on mielin määrin? Matkustelin ahkeraan 81-96 ja sitten tulikin stoppi. Taitaa olla se kiintiö täysi, minulla. Millaista on sinun mielin määrin? Itse ole löytänyt aikamoisen erämaan tai oikeastaan tuntemattoman (osaksi) mantereen omasta sisimmästäni. Sinne on todella mielenkiintoista matkustaa, vaan ei aina niin mukavaa!! Rikastuttavaa kylläkin...
0Äänestä
on onnea elämässään
joo, mikä kirjoitti:
on mielin määrin? Matkustelin ahkeraan 81-96 ja sitten tulikin stoppi. Taitaa olla se kiintiö täysi, minulla. Millaista on sinun mielin määrin? Itse ole löytänyt aikamoisen erämaan tai oikeastaan tuntemattoman (osaksi) mantereen omasta sisimmästäni. Sinne on todella mielenkiintoista matkustaa, vaan ei aina niin mukavaa!! Rikastuttavaa kylläkin...
minulla ei ikänään missään ole sitä löytynyt!
Polkujani kulkenut olen kohta 60v, jotain ilon murua sisältyy siihen, mutta aina surua. päivästä toiseen, syystä tai toisesta on seuraus ollut! Ihmettelen itsekkin, miten olen jaksanut tähän ikään asti! Jo pienestä pitäen (muistan jo 6v asti kaiken) on ne murheet olleet mulla mukanani!
Mikä on se syy, miksi jonkun pitää kantaa kaikki huolet mukana aina, omani ja lasteni, olla aina se sijaiskärsijä joka asiassa, päivästä toiseen? Mitä minä olen tehnyt elämässä väärin siitä alkaen? Tuskinpa kukaan voi tuosta sanoa mitään! Minä, joka olen yrittänyt aina auttaa toisia ja olla mukana kaikessa avussa, en itse saa mitään, vain alaspäin menee elämänkuviot? Ei, en jaksa itse enää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saa matkustella ja nähdä maailmaa mielin määrin
on mielin määrin? Matkustelin ahkeraan 81-96 ja sitten tulikin stoppi. Taitaa olla se kiintiö täysi, minulla. Millaista on sinun mielin määrin?
Itse ole löytänyt aikamoisen erämaan tai oikeastaan tuntemattoman (osaksi) mantereen omasta sisimmästäni. Sinne on todella mielenkiintoista matkustaa, vaan ei aina niin mukavaa!! Rikastuttavaa kylläkin...
minulla ei ikänään missään ole sitä löytynyt!
Polkujani kulkenut olen kohta 60v, jotain ilon murua sisältyy siihen, mutta aina surua. päivästä toiseen, syystä tai toisesta on seuraus ollut!
Ihmettelen itsekkin, miten olen jaksanut tähän ikään asti!
Jo pienestä pitäen (muistan jo 6v asti kaiken) on ne murheet olleet mulla mukanani!
Mikä on se syy, miksi jonkun pitää kantaa kaikki huolet mukana aina, omani ja lasteni, olla aina se sijaiskärsijä joka asiassa, päivästä toiseen?
Mitä minä olen tehnyt elämässä väärin siitä alkaen?
Tuskinpa kukaan voi tuosta sanoa mitään!
Minä, joka olen yrittänyt aina auttaa toisia ja olla mukana kaikessa avussa, en itse saa mitään, vain alaspäin menee elämänkuviot?
Ei, en jaksa itse enää!