Kiitos kaikille, jotka kommentoitte ns.valitustani...Ehkä miusta vaan tuntuu siltä että mies hyysää poikaansa enemmän kuin mein yhteistä tytärtä. Ehkäpä miun pitää muuttaa käytäntöä ja antaa miehen vaan hyysätätä poikaansa ja nöyrästi hoitaa tyttöjä ns. yksin.En oo mustis mutta oon sanonut miehellekkin että ei sitä joka ilta tarvii lukee ja nukuttaa riittää hyvin ku vaik pari kertaa viikossa,koska hänen pitää ottaa myös vastuuta yhteisetä lapsesta.
"Ilkeä" äitipuoli
jennacamilla
312305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Monelle lapselle luetaan nukkumaan mennessä, ja vaikka sinulle ei ole sitä tehty, ei se tee siitä hyysäystä/hemmottelua, kyseessä on ihan normaalijuttu! Erityisesti silloin, jos lapsen nukahtamisrutiiniin kuuluu sadun lukeminen, pitää siitä pitää kiinni. Monelle lapselle on tosi tärkeä juttu, että sekä äidin että isän kotona toistuu joku tietty rutiini.
Lapsella ja vanhemmalla on aika vähän yhteisiä hetkiä, älä vie tuota pois heiltä. Mies saa olla toisen lapsensa kanssa kuitenkin koko ajan, toisen kanssa vain vuoroviikoin.
lapsistaan. Jos sinä et välitä niin ei voi mitään. Ei ne lapst vanhempiaan valitse.
Jos mies lukee lapselle satuja vaikka kolkyt vuotiaana, se on heidän asia, ei sinun.
Jokaisella on omat tapansa, ja se täytyy hyväksyä ihmisen joka ei kuulu siihen piiriin oikeesti, vaan jälkikäteen sujuttautumalla.
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrgh!!!
AAAAAAAAARRRRRRGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!
Uskallan sanoa,että perheet,joissa luetaan iltasadut JOKA-ilta ovat yleisempiä,kuin ne ,joissa ei lueta.Samat rutiinit iltaisin luovat turvallisuutta.
itse vastannut sinulle, kun olette keskustelleet asiasta? Tuo iltasatuhan on ihan kiva juttu, miksei mies lue samalla toiselle lapselleen? Ja olethan siis puhunut ihan konkreettisessa mielessä asiasta miehelle; ehdottanut, että lukisi samalla yhteisellekin? Luulisi, että suostuisi. Sillä kyllähän se ehdottomasti olisi parempi, että kummallekin lukisi kuin joko yhdelle ja kiukkuilisitte tai ei kummallekaan. Lisäksi tasa-arvoisuus on aina plussaa. Jos taas susta tuntuu, että kuvittelet epätasa-arvon, niin parhaiten siihenkin auttaa se keskustelu miehesi kanssa. Jos sen suhteen tuntuu asiat olevan umpikujassa, niin yksi mahis purkaa tuntojaan on
uusionni.net/uusionni.
Turha luulla, jos vain isä on järkevä ja tajuaa tilanteen. Kyllä se ensimmäinen on paras ja vielä jos harvemmin näkee niin kyllä se ikävä tekee tehtävänsä, joten kyllä ne ekat lapset ovat tärkeemmät. Turha siitä olla mustasukkanen, pitää hyväksyä, että ei ole yltänyt ensimmäiseksi vaimoksi, vaan joku kerkesi ensin.
siellä taas horisee.
Tuolla logiikallahan jokaisessa perheessä se esikoinen olisi tärkeämpi kuin kaikki seuraavat lapset.
Pimpelipom, siirryhän jo vaikka tuonne mielenterveyspalstalle purkamaan pahaa oloasi...
perusta ensin perhe ja puhu vasta sitten, vai eikö tuollanen sekopää siihenkään pysty!
Toivotaan ettet sä lisäänny elämässäs ku max. kerran. Olisi sääli, jos lapset eivät voisi kokea äitinsä rakastavan heitä tasapuolisesti.
Itseäni ällöttäisi sellanen syrjiminen, kohdistuisi se sitten yhteiseen tai miehen aikaisempaan lapseen. Varsinkin jos sisarukset (joilla tulee olemaan pidempi suhde kuin vanhemmalla ja lapsella) toisistaan pitävät, on harmi nähdä miten vanhemmat lyövät kapuloita rattaisiin.
Ehdotan, että luette vuoroilloin koko laumalle iltasadut.
neljä kappaletta, tosin jo lähes aikuisia kaikki, ja aina yhtä rakkaita minulle kuin minäkin heille.
Lapseni ovat tosi onnekkaita ja iloisia siitä, etten antanut heidän tavata isänsä naikkosia koskaan, ja sillä tavoin he säilyttivät oman arvon tuntonsa ja menestyvät elämissään hienosti, kun kukaan ulkopuolinen ei ole heidän elämäänsä päässyt sotkemaan yhtään. Tässä taas joulua vietettiin lasten ja suvun parissa, mutta isä ei kehannut tulla paikalle, kun aikoinaan meidät jätti. Mutta mitä hänestä, valitsi itse oman tiensä, ja jos me emme siihen kuuluneet niin sille me emme voi mitään. Meidänkään ei ole tarvinnut hyväksyä hänen naisiansa yhtään kappaletta.
Hienoa, jos lapsesi ovat oikeasti onnellisia siitä, että sait uhkailulla ja kiristyksellä isän pois heidän elämästään eron jälkeen. Samoin omasta suvustaan, mistä selvästi koet mielihyvää ja katsot oman kruunusi kiilloittuvan (luin joulukirjoitteluasi yksin- ja yhteishuoltajapalstalla, huh huh).
Minäkin olen onnistunut saamaan tasapainoisia ja onnellisia elämässä pärjääviä lapsia täysin päinvastaisella tavalla: antamalla isän olla osa lasten elämää eronkin jälkeen ilman ehtoja ja sääntöjen sanelua. Lapset voivat olla omia itsejään ja sanoa, että isänkin perheessä on kiva käydä ilman, että tarvitsee pelätä äidin raivoa ja uhkailua lasten hylkäämisestä. Samoin lapset voivat isänsä luona puhua äidistään ylpeydellä niin, ettei sielläkään kukaan kyräile.
Kumpaakohan tapaa alan asiantuntijat mahtavat pitää terveempänä?
...mutta isä ei kehdannut tulla teille jouluna,kun kerran on teidät jättänyt...? Odotitko todella jouluna kotiisi miestä,joka on sinut ja lapset jättänyt?
on saanut tulla ja olla jos on itse halunnut, kerjäämään emme ole alkaneet.
Mutta kyse on aina olut niistä naisista, joita emme siesä meille tulevaksi. Miksi heidän pitäisi meille tulla? Miksi heidän olisi pitänyt olla lasten elämssä mukana.?Se on käsittämätöntä. Eihän he ole mitään sukua meille, ja meillä ei ole tarvetta ylimääräisiin ihmisiin.
Sinä teit kuin sulle sopii ja m inä niinkuin meille sopii. Lapset ovat minun, ja mulla oikeus on ollut päättää heidän lapsuudesta aika pitkälti. Jos mies heidät jätti, en voi sille mitään.
Miksipä ihmeessä lasten isän kumppanikaan sinun luoksesi haluaisi tulla?! Normaalitilanteissa lapset asuvat osan ajasta isänsä perheessä, eikä mies toki luuhaa ex-vaimonsa nurkissa.
Mutta ei: sinähän katsot olevasi eron jälkeen oikeutettu diktaattorimaiseen vallankäyttöön, jossa vain sinä yksin voit toimia päätöksentekijänä. Sinullahan voi olla vaikka sata miestä, jotka tulevat osaksi lastesi elämää, mutta ex-miehelläsi ei, sillä sehän loukkaisi marttyyriksi heittäytyneen arvon rouvan tunteita.
Mutta lopussa kirjoitit kyllä hyvän pointin: tee sinä kuten parhaaksi katsot, samoin me muut. Voit siis poistua uusperhepalstalta, koska ne asiat eivät millään tavalla koske sinua. Kiitos!
ei salli lastensa tutustuvan muihin aikuisiin. Isän uusi saattaa olla lapselle tärkeä aikuinen ystävä.
olet joo tuon ikäinen eikä järkeä hiventäkään?? Miten voi olla mahdollista? Oletko ajatellut käydä psykiatrilla?
joka olimme hänen perhe, ja uutta ei ole halunnut tehdä, eihän hän meidänkään lapsista ole pystynyt huolehtimaan, miksi tekisi uusia ns. sääliperheitä?
Eiköhän hänen ole viisainta asua ja olla aivan yksin, se onnistuu parhaiten.
Kaikki tärkeät aikuiset eivät elä lasten äidiltä piilossa. Kaikki tärkeät aikuiset jotka kuuluvat lapsen elämään, tulevat reilusti esiin, eivätkä kyki nurkan takana.
Niin ovat tehneet lasten kummit, mummit, sukulaiset, opettajat, harrastusten ohjaajat, naapurit kavereiden vanhemmat ym ym. Ainakin meillä.
Mämä ns. isän uudet piileskelevät ja haukkuvat ja mollaavat tyhjillä sanoilla näkymätöntä puuta. Eivät tunne, eivät ole koskaan nähneet.
Mitä he pelkäävät, mitä he salailevat.
Jos he haluavat olla lapselle ja tämän perheelle tärkeä aikuinen, hän tulee esiin, eikä arvostele ja hauku lapselle tärkeitä ihmisiä ja lasta itseääkin.
Tärkeä aikuinen ei ole tärkeä siksi, että sattuu oleen isän uusi nainen, ei tulla tärkeeksi sen tähden. Tärkeeksi tullaan, jos on aihetta ja se ansaitaan.
Meillä ei ole piilossa kykkiviä tärkeitä aikuisia ollut eikä tule. Jos ei uskalla tulla epätoivoisesta menneisyydestä esiin, saa pysyä siellä.
Eikös nuo piiloleikit juuri kuulu lapsuuteen ja satuihin?
Miksi uusi kumppani olisi piilossa? Täällä minä ainakin asustelen yhteisessä kodissamme, olen läsnä lasten tullessa, kuskaan harrastuksiin tms. Minä olen läsnäoleva ihminen, kun on kyse isän sukuun ja perheeseen liittyvissä jutuissa.
Lasten äidin asioihin en toki osallistu ja sinne olen ns. näkymätön, vaikka olemme useasti tavanneetkin ja välit ovat hyvät. Mutta eihän ex-vaimo meidänkään asioihin puutu, ellei se sitten liity lapsiin.
Koskaan en ole lapsia mollannut tai arvostellut. Samanarvoisessa asemassa ovat perheessämme niin kuin kaikki muutkin.
Jospa avaisit silmäsi ja näkisit, ettei tämä maailma ole yhtä katkera ja musta muille kuin se on sinulle.
alle nöyrtyä. Äiti on kuitenkin lapsille se tärkein. Jos ihminen on rehellinen eikä hänellä ole mitään salattavaa, hän myös uskaltaa tulla esiin, eikä piiloilla jossain kotonaan.
äitiä sitten voi tavata, kun hän toitottaa, ettei uusia naisia halua tavata. Vaikea tilanne, jos exä kieltää lapsiakin tutustumasta uuteen. Eikä siinä kenenkään tarvitse nöyristellä.
...puhuisit VAIN omasta puolestasi, etkä jatkuvasti yleistäisi! Minä ainakin voin ylpeänä sanoa, että olen kasvattanut tytär"puoleni" kolmevuotiaasta aikuisuuteen asti, kun se NIIN tärkeä äiti lähti ulkomaille etsimään onneaan! Ei tullut äidiltä joulukorttia, puhumattakaan syntymäpäivien muistamisesta... Eli tuon kullatun äitimyytin voit työntää sinne minne päivä ei paista!
Jokunen aika sitten samainen tyttö sanoi minun olevan aina hänen äitinsä, ja lastensa mummi! Olen iloinen siitä että olen saanut antaa hänelle tasapainoisen perheen ja turvallisen lapsuuden sekä nuoruuden.
Niinpä niin, tähän ei taida vastausta kuulua....
Juurihan kirjoitin, että olemme useasti tavanneet. Itse asiassa joskus kerran kuussa tai jopa viikottain, kun haemme lapsia meille tai äiti tuo heidät luoksemme.
Aina ollaan pystytty vaihtamaan muutama sana hyvässä hengessä, eikä ole kenenkään edessä tarvinnut nöyristellä. Miksi tarvitsisi? En minäkään edellytä oman exäni uutta kumppania edessäni kumartelemaan. Sehän olisi sadismia.
Sinä taas olet ilmeisesti niin sadistinen ja narsistinen luonne, että kuvittelet olevasi maailman napa, jonka edessä kaikkien tulisi alistua. Koko kylän päivänsäde siis ilmeisesti :)
exät, jotka pitävät lapsiaan itsensä jatkeina tietenkään vastaa. Normaali aikuinen kyllä antaa lapsensa elämässä muillekin aikuisille tilaa.
On omasta mielestään Nyksien Oppiäiti, Ensimmäinen ja PARHAIN vaimo, Hyvä ihminen, Täydellinen, Tarpeellinen, Fiksu sekä Kaunis...
Tässä vain muutamia adjektiiveja joita poimin huvikseni hänen aikaisemmista kirjoituksistaan...
Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla????????
haukkumista ym solvauksia, ja viisaana ihmisenä siirtyi sivuun. Nytpäs sitten saat kehuskella aikaansaannoksillasi ja vielä mustata ja haukkua äidin lapselle vapaammin. Etkä vieläkään myönnä omaa omaa osuuttasi, vaan vika on vain äidissä,joka on huono...niinpä...
osuuteni; kasvatin tasapainoisen lapsen, kun oma äiti ei siihen kyennyt!
Sinua en ole haukkunut enkä solvannut, enkä myöskään tytön äitiä hänen aikanaan koskaan. Päinvastoin olin surullinen, kun tiesin kuinka paljon lapsi äitiään vuosien varrella kaipasi!
Pointti oli vain se, että tuo Sinun kuvailemasi äitimyytti on pelkkää potaskaa!
olla sivupersoona, kun vastaat kirjoituksiin ihan kuin olisit mukamas joku muu?
Sitäpaitsi tuo adjektiiviluettelo ylempänä(jota pidät näköjään solvauksena?) on poimittu ihan omista kirjoituksistasi, tarkista vaikka!