Entinen miesystäväni särki sydämeni pahasti. Kriittisin vaihe on jo ohi - kiitos tukijoideni joista olen ollut täysin riippuvainen - mutta välillä sattuu kuitenkin kovasti. (Olen hänen kanssaan jatkuvasti tekemisissä, mitä ei oikein voi välttää.)
Tällä hetkellä haluan naista enemmän kuin pitkään aikaan, en vain seksiin vaan kenties myös vakavampaan juttuun. Olen aina ollut ihastunut ja rakastunut kumpaan tahansa sukupuoleen, mutta varsinaiset suhteet olen kokenut vain miesten kanssa. Olenkin miettinyt kuinka "aito" tämä tunne oikein on: haluanko naissuhdetta vain siksi, että miehekkäin mies on pettänyt minut, että haluan totaalista muutosta elämään...? Ja kenties hieman äidillistä huolenpitoa -
Itse en haluaisi käyttää ketään.
Tällä hetkellä haluan naista enemmän kuin pitkään aikaan, en vain seksiin vaan kenties myös vakavampaan juttuun. Olen aina ollut ihastunut ja rakastunut kumpaan tahansa sukupuoleen, mutta varsinaiset suhteet olen kokenut vain miesten kanssa. Olenkin miettinyt kuinka "aito" tämä tunne oikein on: haluanko naissuhdetta vain siksi, että miehekkäin mies on pettänyt minut, että haluan totaalista muutosta elämään...? Ja kenties hieman äidillistä huolenpitoa -
Itse en haluaisi käyttää ketään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tervehdys!
Olen kokenut jotain samanlaista: suhteita miesten kanssa ja ihastumisia molempien sukupuolien edustajiin. Bi-ihmisen tuntomerkki on varmaankin juuri tämä: kiinnotus ja halu voi kohdistua miehiin ja naisiin.
Etsi vain naisseuraa. Näin saat varmuuden siitä, mistä on kyse. Minulla etsiminen on tuottanut tulosta ja nyt olo on varma, ehjä ja onnellinen.
Ärsyttää tällainen "mies paha, nainen hyvä"-jaottelu.
Kerrottakoon nyt sitten, että olen itse joskus käyttänyt muutamaa miestä hyväkseni - tuolloin osaksi tiedostamattani, mutta myöhemmin asian tajuten ja katuen. Ehkäpä siis ansaitsen tämän surun. Tässä tapauksessa särkyi kuitenkin ainakin kolme sydäntä, joten jos "miehemme" ei ollut paha, niin melkoinen hurmuri ainakin.
Ellen olisi kipeänä, etsiytyisin varmaan jo tänä iltana hyvän naisen syliin ;-)
Sellainen jaottelu, että miehet rikkovat ja naiset korjaavat, on myös virheellinen yleistys. Toki niin voi jonkun/joidenkin kohdalla käydä, kun ihmiset yleensä tuntuvat olevan jotakin sukupuolta.
Minut on joskus nainen rikkonut. Mutta korjannut on sekä nainen että mies.
Tuo eka otsikkoni taisi olla hieman provosoiva, mutta tarkoitin sillä vain tätä ysittäistä tapausta, joka kovasti vaivailee mieltä. Ja niinkuin jo kerroin, olen valitettavasti itse vuosien varrella särkenyt muutaman (mies)sydämen, kun olen vain pitänyt hauskaa vaikka olenkin tiennyt, että toinen tykkää ihan oikeasti.
En haluaisi enää käyttää hyväkseni ketään, ja siksi mietin niin tarkasti tätä hurjaa naisenkaipuutani. Mutta kaipa se on niin, että rehellisyydellä pääsee aika pitkälle, eli jos etsin ja läydän jonkun ihanan lohduttajan, kerron reilusti missä mennään. Kukapa tietää, vaikka rakastuisin oikeasti uudelleen -
Myös tukijani tässä prosessissa ovat olleet sekä naisia että miehiä, vaikkakin "vain" kavereita. Se siitä sukupuolien syyttelystä, siis.
Rikoin omani sekä exäni sydämen kun en vaan jaksanut enään ja nyt kurjaakin kurjempi olo yksin..
On aika jännää miten sekin on niin helppoa.
Minulla oli noin neljän vuoden mittainen suhde, jossa toinen osapuoli oli suorastaan riippuvainen minusta. Oli ahdistavaa, miten esim. hänen äitinsä sanoi ihan ääneen, että tämä exäni on löytänyt parhaan mahdollisen ihmisen huolehtimaan itsestään... Parin viimeisen vuoden ajan en enää ollut millään lailla rakastunut häneen, mutta tuolloin ajattelin ettei sitoutumistaan voi purkaa, ja myös säälin häntä. En kuitenkaan ottanut ajatuksiani ja tunteitani puheeksi, vaan ratkaisin asian ehkä törkeimmällä mahdollisella tavalla: petin, ja kerroin siitä jälkeenpäin.
Kun suhteemme lopulta kamalien riitojen saattelemana päättyi, tunsin vapautuvani jostain. Kuitenkin myös masennuin - siis ihan oikeasti - eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että jotkut ihmiset selvästi ajattelivat minun vain esittävän surkeaa. Tunsin olevani todella paha ihminen, ja exäni kärsimyksen katsominen sattui myös hurjasti, vaikka hän purkikin suruaan mm. levittämällä minun hänelle uskomiani salaisuuksia (kuten tietoa bi-seksuaalisuudestani, mikä ei tuolloin ollut itsellenikään ihan ongelmaton asia). Kaikista pahinta oli äärimmäinen yksinäisyyden tunne, kun oli tullut leimatuksi "pahikseksi".
Näiden menneiden juttujen pohjalta pystyn nyt jollain lailla ymmärtämään ihmistä, joka juuri on pettänyt minut ja muutaman muun. Ja jotkut ihmiset ympärilläni eivät voi tajuta, miten edes voin yrittää tajuta häntä kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut - mutta se onkin jo ihan toinen juttu. Omaa tuskaani kuitenkin lievittää ajatus siitä, ettei kukaan voi olla ihan kokonaan paha.
Kauanko toipuminen kestää ja mistä yli viiskymppinen löytää uuden rakkauden??
Lötyykö mistää?
Kun kerroit ikäsi muistin, että olenhan minä toki aikaisemminkin miettinyt naissuhdetta - tämä ei siis olekaan vain kriisin aiheuttama reaktio (: Jostain syystä olen nimittäin ajatellut, että voisi olla ihanaa vanheta naisen kanssa, sitten joskus...
En tarkoita tätä henkilökohtaisesti vaan ihan hypoteettisesti: Miltä sinusta tuntuisi, jos joku vaikka kolmekymppinen nainen ihastuisi sinuun? Tai, voisitko itse tuntea jotain todellista reilusti nuorempaa kohtaan?
Ikähän on vain numeroita,eli voisin ihastua nuorempaankin,itseasiassa en koskaan ole ollut suhteeessa ikäiseni kanssa vaan aina nuoremman jopa kolmekymppisen kanssa ja exsäni oli neljäkymmentä,enkä mitenkään tietoisesti hakennut nuorempia,nin vain kävi,ehkä johtuen luonteestani mikä on rento jasosiaalinen,tulen mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa vaikka aluksi olenkin vähän ujohko...
MInulle on käynyt samoin ja mietin samoja asioita. Olen ollut kolmessa pitkässä suhteessa miehen kanssa. Ensimmäinen löi humalassa, toinen oli sairaalloisen mustasukkainen, kolmannella oli rinnakkaissuhde. viimeisimmästä erosta on nyt melkein 2 vuotta, enkä todellakaan kykene ajattelemaan itseäni enää miehen kanssa yhdessä. Nyt olenkin alkanut kokea vetoa naisiin, tai olen tuntenut aina jonkinlaista tunnetta mutta en ole osannut ajatella sitä vetovoimaksi. Tällä hetkellä olen kovasti ihastunut naiseen, jonka kuitenkin tiedän seurustelevan. Mutta olenkin siis miettinyt aivan samoin. Onko karmeat kokemukset miesten kanssa ajaneet minut tähän tilaan että haluan vain naisia, miehiä kohtaan tuntemani vihan vuoksi jonka miehet minulle ovat aiheuttaneet vai olenko aina ollut bi sitä itse aiemmin tajuamatta?
...vaikka läheltä liippaa. Sinulla on selvästi syvällisempi pohdinta käynnissä liittyen omaan seksuaalisuuteesi ja siihen, mikä voisi olla syynä tunteidesi muutokseen. Minä puolestani olen tiennyt pitäväni naisista yhtä kauan kuin miehistäkin, mutta en ole koskaan ollut varsinaisessa suhteessa naisen kanssa, vaikka jotain pientä olenkin puuhaillut. Nyt sellainen kenties kiinnostaisi. Yhteistä meille on se, että kummatkin mietimme, onko syynä uusiin ajatuksiimme pääasiassa vanhat pettymykset ja tarve muutokseen. Pitäisiköhän meidän vain rohkeasti kokeilla...?
Itselleni tällainen kirjoittelukin on kyllä jonkinlaista terapiaa, ja mikäs sen mukavampaa kuin huomata, etten ole ihan yksin, kun kuumeisena sängyssäni näitä rivejä rustailen. Yksinolo yleensä ei yhtään houkuta kun tiedän, että uusi rakastuminen, ihastuminenkin, tuppaa tuomaan kummasti helpotusta murheeseen - mutta toisaalta toinen ihminen ei missään tapauksessa saisi olla pelkkä lääke suruun. Miten on sinun kohdallasi: oletko ollut ihan yksin-yksin kahden vuoden ajan, ilman deittailua tms.?
todellakin minäkin koen että tämä ajatusten kirjoittaminen käy terapiasta.
Minulle tämä yksinolo on paras tapa tällä hetkellä. en uskalla kaikkien pettymysten jälkeen luottaa keneenkään. Sydän ei ole toipunut eikä ole tarpeeksi vahva ottamaan vastaan pettymyksiä. En ole deittaillut ketään. Yhden illan juttuja on ollut joitakin mutta muuten yksin.
Luulen että jos uskaltaudun kokeilemaan mitään vakavampaa jossain vaiheessa, tulee se luultavasti olemaan nainen.
Miksiköhän pahaa mieltä on niin paljon helpompi aiheuttaa kuin puhdasta iloa?
Olen itsekin ollut lyhyemmissä ja pidemmissäkin suhteissa sekä miesten että naisten kanssa, kunnes jäin nalkkiin suhteessa mieheen. Pariin vuoteen en muista ollenkaan aikaa ilman yhtäkään mustelmaa jossain päin vartaloa. Lyöntien syyksi mieheni sanoo puolustavan minua itseltäni. Olemme kyllä puhuneet ja jutelleet iät ajat, mutta vastaukset ovat kierrellen ja kaarrellen samat, eivätkä pohjaa mihinkään. Hänen mielestään meillä ei ole mielipide-eroja vaikka todellisuudessa seksin suhteen eroja ei voisi enenpää olla. Hänen haaveitaan toteutetaan, mutta esimerkiksi hieromaan hän ei rupea. Aina löytyy jotain muuta puuhaa yhtäkkiä, hän lakkaa kuulemasta, tai mököttää. Sama reaktio kuin muulloinkin, kun ehdotan jotakin itselleni mielekästä. Olen miettinytkin, onkohan hänen halunaan lopulta saada minut muutettua samanlaiseksi kuin hän itse mieltymyksineen kaikkineen.
Harmittaa, sillä muutoin suhde toimisi sikäli, että kun vain jaksaisin paiskia töitä niin saisimme ennen pitkää oman kodin ja turvatun elämän. Jos tästä nyt lähden omilleni kädet täynnä ei mitään, niin elämäni on kaikkea muuta kuin turvattu vaikka siten olisikin mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haave kokeilla pidempää suhdetta naisen kanssa, kunhan ensin saa henkisen kanttinsa kuntoon.
Olen itsekin miettinyt, saavatko pelkät pettymykseni ja muutoksen tarve aikaan nämä tuntemukset, vai olisiko kaikki niin kuin vaistoni on sanonut jo yli puoli vuosikymmentä..
Olen pahoillani sen osalta, mitä olet joutunut miehen osalta kokemaan, mutta toisaalta suotta, sillä uskon että saat elämästäsi aivan uudenlaista ja silmiä avartavan ihanaa juuri näin. Jos on vapaa menemään, niin paras tapa on kokeilla. Ilmankaan ei voi totuutta tietää. Onnea matkaan..
Jos minua löisi mies tai nainen se olis kerrasta poikki,sillä kukaan ei ole ansainnut sellaista.
Minäkin aikoinani olin aviossa ja kun päätin erota pelkäsin kovasti kuinka pärjään rahallisesti ja muuten,nyt erosta yli kymmenen vuotta ja hyvin on pärjätty eikä kaduta muu kuin että miksi en lähtenyt aijemmin,eli kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy,niin nyös sinunkin kohdalla,ei muuta kuin tsemppiä kovasti.
On ihan ymmärrettävää, että joskus tulee mitta täyteen miehiä/naisia ja silloin tulee tunne, että ei enää koskaan samaa.
Ihmisen täytyy tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, sinulla taitaa olla nyt edessä "naisaika". Onnea ja iloa matkaan!