Taas se alkaa!

Vähäluminen talvi on eläkeläisten omakotitalojen asukkaille onnen potku. Mutta tuleehan sitä lunta vihdoin, jokaiselle sitä lankeaa. Lumityöt alkavat.

Mihin on hävinnyt ammattitaito palvelualoilta? Tuollainen "mä-oon-tässä-töissä-vaan" ajattelu on kyllä iskenyt kaikkialle.

Meidän omakotitalomme on kadun varressa, jolla on asutus vain toisella puolen. Luulisi, että lumiauran kuljettajat ymmärtäisivät, että kadun toinen laita on asumaton, kun siinä ei ole torpan torppaa, joten lumet voisi aurata sille puolen katua.
Mutta Ei!
Ensin katu aurataan tyhjältä puolelta, ja lumikasa on keskellä katua korkeana harjanteena. Sitten käännytään ympäri kadun päässä, ja aurataan lumiharjanne ja se toinen ajokaista, ja vips! kaikki lumi meille omakotitalojen asukkaille, suoraan portista sisään.

Joku auraaja on siksi viisas, että lumet lentävät kummallekin puolen katua, mutta niin viisasta ei ole, että osaisi kääntää auran suunnan siten, että lumet olisivat sillä asumattomalla puolella.
Kun kuskille yrittää huomauttaa, saa tuskin ktsetta osakseen. Kai kuskit ovat kuulo- ja puhekyvyttömiä.
Ajatuksenjuokua ei ainakaan ole.

Kun ajattelee, minkä työn kukin mökin asukki on pihallaan tehnyt ja lapioinut tien auki kadulle, niin ymmärtää, miltä tuntuu, kun korkea lumikasa on portin sisäpuolella, kun selkäsi käännät.
On vielä aika moista sijoittaa se ylimääräinenkin lumi johonkin. Onneksi se kadun toinen puoli on asumaton, ja niinpä lumet sitten siirtyvät käsipelillä sille puolen.

Hullun hommaa. Mutta töissähän me vaan tällä ollaan, ja eläkeläisillä ei oo kuin aikaa (ja sepelvaltimotauti, osteoporoosi tai nivelreuma.)