huoh.Taas kerran olen onnistunut ihastumaan ihan väärään ihmiseen :s
Tapasin tämän tytön,kutsun nyt häntä vaikka Jennaksi,noin vuosi sitten.Hän oli huumorintajuinen,ja jollain tavalla puoleensa vetävä.Erilainen kuin muut ystäväni.Tutustuimme yhteisen harrastuksen vuoksi,ja meistä tuli yhä läheisempiä.
Jenna tuntui roikkuvan minussa kuin takiainen,mikä oli melko rasittavaa silloin (en ollut vielä todellakaan ihastunut Jennaan enkä ajatellut hänestä mitään "Onpas seksikäs ja ihana tyttö,voisin yrittää iskeä").Hänellä ei jostain syystä ollut kovin paljoa ystäviä,ehkä koska hänen erikoinen ulkonäkönsä saattaa vähän karkottaa joitain (ahdasmielisiä) ihmisiä.Jenna oli minusta "mustasukkainen" ja ei pitänyt muista ystävistäni.
Viimeaikoina tunteeni ovat kuitenkin muuttuneet täysin.Olen alkanut ajatella Jennaa 24/7 ja nykyään MINÄ taidan olla se takiainen.Jenna taas tuntuu pitävän yhteyttä yhä vähemmän ja vähemmän (tosin tämä tunne saattaa olla vain omasssa päässäni,ihastuneena kun ei voi oikein tietää).Ikävöin häntä koko ajan,hänen hymyään,silmiään,ääntään,juttujaan.Mutta kun näemme,minusta tulee kömpelö,punasteleva,eikä ollenkaan oma itseni...
En kuitenkaan usko että meistä voi tulla mitään,vaikka kuinka toivoisin.Jenna tuskin on biseksuaali/lesbo,kuten minä.Emme ole myöskään kumpikaan kovin kokeneita seurusteluasioissa jne (olemme vasta yläasteella)
Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä? ;L Näin ei voi jatkua,sillä ihastumiseni alkaa todella sotkea kaveruuttamme.
Tapasin tämän tytön,kutsun nyt häntä vaikka Jennaksi,noin vuosi sitten.Hän oli huumorintajuinen,ja jollain tavalla puoleensa vetävä.Erilainen kuin muut ystäväni.Tutustuimme yhteisen harrastuksen vuoksi,ja meistä tuli yhä läheisempiä.
Jenna tuntui roikkuvan minussa kuin takiainen,mikä oli melko rasittavaa silloin (en ollut vielä todellakaan ihastunut Jennaan enkä ajatellut hänestä mitään "Onpas seksikäs ja ihana tyttö,voisin yrittää iskeä").Hänellä ei jostain syystä ollut kovin paljoa ystäviä,ehkä koska hänen erikoinen ulkonäkönsä saattaa vähän karkottaa joitain (ahdasmielisiä) ihmisiä.Jenna oli minusta "mustasukkainen" ja ei pitänyt muista ystävistäni.
Viimeaikoina tunteeni ovat kuitenkin muuttuneet täysin.Olen alkanut ajatella Jennaa 24/7 ja nykyään MINÄ taidan olla se takiainen.Jenna taas tuntuu pitävän yhteyttä yhä vähemmän ja vähemmän (tosin tämä tunne saattaa olla vain omasssa päässäni,ihastuneena kun ei voi oikein tietää).Ikävöin häntä koko ajan,hänen hymyään,silmiään,ääntään,juttujaan.Mutta kun näemme,minusta tulee kömpelö,punasteleva,eikä ollenkaan oma itseni...
En kuitenkaan usko että meistä voi tulla mitään,vaikka kuinka toivoisin.Jenna tuskin on biseksuaali/lesbo,kuten minä.Emme ole myöskään kumpikaan kovin kokeneita seurusteluasioissa jne (olemme vasta yläasteella)
Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä? ;L Näin ei voi jatkua,sillä ihastumiseni alkaa todella sotkea kaveruuttamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käytä rohkeuttasi ja ota sinä taas yhteyttä häneen ja koittakaa hankkiutua taas ystävyyteen :)
Ite aloitin juuri tänä syksynä lukion, jossa luojan kiitos ollaan suvaitsevampia kuin muissa kouluissa keskimäärin. Niin, itsekkin taidan olla todella ihastunut saman sukupuolen edustajaan. Myös tässä tyypissä on jotain puoleensa vetävää, en tiedä mitä..
Ihastumisessa todellakin käy läpi kaikki epävarmuuden tunteet, välillä olo on aivan kauhea ja välillä vaan leijuu jossain pilvien yläpuolella. Ei ihme että sustakin tuntuu vähän sekavalta. Outoa kyllä vähän ton Jennan käytös. Halusiko se eka olla sun kaveri vai oliko se kiinnostunut susta sillä toisella tavalla? Jos oli, se saattoi itse olla vähän hämillään tunteistaan ja haluaa ottaa vähän väliä suhun. Mulle ainakin kävi niin. Huomasin että tää, no kutsun sitä nyt vaikka Sonjaksi vaikutti olevan aika kiinnostunut musta ja vähän ehkä säikähdin. En halunnut edes nähdä koko tyyppiä, enkä ollut varman tunteistani siihen. Tunsin sitä kohtaan jopa inhoa. Välillä mä en kuitenkaan saanut silmiäni irti siitä. Niin että ehkä Jenna huomasi, että säkin oot alkanut osoittaa sitä kohtaan jotain kiinnostuksen merkkejä ja se on saanut sen hämilleen. Jos se nyt edes on sitä. Muakin ärsyttää kun Sonjan seurassa en pysty olemaan rennosti ja oma itseni. Taidan myös lähettää aika ristiriitaisia viestejä omista tunteistani. :/
Melkein jokaisesta nuortenlehdestä saa lukea, että kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan on aivan normaalia ja se kuuluu tähän oman identiteettinsä löytämiseen. Eli ei mun mielessä tässä iässä voi vielä jyrkästi väittää kuuluvansa johonkin seksuaaliseen vähemmistöön.
Mun mielestä sun ehkä kannattaa vielä tutkia tilannetta, älä tee mitään hätiköityjä juttuja. :) Jos Jenna ajautuu koko ajan susta pois päin, eikä se enään huomioi sua mitenkään, niin se on sitten luultavasti siinä. Mä tiedän, että se sattuu ihan helvetisti, kun tietää, että sä et koskaan tuu saamaan jotain tiettyä henkilöä. Ite olin ysillä sairaan ihastunut yhteen varattuun jätkään. Tilannetta vaan pahens se että sekin oli muhun. Hmm.. Elämä on toisinaan aivan mielettömän epäreilua.