Mikäli kaiuttimen kanssa kytkee rinnan vastuksen ja suoristaa näin IMPEDANSSIvastetta, onko siitä mitään hyötyä kaiuttimen taajuusvasteeseen?
Tässä hiukan samantyylinen kytkentäkaavio, jos joku ei tekstistä ymmärtänyt: http://amps.zugster.net/articles/attenuation
Jos esimerkiksi tällaiseen kaiutinelementtiin kytkee 25ohmin vastuksen rinnan, niin impedanssivaste olisi n 60herzin paikkeilla n.25 ohmia ja 250herzin paikkeilla n. 5 ohmia.
Esimerkki impedanssivasteesta, johon äkkiseltään löysin linkin:
http://www.hzh-audio.com/?category_id=9
1:(1:25 1:25)= 25ohm
1:(1:25 1:6,5)= 5,16ohm
Mutta onko impedanssivasteen suoristamisesta tällä tavoin mitään hyötyä missään kaiuttimessa, kuin että kuormittaa vahvistinta enemmän ja häviääkö vahvistimen antama "lisäteho" pelkästään vastukseen?
Tässä hiukan samantyylinen kytkentäkaavio, jos joku ei tekstistä ymmärtänyt: http://amps.zugster.net/articles/attenuation
Jos esimerkiksi tällaiseen kaiutinelementtiin kytkee 25ohmin vastuksen rinnan, niin impedanssivaste olisi n 60herzin paikkeilla n.25 ohmia ja 250herzin paikkeilla n. 5 ohmia.
Esimerkki impedanssivasteesta, johon äkkiseltään löysin linkin:
http://www.hzh-audio.com/?category_id=9
1:(1:25 1:25)= 25ohm
1:(1:25 1:6,5)= 5,16ohm
Mutta onko impedanssivasteen suoristamisesta tällä tavoin mitään hyötyä missään kaiuttimessa, kuin että kuormittaa vahvistinta enemmän ja häviääkö vahvistimen antama "lisäteho" pelkästään vastukseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä tuosta taida olla mitään hyötyä, kuluttaa vain turhaan tehoa.
Joskus käytetään bassokaiuttimen impedanssin tasausta, kun monitiekaiuttimeen suunnitellaan jakosuodinta. Mutta se tehdään hieman eri tavalla, eli kondensaattorin ja vastuksen sarjaankytkennällä ja tuo em. sarjakytkentä kytketään kaiuttimen rinnalle.
Tällöin em. sarjakytkennässä vastuksen arvo on sama kuin kaiuttimen tasavirtavastus ja kondensaattori lasketaan kaavasta
C = 1000 x Lvc/Re²
jossa C saadaan mikrofaradeissa, Lvc = Puhekelan induktanssi Re = puhekelan resistanssi.
Tutustu kaiutinrakennuksen perustietoihin käymällä kirjastosta Pekka Tuomelan kaiutinrakentelua koskeviin kirjoihin, joissa tämäkin asia on selitetty.
Pääosa vasteen paranemisesta johtuu kaiutinkaapeleiden häviöistä.
Jos on pitkät ja ohkaiset syöttöjohdot niin kaiutin korostaa niitä taajuusalueita joissa impedanssi on suuri ja päinvastoin.
Tässä pääasiassa syy miksi jotkut kuulevat eroja kaiutinkaapeleissa ja monijohdotuksessa.
Vasteen kannalta olisi hyvä jos kaiuttimen impedanssi olisi tasainen.
Tukevat kaiutinkaapelit ja vahvistimen pieni ulostuloimpedanssi tasoittaa vastetta tai toimii kuten kaiutin mittausolosuhteissa.
Luin ko. esimerkkejä, jäi vähän epäselväksi miksi ääntä vaimennettiin vastuksilla vahvistimen ulostulon jälkeen eikö vahvistimessa ole normaalia volumepotikkaa (no todennäköisesti ei). Kyseinen tapa on äänenlaadullisesti hieman huono tapa, koska siinä menetetään vahvistimen pienen lähtöimpedanssin etu ja kaiuttimen seurantakyky huononee myös taajuuskäyrään voi tulla muutoksia. Vastus suoraan rinnalle laitettuna kaiuttimen impedanssi tietysti silti pysyy samana, mutta vahvistimen suuntaan tilanne muuttuu. Vahvistimen lähtöimpedanssi on kuitenkin hyvin pieni, sanotaan n.0,05 ohmia eli rinnalle laitettu esim.25ohmin vastus ei sitä paljon pienennä. Teoriassa kuitenkin vahvistimen lähtöimpedanssi voi joissain tilanteissa olla huomattavasti suurempikin esim. nopeissa iskuäänissä. Tällöin vahvistin voi mennä hetkellisesti tukkoon tai alkaa värähdellä varsinkin jos vahvistimen takaisinkytkentä on suuri(tämä siis kiisteltyä teoriaa) .Takaisinkytkentäähän käytetään juuri sen takia ,että saataisiin suora toistokäyrä, pieni särö ja pieni lähtöimpednssi(näyttää hyvältä ainakin paperilla). Tähän ongelmaan vahvistimen suora resistannsikuorma voi auttaa ja joissain vahvistimissa onkin laitettu lähtöön vastus rinnalle esim. 47ohmia. Vastuksia käytetään myös jakosuotimien jälkeen kaiuttimen rinnalla, tällöin se tasoittaa kaiuttimen impedanssia jakosuotimeen nähden (siis voi parantaa ääntä) . Esimerkissäsi tarkoitit varmaan 25/25 ohmia rinnan =12.5ohmia. Kaavoina vastukset rinnan 1/R =1/R1 1/R2 ... . Kondesaattorit sarjassa 1/C =1/C1 1/C2... . Johtoja paksuntamalla voidaan ääntä yleensä parantaa (eli kaiutinjohtoja ja vahvistimen sisällä olevia virtajohtoja).
hetkittäisen lähtöimpedanssin voi yleismittarilla mitata?
Tätä vahvistimen kyykkymenoa olen kanssa miettinyt, kun joissain "8ohmin" kaiuttimissa saattaa impedanssi olla lähellä resonanssitaajuutta 70 ohmia ja ylemmillä 30-40 ohmin luokkaa.
Jollain (l-pad?) 1 kpl etuvastus ja 1 vastus rinnalle tyyppisellä ratkaisullahan voisi tuota impedanssivastetta suorentaa merkittävästikkin. Mutta onko siitä sitten mitään hyötyä lähellä resonanssitajuudella sijaitsevaan taajuusalueeseen :/
Jakosuotimien toteutuksessahan tuosta impedanssivasteen suoristamisesta on hyötyä, varsinkin kaiutinmallissa missä impedanssivasteen vaihtelut ovat melkoisia.
tuo amps.zugster.net -linkin juttu oli kitaravahvistimen keinokuormaa käsittelevä juttu, ei niinkään impedanssivasteen muokkaamiseen.
Kitaravahvistimet soivat soundiltaan paremmin kun niitä vähän luukuttaa ja säädötkin on silloin helpommat käyttää. Näitä keinokuormia löytyy valmiina sovelluksinakin.
Jos taas soittaa volumet lähes nollissa ilman tuollaista, soundi on trankkukoneella tosi kylmä ja huono.
Putkivahvistimissa on toisissa jo valmiiksi tehonpudotuskytkin jolla homma hoituu.
Tuon artikkelin keinokuorman idea on olla vakioresistiivinen eli se ei vaikuta vahvistimen "näkemään" impedanssikuormaan eikä näin ollen soundeihin.
Impedanssin mittaaminen yleismittarilla on vaikeaa, pitäisi olla erittäin tarkka ja taajuudesta riippumaton mittari.Lisäksi mittaukseen tarvitaan joku tarkasti tiedetty kuorma, esim.tarkkuusvastus. Normaalisti ko.mittaukset tehdään oskiloskoopilla tai hienoilla mittauskeskuksilla. Yleismittaria ei sitten virta-asennossa pidä laittaa kaiutinliitäntään rinnalle (on oikosulussa).
Vahvistinhommassa kyseiset kitaravahvistimet saattavat olla tehty hyvin pienellä lepovirralla toimiviksi( hinta-/koko-/painokysmys), tällöin vahvistin voi olla erittäin suurisäröinen pienillä äänenvoimakkuuksilla (ns. ylimenosärö). Itsekin tein ko.tyyppisen vahvistimen tutulle kitaristille, huomasin saman ongelman, mutta korjasin sen laittmalla potikalla säädettävän takaisinkytkennän. Hiljaa soitettaessa käytettiin suurta takaisinkytkentää eli vahvistuskerroin pieni siis sisääntulo tavallaan epäherkkä, kovaa soitettaessa käännettin takaisinkytkentä lähes nollaan, näin saatiin hyvä putkimainen soundi eikä vahvistin tukkeutunut.