Vauvaa ei kuulu...
kaikki sanoo, että nauti nyt vapaudesta vielä kun voit. Olen vaan niin tympääntynyt, kun tuntuu, ettei ole enää niitä kavereita, joiden kanssa vapaudesta voi nauttia.
Alkoi äskettäin taas kerran menkat ja mietin tässä, että pitäisikö lähteä baariin vähän rilluttelemaan. Ongelma vaan on se, ettei enää ole niitä kavereita, joiden kanssa kävisi baarissa! Kaikki muut on kotiäitejä, joita ei enää rilluttelut kiinnosta, vaikka nyt voisi jo ottaa lapsen iän puolesta kuppiakin.
Täällä mä sitten istun yksin kotona, kun mies lähtee saunailtaan. Kai mulla on liian vähän kavereita, kun ei löydy enää näitä lapsettomia ollenkaan ympäriltä!
Tunnen vaan itseni niin yksinäiseksi.. ja erilaiseksi ja epäonnistuneeksi. Uskon, että itsestäkin baarielämä tuntuisi entistä tyhjemmältä, jos tässä olisi pieni nyytti tuhisemassa. Mielelläni sitä hoivaisin baarireissujen sijaan..
Itkettää...
Onko kellään muulla samanlaista fiilistä?
kaikki sanoo, että nauti nyt vapaudesta vielä kun voit. Olen vaan niin tympääntynyt, kun tuntuu, ettei ole enää niitä kavereita, joiden kanssa vapaudesta voi nauttia.
Alkoi äskettäin taas kerran menkat ja mietin tässä, että pitäisikö lähteä baariin vähän rilluttelemaan. Ongelma vaan on se, ettei enää ole niitä kavereita, joiden kanssa kävisi baarissa! Kaikki muut on kotiäitejä, joita ei enää rilluttelut kiinnosta, vaikka nyt voisi jo ottaa lapsen iän puolesta kuppiakin.
Täällä mä sitten istun yksin kotona, kun mies lähtee saunailtaan. Kai mulla on liian vähän kavereita, kun ei löydy enää näitä lapsettomia ollenkaan ympäriltä!
Tunnen vaan itseni niin yksinäiseksi.. ja erilaiseksi ja epäonnistuneeksi. Uskon, että itsestäkin baarielämä tuntuisi entistä tyhjemmältä, jos tässä olisi pieni nyytti tuhisemassa. Mielelläni sitä hoivaisin baarireissujen sijaan..
Itkettää...
Onko kellään muulla samanlaista fiilistä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
joo on ollu vähän samat fiilikset. ei o intoo baareis kulkee ja ei tosiaan o sellasii kavereita jotka lähtis tuntuu et kaikki odottaa tai on just saanu muksun, pitäis olla iloinen niiden puolesta mutta omakin olis jo tervetullut. mulla on onneks sellai ukko ettei se baareis viihdy itsekään, mut kaikenlaista muuta kyl on ollu esteenä. ja siitä kait välil tuntuu et ku kaikil muillakin on, et siks sellaisen pienen nyytin haluaisin mut ei se niinkään ole. olen myös -80 eihän me vielä vanhoja olla mut silti aikahan se jo ois...
Vapaudesta voi nauttia muutenkin kuin rymyämällä baareissa. Itse tykkään nukkua pitkään, katsella leffoja, liikkua, tavata kavereita (siis juuri niitä , joilla on lapsia - muita kun ei minullakaan juuri enää ole).
Tokihan se painaa, kun vauvaa ei kuulu, mutta itse yritän ajatella, että eiköhän pikkuinen joskus tule meillekin. Meillä on yritystä takana n. puoli vuotta. Mulle gyne sanoi, että 1,5 vuotta tai kaksikin voi hyvin mennä pillereiden lopettamisen jälkeen ennen kuin tulee raskaaksi, joten ei tässä vielä kannata stressata. Ja tiedän, että ainakin yhdellä näistä lapsellisista kavereistakin on kestänyt n. 1,5 vuotta raskautua - ja hän on ryhtynyt hommiin paaaljon nuorempana kuin minä.
Aivan samoja lenkkeilyjä ym. harrastelen minäkin eli baarikierrokset on todella harvinaisia minullekin. Tänään vain tuli sellainen olo, että vois lähteä kapakkaan pitkästä aikaan. Samalla tulvahti mieleen muistot siitä ajasta, jolloin aina sai jonkun houkuteltua seuraksi. Joteski sitä yht'äkkiä havahtui tähän tilanteeseen, ettei tosiaan ole enää ketään baariseuraksi ja samalla tulvahti yksinäisyyden ja erilaisuuden/epäonnistumisen tunne sydämeen. Ei tämä nyt mikään joka vkonloppuinen itkun aihe ole, mutta tänään vain iski mielen tosi haikeaksi, kun tajusi, että muiden elämä ikäänkuin menee eteenpäin samalla kun itse on paikallaan vuodesta toiseen ja samalla kuitenkin koko ajan vanhenee ja biologinen kello tikittää.
Tekipä vain mieli vähän purkaa tuntoja.. näitä "kohtauksia" tulee aina välillä. Tänään jotenkin vituttaa myös lukea täältä näitä "jipii olen tullut raskaaksi kolmen kk yrityksen jälkeen" tm... vittu, että on epäreilua kun joidenkin ei tarvi, kun päättää, että haluaa vauvan ja hups siinä se sitten onkin! Katkeraa tilitystä, mutta eiköhän kaikki pitkään yrittäneet tiedä, että välillä näitä katkeruus-kohtauksia tulee. Kenenkään pari kk yrittäneen on ainakaan ihan turha tulla mua näistä kommenteista syyttelemään, kun he eivät tasan tarkkaan tiedä yhtään, mitä fiiliksiä tässä joutuu käymään läpi!
Joo täällä yksi joka ymmärtää fiilikset myös. Tosin minulla vähän päin vastainen tilanne, kaikki kaverit lapsettomia eikä kukaan tietojeni mukaan edes yritä vauvaa. Meillä yritystä takan 7kk eikä vieläkään tärppää :( joo 7kk vähän aikaa mutta jotenkin vaan mietityttää kun mies on kyllä saanut exänsä raskaaksi muutamia vuosia sitten, yhdestä kerrasta, niin miksi minä en nyt sitten raskaaksi tule?!
Alkuun ajattelin että helposti se sieltä tulee enkä mitään ala vouhottamaan tai laskemaan päiviä. Nyt alkaa mieli muuttua ja harkitsen ovulaatiotestien ostamista. En ole vielä ostanut enkä oikein osaa päättää ostaako vai ei...
Kaikkein ikävin on minusta kuulla että 'eipä tässä mitään vouhoteta tulee jos on tullakseen' ja raskaana 2-3kk yirtyksen jälkeen. Joo ei 2-3kk ole aika eikä mikään, ei minustakaan niin pahalta siinä vaiheessa tuntunut. 6kk kohdalla iski ja pahasti menkat kun oli myöhässä melkein viikon ja sitten alkoivat :(
Meillä on kans yritystä takana 7kk. Ja kieltämättä ottaa päähän! Vaikka aluks ajatukset oli muka siihen suuntaan et tulee kun on tullakseen. Vaikka tietty sitä salaa toivo, et tulis raskaaks ekoilla yrityskerroilla. Nyt ei voi kun ihmetellä miks ei tärppää. Ovulaatitikkuja kokeilin yhdessä kierrossa, ja plussan sain,mut ei tärpänny. Joten empä enää jaksa niitten kans värkätä. Kierto on aika vakiona pysyny, n. 30-35(39). Kaveripiirissä on niitä, jotka aattelee, et oispa kiva saada kesävauva, kevätvauva jne. ja tosta noin vaan ne tulee raskaaksi! Eipä tässä auta ku odotella, ja toivoa et menkat ei ens vkolla ala!
niin mulla on just päin vastainen tilanne...Mä oon just saanut tietää olevani raskaana...lapsi on todella toivottu, mutta tän myötä on tullut entistä yksinäisempi olo...koska kaikilla kavereilla taitaa olla uudet teinivuodet menossa...ne ei muuta teekään ku juokse kapakoissa ja musta ois kiva, jos niistä joskus sais esim. leffa- tai kävelyseuraa...Oon ainoo joka on naimisissa eikä ne tunnu ymmärtävän miks ihmeessä en jaksa jatkuvasti rillutella...(siis ennen kun tiesin olevani raskaana)...Ja meillä ikää tosiaan 25 ...eli musta ei mitenkää oo epänormaalia olla naimisissa ja haluta lapsia...mutta niistäpä taitaa olla...ja tuntuu, että ollaan sen myötä aika lailla vieraannuttu viiden erittäin hyvän ystävän kanssa....hiukan tietty lohduttaa, että eiköhän hekin tässä kymmenen vuoden sisällä rupee samaistumaan mun elämään, mutta just nyt on niin hemmetin yksinäistä...enkä nyt miestäkään halua estää ulos lähtemästä, kun vielä kerta voi rauhassa rillutella, kun ei oo nyyttiä josta huolehtia 24 h...Eli ei se aina näinkään oo niin ruususta...mutta eiköhän tämä tästä :)
Joo, kyllä minäkin jo huomaan, että tunteet vaihtelee välillä toivosta epätoivoon. Eli ymmärrän kyllä. Ehkä tällä hetkellä fiilikset ovat mulla taas korkealla sen vuoksi, että parhaat yrityspäivät ovat taas käsillä. Tunnelmat ovat synkemmät, kun on vuorossa kp 1.
Oletkohan kypsä äidiksi, kun -vittuilet- noin! Hyh!!!
Vituttaminen/vittuiluhan se on ihmisen kypsyyden mittari! Hih! Tuota en vielä tiennytkään :D
Tuttuja on nuo fiilikset. Se on se kp1 varsinkin paha, sitten useimmiten vähitellen helpottaa kun toivo taas kasvaa, että jos meillekin vielä joku päivä tai vaikka jo tästä kierrosta tärppäisi!
Vuosi yritystä takana ja saman verran aikaa pillereiden lopetuksesta. Lohduttavaa kuulla kuitenkin, että on ihan normaalia, että menee 1,5-2 vuotta pilsujen jälkeen, kuten joku tuossa kirjoitti.
Tsemppiä Hennukka! Huumoria, kärsivällisyyttä ja jaksamista! Meitä on monta samassa veneessä, mutta luotetaan vaikka sitten nykylääketieteen apuun.
kun tuntui niin tutulle nuo kommentit aikaisemmissa viesteissä. Yli puoli vuotta yritystä takana, ja oikein vatsaa kouraisee kun kaverit (jotka eivät siis tiedä yrityksestä) että kaikki tekee sitten lapsia kun on sen aika. Ollaan NIIN ymmärtäväisiä siitä asiasta, ettei meillä ole vielä lapsia...ARVAA HALUAISINKO?
Helvetti...Tässä on nyt sen aika ollut kokoajan eikä se käy vaan niin helposti kuin melkein kaikilla muilla tuntuu käyväm. Tiedän joo että puoli vuotta on vähän, mutta pelottaa ja masentaa.
Jos olisin 16-vuotias narkkari piripää niin tulisin varmaan ekasta kerrasta raskaaksi jollekin hulttiolle. Nyt kun on kaikki valmiina lasta varten ja yritystä päällä yms, niin EI...
Sitten on niitä "ystäviä" jotka kyselee, että koska TE teette ja eikös teidänkin kannattais jo aleta vauvapuuhiin jne! Ketuttaa tuollaiset itsekkäät ihmiset jotka itse on tehnyt alle 20 vuotiaana 4 muksua ja nyt sitte kerrotaan muille miten pitäisi elää.
Paljon turhautunutta kiukkua sisällä ja samalla masentaa, pitää vaan yrittää olla ajattelematta asiaa. Elämä potkii tarpeeksi päähän ilman noita kommenttejakin.
Tämän kaiken lisäksi tuntuu olevan helvetin vaikea joidenkin käsittää / ajatella sitä ettei kaikki edes KOSKAAN halua lapsia. Minulla on tällainen kaveri ja se taas hermostuu näistä samoista kommenteista sen takia, ettei ole tekemässäkään jälkikasvua. Että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja pidetään huoli siitä omasta vatsasta... :)Anteeksi tilitys.