Hei.
Haluaisin kysyä teiltä vanhemmilta, mitä tekisitte elämässänne toisin jos saisitte olla taas nuoria parikymppisiä? Mitkä on niitä tärkeitä asioita mihin kannattaa panostaa? Onko pitkä työura ollut vaivansa arvoinen?
Haluaisin kysyä teiltä vanhemmilta, mitä tekisitte elämässänne toisin jos saisitte olla taas nuoria parikymppisiä? Mitkä on niitä tärkeitä asioita mihin kannattaa panostaa? Onko pitkä työura ollut vaivansa arvoinen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ottaisi! Seurustella voisin, mutta naimisiin en menisi. Enkä muuttaisi yhteenkään. Jäisi monet huolet pois! Työurassani ei ole ollut mitään valittamista, sitä en haluaisi muuttaa.
Onneksi sinun kaltaisia vääräleukoja on vähän. Etkö tajua, että sinussa on suurin syy miesvihaasi?
Onneksi sinun kaltaisia vääräleukoja on vähän. Etkö tajua, että sinussa on suurin syy miesvihaasi?
Mikset ottaisi, oletko tullut petetyksi? Kyllä se on vaan kiva, kun viereisellä tyynyllä on oman kullan pää, eikö totta?
Hengissä tosin selvisin, mutta vammautuneena. Sen voi ymmärtää vain saman elänyt.
enkä miehiin silloin pystyisi jotenkin määräämään omaa elämää.
etten haalisi niin paljon tavaraa, vaan miettisin tosi tarkkaan, mitä ostaisin. Moneen muuhun asiaan olen tyytyväinen. Opiskelin pitkään, se oli avartavaa, vaikka moni sai enemmän palkkaa opiskelematta. Ihmissuhteet ovat olleet tärkeitä. Perustin perheen biologisesti viime tipassa, mutta olin henkisesti valmis olemaan sidottuna parikymmentä vuotta. Odotin, että suuri rakkaus osuisi kohdalle ja odottaminen kannatti, liitto kesti. Elämä on järjen ja tunteiden tasapainoilua. Toivottavasti löydät oman polkusi. Niin ja koskaan en ole ollut kiinnostunut toisen omasta.
Pääosin olen hyvin tyytyväinen elettyyn elämään.
Nuorena suhde vanhempiini oli välillä hyvinkin vaikeaa ja nyt kun ovat pois tästä ajasta, tunnen syyllisyyttä siitä, miten välillä olin inhoittava heille. Tiedän, että ne on anteeksi saatu, mutta ne ajat eläisin toisin.
Ammatti ja ura tyydyttävät, ehkä valitsisin samoin, tai sitten ihan eri alan. Toimeentulo oli ammatissani hyvä.
Ihmissuhteet. Niihin olen aina panostanut ja samoin tekisin, jos olisin nuori. Koskaan ei ole liikaa ystäviä.
Nuorena matkustelin paljon, nykyisin harvemmin. Maailmaa kannattaa käydä katsomassa, niin tietää miten hyvin meillä on asiat Suomessa. Kieliä olisi kannattanut opiskella enemmän.
En ole vielä sitä ihanuutta päässyt nauttimaan. Nuorena olin ronkeli tai oikeastaan ei tullut se oikea vastaan. En lähtenyt sellainen kelkkaan, joka tuntui jo seurusteluvaiheessa hankalalta.
Ja hups hei, nyt huomaan ettei ole ketään edes yrittämässä tosissaan.
Pikkuisen pelottaa astua tulevaan ikävaiheeseen itsekseen. Nuorena olin varma, että minulla olis iso perhe, olen aina ollut hyvin lapsirakas.
Mutta näin kävi mulle, nyt kuusikymppiselle vanhallepiialle.
Oli koskettava tuo kertomuksesi. Siitä ei kuitenkaan paista läpi pettymys. Valinnan tekemättä jättäminen kumppanin osalta on varmaan aikoinaan ollut oikea.
Olet ollut vapaa liikkumaan, ellet sitten ole omannut jotakin elävää olentoa, kuten kissaa tai koiraa, kotosalla.
Kaikesta päätelleen elämäsi on ollut rikasta, sinulla on tuttavia, työelämästäkin.
Viittaa siihen, että olet nauttinut koulutusta kenties akateemiselle tasolle saakka.
Omat lapset ovat tietysti jo pois laskuista, mutta kumppani ei vielä. Tosin voi olla niinkin, että kumppanin ilmestyminen vaatisi jo aika tavalla uudenlaista ajattelua.
Miksi muuten vanhapiika-käsitteeseen liittyy usein väheksyvä suhtautuminen? Kun vanhapiika käyttää itsestään tätä nimitystä, onko se itseironiaa vai osoitus siitä, että sanasta on arvolataus poistumassa?
Ollaan kuitenkin tyytyväisiä siihen elämään, joka on elettäväksemme annettu.
on melko monta henkilöä, joiden kohdalle ei ole osunut sitä oikeaa. Siitä on useimmiten kysymys, ei siitä, ettei ole kelvannut kellekään kuten joku valitettavasti ajattelee. Tunnen myös henkilön, jonka kohdalle se oikea osui kadulla Helsingissä eläkeiän kynnyksellä. Olivat tosi onnellisia, mutta syöpä vei kumppanin parin vuoden jälkeen. Itsekin olen maksanut "vanhanpiian veroa". Siksi ymmärrän hyvin, ettei kovin perhe- ja parisuhdekeskeisiä asioita voi joka seurassa tuoda esille. Sinkuillakin on sijansa tässä maailmassa.
Kiitos 1943 ja viljami* kommenteistanne. Tuo vanhapiika nimitys oli ihan huumoria, en tunnista itseäni sillä nimellä, vaikka joskus heitänkin sen kehiin.
Tässä vaiheessa kun elämää tähyilee taakseen, voi olla ihan tyytyväinen ja ajatella, että näinhän se oli tarkoitus mennäkin. Isommilta kolhuilta on säästytty ja kun ei ole ollut omaa perhettä, on voinut osallistua täysillä moneen menoon. Lähisuvussa on useita lapsia ja olen saanut hoivata heitä ihan sydämen kyllyydestä. Ja nyt kun ovat aikuisia, meillä on lämpimät välit. Joitakin juttujaan tulevat kertomaan mieluummin minulle kuin vanhemmilleen. Se tuntuu jo luottamukselta mahtavammillaan.
Luen parhaillaan romaania, jossa vanhapoika pastori avioituu 62 vuotiaana ja itse herkuttelen ajatuksella, etteihän sitä koskaan tiedä...! Iltarukouksessa asiaa välillä muistan.
otin ensimmäiseni ja tein neljä lasta.
Olen edelleen samassa liitossani.
Rohkeampi olisin ehkä ja valitsisin toisin.
Eläisin ehkä yli 30v yksin ja sen jälkeen
ottasin valittuni tai suuren rakkauteni.
Myöhäistä on haaveilla toisenlaista elämää,
kun on tähänkin ikää elänyt
suhteellesen hyvän elämän.
Ilman rikkauksia ja hurjan elämän rasitteita.
...että kaikkea muuta katuu, muttei nuorena naimistaan. Nykyisin se ei pidä paikaansa, kun ero haetaan suurinpiirtein eka konfliktin jälkeen.
Nykynuoret ovat niin itsekkäitä ja kaiken saaneita, ettei ne kestä mitään vastoinkäymisiä.
kun olen tehnyt. Parempi kuitenkin ettei enää mikään paljoa muutu kun on päässyt tähän asti. Ehkä elämänkokemukset ensin ja sitten paikoilleen asettuminen. Lähtökohdat määräävät miten tekee ja turvallisuus.
Panosta tärkeisiin ihmissuhteisiin. Uskalla sitoutua ajoissa, kun kohtaat hyvän kumppanin ja hanki lapset myös ajoissa. Älä anna työn viedä kaikkea aikaa ja energiaa, anna sitä myös perheellesi. He ovat tärkeitä koko elämäsi!
Jos jäät pähkäilemään ja odottamaan sitä täydellistä vaimoehdokasta, saattaa kestää kauan ennenkuin pääset alkuun ja ehkä lapsetkin jäävät mukavuussyistä hankkimatta, jos ikäisesi vaimon haluat.
Opiskelu ja työ ovat tärkeitä asioita. Tee hyvin se mihin ryhdyt ja kanna vastuusi. Jos työ vaatii kaiken aikasi ja energiasi, etsi uusi työpaikka. Myös muut asiat ovat tärkeitä, ja hyvä työnantaja ymmärtää sen.
Ainoa asia, mitä kadun, on itseni laiminlyöminen ja liian tunnollinen työtehtävien hoitaminen osin omalla ajalla. Jotkut omat asiat jäivät heikolle hoidolle tai harrastukset kärsivät.
Lapset olivat meidän perheessä tärkeitä, ja jäin osapäivätöihin heti esikoisen syntymän jälkeen. Olen tyytyväinen, että osasimme nauttia siitä elämänkaarella tosi lyhyestä ajasta, ja lapsista on kasvanut upeita aikuisia.
Onnea ja siunausta matkallesi!
tuli mieleen tuosta kysymyksestäsi, "jos saisitte
olla taas nuoria" että en missään tapauksessa haluaisi
olla taas parikymppinen.
Omalla kohdallani en muuttaisi kovinkaan paljon, ehkä
vähän tehokkaamman suhtautumisen opiskeluun, joista
kielet ovat lähes tärkeimmät.
Ei kannata myöskään jäädä samoille nurkille pyöriskelemään,
vaan rohkeasti maailmalle, niin voi todeta, että
muuallakin eletään.
Siinä vaiheessa onkin hyvä, jos on oma elämäntoveri jo löydettynä.
Nuorena sitoutumista pidän
pelkästään positiivisena.
Kaksin löytää ratkaisun helpommin, kiperissäkin tilanteissa.
Onnea elämäsi tielle, minne se sinut sitten johdatteleekin!
Opiskelu ylipäätään ja kielet erikseen.
Englantia en laske "kieleksi".
Se on itsestäänselvyys.
Ennakkoluulottomuus ja muutosvalmius!
Muutimme kaverin kanssa Ruotsiin 1964.
Siellä harkitsimme matkan jatkamista Kanadaan tai Australiaan.
Myöhemmin olen joskus ajatellut millaiseksi elämä olisi muodostunut jos olisin toteuttanut suunnitelman.
Olisi pitänyt käydä katsomassa ainakin muutama vuosi!
Toinen tilanne syntyi kun minulle tarjottiin erästä mittavaa SITRAn vuodelle raamitettua projektia vedettäväksi.
Olimme juuri päättäneet talon rakentamisesta ja perushankinnat oli tehty.
Tehtävän vastaanotto olisi edellyttänyt pääkaupunkiseudulle muuttoa joten kieltäydyin siitä.
Projekti olisi avannut aivan uusia mahdollisuuksia.
Olen kuitenkin nykyelämääni tyytyväinen mutta kaikessa uudessa pitäisi nähdä MAHDOLLISUUKSI eikä uhkia.
Kaikissa uhkissa on myös mahdollisuutensa!
paremmin ja varmaan opiskelisin jonkin oikian ammatin. Samat virheet tulis tehtyä,kun ei tietäs mitään menneestä elämästä. Helpompi on nyky nuorilla
kuin oli meillä. Emme tosin tietäistään mitä elämä tois tullessaan. En itse haluais olla uudelleen nuori. Olen tyytyväinen ikääni.
kuulostaa kauheelta, mutta jälkeen päin ajatellen, miksi kärsin huonoa avioliittoa niin kauan ja olin eron jälkeen pitkään tosi katkera.
olisin rohkeammin alkanut elää omaa elämää, en läheisriippuvaisena.
tähän mennessä kokemaani elämään, joten en tekisi asioita toisin. Elämässäni on ollut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta haasteita ei ole puuttunut ja synkätkin asiat ovat olleet tarpeellisia, jotta oppisin näkemään elämän kauneuden. Opiskeluuni ja työelämääni olen erittäin tyytyväinen. Nuorempi en haluaisi olla. Sanottakoon, että olen aina ollut tyytyväisen senhetkiseen ikääni, tämä eläkeikä on kuitenkin osoittautunut parhaimmaksi vaiheeksi. Tsemppiä sinulle!
huomattavasti vastuuntuntoisemmin ja pitäisin oman pääni siinä, mihin ammatilliseen koulutukseen/ työuralle lähtisin! Elämäni voisi olla hyvin toisenlaista nykyään... Eipä silti, minulla on ollut hyvä elämä kuitenkin.
Nuoret voisivat kyllä enemmän satsata koulunkäyntiin, on surullista seurata, miten jo yläasteella pudotaan kelkasta ihan vaan laiskuuden tähden eikä pyritä mihinkään ammatilliseen koulutukseen. Liian paljon on "työttömäksi opiskelevia"! Ilman koulutusta ei työtä, nyky-maailmassa!
pitää osittain paikkansa. Olisiko sittenkin syytä pitää jonkinlaisia lukukausimaksuja? Kun kaiken saa "ilmaiseksi", niin ei arvosta. Ei saa myöskään mitään käsitystä siitä, mitä eläminen maksaa. Jos on rahaa, niin se käytetään tupakkaan ja viinaan. Vastuuntuntoa pitäisi jotenkin voida opettaa. Itse olen voinut käydä koulua, vaikka kotini oli köyhä. Arvostin myös koulua ja tein parhaani, kun näin, että viimeinen raha annettiin usein minulle koulutarvikkeisiin.