Virtasilla ei ollut lapsia ja he päättivät käyttää sijaisisää laittamaan perheen alulle. Eräänä päivänä sijaisisän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan:
- Miehen pitäisi tulla pian.
Hetkeä myöhemmin ovelta-ovelle valokuvaaja soitti ovikelloa.
- Huomenta rouva. Ette tunne minua, mutta minä tulen...
- Oi, ei tarvitse selittää. Olen odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti.
- Todellako? Sepä hienoa! Olen erikoistunut vauvoihin.
- Tätä olemme mieheni kanssa toivoneet. Olkaa hyvä ja tulkaa sisälle istumaan. Mistä aloitamme, kysyi rouva punastellen.
- Jättäkää kaikki minun huolekseni. Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkäpä pari kertaa vuoteessa.
Joskus olohuoneen lattia on myös mukava.
- Kylpyamme, olohuoneen lattia? Ei ihme, ettei se toiminut Harrilla ja minulla*
- Kas, rouva, kukaan ei voi taata onnistumista ensi kerralla. Mutta jos kokeilemme muutamia erilaisia asentoja ja laukaisen kuudessa tai seitsemässä kulmassa, olen varma, että voitte olla tyytyväinen tulokseen.
- Toivottavasti saamme tämän ohi nopeasti, haukkoi rouva Virtanen.
- Rouva, miehen täytyy tehdä tämä ajan kanssa. Tykkään hoitaa homman viidessä minuutissa, mutta te olisitte pettynyt, olen varma.
Valokuvaaja avasi laukkunsa ja veti esiin työnäytteet lapsikuvista.
- Tämä on tehty Lontoon keskustassa bussin katolla.
- Voi hyvä luoja!, rouva Virtanen huudahti.
- Ja nämä kaksoset onnistuivat poikkeuksellisen hyvin kun otatte huomioon, että heidän äitinsä kanssa oli niin vaikea työskennellä, intoili valokuvaaja ojennellen valokuvaa.
- Hän oli vaikea, kysyi rouva.
- Kyllä. Minun oli vietävä hänet puistoon saadakseni homman hoidettua.
Ihmiset kerääntyivät ympärille, mutta neljä, viisi painallusta sai aikaan hyvää jälkeä.
- Neljä ja viisi "painallusta"?, kysyi rouva Virtanen silmät laajenneina.
Ja yli kolme tuntia. Äiti oli lakkaamatta kiljumassa ja huutamassa. Minun oli vaikea keskittyä.
Sitten tuli pimeää ja minun piti kiirehtiä laukauksiani. Viimein, kun oravat alkoivat näykkiä vehkeitäni*
Rouva kumartui eteenpäin.
- Te tarkoitatte, ne todella pureskelivat teidän, öh... vehkeitänne?
- Kyllä, pikku pirulaiset. Tuota noin rouva, jos te olette valmis, niin asettelen kolmijalkani, niin me voimme aloittaa hommat.
- Kolmijalan!?
- Voi kyllä, minun täytyy käyttää kolmijalkaa.
Vehkeeni on liian iso ja painava pideltäväksi käsissä, kunnes olen valmis toimintaan.
Rouva? Rouva!?... Hyvä luoja, hän pyörtyi!!!
Ystävällisesti Elleni 40
- Miehen pitäisi tulla pian.
Hetkeä myöhemmin ovelta-ovelle valokuvaaja soitti ovikelloa.
- Huomenta rouva. Ette tunne minua, mutta minä tulen...
- Oi, ei tarvitse selittää. Olen odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti.
- Todellako? Sepä hienoa! Olen erikoistunut vauvoihin.
- Tätä olemme mieheni kanssa toivoneet. Olkaa hyvä ja tulkaa sisälle istumaan. Mistä aloitamme, kysyi rouva punastellen.
- Jättäkää kaikki minun huolekseni. Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkäpä pari kertaa vuoteessa.
Joskus olohuoneen lattia on myös mukava.
- Kylpyamme, olohuoneen lattia? Ei ihme, ettei se toiminut Harrilla ja minulla*
- Kas, rouva, kukaan ei voi taata onnistumista ensi kerralla. Mutta jos kokeilemme muutamia erilaisia asentoja ja laukaisen kuudessa tai seitsemässä kulmassa, olen varma, että voitte olla tyytyväinen tulokseen.
- Toivottavasti saamme tämän ohi nopeasti, haukkoi rouva Virtanen.
- Rouva, miehen täytyy tehdä tämä ajan kanssa. Tykkään hoitaa homman viidessä minuutissa, mutta te olisitte pettynyt, olen varma.
Valokuvaaja avasi laukkunsa ja veti esiin työnäytteet lapsikuvista.
- Tämä on tehty Lontoon keskustassa bussin katolla.
- Voi hyvä luoja!, rouva Virtanen huudahti.
- Ja nämä kaksoset onnistuivat poikkeuksellisen hyvin kun otatte huomioon, että heidän äitinsä kanssa oli niin vaikea työskennellä, intoili valokuvaaja ojennellen valokuvaa.
- Hän oli vaikea, kysyi rouva.
- Kyllä. Minun oli vietävä hänet puistoon saadakseni homman hoidettua.
Ihmiset kerääntyivät ympärille, mutta neljä, viisi painallusta sai aikaan hyvää jälkeä.
- Neljä ja viisi "painallusta"?, kysyi rouva Virtanen silmät laajenneina.
Ja yli kolme tuntia. Äiti oli lakkaamatta kiljumassa ja huutamassa. Minun oli vaikea keskittyä.
Sitten tuli pimeää ja minun piti kiirehtiä laukauksiani. Viimein, kun oravat alkoivat näykkiä vehkeitäni*
Rouva kumartui eteenpäin.
- Te tarkoitatte, ne todella pureskelivat teidän, öh... vehkeitänne?
- Kyllä, pikku pirulaiset. Tuota noin rouva, jos te olette valmis, niin asettelen kolmijalkani, niin me voimme aloittaa hommat.
- Kolmijalan!?
- Voi kyllä, minun täytyy käyttää kolmijalkaa.
Vehkeeni on liian iso ja painava pideltäväksi käsissä, kunnes olen valmis toimintaan.
Rouva? Rouva!?... Hyvä luoja, hän pyörtyi!!!
Ystävällisesti Elleni 40
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.