Puolentoista vuoden ja useamman sijaiskodin jälkeen lapset vihdoinki saattavat päästä kotiin.
Olen tähän mennessä ITSE pyytänyt vain tämän viimeisimmän kerran sitä tosissani, tosin en tiedä kuinka paljon se pyyntö on oikeasti vaikuttanut, kun nykyiseen paikkaan ei vaan voi enää jäädä.
Lasten isä on tuloksetta yrittäny saada huostaanottoa purettua ja lapsia itselleen alusta asti. Olen ite aiemmin myöntyny isän ehdotuksiin, puoltanu häntä ja vähätellyt, sekä perunut asioita joita aiemmin olin kertonu hänen tehneen. ...tyhmää, tiedän. Olin silloin vielä liian "lähellä" häntä ja hallittavissa etten nähnyt enkä ymmärtänyt ettei kaikki hänen silloin ja nyttemmin tekemänsä asiat ja käytös olleet "normaaleja" ja asiallisia. On auttanut huomattavasti kun on nähnyt muiden ihmisten toimivan lasteni kanssa. On ollut hyvä nähdä miten vauvani reagoi tuttuihin ja vieraisiin miehiin, sekä naisiin ja miten he "toimivat yhdessä", miten isompiin lapsiin vaikuttaa vieraat ym. ihmiset ja verrata näkemääni lasten käytökseen isänsä kanssa ja seurata isän käytöstä lasten kanssa.
Nyt olen oikeasti päässyt niin hyvin henkisestikin eroon lasten isästä, että olen valmis ottamaan isommat lapset luokseni ja jaksan, sekä pystyn huolehtimaan heistä vauvankin kanssa kun heidän isänsä ei enää vaikuta minuun ajoittaista stressiä lukuunottamatta.
Aluksihan lasten minulle sijoitus onnistuessaan kestäisi n.6kk, jonka jälkeen sitten taas näkisi kuinka siitä eteenpäin toimitaan.
Toivo elää!
Ei ne sos.työntekijät aina huonoja päätöksiä tee. Useimmiten yritys on hyvä. Meilläkin on lapsilla ollut ihan hyviä perheitä, mutta yhteistyö heidän kanssaan ei ole kaikilla ollut aivan kitkatonta milloin mistäkin syystä.
Toki epäpäteviä ja huonoja perheitä, sekä sos.työntekijöitäkin on. KAIKKIEN pitäisi aina muistaa ajatella lapsen/ lasten etua. Oikeudessa se helposti unohtuu, eikä useimmiten toteudu silloinkaan kun vanhempien ja sos.työntekijöiden välillä on "kitkaa".
Nyt toivon meidän asioiden järjestyvän hyvällä tavalla.
Voimia kaikille syystä tai toisesta lapsensa "menettäneille".
*Yrittäkää jaksaa taistella lastenne puolesta, mutta ei ketään vastaan ellei ole pakko.
Olen tähän mennessä ITSE pyytänyt vain tämän viimeisimmän kerran sitä tosissani, tosin en tiedä kuinka paljon se pyyntö on oikeasti vaikuttanut, kun nykyiseen paikkaan ei vaan voi enää jäädä.
Lasten isä on tuloksetta yrittäny saada huostaanottoa purettua ja lapsia itselleen alusta asti. Olen ite aiemmin myöntyny isän ehdotuksiin, puoltanu häntä ja vähätellyt, sekä perunut asioita joita aiemmin olin kertonu hänen tehneen. ...tyhmää, tiedän. Olin silloin vielä liian "lähellä" häntä ja hallittavissa etten nähnyt enkä ymmärtänyt ettei kaikki hänen silloin ja nyttemmin tekemänsä asiat ja käytös olleet "normaaleja" ja asiallisia. On auttanut huomattavasti kun on nähnyt muiden ihmisten toimivan lasteni kanssa. On ollut hyvä nähdä miten vauvani reagoi tuttuihin ja vieraisiin miehiin, sekä naisiin ja miten he "toimivat yhdessä", miten isompiin lapsiin vaikuttaa vieraat ym. ihmiset ja verrata näkemääni lasten käytökseen isänsä kanssa ja seurata isän käytöstä lasten kanssa.
Nyt olen oikeasti päässyt niin hyvin henkisestikin eroon lasten isästä, että olen valmis ottamaan isommat lapset luokseni ja jaksan, sekä pystyn huolehtimaan heistä vauvankin kanssa kun heidän isänsä ei enää vaikuta minuun ajoittaista stressiä lukuunottamatta.
Aluksihan lasten minulle sijoitus onnistuessaan kestäisi n.6kk, jonka jälkeen sitten taas näkisi kuinka siitä eteenpäin toimitaan.
Toivo elää!
Ei ne sos.työntekijät aina huonoja päätöksiä tee. Useimmiten yritys on hyvä. Meilläkin on lapsilla ollut ihan hyviä perheitä, mutta yhteistyö heidän kanssaan ei ole kaikilla ollut aivan kitkatonta milloin mistäkin syystä.
Toki epäpäteviä ja huonoja perheitä, sekä sos.työntekijöitäkin on. KAIKKIEN pitäisi aina muistaa ajatella lapsen/ lasten etua. Oikeudessa se helposti unohtuu, eikä useimmiten toteudu silloinkaan kun vanhempien ja sos.työntekijöiden välillä on "kitkaa".
Nyt toivon meidän asioiden järjestyvän hyvällä tavalla.
Voimia kaikille syystä tai toisesta lapsensa "menettäneille".
*Yrittäkää jaksaa taistella lastenne puolesta, mutta ei ketään vastaan ellei ole pakko.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus Sinun viestisi, olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä ja varsinkin tuon loppuosan kanssa.
Toivottavasti menee teillä nyt kaikki hyvin ja lapset myös pääsevät kotiin.
Voimia Sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!