Mites toimii suhde suomalaisen ja intialaisen kanssa? Tietty puhun suomalaisesta naisesta ja intialaisesta miehesta.
Intialaiset miehet
Nimetön
42
11826
Vastaukset
- toimii hyvin
jos otat itsellesi rakastajattaren aseman.Perhettä ei heidän kanssaan kannata perustaa jos ei halua olla "vain" lastentekokoneena ja pedin lämmittäjänä.
Itselläni oli aikoinaan viiden vuoden "suhde" naimisissa olevaan intialaiseen mieheen,siis rakastajattarena.Suhde toimi oikein hyvin,kumpikin sai haluamansa.
Että tällainen pieni varoituksen sana...- nohnohh
voi toimia hyvin tai sit huonosti niikuin kaikki (moku)suhteet. Avainsanoja on MOLEMPIEN joustavuus, eli pitää joustaa mutta myös vaatia. Itse elän suhteessa intialaisen kanssa. Meillä ei uskon asioista ole kiistaa, mies on sikhi. Hän sallii mulle oman uskon ja mä hänelle...kyllä hän on kysynyt josko vaihtaisi oman uskonsa kristinuskoon, mut oon vaan sanonu et se hänen omansa on varmasti se mihin enemmän loppujen lopulta uskoo ja et se on hänelle parempi. Ainoa mitä hän nyt haluaa, niin häät haluaisi sitten joskus viettää intiassa...eli jos sinne asti joskus päästää niin tulee varmaan tuplahäät, toiset suomessa ja toiset intiassa :)
Meillä kaapinpaikan määrään yleensä minä ;) mies yleensä vaan myötäilee asioissa. Eli ei todellakaan ole mikään auktoriteetti meillä.
Suhde kuin suhde toimii yleensä jos molemmilla on suht samanlaiset elämäntavat ja odotukset elämältä. Esim. me molemmat tykätään paiskia töitä ja sit viettää vapaailtoja yhdessä himassa. Ei muutenkaan ryypätä mitä nyt mies muutaman kaljan juo silloin tällöin. Ollaan molemmat aika kunnollisia ja tunnollisia... Pettämistä mies vihaa..hänen entinen naisystävänsä (suomalainen) petti häntä kännissä jonka takia heidän suhde kariutui...
Tietenkin jokaisessa suhteessa on niitä vähemmän kivojakin juttuja. Meillä miehen mustasukkaisuus on ollut ongelmana...sen seurauksena mustakin on tullut välillä mustasukkaisempi,esim. meillä on "normaalia" että tarkastetaan toisen puhelin toisen ollessa vaikka suihkussa...
Intialainen mies kantaa velvollisuutensa huolehtia vanhemmistaan, joten ei kannata yllättyä kun miehen palkasta osa lähteekin vanhempien elättämiseen. Joskus tämä ottaa päähän, mut toisaalta on hyvä et pitää huolta lähimmäisistään.
Mieheni on ihanan länsimaalaistunut ja puhuu hyvää suomea ja hoitaa asiansa muutenkin mallikkaasti kuin kuka tahansa suomalainenkin. Sanottakoon, että mitään sossupummia en katsoisi sekuntiakaan. Taasen välillä ärsyttää miehen kaverit: eivät kaikki puhu suomea ja heidän kanssa pitää käydä asioilla esim lääkärissä. Lainailevat tavaroita eivätkä palauta ja muutenkin tuntuvat ajattelevan että mikä on meidän on myös heidän..ja muutenkin kaikki on vähän sitä sun täätä.
..joskus olisi kiva lähteä "lomalle" jonnekin muualle kuin Intiaan..mulle kun se merkitsee sukulaisten luona kököttämistä ja puheen sorinaa jka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On mun mies kyllä yrittänyt opettaa mulle kieltä mut en ole jaksanut opiskella. Kovasti mies ja sen suku haluaisi että me muutettaisiin intiaan ja mentäisiin siellä naimisiin, mut ei nyt vielä ainakaan ole ajankohtaista.
On totta, että jotkut intialaiset naiset joutuvat olemaan pelkkinä taloudenhoitajina ja synnytyskoneina. Tämä on erittäin valitettavaa. Kuitenkin jos intialainen valitsee kumppanikseen länsimaalaisen niin on aika selvää ettei mies tällöin odota naiselta samalaista käytöstä, "kunnon vaimoja" kun on intia pullollaan. Esimerkkinä voisin mainita mieheni siskon, joka halusi eurooppaan joten nai omasta tahdostaan euroopassa asuvan intialaisen. Vaikka ei suvulle sitä kerrokaan, niin mieheni uskoo, etteivät anna tämän poistua kotoa ilman hyvää syytä tai opetella maan kieltä...mikä on valitettavaa kun kyseessä on korkeasti koulutettu ihminen. Olenkin mieheni kanssa jutellut että sisko saataisiin kielikursseille jotta pystyisi hankkimaan ystäviä ja ehkä töitä..saas nähdä.
Noh, Intia on iso maa ja sinne mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Tässä nyt oli vaan vähän mun näkemystä...
Suhteeseen vaikuttaa aika paljon miehen uskonto, koulutus, perheen varallisuus,onko kaupungista vai maalta,mistä päin intiaa on yleensä lähtöisin ym. jotka nyt aina vaikuttaa oli mies tai nainen mistä tahansa... - kun epänormaalista
nohnohh kirjoitti:
voi toimia hyvin tai sit huonosti niikuin kaikki (moku)suhteet. Avainsanoja on MOLEMPIEN joustavuus, eli pitää joustaa mutta myös vaatia. Itse elän suhteessa intialaisen kanssa. Meillä ei uskon asioista ole kiistaa, mies on sikhi. Hän sallii mulle oman uskon ja mä hänelle...kyllä hän on kysynyt josko vaihtaisi oman uskonsa kristinuskoon, mut oon vaan sanonu et se hänen omansa on varmasti se mihin enemmän loppujen lopulta uskoo ja et se on hänelle parempi. Ainoa mitä hän nyt haluaa, niin häät haluaisi sitten joskus viettää intiassa...eli jos sinne asti joskus päästää niin tulee varmaan tuplahäät, toiset suomessa ja toiset intiassa :)
Meillä kaapinpaikan määrään yleensä minä ;) mies yleensä vaan myötäilee asioissa. Eli ei todellakaan ole mikään auktoriteetti meillä.
Suhde kuin suhde toimii yleensä jos molemmilla on suht samanlaiset elämäntavat ja odotukset elämältä. Esim. me molemmat tykätään paiskia töitä ja sit viettää vapaailtoja yhdessä himassa. Ei muutenkaan ryypätä mitä nyt mies muutaman kaljan juo silloin tällöin. Ollaan molemmat aika kunnollisia ja tunnollisia... Pettämistä mies vihaa..hänen entinen naisystävänsä (suomalainen) petti häntä kännissä jonka takia heidän suhde kariutui...
Tietenkin jokaisessa suhteessa on niitä vähemmän kivojakin juttuja. Meillä miehen mustasukkaisuus on ollut ongelmana...sen seurauksena mustakin on tullut välillä mustasukkaisempi,esim. meillä on "normaalia" että tarkastetaan toisen puhelin toisen ollessa vaikka suihkussa...
Intialainen mies kantaa velvollisuutensa huolehtia vanhemmistaan, joten ei kannata yllättyä kun miehen palkasta osa lähteekin vanhempien elättämiseen. Joskus tämä ottaa päähän, mut toisaalta on hyvä et pitää huolta lähimmäisistään.
Mieheni on ihanan länsimaalaistunut ja puhuu hyvää suomea ja hoitaa asiansa muutenkin mallikkaasti kuin kuka tahansa suomalainenkin. Sanottakoon, että mitään sossupummia en katsoisi sekuntiakaan. Taasen välillä ärsyttää miehen kaverit: eivät kaikki puhu suomea ja heidän kanssa pitää käydä asioilla esim lääkärissä. Lainailevat tavaroita eivätkä palauta ja muutenkin tuntuvat ajattelevan että mikä on meidän on myös heidän..ja muutenkin kaikki on vähän sitä sun täätä.
..joskus olisi kiva lähteä "lomalle" jonnekin muualle kuin Intiaan..mulle kun se merkitsee sukulaisten luona kököttämistä ja puheen sorinaa jka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On mun mies kyllä yrittänyt opettaa mulle kieltä mut en ole jaksanut opiskella. Kovasti mies ja sen suku haluaisi että me muutettaisiin intiaan ja mentäisiin siellä naimisiin, mut ei nyt vielä ainakaan ole ajankohtaista.
On totta, että jotkut intialaiset naiset joutuvat olemaan pelkkinä taloudenhoitajina ja synnytyskoneina. Tämä on erittäin valitettavaa. Kuitenkin jos intialainen valitsee kumppanikseen länsimaalaisen niin on aika selvää ettei mies tällöin odota naiselta samalaista käytöstä, "kunnon vaimoja" kun on intia pullollaan. Esimerkkinä voisin mainita mieheni siskon, joka halusi eurooppaan joten nai omasta tahdostaan euroopassa asuvan intialaisen. Vaikka ei suvulle sitä kerrokaan, niin mieheni uskoo, etteivät anna tämän poistua kotoa ilman hyvää syytä tai opetella maan kieltä...mikä on valitettavaa kun kyseessä on korkeasti koulutettu ihminen. Olenkin mieheni kanssa jutellut että sisko saataisiin kielikursseille jotta pystyisi hankkimaan ystäviä ja ehkä töitä..saas nähdä.
Noh, Intia on iso maa ja sinne mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Tässä nyt oli vaan vähän mun näkemystä...
Suhteeseen vaikuttaa aika paljon miehen uskonto, koulutus, perheen varallisuus,onko kaupungista vai maalta,mistä päin intiaa on yleensä lähtöisin ym. jotka nyt aina vaikuttaa oli mies tai nainen mistä tahansa...on tehty normaalia,eli pengotaan toisen puhelinta. Naurattaa oikein, jos koko ajan epäillään niin joskus on myös pakko saada toinen jäämään kiinni,jännite on koko ajan ja sota sytytetään sitten vaikka mistä han pienestä viattomastakin asiasta. Säälittää teikäläiset joiden kohdalle ei vain osu luotettavia suhteita.
Taitaa olla itsessänne vika. - toimii hyvin
kun epänormaalista kirjoitti:
on tehty normaalia,eli pengotaan toisen puhelinta. Naurattaa oikein, jos koko ajan epäillään niin joskus on myös pakko saada toinen jäämään kiinni,jännite on koko ajan ja sota sytytetään sitten vaikka mistä han pienestä viattomastakin asiasta. Säälittää teikäläiset joiden kohdalle ei vain osu luotettavia suhteita.
Taitaa olla itsessänne vika.Niinpä!Se mustasukkaisuus on kyllä melko paljon tapetilla,olit sitten vaimo tai rakastajatar.
Minunkin rakastajani yritti olla mustis aina silloin tällöin ja tenttasi asioita.Minä kerroin kaiken ihan suoraan mitä olen tehnyt ja kenen kanssa ollut.Painotin vielä sitä että "älä sä kuule ala musta olemaan mustasukkainen kun ite olet naimisissa ja mun kanssa kuhertelet."Menipä ukolla luu kurkkuun ja lopetti moiset tenttaukset.
Sen jälkeen vietettiin ihan auvoisia rakasteluhetkiä kaikki ne vuodet..ei tarvinnut selitellä enää yhtään mitään.
Tosin kova paikka hänelle oli se kun löysin nykyisen suomalaisen aviomieheni ja laitoin häneen välit poikki(siis seksuaaliset).Yhä tänä päivänä soittelemme silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia.Homma toimii näin ihan ystävyyspohjallakin.Oli se "yhteisolo"kuitenkin melko pitkäkestoinen ja tunteita täynnä että haluamme kuitenkin pitää yhteyttä ,kuten nyt ihmiset yleensäkin soittelevat toisilleen,sellaisille joista pitävät.
- toiminut
olen seurustellut intialaisen poikaystäväni kanssa pari vuotta. Kaikkiaan on mennyt hyvin, yhteistä arkea emme kuitenkaan ole (vielä) jakaneet sillä asumme eri paikkakunnilla. Hän on asunut Suomessa jo sen verran kauan, että osaa kielen, käy töissä, osaa hoitaa asiansa. Omien sanojensa mukaan haluaa tasavertaisen kumppanin. Ja tosiaan vanhemmistaan huolehtii ja lähettelee rahaa ajoittain.
Suurempia erimielisyyksiä ei ole tullut kuin aikakäsityksestä.. totta kai sitten yhdessä asuessa varmaan monikin asia alkaa ärsyttään, mutta moni asia myös helpottuu.
Monet on sitä mieltä, että intialaiset ovat taipuvaisia pettämään (ja olihan tässäkin ketjussa intialaisen rakastajattaria)mutta omaani en ole epäillyt, koska epäilylle ei oikein voi rakentaa parisuhdetta, tulee mitä on tullakseen, niinhän se on jokaisessa suhteessa. Ollaan kuitenkin molemmat jo elämää nähneitä ja kaivataan pysyvää parisuhetta ja perhe-elämää. - rama
Olen naimisissa intialaisen miehen kanssa. Ei ole mustasukkaisuus ongelmia, koska luotamme täysin toisiimme. Hän on perhekeskeinen siis minun kanssani. Käy noin kerran puolessatoistavuodessa Intissa. Ei lähetä sinne rahaa, mutta käydessään ostaa sinne jotain jos vanhemmat tarvitsevat. En muuten ole itse käynyt koskaan Intiassa, koska ei kiinnosta.
Hän on hyvin koulutettu, ahkera ja tienaa hyvin.Puhuu täydellisen hyvää suomea.
Eipä poikea suomalaisesta abviomiehestä muuta kuin siinä, että joogaa ja meditoi. Luonteeltaa ihanan rauhallline ja helivä- yogalife
mistä näin ihania intialaisia miehiä löytyy? Britti-intialainen koulutettu nelikymppinen olisi tähtäimessä mutta mihin tähdätä :-)???
- ainakin minulla
Seurustelin Intialaisen kanssa n. vuoden verran. Tavatessamme mies oli asunut suomessa vähän reilu 2 vuotta. Hän ei puhunut sanaakaan suomea, ei siis sanaakaan, eikä hänellä ollut kiinnostusta oppia, vaikka yritin opettaa ja kannustaa johonkin kurssille.
Syy selvisi, ettei suomenkielen opiskelu kiinnostanut, hänellä ei ollut aikomustakaan jäädä suomeen, vaan eräänä kauniina päivänä tylysti ilmoitti minulle lähtevänsä takaisin Intiaan vaimon ja kahden lapsen luokse.
Oli hieman sanottuna hölmistynyt ja kusetettu olo, että miten joku ihminen voi tehdä jotakin tuollaista. Toivon totisesti, että tämä minun tapaukseni olisi harvinaislaatuinen, eikä kenellekkään toiselle tapahtuisi näin. - erään "rakkaustarinan...
Intialainen mies tuli Suomeen n.20 v.sitten ja perusti pizzakapakan.
Otti sinne sitten muutaman tarjoilijan,osa suomalaisia osa intialaisia.
Rakastuivat sitten suomalaisen naistarjoilijan kanssa.Elo näytti auvoiselta.Naistarjoilija oikein hehkui onneaan.Tuli hänen kanssaan vaihdettua sana jos toinenkin kun siellä asiakkaana kävin.
Tilanne muuttui.Tarjoilijasta tuli kalpea ja sulkeutunut.Jopa kerran kysyin että mikä häntä vaivaa,missä ilo?
Hän ei vastannut mitään ,käveli vain punaisin silmin pois tilanteesta.
Eipa kulunut kauan kun näin hänet samaisessa paikassa tarjoilemassa naama mustana!! Kysyin sitten hätääntyneenä että mitä hänelle on käynyt?
Hän vastasi ettei mitään ja poistui punaisin silmin.
Ei taaskaan kulunut kauaa kun tarjoilijaa en enää koskaan nähnyt.Kyselin yhdeltä intialaistarjoilijalta että mihin tämä kyseinen tarjoilija on kadonnut?
Hän kertoi että "miehensä" pieksi sitä niin paljon että hän sanoutui irti ja muutti muualle(hyvä niin).Kuulemma mies oli niin mustasukkainen ettei antanut naiselle edes työrauhaa :-(
Kului pari vuotta kunnes kyseinen kapakan omistaja meni kotimaahansa ja nai sopimusavioliiton keinoin todella kauniin ja nuoren intialaisen naisen ja toi hänet Suomeen.
Tutustuin häneenkin,vaikkei hän osannut suomea lainkaan.Eikä mies päästänyt häntä kursseillekaan oppimaan.Nainen oli todella viehättävä ja mukava kun "juteltiin" käsimerkein tai jonkun tulkkaamana.
Kului vajaa vuosi ja heille syntyi ensimmäinen lapsi,tytär.Mies oli aivan raivon vallassa kun ei nainen tehnyt poikaa!!!Vaimo vielä sairastui raskauden aikana todella vakavasti muttei se kiinnostanut miestä.Tämän jälkeen näin naisen seuraavan keraan naama mustana!! Haukuin miehen ihan pataluhaksi,mutta hän vaan nauroi...Sanoi vaan ettei vaimo tottele häntä niin siksi oli lyönyt!!
Kului toinen vuosi ja vaimo synnytti taas tyttären.Ja arvatkaa vaan kuka sai taas turpiin??
Sen jälkeen vaimoa ei enää näkynyt siellä ravintolassa edes käymässä tmv.eikä kukaan tiennyt mitä hänelle kuuluu.Siihen samaan syssyyn muutin mieheni kanssa toiselle paikkakunnalle joten ei ole kyseisessä kapakassa tullut käytyä.
Kuulin vaan kautta rantain että vaimo elää eristettynä tyttäriensä kanssa siellä kotona ja ukko hakkaa edelleen ja säännöllisesti häntä.vaimonsa ei edelleenkään osaa suomen kieltä,on eristetty.
Vaikea tollaseenkaan puuttua kun ei ole mikään itselle läheinen perhe..enkä tosiaan tiedä mikä on tämän päivän tilanne.Enkä tiedä että missä asuvatkaan.
Tällasta se voi olla!!Olkaahan pirun varoivaisia niiden kiihkeiden ukkeleidenne kanssa.Moni kakku päältä kaunis....- Kyliltä kuullut
Kuulin suomalaiselta poliisimieheltä, että suurin osa perheväkivaltatapauksista ovat juuri intialaisten miesten tekemiä.
- ihanko
Kyliltä kuullut kirjoitti:
Kuulin suomalaiselta poliisimieheltä, että suurin osa perheväkivaltatapauksista ovat juuri intialaisten miesten tekemiä.
suomessa sattuneista perheväkivaltatapauksista on vastuussa intialaiset miehet? ettei suomalaiset naiset? tän päivän aamulehdessä oli nääs juttu, että joka kuudes varusmies on kokenut perheväkivaltaa (tuskin intialaiselta poikaystävältä kuitenkaan..) ei sinällään kuulu tälle palstalle, mutta tilastoa sekin ja kertoo jostakin.
Ja kyllä, mulla on intialainen miesystävä, enkä ole turpaani saanut. En ole edes saanut kunnolla hermostumaan. - sieltäkin
sitten, en tiennyt että intiastakin muslimeita tänne työntyy
- hyvä sulle
ihanko kirjoitti:
suomessa sattuneista perheväkivaltatapauksista on vastuussa intialaiset miehet? ettei suomalaiset naiset? tän päivän aamulehdessä oli nääs juttu, että joka kuudes varusmies on kokenut perheväkivaltaa (tuskin intialaiselta poikaystävältä kuitenkaan..) ei sinällään kuulu tälle palstalle, mutta tilastoa sekin ja kertoo jostakin.
Ja kyllä, mulla on intialainen miesystävä, enkä ole turpaani saanut. En ole edes saanut kunnolla hermostumaan.että miesystäväsi kanssa suhde toimii niinkuin pitääkin,Hienoa!
Mutta pidä kuitenkin varasi,naimisiinmenon jälkeen tilanne voikin olla jo toinen.Ei millään pahalla.Tokihan on varmasti poikkeuksia intialaisissa miehissä....muista olla kuitenkin satavarma ennen avioliittoa,lapsien teosta puhumattakaan. - se menee
hyvä sulle kirjoitti:
että miesystäväsi kanssa suhde toimii niinkuin pitääkin,Hienoa!
Mutta pidä kuitenkin varasi,naimisiinmenon jälkeen tilanne voikin olla jo toinen.Ei millään pahalla.Tokihan on varmasti poikkeuksia intialaisissa miehissä....muista olla kuitenkin satavarma ennen avioliittoa,lapsien teosta puhumattakaan.että Intia on iso maa ja sinn mahtuu jos jonkinlaista tyyppiä. Ja tässä ei tosiaan olla kiirehtimässä sen enempää naimisiin kun lapsiakaan tekemään eli ihan rauhassa otetaan ja katsotaan. Mies tulee kristitystä perheestä vaikka eihän sekään nyt mitään takaa. En kuitenkaan usko, että ihminen jaksaa montaa vuotta näytellä jotain muuta kuin mitä on. Katsotaan.
- ketään
joka olisi ollut pitkään hyvässä - miten sen kukin tahtoo määritellä- suhteessa intialaisen miehen kanssa? Ja pitkään yhdessä olleilta kysyisin että missä tapasitte ja missä olette pääasiassa asuneet? Mitkä on olleet yleisesti suhteessa vaikeimpia asioita ja mikä parasta? Olisi mukavaa jos joku jaksaisi vastailla :)
- rama
Intia on iso maa. Siellä on erilaisia kulttuureja. Riippuu paljon missä asuu. Etelä-Intiasta tulleet ovat hyvin koulutettuja (yliopistotutkinto), useinkin it-insinöörejä, jotka ovat maailmaa nähneet, rikkaista moderneista bramiiniperheistä ja suurkaupungeistam kotoisin.Yleensä perheen kaikki lapset (tytötkin ) on ollut varaa kouluttaa.
Pikkukylästä tullut köyhä maalainen , kouluttamaton. ravintola-alalle tullut on ihan erilainen tavoiltaan.Hän voi noudattaa tiukasti perinteitä ja kotoa oppimiaan tapoja.
Oma mieheni on asunut Suomessa 26 vuotta ja hänet kustuttiin aikoinaan asiantuntijana Suomeen.Lempeämpää en tunne. - Kaikenlaisia
rama kirjoitti:
Intia on iso maa. Siellä on erilaisia kulttuureja. Riippuu paljon missä asuu. Etelä-Intiasta tulleet ovat hyvin koulutettuja (yliopistotutkinto), useinkin it-insinöörejä, jotka ovat maailmaa nähneet, rikkaista moderneista bramiiniperheistä ja suurkaupungeistam kotoisin.Yleensä perheen kaikki lapset (tytötkin ) on ollut varaa kouluttaa.
Pikkukylästä tullut köyhä maalainen , kouluttamaton. ravintola-alalle tullut on ihan erilainen tavoiltaan.Hän voi noudattaa tiukasti perinteitä ja kotoa oppimiaan tapoja.
Oma mieheni on asunut Suomessa 26 vuotta ja hänet kustuttiin aikoinaan asiantuntijana Suomeen.Lempeämpää en tunne.Miten pääsen eroon intialaisesta Insinööristä, joka asuu Suomessa, ja ei meinaa jättää rauhaan? Vaikka minua ei todellakaan kiinnosta! Olen sanonut suoraankin, mutta valittaa kun ei meinaa kivaa tyttöä Suomesta löytää. Olen kehottanut etsimään Suomi24 chatista, kun ei kerran ravintoloissa käy, kuin syömässä. Olen uskollisesti naimisissa, vaikka mieheni asuu ulkomailla toistaiseksi. ja miestäni en halua menettää, vaikka joutuisin muutamaan asumaan hänen luokseen ja jättämään Suomen.
- sä sentään
Kaikenlaisia kirjoitti:
Miten pääsen eroon intialaisesta Insinööristä, joka asuu Suomessa, ja ei meinaa jättää rauhaan? Vaikka minua ei todellakaan kiinnosta! Olen sanonut suoraankin, mutta valittaa kun ei meinaa kivaa tyttöä Suomesta löytää. Olen kehottanut etsimään Suomi24 chatista, kun ei kerran ravintoloissa käy, kuin syömässä. Olen uskollisesti naimisissa, vaikka mieheni asuu ulkomailla toistaiseksi. ja miestäni en halua menettää, vaikka joutuisin muutamaan asumaan hänen luokseen ja jättämään Suomen.
osaat suus avata niin isosti että asia tulee selväksi insinöörille!
Jos et sano kovin sanoin asiaasi niin hän kokee että ruokit hänen kiinnostustaan sinuun.Mietippä vähän hei.... - Kaikenlaisia
sä sentään kirjoitti:
osaat suus avata niin isosti että asia tulee selväksi insinöörille!
Jos et sano kovin sanoin asiaasi niin hän kokee että ruokit hänen kiinnostustaan sinuun.Mietippä vähän hei....Ystävällisesti, sekä vähemmän ystävällisesti hänelle, etten ole todellakaan kiinnostunut. Ehkä hänellä on asperger-syndrooma, ja ei ymmärrä toisen tunteita. Monella Insinöörillähän tuo asperger taitaapi olla;)
- dil=sydän
Noh.. miten lasketaan itkä ja pitkä aika.. Ollaan tunnettu ja tapailtu 1½ vuotta ja asuttu kohta n. vuos yhdessä. Tavattiin lähikapakassa. Asutaan pienessä lähiössä kerrostalossa.
Vaikeimpia omasta mielestäni on kielimuuri, itse en osaa englantia niin hyvin kuin mies ja sit joudun aina lunttaamaan sanakirjasta mitä mies tarkoittaa, ja hän opettelee suoema ja koko ajan vaan paranee kielitaito. parhaimpina asioina pitäisin, että hän ei juo eikö polta ja on kohtelias, ystävällinen, korjaa omat jälkensä. ja hän ei ole koskaan sanonut rumasti minulle, vaikka minä olen kyllä sanonut hänelle (suhteemme alkuaikoina). Tällä hetkellä olen itse töissä toisella paikkakunnalla ja mies toisella, mutta suhteemme on tasapainoitteinen ja kumpikaan meistä ei epäile toista pettämisestä tms. ikävä on kova, mutta kun nähdään, niin se on yhtä juhlaa! ja huomenna hän tulee luokseni!! :):):)
Onnea sinulle ja intialaiselle miehellesi! :) - Apollo
dil=sydän kirjoitti:
Noh.. miten lasketaan itkä ja pitkä aika.. Ollaan tunnettu ja tapailtu 1½ vuotta ja asuttu kohta n. vuos yhdessä. Tavattiin lähikapakassa. Asutaan pienessä lähiössä kerrostalossa.
Vaikeimpia omasta mielestäni on kielimuuri, itse en osaa englantia niin hyvin kuin mies ja sit joudun aina lunttaamaan sanakirjasta mitä mies tarkoittaa, ja hän opettelee suoema ja koko ajan vaan paranee kielitaito. parhaimpina asioina pitäisin, että hän ei juo eikö polta ja on kohtelias, ystävällinen, korjaa omat jälkensä. ja hän ei ole koskaan sanonut rumasti minulle, vaikka minä olen kyllä sanonut hänelle (suhteemme alkuaikoina). Tällä hetkellä olen itse töissä toisella paikkakunnalla ja mies toisella, mutta suhteemme on tasapainoitteinen ja kumpikaan meistä ei epäile toista pettämisestä tms. ikävä on kova, mutta kun nähdään, niin se on yhtä juhlaa! ja huomenna hän tulee luokseni!! :):):)
Onnea sinulle ja intialaiselle miehellesi! :)Olen naimisissa intialaisen miehen kanssa. Tunnettu ollaan 3 vuotta ja nyt asuttu 2 vuotta yhteistä arkea Suomessa. Olen itse korkeasti koulutettu ja mieheni opiskelee tällä hetkellä korkeakoulututkintoa itselleen. Tämähän ei mitään kerro, mutta vähän taustoja... Tapasimme Euroopassa, kolmannessa maassa. Mies oli siellä töissä. Oli asunut siinä maassa jo 3 vuotta, joten aika länsimaalaistunut hän oli, kun Suomeen tuli. Hänen perhe on aika uskonnollinen, mutta myös siskot ovat kouluttautuneet ja ovat työelämässä, vaikka molemmilla on lapsiakin. Eli he eivät ole taloudenhoitajia tai piikoja kotonaan. Tähän vaikuttaa myös se, että mieheni on kotoisin etelästä suuresta kaupungista eikä maaseudulta. Vaikka miehen perhe on uskonnollinen, mieheni ei sitä ole. Käytäytyy kuin kuka tahansa ikäisensä mies, eli välillä käydään baareissa ja joskus ollaan kahdestaan kotosalla.
Meidän perheessä minä olen useimmiten se, joka sanoo, miten asiat on. Ikinä en luopuisi hyvästä työpaikasta tai omasta elämästäni, kavereista, harrastuksista jne. kenenkään miehen vuoksi, en edes omani. Elämme yhteistä arkea ja jaamme kaiken, mutta molemmilla on myös oma elämänsä, eikä kivirekenä toistemme nilkoissa olla. Aikakäsitys on se, josta useimmiten kolistelemme sarvia. Mies kuvittelee ehtivänsä liikkeelle aamuisin 20 minuutissa, vaikka todellisuudessa siihen menee ainakin 40 minuuttia. Aamulla sitten kiireessä teemme lähtöä ja silloin meinaa pinna paukkua. Mieheni intialaiset kaverit ovat mukavia ja erittäin hyvin koulutettuja ja kaikki puhuvat hyvää englantia. Itsekin aikoinaan englannin kielisessä maassa asuessani olen oppinut englannin niin hyvin, että kieliongelmia meillä ei ole. Lisäksi mies puhuu erittäin sujuvaa suomea ja hänellä on suomalaisia ystäviä. Hän on myös motivoitunut oppimaan lisää. Tänne kun luultavasti asetumme kunnolla asumaan. Kaikki hyvin, joten yksi mukava tarina lisää tähän listaan! ;) - seepoy
Apollo kirjoitti:
Olen naimisissa intialaisen miehen kanssa. Tunnettu ollaan 3 vuotta ja nyt asuttu 2 vuotta yhteistä arkea Suomessa. Olen itse korkeasti koulutettu ja mieheni opiskelee tällä hetkellä korkeakoulututkintoa itselleen. Tämähän ei mitään kerro, mutta vähän taustoja... Tapasimme Euroopassa, kolmannessa maassa. Mies oli siellä töissä. Oli asunut siinä maassa jo 3 vuotta, joten aika länsimaalaistunut hän oli, kun Suomeen tuli. Hänen perhe on aika uskonnollinen, mutta myös siskot ovat kouluttautuneet ja ovat työelämässä, vaikka molemmilla on lapsiakin. Eli he eivät ole taloudenhoitajia tai piikoja kotonaan. Tähän vaikuttaa myös se, että mieheni on kotoisin etelästä suuresta kaupungista eikä maaseudulta. Vaikka miehen perhe on uskonnollinen, mieheni ei sitä ole. Käytäytyy kuin kuka tahansa ikäisensä mies, eli välillä käydään baareissa ja joskus ollaan kahdestaan kotosalla.
Meidän perheessä minä olen useimmiten se, joka sanoo, miten asiat on. Ikinä en luopuisi hyvästä työpaikasta tai omasta elämästäni, kavereista, harrastuksista jne. kenenkään miehen vuoksi, en edes omani. Elämme yhteistä arkea ja jaamme kaiken, mutta molemmilla on myös oma elämänsä, eikä kivirekenä toistemme nilkoissa olla. Aikakäsitys on se, josta useimmiten kolistelemme sarvia. Mies kuvittelee ehtivänsä liikkeelle aamuisin 20 minuutissa, vaikka todellisuudessa siihen menee ainakin 40 minuuttia. Aamulla sitten kiireessä teemme lähtöä ja silloin meinaa pinna paukkua. Mieheni intialaiset kaverit ovat mukavia ja erittäin hyvin koulutettuja ja kaikki puhuvat hyvää englantia. Itsekin aikoinaan englannin kielisessä maassa asuessani olen oppinut englannin niin hyvin, että kieliongelmia meillä ei ole. Lisäksi mies puhuu erittäin sujuvaa suomea ja hänellä on suomalaisia ystäviä. Hän on myös motivoitunut oppimaan lisää. Tänne kun luultavasti asetumme kunnolla asumaan. Kaikki hyvin, joten yksi mukava tarina lisää tähän listaan! ;)Miksi turkasessa kaikki naiset laahaavat mitä kummallisimmat siippansa tänne rasistiseen Suomeen , Ainakin ennen tyynenmeren naiset seurasivat miehiään miehen kotiseudulleen tai sitten aivan uuteen paikkaan.
- menee täälläkin
seepoy kirjoitti:
Miksi turkasessa kaikki naiset laahaavat mitä kummallisimmat siippansa tänne rasistiseen Suomeen , Ainakin ennen tyynenmeren naiset seurasivat miehiään miehen kotiseudulleen tai sitten aivan uuteen paikkaan.
ollaan oltu yhdessä pari vuotta, yhdessä asuttu kohta vuosi, tutustuttiin työn merkeissä - samassa koulutuksessa oltiin. En ole häntä tänne raahannut, on asunut täällä jo kymmenen vuotta ja kyllä - tekee töitä ja maksaa veronsa - miksi lähtisin häntä väkisin pois raahaamaan? Itse voisin mielumminkin muuttaa Intian lämpöön ;)
- seepoy
menee täälläkin kirjoitti:
ollaan oltu yhdessä pari vuotta, yhdessä asuttu kohta vuosi, tutustuttiin työn merkeissä - samassa koulutuksessa oltiin. En ole häntä tänne raahannut, on asunut täällä jo kymmenen vuotta ja kyllä - tekee töitä ja maksaa veronsa - miksi lähtisin häntä väkisin pois raahaamaan? Itse voisin mielumminkin muuttaa Intian lämpöön ;)
Tiedän yhden kuvaamasi pariskunnan ,Torikauppiaita!Mies väittää että ei osaa lainkaan Englantia ! Empä usko...
- Ääliö!
seepoy kirjoitti:
Tiedän yhden kuvaamasi pariskunnan ,Torikauppiaita!Mies väittää että ei osaa lainkaan Englantia ! Empä usko...
Opettelehan sinä Seepoy ensin sujuva suomen kieli ennen kuin menet haukkumaan muita englannin osaamattomuudesta! Ja luulenpa että esim. nyt näiden intialaisten, jotka Suomessa asuvat, koulutustaso on hiukkasen korkeampi kuin sinulla, ettet vaan olisi kateellinen?
- seepoy
Ääliö! kirjoitti:
Opettelehan sinä Seepoy ensin sujuva suomen kieli ennen kuin menet haukkumaan muita englannin osaamattomuudesta! Ja luulenpa että esim. nyt näiden intialaisten, jotka Suomessa asuvat, koulutustaso on hiukkasen korkeampi kuin sinulla, ettet vaan olisi kateellinen?
Sille en todellakaan mitään voi että tunnustaudutääliöksi!Itse en leuhkikkaan koulutuksellani, mutta sanonpa osaavani vähintään sujuvasti kuutta erikieltä tämän savoni lisäksi. Pystynetköhän parempaan Ääliö?
- kuulehan
seepoy kirjoitti:
Sille en todellakaan mitään voi että tunnustaudutääliöksi!Itse en leuhkikkaan koulutuksellani, mutta sanonpa osaavani vähintään sujuvasti kuutta erikieltä tämän savoni lisäksi. Pystynetköhän parempaan Ääliö?
Olen tuo toinen puolisko pariskunnasta, jota väitit torikauppiaiksi. Ei olla :) Ja hineo että osaat niin monia kieliä ja savolaisuuskin on ihan plussaa ;) mieheni opiskeli suomen heti tänne tultuaa, se on kieli jolla kommunikoimme ja hän taitaa sujuvan englannin lisäksi kahdeksaa muuta kieltä. Itseltä ei taivu suomen ja englannin lisäksi edes toinen kotimainen..
mutta mutta.. Suomessa asuu nykyään paljon intialaisia, suurin osa nimenomaan korkeasti koulutettuja ja työn perässä tänne muuttaneita, joten ethän jaksa enää urputtaa? - yksi sellainen
Kaksi vuotta tulee täyteen yhdessä asumista ja tunnettu on ehkä 3,5 v. Tapasimme netissä ja ystävyys syveni pikkuhiljaa. Etelä-Suomessa asumme. Parasta on se että mies on samanhenkinen ja fiksu ja voimme jakaa kaiken yhdessä. Ei sitä arjessa ajattele että toinen on eri kulttuurissa syntynyt, kulttuurista viis, ihmiset ovat yksilöitä kaikkialla. Intiaan mahtuu paljon idiootteja kuin myös hyviä tyyppejä. Terve järki kertoo kehen voi luottaa ja kuka on liikkeellä väärin aikein. Vaikeinta suhteessamme on ollut sietää miehen sukulaisia joiden on ollut todella vaikea hyväksyä minua. He ovat yrittäneet mm. kaupata intialaista vaimoa avomiehelleni ja sanoneet että jos hän menee naimisiin kanssani hän menettää välinsä heihin. Todella säälittävää. Nyt tilanne on kuitenkin ok mutta onhan siinä ollut kestämistä. Kestämistä on myös ollut siinä että yhdessä esim kauppaan mennessämme etenkin muut intialaiset katsovat tosi rumasti välillä, kuten myös jotkut suomalaiset. Siis aivan röyhkeästi tuijottavat kuin halpaa makkaraa. Muista intialaisista myös sen verran että miehen puolituttu (joka on myös tavannut minut useasti) oli kysynyt että "milloin menet naimisiin" mieheni vastasi että pian, tämä siihen että "ai ovatko vanhempasi alkaneet etsiä sinulle vaimoa intiassa?".. Uskomatonta.. En myöskään voi ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka kuvittelevat että ihmiset varta vasten etsivät ulkomaalaista miestä/naista, sillä se ei todellakaan ole mitään herkkua tasapainotella kahden niin erilaisen kulttuurin kanssa sovitellen asioita yhteen. Meidän suhteessamme se on auttanut että mies ei ole läheinen vanhempiensa kanssa eikä välitä heidän mielenliikkeistään vaan tekee mitä itse haluaa.
- varovaisuus valttia
seepoy kirjoitti:
Miksi turkasessa kaikki naiset laahaavat mitä kummallisimmat siippansa tänne rasistiseen Suomeen , Ainakin ennen tyynenmeren naiset seurasivat miehiään miehen kotiseudulleen tai sitten aivan uuteen paikkaan.
Ensinmäinen Intialainen mieheni oli todella hyvä mies,auttoi lasten ruokienkin tekemisessä,i yrittelijäs ja kunnianhimoinen ,ja kaksi tyttöä on meillä,erosin 14 vuoden liitosta ,oman mokani takia,uudelleen avioiduin Intialaisen kanssa ,12 vuoden liitto kaksi poikaa,Toinen mieheni oli erinlainen petti ja sai minut suostuteltua myymään oman asuntomme ,joka oli alun perin minun rahoilla ostettu,ja rahat menivät miehen tilille ,joita en enää koskaan nähnyt.Siihen voi varautua yllättäviin epärehellisyyksiin.Intialaisilla on todella vanha ja perinteinen kulttuuri ,jossa järjestetyt avioliitot tavallisia,sanoisin nuorille tytöille että kannattaa tutustua rauhassa,joillakin tavoiteena saada vain peperit kuntoon ja loppujen lopuksi hakevat vaimon omasta maasta.Tapahtuu paljon.
- saraswat
varovaisuus valttia kirjoitti:
Ensinmäinen Intialainen mieheni oli todella hyvä mies,auttoi lasten ruokienkin tekemisessä,i yrittelijäs ja kunnianhimoinen ,ja kaksi tyttöä on meillä,erosin 14 vuoden liitosta ,oman mokani takia,uudelleen avioiduin Intialaisen kanssa ,12 vuoden liitto kaksi poikaa,Toinen mieheni oli erinlainen petti ja sai minut suostuteltua myymään oman asuntomme ,joka oli alun perin minun rahoilla ostettu,ja rahat menivät miehen tilille ,joita en enää koskaan nähnyt.Siihen voi varautua yllättäviin epärehellisyyksiin.Intialaisilla on todella vanha ja perinteinen kulttuuri ,jossa järjestetyt avioliitot tavallisia,sanoisin nuorille tytöille että kannattaa tutustua rauhassa,joillakin tavoiteena saada vain peperit kuntoon ja loppujen lopuksi hakevat vaimon omasta maasta.Tapahtuu paljon.
Sinä et sitten ollut varovainen. Mun täytyy kysyä et miten joku voi olla niin hölmö että suostuu tollaiseen järjestelyyn, että asunto menee toisen nimiin, joka sitten myy se? Menikö tämä kakkosmies sitten uudelleen naimissin intialaiaisen naisen kanssa?
- josefiina_js
Intia on niin valtava maa, että sieltä löytyy monenlaista. Minun intialainen poikaystäväni on todella ihana. Hänen perheensä on hyvin avoin ja moderni, ja hän asui Englannissa 5 vuotta. Tapasin hiljattain hänen perheensä ensimmäistä kertaa ja olivat aivan ihania. Heille ei ole ongelma, että olen eri maasta ja olen kristitty (he ovat hinduja). Intiassa tuijottivat meitä pitkään, koska intialaiset edelleen ajattelevat valkoisten olevan parempia. Eivät ymmärrä miksi valkoinen nainen ottaa "alempiarvoisen". Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen todella eri mieltä... Jos päädymme asumaan sinne (tällä hetkellä hän Intiassa, minä Suomessa), meillä olisi autonkuljettaja, kokki, jne, eli ei tarvitsisi olla piikana. Tämä on normaalia keskiluokkaisissa ja sitä ylemmissä perheissä. Tietenkin, jos mies on pienestä kylästä asenteet ja tavat ovat erilaisia, ja voivat olla hyvinkin köyhiä... Jos päädymme asumaan Suomeen, niin jaamme kotityöt kuten teimme Englannissakin. Miehen ei tarvitse lähettää rahaa vanhemmilleen, koska ovat tarpeeksi varakkaita. Olemme todella sieluntovereita ja monesti ihmettelemmekin, miten voimme tulla niin hyvin toimeen, koska kuitenkin on eri maa, kulttuuri ja uskonto. Puhumme molemmat hyvää englantia, eli olemme voineet alusta asti kommunikoida normaalisti. Hän osaa muutaman sanan suomea ja haluaa opetella lisää. Minä osaan jonkin verran hindiä ja koko ajan opettelen lisää. Voin kertoa lisääkin, jos jotakuta kiinnostaa. :)
- minä ja intialainen
Our little love story....
Eli kaikki lähti n. 2 vuotta ja 9kk sitten tyhmästä nettipelistä jonka aikana saattoi jutella toisen pelaajan kanssa. Jotenkin tämä hassu pelikerta johti säkhöpostien vaihtoon joka johti päivittäiseen jutteluun. Kun kahden viikon kuluttua Intialainen sanoi, että hän ei enää maksa nettiä niin kummatkin itkimme ja surimme koko illan... kunnes hän sittenkin päätti pitää nettiyhteyden ja juttelu jatkui. Lupasimme toisillemme puolitosissamme, että jonain päivänä me varmasti näemme, kuinka kauan tahansa siihen menisikään.
Joka ilta juttelimme 2-6 tuntia riippuen päivästä. Intialainen tapasi kavereitaan ja opiskeli, minä olin lukiossa ja matkustin maasta toiseen ties missä seurassa. Silti kuitenkin jokin piti meidät yhdessä vaikka elämä heittikin meitä välillä aika rajusti erilleen. Onhan se hankalaa, jossain vaiheessa alkoi olla jo vahvojakin tunteita pelissä, muttei tietoa siitä milloin näemme oikeasti vai näemmekö ikinä ollenkaan. Välillä tuntui, että ansaitsen itse enemmän kuin vain pari tuntia chattailua. Välillä taas yritimme saada toisemme etsimään seurustelukumppanit omista maistaan. Kai rakastin häntä jo silloin niin paljon, etten halunnut hänen odottavan minua ja kärsivän. Kaksi nuorta opiskelijaa eri puolilta maapalloa. Ei mikään helppo yhdistelmä.
Sitten tuli aika toteuttaa puolitosissaan tehty lupaus tapaamisesta. Etsin halvat lennot netistä ja varasin ne. Kuuntelin saarnan toisensa perään siitä miten
- en tiedä mistään mitään
- tuhlaan rahaa turhan takia
- mies todennäköisesti on pettänyt minua, huijaa juuri nyt, raiskaa minut tai vähintään pakottaa kotiinsa orjaksi.
Elämäni paras hetki oli, kun kävelin rikkinäisen repun ja kahden matkalaukun kanssa ulos Kolkatan lentokentältä, pahoinvoinnista hoippuen, henkeä haukkoen kuumuudesta ja... näin hänen hymyn ja silmät ensimmäisen kerran ja halatessani häntä tuntui siltä kuin kaikki olisi oikein hyvin.
Nämä kymmenen päivää olivat elämäni parasta aikaa. Nyt olen jäämässä Suomeen opiskelemaan, sillä minun on mahdotonta saada työviisumi Intiaan. Intialainen etsii koko ajan töitä kaikkialle Eurooppaan ja tulee heti kun vain pääsee. Emme harmittele sillä, ettemme voi olla nyt yhdessä. Oikea rakkaus ei mene rikki, vaikka joudummekin odottamaan toisiamme taas jonkin aikaa. Rikoimme kaikkien odotukset kun edes tapasimme joten miksi emme nytkin onnistuisi ja eläisi yhdessä - ainakin lopulta. Mutta meillä ei ole kiire, ihana intian matkani jätti molemmille miljoonia lämpimiä muistoja ja antoi uusia toiveita jotka auttavat jaksamaan eteenpäin... Ja joku päivä olemme taas yhdessä- uskomatonta sontaa
Mitä se rikkinäisen repun omaava nainen voi muuta elämälä odottaa?
Oikeasti, teinit hei! - 01010
Mitä.. Lähes aivan kuin oman tarinani olisin tänne kirjoittanut..
- 01010
01010 kirjoitti:
Mitä.. Lähes aivan kuin oman tarinani olisin tänne kirjoittanut..
Jos satut täällä vielä käymään olisin erittäin kiinnostunut ehkä sähköpostinvaihdosta tai ainakin uutisista siitä miten ovat asiat nyt :)
- minä ja intialainen
01010 kirjoitti:
Jos satut täällä vielä käymään olisin erittäin kiinnostunut ehkä sähköpostinvaihdosta tai ainakin uutisista siitä miten ovat asiat nyt :)
Näin viime yönä Intiasta unta ja löysin tämän itse kirjoittaman tarinani. 01010 on näemmä pari päivää sitten kysellyt tilanteesta, joten tässä pieni katsaus:
Kuten yllä kerroin, kävin ensimmäisen kerran Intiassa kesällä 2013 ja toisen kerran tammikuussa 2014. Talven reissu oli aivan yhtä ihana kuin kesänkin; rakastin maata, säät suosivat ja mies perheineen kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä.
Pidimme vielä kuukauden verran yhtä, mutta keväällä tilanne muuttui. Tai paremmin sanoen, minä muutuin. Ero äidin kanssa asuvan tunteellisen intialaismiehen ja nuoren, itsenäisen ja menevän opiskelijanaisen välillä kasvoi kasvamistaan ja lopulta meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Keväällä päätimme lopettaa yhteisen elämän tavoittelun, sillä olimme kasvaneet kolmessa ja puolessa vuodessa erilleen.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tarinammalle on onnellinen loppu. Mies sai hyvän työpaikan ja vaimon Intiassa ja sai jäädä kotimaahansa perheensä luoksi. Minä tapasin pari kuukautta sitten oikeustieteilijämiehen, joka ymmärtää itsenäistä ja menestyvää naista. Yhdessä opimme, että rakkauden edessä mikään ei ole mahdotonta ja kaikki on saavutettavissa jos vain haluaa. Mutta, opimme myös sen, että välillä on parasta jatkaa elämää erillään ja antaa kummallekin mahdollisuus onneen.
Pidämme vieläkin kerran pari kuukaudessa yhteyttä, sillä vaikka meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta välitän tästä ihmisestä kovasti. Kerran joku viisas sanoi, että rakkaus ei katoa, se vain saattaa muuttaa muotoaan :)
Jos jollakin on jotain kysyttävää, voin mielelläni vastata :)
- Jaana1
Mulla on kristitty intialainen mies,parempaa todellakin saa etsiä,en ole sokea ja pitkä suhde suomalaisen kanssa takana,mitäänhän ei voi yleistää ja Intia on iso maa,eihän suomalaisetkaan kaikki ole samoilla vesillä pestyjä
- tämmöinen tarina
Suuri maa, johon mahtuu monenlaista. Itse seurustelin muutaman vuoden intialaisen mihen kanssa. Oli asunut yli 10vuotta Suomessa tavatessamme, vaikutti tasapainoiselta, kovalta tekemään töitä ja arvotkin tuntui olevan samanlaiset, mutta paremmin tutustuttaessa se ei ollutkaan ihan niin. Erosimme, koska vanhemmat löysivät hänelle vaimon. Ehdotti että jatkaisimme silti, ottaisi eron intialaisesta vaimostaan muutama vuoden kuluttua. Tai että otan hänelle 30 000:n lainan, jonka verran saisi naimakaupasta ja sillä olisi tarkoitus maksaa pikkusiskon myötäjäisrt. En lähtenyt siihen leikkiin. Nyt vaimokin Suomessa, miehellä suomalaisia hoitoja sekä peli- ja alkoholiongelma. Pelasi jo seurustellessamme helpon rikastumisen toivossa, en vaan sillon tajunnut miten pahasti oli koukussa pelaamiseen.
- matukka80
mooi
mä tapasin intialaisen miehen tossa kesän lopulla tapaaminen oli kuin sadusta hän me tavattiin ydessä baarissa missä hän oli töissä sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi se päivä oli aivan ihana käytiin syömässä ja leffassa yms... hän puhuu tosi hyvää suomea hän on asunnut suomessa 2008. meillä on aina ollut sopimus ettei hän lpaa mennä mun kanssa naimisiin . tai lapsista puhumattakaan hän on 28v minä 34v ollaan siis oltu yhdessä noin 5kk ja on tähän suhteeseen mahtunnut riitoja mutta hän ei ole kertaakaan lyönnyt minua hän on siki jos nyt osasin kirjottaa oikein siis asiaan hän ei ole esitellyt minua suomessa asuvilleen sukulaisilleen hän kyllä esittelee mut kavereilleen tyttö ystävänä muutoin olen näkymätön minua ei siis ole onkohan muillakin ollut aluksi samanlaista kun mulla nyt on - Intialainen.mies
On eläimen asteella joten siitä vaan suhteeseen sellaisen kanssa?
- Lellelx
Intia on miljardin ihmisen hyvin pirstaloitunut ja epäyhtenäinen maa jossa on koko planeetan paras ja huonoin edustettuna. Tunnen suomi/intia parin ja ihan hyvin tuntuu pyyhkivän. Toisaalta mitä juttuja olen intiasta tältä parilta olen kuullut niin ehkä olisin ainakin varovainen. Ne parhaat kastit oli bramiini ja se fuhrer/sotilas.
- Anonyymi
Aika monen intilaisen kaa olen ollut samana päivänäkin
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1072052
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi551924- 151885
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191667"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla201588Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O121388Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu261330Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak111316Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.151311Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61252