olethan
rakkaani sillonkin
kun käännät
minulle selkäsi
en kestä poissaoloasi
riudun ikävässä
ja sinä menet
minun sydämeni
huutaa perääsi
ontto kaiku vastaa
et sinä kuule
enää
rakkaani sillonkin
kun käännät
minulle selkäsi
en kestä poissaoloasi
riudun ikävässä
ja sinä menet
minun sydämeni
huutaa perääsi
ontto kaiku vastaa
et sinä kuule
enää
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähempikin riittäisi, kiitos vaan.
..silloin siellä on aina jotain, kaiku ei petä.
" olethan silloinkin "
Jollain tapaa koskettava runo, ja tuttuja tunto-
ja siinä, kiitos.
Ja tärkein; tervetuloa joukkoomme !
todella kaunista. :)
Yksinäisyys ja toivottomuus,,
'et sinä kuule enää'...
Toivottomuus ja väsy jää leijaileen tunteena,, kaipavana, toisen perään..
Mur....*Muru marssii ja hakee sen takasin* ;) Niih!
Ensimmäinen runoni ja te RAKASTAVAT ihmiset olette ottaneet sen vastaan ymmärtäen. Kiitti.Ehkä vielä kohdatan!Minä rakastan...