Miten on? Minä olen asian kokenut niin, että hoitojen alkuvaiheessa sai tukea. Olivat varmaan tosi toiveikkaitakin ja kiinnostununeita et miten kaikki etenee. Mutta vuosien myötä, useita epäonnistuneita hoitoja... niin ketään ei enään kiinnostakaan. Joskus olisi tosi kiva, jos joku edes kysyisi hoitojen aikana, että kuinka voit tms. Mutta ei... ollaan tosi yksin tämän asian kanssa. Ja hoidot ja lapsettomuus on todella raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olipa vuodatusta. Mutta jotka ovat käyneet hoitoja läpi ja kokeneet sen tyhjän sylin kaipuun, niin ymmärtävät mitä tarkoitan.
En haluaisi tukea kerjätäkään... :)
Mutta tämä on tosi raskasta minulle. Olen asunut muutaman vuoden pois kotiseudulta, niin täälläkään ei ole paljon tuttuja.
Olipa vuodatusta. Mutta jotka ovat käyneet hoitoja läpi ja kokeneet sen tyhjän sylin kaipuun, niin ymmärtävät mitä tarkoitan.
En haluaisi tukea kerjätäkään... :)
Mutta tämä on tosi raskasta minulle. Olen asunut muutaman vuoden pois kotiseudulta, niin täälläkään ei ole paljon tuttuja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me ollaan vasta menossa biopsiaan selvittämään voidaanko ylipäätään saada biologisia lapsia. Ennen häitä viime kesänä päätimme kertoa vanhemmillemme tilanteen, etteivät sitten häissä/niiden jälkeen lietsoisi vauvakyselyjä. Kaikki vanhemmat ovat suhtautuneet hienosti ja tukevat kovasti. Samalla kuitenkin kunnioittaen meidän toivettamme olla puhumatta asiasta tyyliin kahvipöydässä tms. kerromme jos on kerrottavaa.
Joo, huomasin itsekin että ensimmäisen hoiton aikoina ystävät oli varpaillaan ja heitä kiinosti kovasti miten käy, mutta kun hoitot vaan pitkittyy niin kyllä se näin on, ettei he enää jaksaa sillalailla.
Mun oma äitini on kyllä aina asiasta kiinostunut ja se tuntuu hyvältä. Vaikka keskenmenon jälkeen sitä suorasta pelottaa mun uusi yritys , pelkään kyllä itsekin, että meneeko taas kesken vai onnistuisiko paremmin.
Itse laitoin silloin mailin osoiteen tänne ja sain samassa ongelmassa olevan naisen kirjeenystäväkseen.( Hän synnytti ihanat keskospojat jouluna).
He ainakin tietää tarkkaan miltä tuntuu ja jaksaa myös olla tukena ja aina siitä asiasta puhumassa jos tarvetta on. Eli minusta se on hyvää vaikka hankkia joku uusi ystävä ja mielellään samasta asiasta tietävä.
Meidän lapsettomuusongelmista ei tiedä kukaan. Olenkin miettinyt miten saan asian kerrottua läheisille, tuntuu niin vaikealta. Ahdistaa kun ihmiset utelee lastenteosta ja yrität sitten vastailla ympäripyöreitä ja olla viilipyttynä, vaikka sisällä on suuri myllerrys. En vain jotenkaan saa puhuttua asiasta vaikka tiedän että helpottaisi omaa oloa huomattavasti. .. onko vastaavia tuntemuksia?
Suurin ongelma taitaa olla että sopivaa tilannetta on vaikea löytää. Itse jostain oikusta pläjäytin asian eräälle kaverille ilman mitään asiayhteyttä. Seurasi hetken vaivautunut hiljaisuus, jonka jälkeen kaveri toivotteli tsemppejä hoitoihin (ei kai keksinyt muutakaan sanottavaa) ja jonkun ajan hiljaisuuden jälkeen hän aloitti keskustelun jostain muusta aiheesta. Sittemmin asiasta ei ole puhuttu. Joskus kadun että kerroin, toisaalta eipä hän ainakaan sano tietämättään mitään loukkaavaa.
Lähimpien ystävien kanssa ei ole tullut noin tiukkaa tilannetta, vaan asiasta ollaan voitu puhua. En kuitenkaan koe heidän tukeaan tässä asiassa niin kovin tärkeäksi, enemmän saan iloa vertaistuesta. Tuskin ystäväni ymmärtäisivätkään tätä tunteiden sekamelskaa, jos sen heidän päälleen kaataisin. Olen kuitenkin ollut iloinen siitä että he tietävät, koska he ovat fiksuja ja ymmärtävät olla seurassani hienotunteisia (esim. lastenhankintaa ei olla otettu minun läsnäollessani puheeksi) ja myös ymmärtävät paremmin kun olen joskus allapäin.
Kertomisesta voi tietysti olla myös haittaa. Toiset eivät kerro koska haluavat säästyä harmittavilta (vaikkakin hyväntahtoisilta) kommenteilta ja "neuvoilta". Itse en ole moisia kuullut, mutta parhaalle ystävälleni olen joutunut sanomaan että olemme laittaneet hoidot jäihin (vaikkei se ole totta). Liika uteleminen kun ei sekään ole mukavaa..:/
Joo kyllä minun ystävät tukevat ja ymmärtävät, aina kun on pienikin sana-harkka nii piikitellään miksi ei ole vielä vauvaa ja lällällää-tyyliin ku itsellään on jo kolmas tulossa... et vaikea enää iloita hänen puolestaan. Mut ei muutenkaa kukaan ei edes mies oikeastaam puhu koko asiasta yhtään.