huoh.Taas kerran olen onnistunut ihastumaan ihan väärään ihmiseen :s
Tapasin tämän tytön,kutsun nyt häntä vaikka Jennaksi,noin vuosi sitten.Hän oli huumorintajuinen,ja jollain tavalla puoleensa vetävä.Erilainen kuin muut ystäväni.Tutustuimme yhteisen harrastuksen vuoksi,ja meistä tuli yhä läheisempiä.
Jenna tuntui roikkuvan minussa kuin takiainen,mikä oli melko rasittavaa silloin (en ollut vielä todellakaan ihastunut Jennaan enkä ajatellut hänestä mitään "Onpas seksikäs ja ihana tyttö,voisin yrittää iskeä").Hänellä ei jostain syystä ollut kovin paljoa ystäviä,ehkä koska hänen erikoinen ulkonäkönsä saattaa vähän karkottaa joitain (ahdasmielisiä) ihmisiä.Jenna oli minusta "mustasukkainen" ja ei pitänyt muista ystävistäni.
Viimeaikoina tunteeni ovat kuitenkin muuttuneet täysin.Olen alkanut ajatella Jennaa 24/7 ja nykyään MINÄ taidan olla se takiainen.Jenna taas tuntuu pitävän yhteyttä yhä vähemmän ja vähemmän (tosin tämä tunne saattaa olla vain omasssa päässäni,ihastuneena kun ei voi oikein tietää).Ikävöin häntä koko ajan,hänen hymyään,silmiään,ääntään,juttujaan.Mutta kun näemme,minusta tulee kömpelö,punasteleva,eikä ollenkaan oma itseni...
En kuitenkaan usko että meistä voi tulla mitään,vaikka kuinka toivoisin.Jenna tuskin on biseksuaali/lesbo,kuten minä.Emme ole myöskään kumpikaan kovin kokeneita seurusteluasioissa jne (olemme vasta yläasteella)
Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä? ;L
Tapasin tämän tytön,kutsun nyt häntä vaikka Jennaksi,noin vuosi sitten.Hän oli huumorintajuinen,ja jollain tavalla puoleensa vetävä.Erilainen kuin muut ystäväni.Tutustuimme yhteisen harrastuksen vuoksi,ja meistä tuli yhä läheisempiä.
Jenna tuntui roikkuvan minussa kuin takiainen,mikä oli melko rasittavaa silloin (en ollut vielä todellakaan ihastunut Jennaan enkä ajatellut hänestä mitään "Onpas seksikäs ja ihana tyttö,voisin yrittää iskeä").Hänellä ei jostain syystä ollut kovin paljoa ystäviä,ehkä koska hänen erikoinen ulkonäkönsä saattaa vähän karkottaa joitain (ahdasmielisiä) ihmisiä.Jenna oli minusta "mustasukkainen" ja ei pitänyt muista ystävistäni.
Viimeaikoina tunteeni ovat kuitenkin muuttuneet täysin.Olen alkanut ajatella Jennaa 24/7 ja nykyään MINÄ taidan olla se takiainen.Jenna taas tuntuu pitävän yhteyttä yhä vähemmän ja vähemmän (tosin tämä tunne saattaa olla vain omasssa päässäni,ihastuneena kun ei voi oikein tietää).Ikävöin häntä koko ajan,hänen hymyään,silmiään,ääntään,juttujaan.Mutta kun näemme,minusta tulee kömpelö,punasteleva,eikä ollenkaan oma itseni...
En kuitenkaan usko että meistä voi tulla mitään,vaikka kuinka toivoisin.Jenna tuskin on biseksuaali/lesbo,kuten minä.Emme ole myöskään kumpikaan kovin kokeneita seurusteluasioissa jne (olemme vasta yläasteella)
Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä? ;L
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kyllä se siitä, jatka vain sitkeästi... Mutta oikeasti taitaapi olla niin että tämä "Jenna" ei ole vielä itsekään oikein varma ollako tytön kanssa vai ei. Siis totuushan on että yläasteikäiset voivat ihastua tulisestikin samaan sukupuoleen, kuitenkaan että olisivat lesboja, homoja. "Jenna" ei varmasti tarkoittanut huijata sinua, hän vain huomasi mielenkiintonsa suuntautuneen toisaalle, ehkä poikiin.
sen verran, että et varmasti ole pilannut mitään. Olet rohkea tyttö ja rohkeat kokevat myös pettymyksiä. Mutta sekin on parempi kuin pitää tunteensa sisällään ja jäädä epätietoisuuden valtaa. Tiedän varmasti mistä puhun, kokemusta on, tytöistä ja pojista. En osaa lohduttaa sinua...mutta älä kadu mitään, pääasia että olet rahellinen itsellesi...laihankuuloinen lohtu, tiedän sen.