joskus
istumme hiljaa vierekkäin
aatokset matkaavat
jostakin jonnekkin
ei matkamme tarvitse
viedä minnekkään
annamme ajan olla
kulkekoon
jos mukaansa tahtoo
ottakoon
me otamme
onnemme mukaan
istumme hiljaa vierekkäin
aatokset matkaavat
jostakin jonnekkin
ei matkamme tarvitse
viedä minnekkään
annamme ajan olla
kulkekoon
jos mukaansa tahtoo
ottakoon
me otamme
onnemme mukaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmettelinkin jo, että missä Peres viipyy.
voisimmeko me pysäyttää ajan tähän
unohtua tähän onnen tunteeseen
rakastaa, rakastaa
vieläkin kerran rakastaa
älä irroita käsiäsi minusta
älä huuliasi huuliltain
anna sydämesi lyöntien
unohtua omani sykkeeseen
tässä on niin hyvä olla
Kauniisti vastasit taas
Kiitos
nämä sanasi saavuttivat minut nyt niin vahvasti ettei todellista ole. hittolainen kun on joskus vaan vaikea istua aloillaan ja odotella :)
Kiitos
Sinunkin runosi ovat mieluisia minun lukea
Sä sanot vielä jotain sellaista että multa menee taju... tää oli jo likellä =)
Empä usko
Tai anna vain muuten mennä
Sieltähän ne jostakin tajunnan takamailta nämä jutut löytyy
levollinen ja rauhallinen tunnelma välittyi minulle runostasi Peres. Hieno runo taas, pidin.
Kiitos
Yöllä se jostain tuli