Hei kaikki! Pieni tunteenpurkaus mutta vastauksethan aina plussaa. :D
En ole ikinä viihtyny suuressa porukassa ja ihan mielellään vetäydyn välillä omiin oloinikin. Mutta tästäpä ei ala-asteen luokkalaiseni oikein pitäneet ja kiusattiin, varsinkin 4-luokalla... Olen nyt 7-luokalla ja kavereita (en laske tähän sukulaisii ja nettikavereita) taitanee ollakkin huimat nolla kappaletta. En uskaltanut mennä kunnolla porukkaan yläasteen alussa kun ne meni yleensä sllee että heidän vanhoi luokkalaisii joukossa niin yksinhän jäin. Epäsuosittu likka jolla ei edes kunnollisii sosiaalisii taitoi.
Tiedän, angstia on joo vähän.
Kiitos kaikille jotka jaksoi tämän lukea :D
En ole ikinä viihtyny suuressa porukassa ja ihan mielellään vetäydyn välillä omiin oloinikin. Mutta tästäpä ei ala-asteen luokkalaiseni oikein pitäneet ja kiusattiin, varsinkin 4-luokalla... Olen nyt 7-luokalla ja kavereita (en laske tähän sukulaisii ja nettikavereita) taitanee ollakkin huimat nolla kappaletta. En uskaltanut mennä kunnolla porukkaan yläasteen alussa kun ne meni yleensä sllee että heidän vanhoi luokkalaisii joukossa niin yksinhän jäin. Epäsuosittu likka jolla ei edes kunnollisii sosiaalisii taitoi.
Tiedän, angstia on joo vähän.
Kiitos kaikille jotka jaksoi tämän lukea :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minullakin on oikeita ystäviä vain yksi. Huomasin että pari piti minua "vara kaverina" ja pari halusivat olla vain kaksin. Loput ovat tälläsiä koulukavereita joille saatan tulla puhumaan jotain välkällä jos keksin jotain asiaa. nettikaverit joita en ystäviksi voi luokitella kuitenkaan.
Eikä tuo mene vielä angstiksi, siinä ei tullut vielä sitä "itken kotona nurkassa ja vedän ranteet auki" - kohtaa ;)
itse nimenomaan tykkään olla isoissa porukoissa, mutta ala-asteella (vielä kun oli enemmän kavereita) kaikki olivat sellaisia kaksin nurkassa kikattavia hiirulaisia, joten en ikinä voinut olla keidenkään kanssa oikein porukassa. En tiedä sitten pitääkö sanoa että porukassa tyhmyys tiivistyy vaiko porukassa lyödään viisaat päät yhteen?
Sinulla siis ei ole oikeita ystäviä yhtään? itse pystyn kyllä luomaan helposti uusia kontakteja uusiin ihmisiin, mutta ystävyyden sitominen vie aikaa ja paljon. :/
Kiitos kiitos tyttö-ysinelonen :DD
Kiva huomata ettei (vaikka sen nyt tietääkin alunalkajaan) kaikki ole niitä yltiösosiaalisia suosittuja pikkujulkkiksia. :)
Onneks minulla on aivan ihanat sukulaiset ja sitten joitain nettikavereita niin en nyt oo ihan yksin tässä suuressa maailmassa.
Hyvää jatkoa sinulle tyttö-ysinelonen :DD
En tiiä mikä muhun on nyt iskeny, mut tunnen itteni jotenkin vanhaks ja viisaaks ku lueskelen näitä juttuja ja haluan vaan sanoa et nuoret nuoret, ette tosiaan oo yksin. Noita juttuja tapahtuu vielä vanhemmallakin iällä. Ja pitäkää nettikavereistakin kiinni...itelläni on ulkomaalainen nettikaveri, joka tuli mua jo yks viikko suomeen asti kattomaan...nyt en tiiä onko se enää kaveri...vai poikakaveri :)
Kiitos Hippuli :DDD
Joo kaikkihan joskus tuntee olonsa yksinäiseks ainakin välillä. :D
Oikeestaan on parempi kun on vain vähän kavereita niin riittää paremmin aikaa kaikille. :)
Hyvää jatkos sinulle Hippuli :D
Taas jäin pohtimaan tuota ilmausta, "oikeita ystäviä".
Usein pohdin sitäkin, että onko nettikaveri vain pelkkä netissä tavattu ihminen, jonka kanssa mielipiteet lyövät yhteen, mutta ei sen enempää?
Entä.. voivatko nettikaverit olla oikeita ystäviä?
Parin vuoden kaveeraamisen jälkeen vaihdetaan puhelinnumeroita ja ystävyys saa yhtäkkiä syvällisemmän merkityksen.
"He-hei! Hetkinen! Se antoi mulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että saa soittaa millon vaan!"
Nettikaveri onkin yhtäkkiä ystävä. Oikea ystävä.
Mutta ei ainut ystävä, mitä minulla on ollut. Niin monta ystävyyssuhdetta katkesi, kun viime kesänä muutin perheeni kanssa uudelle paikkakunnalle. Enkä edes niin kauaskaan edellisestä asuinsijastani, tarpeeksi kauas kuitenkin. Ainoa ystävä, joka minulle jäi, oli nettiystäväni. Ystävyys sai sen syvällisemmän merkityksen vasta kun uskallauduin kysymään, että josko hän minun puhelinnumeroni haluaisi.
Halusihan hän, antoi omansakin ja sanoi, että saa soittaa milloin vaan, jos siltä tuntuu.
Soitinkin. Yhden kerran.
Hämmentävää kuulla ensimmäistä kertaa ihmisen ääni, joka on ollut vuosia vain nimi mesessä. Ujo kun olin, puhelu loppui lyhyeen. Ystävyys jatkui kuitenkin.
Olemme kai ystäväni kanssa tarpeeksi erilaisia, jotta emme turhaan riitele mistään. Historia kummallakin sama; molempia kiusattu koulussa. Häntä kiusataan yhä. Minun kiusaamiseni takia me muutimme toiselle paikkakunnalle, pääsin uuteen kouluun ja saan opiskella nyt rauhassa.
Useaan otteeseen kerkesin epäillä hänen ystävyyttään. Yksi ainut teksiviesti riitti tappamaan epäilyni.
"Mä aina kuuntelen sua. Oli mikä oli. Oot aina mun ystävä ja aina mun sydämessä. Kerro vain mulle, jos joku painaa mieltä."
Uudessa koulussa olen opiskellut nyt koko syyslukukauden, alusta saakka. Eikä minulla ole kuin yksi juuri ja juuri kaveriksi sanottava ihminen ja sitten hänen kaverinsa, jonka nimeä en edes tiedä ja jonka kanssa en juttele, ellei tämä juuri ja juuri kaveri ole läsnä.
En osaa tutustua uusiin ihmisiin. En luota itseeni tarpeeksi, että voisin onnistua solmimaan ystävyyden jonkun kanssa. En kuitenkaan pane vastaan, jos joku yrittää ystävystyä kanssani. Itselläni kun ei ole kirjoitettu selkärankaan keskustelunavausrepliikeitä tai oikeata reagointi tapaa siihen, että joku tuntematon moikkaa kuin olisi tuntenut minut ikuisesti. Nimenikin sanoo, jotta varmasti menee perille, kenelle tervehdys on osoitettu. Ja minä en koskaan osaa yhdistää henkilöä mihinkään asiaan, oppituntiin tai tilanteeseen. Yksi tuntematon tuntemattomien joukossa lisää.
Pitäkää ystävistänne kiinni, jos teillä niitä on! :)
Sellaiset ihmiset tulevat olemaan arvokkaita jossakin elämänne vaiheessa!
Moi Surunkylväjä!
Sinulta aivan upea viesti josta miettimisen aihetta; nettikaveritkin voi olla ystäviä. :D
Pitänee tota puhelin-numeron vaihtoa kokeilla vaikka jos ystävä löytyiskin. :D
Joillakin tuolla galtsussa on semmoinen sisäpiiri jolle vain vastaa, no tapansa kaikilla. :D
Hyvää jatkoa sinulle :D
Nyt vaan vähän vanhempaa vuosimallia mut anyway :D
Samalta paikkakunnalta löytyy yks hyvä ystävä, koulusta 3, joita näkee vain siellä.
Kun olin kaheksan vuotias, mul oli varmaan naapurustosta semmoset 4-6kaveria, sitä ennen ku asuttiin vielä muualla niin sillon olin yksin. Vaan kun tuli tämä kaveriporukka ja siihen tottu niin nyt kaipaisi ainakin viittä kaveria.
Eroan siitä ettei mua kiusattu peruskoulussa mitenkään. Ja kun mielestäni olen seuraa mis viihtyy niin miksi on näin :/
Noh, ehkä on edessä parempi tulevaisuus.
Samaa toivon myös muille samoissa fiiliksissä oleville! :)
Moi Girl -89 :)
Ei tietystikkään haittaa jos on vähän vanhempi. Ole iloinen ystävistäsi mitkä löytyy, eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :D
En ny varma miks mua kiusattiin, enkä voi vaan itseäni syyttää jos joku ei oo tarpeeks fiksu tajutakseen muiden tunteita. :D (vitsi vitsi muttei mua niiden ajatusmaailma kiinnosta)
Tsemppiä tulevaisuuten sinulle Girl -89 :D