Erosimme exämme kanssa noin vuosi sitten, jonka jälkeen meillä on ollut hauvan suhteen ”yhteishuoltajuus”. Se on toiminut hyvin, sillä asumme samalla paikkakunnalla. Hauva on molemmilla aina noin viikon jakson kerrallaan. Silloin kun erosimme, niin sovimme, että jos ja kun toinen muuttaa toiselle paikkakunnalle niin hauva jää jommalle kummalle, sillä yhteishuoltajuus ei meistä tuntunut enää järkevältä vaihtoehdolta siinä tapauksessa, että välimatkaa olisi paljon. Hauvasta luopuva osapuoli saisi tietysti kohtuulliseksi katsomamme korvauksen. Kumpikin meistä tiesi, että eron hetki tulisi olemaan todella vaikea, sillä hauva on meille molemmille erittäin tärkeä.
Nyt se hetki alkaa olemaan käsillä. Minä olen muuttamassa kesällä toiselle paikkakunnalle. Jompi kumpi meistä siis joutuu luopumaan rakkaasta hauvasta.
Exäni on minulle ilmoittanut hyvin selvästi, että hän ei tule luopumaan hauvasta ”mistään hinnasta”. Minä en halua tapella asiasta, joten olen paljon asiaa pohdittuani tehnyt sen vaikean päätöksen, että suostun luopumaan osaomistuksestani koiraan. Tiedän, että helppoa se ei tule olemaan. Vaikka eron hetkeen on vielä aikaa, niin jo nyt minulla on todella haikea olo. Oloani pahentaa entisestään se, että nyt näyttää siltä, että emme pääse exäni kanssa yhteisymmärrykseen korvausasiasta.
Haluan korvauksena puolet koiran hankintahinnasta, sekä yhden pennun, mikäli rakas hauvamme joskus saa pentuja. Mielestäni vaatimukseni on enemmän kuin kohtuullinen. Olisin itse valmis tarjoamaan exälleni saman, ja olen sitä ehdottanutkin, mikäli minä saisin pitää koiran. Exäni ei tähän suostu, vaan hänen mielestään vaatimukseni on kohtuuton ja hän on jopa sanonut, että minä olen vain rahan perässä. Silti hän ei itse hyväksyisi tarjousta, joka mielestäni osoittaa sen, ettei hänkään pidä sitä kohtuullisena korvauksena koirasta luopumisesta. Mietityttää, että kumpihan tässä oikein onkaan rahan perässä.
Tuntuu ettei hän huomioi lainkaan hauvan tunnearvoa minulle. Hän ei ymmärrä sitä, että MINÄ olen se, joka on valmis tekemään sen vaikean myönnytyksen, että luovun minulle rakkaasta lemmikistä.
En haluaisi lähteä ratkomaan asiaa ulkopuolisten voimin. Uskon ettei exänikään sitä halua, koska silloinhan hän ottaa sen riskin, että koira määrätään minulle. Haluaisin löytää asiaan kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun, mutta nyt näyttää siltä ettei sitä saada aikaan. En tiedä lukeeko exäni tätä palstaa –tavallaan toivon että lukisi, sillä ehkä se saisi hänet ajattelemaan asiaa myös minun kantiltani.
Lukisin enemmän kuin mielelläni omia kokemuksianne vastaavista tapauksista jos jollakin sellaisia on! Lisäksi haluaisin mielipiteitä ja neuvoja asian suhteen. Kiitos jo etukäteen!
Nyt se hetki alkaa olemaan käsillä. Minä olen muuttamassa kesällä toiselle paikkakunnalle. Jompi kumpi meistä siis joutuu luopumaan rakkaasta hauvasta.
Exäni on minulle ilmoittanut hyvin selvästi, että hän ei tule luopumaan hauvasta ”mistään hinnasta”. Minä en halua tapella asiasta, joten olen paljon asiaa pohdittuani tehnyt sen vaikean päätöksen, että suostun luopumaan osaomistuksestani koiraan. Tiedän, että helppoa se ei tule olemaan. Vaikka eron hetkeen on vielä aikaa, niin jo nyt minulla on todella haikea olo. Oloani pahentaa entisestään se, että nyt näyttää siltä, että emme pääse exäni kanssa yhteisymmärrykseen korvausasiasta.
Haluan korvauksena puolet koiran hankintahinnasta, sekä yhden pennun, mikäli rakas hauvamme joskus saa pentuja. Mielestäni vaatimukseni on enemmän kuin kohtuullinen. Olisin itse valmis tarjoamaan exälleni saman, ja olen sitä ehdottanutkin, mikäli minä saisin pitää koiran. Exäni ei tähän suostu, vaan hänen mielestään vaatimukseni on kohtuuton ja hän on jopa sanonut, että minä olen vain rahan perässä. Silti hän ei itse hyväksyisi tarjousta, joka mielestäni osoittaa sen, ettei hänkään pidä sitä kohtuullisena korvauksena koirasta luopumisesta. Mietityttää, että kumpihan tässä oikein onkaan rahan perässä.
Tuntuu ettei hän huomioi lainkaan hauvan tunnearvoa minulle. Hän ei ymmärrä sitä, että MINÄ olen se, joka on valmis tekemään sen vaikean myönnytyksen, että luovun minulle rakkaasta lemmikistä.
En haluaisi lähteä ratkomaan asiaa ulkopuolisten voimin. Uskon ettei exänikään sitä halua, koska silloinhan hän ottaa sen riskin, että koira määrätään minulle. Haluaisin löytää asiaan kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun, mutta nyt näyttää siltä ettei sitä saada aikaan. En tiedä lukeeko exäni tätä palstaa –tavallaan toivon että lukisi, sillä ehkä se saisi hänet ajattelemaan asiaa myös minun kantiltani.
Lukisin enemmän kuin mielelläni omia kokemuksianne vastaavista tapauksista jos jollakin sellaisia on! Lisäksi haluaisin mielipiteitä ja neuvoja asian suhteen. Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Postcrossing on kiellettyä! Kerroit tästä jo Päivän Peilissä!! http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/225324.html
En haluaisi rahaa koirastani, jos tiedän sen voivan hyvin. Eikä menetystä voi rahalla korvata, ainakaan minun kohdallani. Jos koira saa pentuja, niin en usko että tässä vaiheessa tilannettanne tai välejänne exäsi tulee antamaan sitä ilmaiseksi tai alennuksella.
Eikö juolahtanut mieleen sopia asiasta jo koiraa otettaessa? Meillä on koira joka on vain minun nimissäni ja on sovittu että koira on minun vaikkakin tuntuu että koira on miehelleni tärkeämpi kuin minulle... tai johtuu siitä ettei sillä ole aiemmin koiraa ollut ja on sitä koko ikänsä toivonut. On myös viettänyt enemmän aikaa koiran kanssa työni vuoksi. Yli puolet liitoista päätyy eroon ja siksi pitää sopia ajoissa nämä asiat. Enpä tunne ketään joka ei olisi tästä sopinut koiraa ottaessa koska se on iso asia ja koiraa ei tulisi pallotella minne sattuu. Myös kasvattaja mainitsi asiasta, sillä hänelle on palautunut näitä "erokoiria".
Todella ikävä tilanne.
Näin ulkopuolisen silmin tuo sinun hintasi on kyllä aika kova. Puolet koiran hankintahinnasta ja vielä mahdollisesti pentu siihen päälle.
Koira ilmeisesti kuitenkin saa hyvän kodin itselleen ja tiedät sen. Muuten et jättäisi koiraa sinne joten kannattaisi ehkä hieman myöntyä ja suostua jonkinlaiseen kompromissiin.
Jos koira myytäisiin ihan täysin ulkopuoliselle, millä hinnalla myisitte sen? Koko hankintahinnallako, ei kukaan maksaisi aikuisesta koirasta pennun hintaa ja nythän exäsi tavallaan joutuu maksamaan vielä sen lisäpuolikkaan jos on puolet jo maksanut pentua ostettaessa.
teillä. Mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten, mutta koska koirat oli vain mun nimissä, niin mullehan ne tuli ja ihan ilman mitään maksuja. Ratkaisu oli hyvä, koska mähän niiden kanssa kaiken olin tehnyt jo ennen, eikä exä edes puhunut, että olis koirat tai maksua niistä halunnut. Mun mielestä kyllä toi sun vaatimus, että puolet koiran ostohinnasta ja 1 pentu, on ihan liikaa. Sä saat sillon periaatteessa exältäs 1 ja puoli koiranhintaa takaisin. Mun mielestä yksi pentu vois olla kohtuullinen vaatimus, jos tiedät, että sillä pentuja tehdään. Jos pennutus ei oo varma, niin silloin joku 25% myyntihinnasta vois olla kohtuullinen. Ja muistakaapa tehdä sitten kirjallinen sopimus asiasta, mihin ikinä päädyttekään.
Hei!
Paljon olen ollut koiraporuikoissa mukana ja kasvattamassa koiria. Ikinä en ole kyllä kuullut että luopuvalla omistajalla on oikeus pentuun.
Koira on otettu yhdessä ja kasvatettu yhdessä ja kenties kulutkin on maksettu puoliksi. Tämä on kuitenkin ollutta ja mennyttä jos olette eronneet ja sinulla on "yleiseen" tapaan oikeus pyytää koiran maksettusta hinnasta joku tietty prosentti osuus ( ei kuitenkaan yli 50%).
Näin ovat myös tuttaviani neuvoneet kennelliitosta, yleisenä käytäntönä.
aika hurjaa tuntuu tällaista asiaa viedä käräjille. jos oikein ymmärsin koira vói kuitenkin hyvin exäxi luona?
jos tuosta lähet takkuaamaan käräjille, voipi olla että koira kallistuu asianajaja kulun myötä monin kertaiseksi!!
Tuo vaatimus on kyllä aika kohtuuton, kyllä järkevä korvaus on korkeintaan puolet koiran ostohinnasta! Luonnollisestihan pentu on kalliimpi sijoitus kuin aikuinen koira, eli ei exäsi tuossa kaupassa kyllä rikastu. Eikä se kai ole tarkoituskaan, kyseessä kun on kirjoituksesi mukaan rakas perheenjäsen josta luopuminen on kummalle tahansa rankkaa.
Vaikeita tilanteitahan nuo on, mutta ei silti voi ryhtyä vaatimaan ihan kohtuuttomia pahan mielen takia. Eikä pentujen teettäminen sitäpaitsi ole ihan ilmaista, suostunet siis osallistumaan siitä aiheutuviin kuluihin jos pentua vaadit?
Eikö koira ole kaikkein tärkein ja että se saa hyvän kodin?
Mielestäni vaatimuksesi on kohtuuton. Kennelliiton muistelisin joskus antaneen ohjeena vastaavanlaisiin tilanteisiin puolet hankintahinnasta, mikäli esimerkiksi ruoka- ja vakuutuskulut on hoidettu yhdessä. Itse katsoisin tilanteessa olevan kohtuullista joko puolet koiran hinnasta, tai mikäli pentuja on suunniteltu, PUOLI-ilmainen pentu. Ei puolikkaasta voi luonnonlakien mukaan kokonaista saada, eikä erolla mielestäni pitäisi koiran kustannuksella tehdä voittoa. Pentuja ei joka narttu saa, eikä teettäminenkään ole ilmaista... Miten itse arvostat rahassa monen kuukauden 24/7 huolehtimisen raskaana olevasta nartusta, pentuajan vielä mukaanlaskien? Tietääkseni oikeudessa koiran arvosta pyydettäisiin lausunto asiantuntijalta. Suomessa tämä taho on juuri Kennelliitto. Toivottavasti saatte asian sovittua halvemmillakin keinoilla... Ymmärrän kyllä mielipahasi, päätös on varmasti ollut raskas. Voimia Sinulle.
Näkökulmasi ja toiveesi on aivan kohtuullinen ja toivottavasti olette saaneet asiat sovittua eksäsi kanssa.
Itse olen tilanteessa, jossa eronnut kumppanini toi yhteiseen talouteemme koiransa. Koira on hänen, mutta yhteisen menneisyyden vuoksi "henkisesti" myös hänen entisen kumppaninsa. Olen itse niin kiintynyt luppakorvaan, että tuntuu paikoin todella hermoja kiristävältä lähettää koira taas kakkoskotiin. Enkä tiedä, ehkä kyse on mustasukkaisuudesta ja omasta epävarmuudestani, mutta olisin valmis pyytämään, että koira olisi tulevaisuudessa vain meidän kodissamme. Mutta tällaista tämä on...uusperhe.