kukaan keskustella kuolemasta?
Millaisena se koette?
Miten haluatte kuolla,tuskiin,kipuihin,rauhallisesti läheisten läsnäollessa?
Miten ajattelette kuoleman jälkeisen ajan? Taivas,ei mitään?
Siirtyminen rauhaan,nukkuminen pois?
Elämän jatkuminen toisessa muodossa?
Pelkäättekö kuolemaa,keskustelua tästä aiheesta.
Millaisena se koette?
Miten haluatte kuolla,tuskiin,kipuihin,rauhallisesti läheisten läsnäollessa?
Miten ajattelette kuoleman jälkeisen ajan? Taivas,ei mitään?
Siirtyminen rauhaan,nukkuminen pois?
Elämän jatkuminen toisessa muodossa?
Pelkäättekö kuolemaa,keskustelua tästä aiheesta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
älkeen odottaa uusi alku,otan sen mielihyvin vastaan.
väkisinkin ajateltua.Enpä muuten osaa pelätä
kunhan ei sietämättömiä kipuja joutuisi kovin
kauaa kärsimään.Pienen lapsen vuoksi tietty pelottaa hänen tuskansa,ja miten hän selviää elämässä.
Olen uskossa,joten ehkä se antaa tietyn rauhan pois
lähtöön,mene ja tiedä.Tietenkin toivoisi saavansa vielä elää jonkun vuosen.
saapuu se on kuin vaipuisin uneen.kaikki maallinen tuska ja huoli häipyy.tulee levollinen olo ja enkelit,poisnukkuneet läheiseni ottavat minut vastaan.
rauha,se kuolema on,ikuinen rauha.
elämä,mutta erilainen kuin tämä,ei aikaa enää,ei pelkoa,kiirettä. eikä sairautta,ei kuolemaa.vain lämmin rauha.
Kuolemaa sinänsä en pelkää. Enemmänkin tuntuu surulliselta joutua luopumaan läheisistään. Toisaalta olen varma, että läheiseni pääsevät eteenpäin elämässään ilman minuakin.
Uskon, että kuolemassa sielu vapautuu ruumiista ja että se on kokemuksena todella miellyttävä. Uskon myös siihen, että kuoleman jälkeen sielu ikään kuin yhdistyy maailmankaikkeuteen, mikä kokemuksellisesti tuntuu taivaalta. Tätä yhdistymistä tapahtuu aikansa, kunnes sielu taas haluaa kokea muutakin kuin autuutta ja silloin sielu matkustaa uuteen elämään. Uskon siis tietynlaiseen sielunvaellukseen, mutta en hindulaisittain. Vaan sillä tavalla, että sielu haluaa kokea suhteellisen todellisuuden (siis tämän maailman) voidakseen jälleen kokemusperäisesti kokea täydellisen autuuden.
Haluaisin toki periaatteessa kuolla mahdollisimman kivuttomasti, mutta toisaalta, mitä enemmän tuntisin kipua kuolemani hetkellä, sitä enemmän myös haluaisin kuolla eli sitä helpompi ehkä olisi luopua tästä maailmasta. Kipua en sinänsä pelkää enkä ajatuksen tasolla myöskään sitä, että olisin niin heikko, että olisin riippuvainen muiden hoidosta. Toisaalta toivoisin kyllä, että voimakkaat kivut ja muista riippuvuuden aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi ennen kuolemaani.
En pelkää kuolemaa, jos jotakin pelkään niin pitkää riutumista ,toisten hoidettavaksi joutumista,oman päätäntävallan menettämistä omasta itsestäni.
Kuolema sinansä on osa tätä elämää,se tulee aikanaan jokaisen kohdalle,näin se on ja näin sen on mielestäni oltava, se antaa mahdollisuuden tuleville sukupolville elää.
Toivoisin kuolevani omassa vuoteessani rauhallisesti,ilman kipua ja seesteisin mielin itseni ja läheisteni kanssa.
Toivoisin tuhkani haudattavan omaan rakkaudella hoidettuun ruusupenkkiin.
Se onko minua kuolemani jälkeen ,sillä ei ole väliä, olenhan saanut elää tämän yhden elämän.
sen elämän loppuna ,enkä usko että siitä mitään uutta alkaa.Haluaisin kuolla ns saappaat jalassa,joskaan en usko että siinä minun haluni tai mielipiteeni paljon painaa.
toivon, että kuolema on minulle helpotus. Että itse toivon elämäni päättyvän, että olen valmis päästämään irti.
Tällä hetkellä en halua kuolla, minulla on perhe, liian pieni poika elämään ilman äitiään. Liian paljon tekemistä, liikaaasioita joita haluan vielä kokea.
Jos joudun kuulemaan ettei minulla ole kauaa elinaikaa, olen äärettömän surullinen ja katkera, en halua lähteä vielä.
Mutta jos kohtaan kuoleman pitkällisen sairastamisen jälkeen, toivoisin lopun tulevan nopeasti, ettei minun tarvitse itse jouduttaa sitä. En halua kärsiä kuukausia missään hoitokodissa, enkä halua että läheiseni joutuvat seuraamaan sellaista..
Toivon että kuoleman jälkeen on vielä jotain, toisaalta elämää syntyy ja kuolee ympärilläni jatkuvasti. Koen olevani vain osa maailmanhistoriaa, niin kuin pieni lintu, tai auton alle jäänyt supikoira. Nälkään kuollut leijonanpentu. Olisihan se ihmeellistä, jos kaikki elämä jatkuisi iankaikkisesti jossain kuoleman jälkeen. Toivon että se on niin.
halua oikein ajatella kuolemaa,mutta toivon,että se olisi vain,kuin nukahtaminen.Ja että jotenkin kaikki jatkuisi kuoleman jälkeen,jossain muodossa.Kuoleman jälkeen olisi osa luontoa tai osa jotain muuta,rakkautta.En pelkää kuolemaa,se pelko on vähitellen sairauksien ja iän myötä kadonnut.Omaisten ikävää minäkin pelkään.Ja omaisteni menettämistä itse.Nyt en oikein jaksa enempää tästä aiheesta.Mielelläni luen toisten kirjoituksia aiheesta.
Minun ajatukseni menee näin.
"Miten haluatte kuolla,tuskiin,kipuihin,rauhallisesti läheisten läsnäollessa?"
En tuskiin enkä kipuihin, enkä laitoksessa riutuen toisten käänneltävänä tai letkuissa.
Haluan nopeasti ilman kärsimyksiä.
"Miten ajattelette kuoleman jälkeisen ajan? Taivas,ei mitään?"
Uskon sen mitä Raamattu sanoo.
On taivas ja kadotus. Taivaaseen voi päästä vain uskomalla Jeesukseen Jumalan Ainoaan Poikaan.
Hänet hylkäämällä on kadotus edessä.
"Pelkäättekö kuolemaa,"
En pelkää vaikka en sitä mitenkään lähitulevaisuuteen toivo.
Olen katsonut monta kertaa kuolemaa hyvin läheltä omallakin kohdalla kolareissa yms. Lisäksi olen ollut kuoleman kanssa tekemisissä muutoinkin enemmän mitä tavallinen ihminen joutuu olemaan.
Ihmisten keksimä asia.Joutuvatko kadotukseen mielestäsi pakanakansat?
Esi isämme ennen,kuin kristinusko tuotiin pohjolaan?
mieti tältä kannalta asioita.
Nih kysysin sinulta että mitäs siitä sanotaan siella Raamatussa. Ei kai sitä muut tiejä mut kato sieltä.
Kadotus tarkoittaa juuri sitä mitä se sana kuvaa. Jos laitat jotain kadotukseen se katoaa. Sitä ei enää ole. Elämä ja kuolema ovat toistensa vastakohtia. Kaikki mitä haluat tehdä, tee nyt kun elät. Kuoltuasi et voi tehdä mitään...et sinä eikä mikään osa sinusta. Ihminen on kokonaisuus, kun hän kuolee niin ei ole mitään osaa joka ei kuolisikaan. Joku vertasi kuolemaan uneen. Totta, se on kuin syvä uni jolloin ei tiedä mistään mitään.
varmaan todella lapsellinen,mutta minun "taivaaseeni" pääsevät mukaan myös meidän ihanat lemmikkimme.Enkä usko kadotusta olevan.Ajattelen,että jos on Taivaanisä,hän ei ketään rankaise kadotuksella.Ei kukaan isäkään niin tekisi lapselleen.Toivon,ettei kukaan pahastu tästä.
pahastua voi,kyllä minäkin olen ajatellut,että siellä ne edesmenneet lemmikitkin ovat.
En pahastu ainakaan minä.
Kerroin vain mitä Raamattu sanoo selvästi ja koska uskon sen olevan Jumalan Sanaa niin siksi olen tuota mieltä.
Ei kaikkea voi ratkoa miettimällä.
Jos et usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa niin sitten on turha yrittää selittää tällä palstalla.
Raamatusta muuten löydät kadotuksesta tietoa.
Tahdon kuolla hiljaa ja nopeasti, itse tajuamatta.
Kuoleman jälkeen muutun lannoitteeksi.
Enkä pelkää.... ei ole ainakaan vielä kukaan tullut valittamaankaan.
Minä haluaisin kuolla n. 90-vuotiaana sänkyyn, mustasukkaisen aviomiehen ampumana.
Kuolema on tietysti osa joidenkin syöpäsairaitten elämää mutta, kuten tuolla jäljempänäkin joku sanoi, synkistelyyn ei kannata tällä palstalla ryhtyä. Meillä on vaan kirkkaanvärisiä ilmapalloja :-) .
ei ole muuttunut,Raspikurkku.Muistan,että kerroit tämän joskus aiemminkin.Niin,ja minun toive on,että kun viimmeinen hetkeni lähenee,sairasvuoteeni viedään tuonne metsään.Siellä lähden leppeän tuulen mukaan.(Paitsi jos onkin talvi,kova pakkanen..)
Kun tosiaan on poistumisen aika niin haluaisin että meitä olisi kaksi paikalla: Minä ja Pohjanlahti. Joku viikinkihautaus tuntuisi oikealta tavalta tällaiselle meren vieressä syntyneelle.No tämäkin edellyttää kesää, niin että jos on talvi niin meidän pitää sitten Mumsku vaan sinnitellä hengissä seuraavaan kesään asti :-)
entisen mökin pihaan haudata.
me toki kesään sinnittelemme,ja että olisimme sen verran järjissämme,että tajuaisimme,että toiveemme on toteutettu.Minut sitten poltetaan ja tuhka heitetään tuonne kotimetsään.Kolmekymmentä vuotta olen noissa metsissä samoillut,niin sinneppä haluan jäädä.
Minäkin olen toivonut tuhkaamista ja tuhkan sirottelemista Pohjanlahteen. Tuosta järjissään olemisesta en ole ihan varma :-) . Mutta tuollaiset hommat ovat hyvin kaukaista tulevaisuutta.
...tuhkat sirotellaan kesämökille paikkaan, joka on sovittu jo 15 vuotta sitten ja jonka jälkipolvi täysin hyväksyy.
tuntuu kun sirotellaan tuttuun maahan.
Luuletko että tuo mustasukkainen aviomies olisi vielä sinulle mustasukkainen;;))
Hauska haave täytyy myöntää.
Hymyilen täällä itsekseni kun ajattelen tilannetta.
No entä kova vesi- tai räntäsade.
sinnittelemme vielä odotellen pouta päivää.Ja Raspikurkku iltaa,että pohjantähti näkyy taivaalla.
mietin tuossa unta odotellessani kaikenlaista.Tokkopa me Raspikurkku 90.vuotiaina edes muistamme,miten toivoimme kokevamme kuoleman hetken.Mahdan minäkin lapsenlapsilleni ärähtää,että mitä nyt rahaatte vanhan dementoituneen kuoleman sairaan isoisoäitinne kylmään ulos kuolemaan.Siltä kantilta en tullut asiaa ajatelleksi.
Eikös täälä foorumissa pyritä tsemppaamaan toisia ja antamaan voimia sekä ilonpilkahduksia arkeen.
Hus-hus toiseen foorumiin kuolemasta puhumaan, sille löytyy ihan oma osastonsa!
löytyi iloa ,lue ennenkuin alat määräilemään. huumoriakin jos ymmärtää sen
...Uskaltaisinkohan kertoa yhden perhetarinamme? Meillä on valokuva tilanteesta, jossa muun perheen kanssa sovimme tuhkamme sirottelualueen. Harvoin on niin iloista kuvaa nähty! Siinä on ukkokulta, tyttäret, vävyt, lapsenlapset ja Riku-koira. Ja kaikki nauravat täyttä kurkkua. Juttu on kuitenkin kerrottu kuvan takana. - Koira etsii jotain kuono mustikanvarvuissa. 2-vuotiaamme ihmettelee: "Mitähän Riku tuolta etsii? Niin, se varmaan etsii jo luita!"
hymy tuli väkisin ,herttainen tämä sinun kirjoitus,Zom! Niin,minäpä yritin saada unta ilman opamoxia,eipä taida onnistua.Äkkiä siihenkin tottuu,parissa viikossa näköjään.Nyt en yritäkkään vähään aikaan nukkumista,alan silittämään pyykkiä.Ei ole belgi ihmettelemässä kun on pojan luona.Kisu vähät välittää,kääntää vain kylkeään,vaikka mamma ei nuku.Vähän olen jo rauhoittunut siitä,että jos ukkokullalta joudutaan poistamaan paksusuoli.Ensi järkytys on aina pahin.Ja jos niin tapahtuu,pääasia,että saisimme pitää hänet.Zom,samaa todella toivon sinulle,että saisit pitää ukkokultasi,vielä kauan.
tai vielä aivan sopeutunut syöpääni,olen täysin tottunut lähdön odotukseen ja kuolemaan.
Joutuisin täysin suunniltani jos kehitys lähtisikin toiseen suuntaan.
yrität masentaa niitä joilla todellisuudessa on tuo tilanne ja sinä olet selvästi se palstahäirikkö