksepäin mm. tuolla perusteella. Asia ei koskaan tule olemaan "hvyin", etenkään jos asiaa ei voida sopia asiallisesti vaan mukaan pitää ottaa käräjäoikeus. LAPSEN kannalta kaiken paras olisi sopia, mutta koska isä ei tähän ole halukas vaan laskee nyt jokaisen euron jonka lapselle on antanut elatukseksi asian käsittely tulee viemään aikaa. Eikä tarkoitukseni ollut asiasta huutaa, vaan saada asiallisia vastauksia niiltä, jotka vastaavan olisivat käyneet läpi. Nähtävästi niitä on vähän, koska yllättävän moni ottaa asiani provona. Sitä se ei todellakaan ole. Niin kuin aiemmassa viestissä kirjoitin, tulen täällä ilmoittamaan, kunhan asia on saatu päätökseen. Oli tulos mikä tahansa. Päätöksen ollessa toivottu, se toivottavasti kannustaa muita ajamaan oman lapsensa etua ja pitävän kiinni lapsen oikeudesta riittävään elatukseen molemmilta vanhemmilta. Ja vaikka päätös osoittautuisi epämieluisaksi, tulen myös siitä kertomaan.
P.S. Ei ole kipuja eikä särkyjä. Muutoin en tätä asiaa jaksaisi ajaa ja lapseni oikeuksia puolustaa. Eikä se raha minulle tule vaan LAPSELLE kattamaan hänen menojaan, mm. koulutusta! Mä olen kipu ja särkykorvaukseni saanut 15 vuotta sitten kun pääsin siitä mu**usta eroon.
kenellekään perustella, aiotko laittaa rahat säästöön vai laitatko ne heti lapsen elatukseen. Isän kuuluu maksaa tulojensa mukainen elatusmäärä lapsesta. Olethan sinäkin niin tehnyt.
Me emme myöskään saaneet sovittua asiaamme lastenvalvojan luona. Joten vein asian käräjäoikeuteen. Ja koska tuomari ei noudattanut tarkoin oikeusministeriön määräyksiä ( ihan karkea laskuvirhe ), on asia menossa hovioikeuteen. Meillä välit ex-miehen kanssa on siitä huolimatta paremmat, koska koemme saavamme puolueettoman ratkaisun asiaa, joskus siis näinkin. Lapsen etuja tässä ajatellaan.
Helsingin Sanomissa oli 28.12 kirjoitus elatustarpeen määrästä, joka vaihtelee suuresti tuomarien kesken. Eli ota selvää paikkakuntasi oikeuspäätöksistä, millaista elatustarvetta kukin tuomari pitää yllä ( vaihtelee suurestikin ). Ja tämän pohjalta sitten vanhemmat jakavat summan palkkojensa mukaan.
Tsemppiä taistoon! Lapsella on todellakin oikeus riittävään elatukseen molemmilta vanhemmilta!
Jovain, teillä on sukset ristissä, ainakin sinun kertomasi mukaan.
Mutta eräitä huomioita kirjoituksessasi;
Ilmeisesti, lastenvalvojan luona on tehty jonkinmoinen sopimus, jota sinä nyt haluaisit muuttaa ja viilata, oikeudenmukaisemmaksi ja toinen hankaa vastaa. Kaiketi teillä ei ole minkäänlaista "keskusteluyhteyttä". Ja jonkinmoista viilausta yritetty lastenvalvojan luona.
Mutta:
Asianajaja ei anna tuomioita, ja ilmeisesti hänelläkin on vain sinun ilmoitus lapsen isän tuloista, toki verotiedoistakin jotain osviittaa saa. Ja toki oma osasi/lapsilisä on huomioitu elausmaksun jaossa ? ? ?
Ja kaiketi, riitaa on ollut kaikki 15 vuotta ? ? ? Katkera oli eronne ja jatkuu edelleen. Puolin ja toisin sitten nokitetaan, unohtaen lapsi, sekä kumpainenkin käyttäen syytöntä osapuolta lyömäaseena, surutta.
Säälin lasta . . . . . . . . . . . . .
isän tulotiedot on asianajaja saanut pyytämällä isän työnantajalta palkkatodistuksen itselleen, minä en sitä ole edes nähnyt, ainoastaan asianajajan on kertonut summia sieltä. Mm. tulot ja siitä pakollisesti tehtävät vähennykset. Verotustiedot on koottu neljältä edelliseltä vuodelta.
Lapsilisä on vähennetty lapsen tarpeista siihen asti, kun lapsi täyttää 17 ja lisä lakkaa (tänä vuonna vielä) ja sen jälkeen elatusmaksukorotusta haetaan 50 euroa suurempana kuin nyt.
Lastenvalvojan luona tehty sopimus on 15 vuotta vanha eikä siihen ole tehty muita muutoksia kuin indeksitarkistukset.
Riitaa elatusmaksusta ei ole ollut kertaakaan ennen syksyä 2007. Muuten emme ole olleet tekemisissä toistemme kanssa, mutta näin ollen riitaakaan ei ole ollut.
Ehdotin todellakin lastenvalvojalle menemistä ihan vaan siihen maksun tarkistukseen, mutta isä kieltäytyi. Kuitenkin, koska korotukselle oli selkeät perusteet, päädyin oma-aloitteisesti lastenvalvojan kehotuksesta hankkimaan asianajajan, joka sitten asiaa alkoi hoitamaan.
En ole erostani katkera, enkä ole koskaan ollutkaan. Pikemminkin alusta lähtien olen tuntenut suunnatonta helpotusta. Olen viettänyt parhaimman ajan elämästäni lapsen kanssa. Pääasia minulle on että lapsi voi hyvin henkisesti ja meillä on keskenämme erittäin hyvät välit. Tietenkin eteen on tullut myös murrosiän kapinoita, mutta kaikesta on selvitty puhumalla. Lapsestani on kasvanut hyväkäytöksinen varhaisaikuinen. Ei polta tai juo saati käytä huumeita. Urheilee ja käy koulua kohtalaisin arvosanoin. Minulle lapsen pärjääminen jatkossakin on pääasia, siinä yksi syy tähän koko asian aloittamiseen. Lapsen kanssa olen tilanteesta keskustellut eikä hän koe asiaa omalta kantiltaan hankalaksi sen vuoksi. Hakiessani samalla koulutusavustusta, ei lapseni tarvitse alkaa taistelemaan asiasta oman isänsä kanssa täyttäessään 18 ja silloin hakeminen on lapsen omalla vastuulla. Eli lapselle en puhu isästä pahaa enkä kerro miltä isän vastaanhangoittelu minusta tuntuu. Vaikkailmeisesti näin oletat. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsi muodostaa isästään juuri sellaisen käsityksen, kuin on itse nähnyt. En pyri vaikuttamaan hänen mielipiteisiinsä siitä ihmisestä Se on tarpeetonta ja vastoin omaa periaatettani. Minä pidän omat mielipiteeni lapselta "piilossa" mutta lapsi voi minulle kertoa omia mielipiteitään ilamn, että niihin siinäkään tilanteessa pyrkisin vaikuttamaan.
alkuperäisessä "purkauksessasi" kirjoittelit seuraavaa mm. >>> Nyt kerron mikä hyypiö se tyyppi on ja mikä sille on elämässä tärkeintä. Se on varmaa, että lapsen elareilla ei taloja enää rakenneta ensimmäistäkään. Vaikka asian vatvomisessa menisi kymmenen vuotta > Mikä helvetti siinä on, että omasta lapsestaan ei ole valmis maksamaan? Liekö syynä uusi vaimo? Vai vittuilu mulle?
kerron JOS lapsi kysyy. En ala enää kertaakaan suojelemaan isää sillä verukkeella, ettei LAPSI pahoita mieltään. Lapsi on kuitenkin liki 17-vuotias eikä ole tyhmä. Kyllä lapsi huomaa minusta, kun asiat eivät ole kohdallaan. Tähän asti olen suojellut isää sillä, että en ole kerotnut asioiden todellista tilaa. Mutta lapsen ollessa noinkin vanha se saa lppua. Lapsi on muodostanut oman käsityksensä jo 15 vuotta sitten, tämä kaikki vaan tukee sitä. Eli aion vastaisuudessa olla rehellinen lapselleni, mikäli hän kysyy asiasta. En salaile, peittele tai vaihda puheenaihetta, mikäli lapsi jotakin asiasta haluaa puhua. Saattaa olla, että lyön kirveeni kiveen, mutta minulle pääasia EDELLEENKIN on lapsen hyvinvointi, ei oma tai isän. Tuo lapsi on parasta, mita minulle koskaan on tapahtunut. Mutta olisin toisaalta voinut itse tehdä paremman valinnan valitessani isää hänelle. Mutta kun kuuntelet esim. You Tubelta Mustien Enkeleiden kappaleen "Ei aina voi voittaa", tiedät että turha katua kun on paskat housusssa.... Se mikä lapsen isälle on tärkeintä, on ollut minulle selvää kaksikymmentä vuotta. Kaikkia mahdollisia on aina käyttänyt ja tulee käyttämään hyväkseen. Minä olen yksi niistä hyväuskoisista. Ja jos "uusi vaimo" itsekin äitinä alentuu moiseen käytökseen, niin se on voi voi... Jos ei osaa arvostaa itseään niin ei muitakaan. Näinhän se menee ja näin tulen lapseni kasvattamaan... Onko muuten sun nimestä jäänyt yksi S-kirjain pois? Provojen perusteella voisi luulla että kyseessä on Sonni, ei Onni... Sori...
P.S. Kiukku isää kohtaan on alkanut 15 vuotta sitten, löytäessäni uuden "vaimokkeen" keskellä päivää kodistani surkuttelemassa lapseni sairauksia ja sairaalassaoloja. Ja tämä kiukku ei laannu päivässä tai kahdessa, siihen luultavasti menee ihmiselämä. Mutta ei sen puoleen, on ne "vaimokkeetkin" vaihtuneet, olisiko tuon ensimmäsien jälkeen menossa peräti yhdeksäs? Kuka niissä laskuissa pysyy...
Ensinnäkin "nimimerkistäni" ei se "S"-kirjain ei puutu. Mahti-Sonni on rek. nic. joten . . . .
Provoilua en harrasta, toki kukin lukija lukee miten ymmärtää, lukemansa.
Ja kappas´ kun tarkemmin alkaa "pöyhimään" ja "ruotimaan" kirjoituksiasi niin jonkinmoista "selitystä" tahi "vastausta" tulee luettavaksi. Joten ettet itse vain siihen provoiluun "alennu" ethän ? ? ?
lapsesi ei olisi juuri se sama,mikä hän nyt on,jos olisit valinnut toisen isän!Näin omani minulle kerran sanoi,kun samaa asiaa mietin,joten ollaan vaan onnellisia lapsistamme.:D