Ei tee iloiseksi,
saa ei nauramaan.
Päivän meno maailman.
Ihmisiä eripuraisia
perässä rahan juoksevia.
Ei rajoja ahneuteen.
Surulliseksi kääntynyt,
mieleni vääntynyt.
On sieluni jäisin.
Hävinnyt pyyteettömyys,
auttaminen, rakkaus.
Menneisyyden korulauseiksi.
Käyneet liian kalliiksi,
eivät kelpaa malliksi.
Enää tänään.
saa ei nauramaan.
Päivän meno maailman.
Ihmisiä eripuraisia
perässä rahan juoksevia.
Ei rajoja ahneuteen.
Surulliseksi kääntynyt,
mieleni vääntynyt.
On sieluni jäisin.
Hävinnyt pyyteettömyys,
auttaminen, rakkaus.
Menneisyyden korulauseiksi.
Käyneet liian kalliiksi,
eivät kelpaa malliksi.
Enää tänään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samoja tunnen ja päälle vielä ihmisten ilkeilyt.Itselle riitti työpaikka jossa ihmiset eivät nähneet omia virheitään,toisista niitä tikulla etsivät.Ei mitään välittämistä työkavereista.Viimeiset sanat riitti."Kyllä täällä kuule pitää olla vahva täällä vahvemmat syö heikommat!!Minä en ole heikko vaan se vahvempi siksi otin lopputilin.Yksin olin ihmisten keskellä ja lopulta pomo sanoi että mun pitää vaan "ryhdistäytyä"ja sietää,hän ei aio tehdä mitään,minulla oli hänen mukaan huono itsetunto ja paskat jos se olisi ollut huono olisin jäänyt.Se on hyvä juuri siksi että en antanut itseni enää jaksaa tuota kaikkea,lisäksi myös fyysinen sairaus.En ollut loppuajasta enää oma itseni vaan alistettu.En enää nauranut olin sisältä kuin kuollut.
itse saman päätöksen 2006 syksyllä, irtisanouduin, pois oravanpyörästä.
Ei ole sen jälkeen tarvinnut pahemmin stressailla, mitä nyt rahapula, mutta ei raha ole autuus. Onneksi.
Peace
Eipä ole itselläkään tietoa mitä tästä eteenpäin
Eipä stressaa enää:)