Kerronpa lyhyesti pienen tarinan.
Aloitin syksyllä 2006 opinnot toisen asteen oppilaitoksessa. Kaikki meni hyvin, tosi hyviä kavereita ja mahtava luokkahenki. No, 2007 kesällä vaihdoin paikkakuntaa (400km päähän edellisestä) ja koulua. Sama ala edelleen, mutta eri koulu. Kaikki kouluun liittyvä alkoi mennä päin helvettiä. Kaverit on mitä on, kiusaamista esiintyy. Koulun toimintatavat ovat päin honkia... Lisäksi olen joutunut opettajien silmätikuksi, melkein joka asiassa on huomautettavaa.
Tästä tuloksena se, että olen lopettamassa kyseisen koulun. Kiinnostus meni myös totaalisesti, ja haluan vaihtaa kokonaan erilaiseen opiskeluympäristöön ja opiskella aivan erilaisia asioita.
Loppuun kerron, muutin pohjoisesta etelään. Pohjoisessa ihmiset ovat paljon ystävällisempiä, ja rauhallisempia, sekä suvaitsevaisempia. Etelässä taas on paljon enemmän ennakkoluuloja, ja ihmiset ovat "sulkeutuneita", eikä ulospäin näytetä niin paljon positiivisuutta, ennenkuin pitkän "kaveruuden" jälkeen.
Onnekseni minulla on rakas puolisoni täällä, joka antaa voimia jaksaa.
Joskus käy huono tuuri, mutta on vain etsittävä uusia mahdollisuuksia...
ps. vittuiliat, kommentointi ei ole teille sallittu tässä ketjussa.
Aloitin syksyllä 2006 opinnot toisen asteen oppilaitoksessa. Kaikki meni hyvin, tosi hyviä kavereita ja mahtava luokkahenki. No, 2007 kesällä vaihdoin paikkakuntaa (400km päähän edellisestä) ja koulua. Sama ala edelleen, mutta eri koulu. Kaikki kouluun liittyvä alkoi mennä päin helvettiä. Kaverit on mitä on, kiusaamista esiintyy. Koulun toimintatavat ovat päin honkia... Lisäksi olen joutunut opettajien silmätikuksi, melkein joka asiassa on huomautettavaa.
Tästä tuloksena se, että olen lopettamassa kyseisen koulun. Kiinnostus meni myös totaalisesti, ja haluan vaihtaa kokonaan erilaiseen opiskeluympäristöön ja opiskella aivan erilaisia asioita.
Loppuun kerron, muutin pohjoisesta etelään. Pohjoisessa ihmiset ovat paljon ystävällisempiä, ja rauhallisempia, sekä suvaitsevaisempia. Etelässä taas on paljon enemmän ennakkoluuloja, ja ihmiset ovat "sulkeutuneita", eikä ulospäin näytetä niin paljon positiivisuutta, ennenkuin pitkän "kaveruuden" jälkeen.
Onnekseni minulla on rakas puolisoni täällä, joka antaa voimia jaksaa.
Joskus käy huono tuuri, mutta on vain etsittävä uusia mahdollisuuksia...
ps. vittuiliat, kommentointi ei ole teille sallittu tässä ketjussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä oon tosi pahoilla sun puolesta. Mä vihaan koulukiusaamista. Musta kaikki pitäis ottaa mukaan ja olla kaikille tasapuolinen. Ei ketään saa kiusata. Onneksi sulla on sentään jotain lohdutusta.