hänelle puhuessa, vai katsotteko vuorotellen silmästä silmään? Entä jos teillä on karsastusta, niin miten menettelette?
Itselläni on sellainen "ongelma", etten koskaan tiedä, mihin katsoa ihmisille puhuessani, varsinkaan silloin, kun silmäni ovat väsyneet ja on vähän karsastusta. Tuntuu, että on "turvallisempaa" katsoa ihmistä aina siihen oikeaan silmään, jotta ihmiset pystyvät katsomaan minua silmiin, jos karsastan, koska jos välillä katson heitä oikeaan, välillä vasempaan silmään, he eivät tiedä, mihin katsoa, jos silmäni harittavat. Saatan jopa nähdä kahtena kauemmas katsottuna enkä pysty kohdentamaan katsettani.
Optikon mielestä minulla ei ole niin paljon karsastusta, että pitäisi olla huolissaan tai tehdä mitään toimenpiteitä. Itseäni vaiva kuitenkin vaivaa. Olen jopa harjoittanut silmiäni katsomalla 10-20 sekuntia tiettyä kiintopistettä ylhäällä, alhaalla jne. edellisen optikkoni kehotuksesta, mutta nykyinen optikkoni sanoi, etten missään nimessä saa näin tehdä, se saattaa vain pahentaa asiaa. Eli mitään en siis voi asialle tehdä!
Tämä on siinäkin mielessä itselleni kiusallista, koska työskentelen opettajana ja edessäni on päivittäin monta ryhmää, joihin pitäisi saada kunnon katsekontakti sekä kaukaa että lähellä. Välillä jotkut oppilaat vaivihkaa katsovat itsekin kieroon oppitunnin kuluessa (todennäköisesti ihan vaan testatakseen, millaista on katsoa kieroon). Silloin huomatessani tämän tulen surulliseksi, kun muistan, miltä tämä saattaa oppilaitten silmissä näyttää. Mutta se ei ole se pääpointti, miltä näytän katsoessani hieman kieroon, vaan se, etten tiedä, minne katsoa ja en tiedä etukäteen, kohdentuuko katseeni kunnolla oppilaaseen.
Esiintyyköhän karsastusta muuten enemmän piilareiden vai lasien kanssa? Auttaako silmien "lepuuttaminen" tai silmien kiinni pitäminen vaikka n. minuutin ajan kesken työpäivän? Onko muita tapoja, ettei silmät rasittuisi liikaa ja alkaisi harittaa liikaa?
Itselläni on sellainen "ongelma", etten koskaan tiedä, mihin katsoa ihmisille puhuessani, varsinkaan silloin, kun silmäni ovat väsyneet ja on vähän karsastusta. Tuntuu, että on "turvallisempaa" katsoa ihmistä aina siihen oikeaan silmään, jotta ihmiset pystyvät katsomaan minua silmiin, jos karsastan, koska jos välillä katson heitä oikeaan, välillä vasempaan silmään, he eivät tiedä, mihin katsoa, jos silmäni harittavat. Saatan jopa nähdä kahtena kauemmas katsottuna enkä pysty kohdentamaan katsettani.
Optikon mielestä minulla ei ole niin paljon karsastusta, että pitäisi olla huolissaan tai tehdä mitään toimenpiteitä. Itseäni vaiva kuitenkin vaivaa. Olen jopa harjoittanut silmiäni katsomalla 10-20 sekuntia tiettyä kiintopistettä ylhäällä, alhaalla jne. edellisen optikkoni kehotuksesta, mutta nykyinen optikkoni sanoi, etten missään nimessä saa näin tehdä, se saattaa vain pahentaa asiaa. Eli mitään en siis voi asialle tehdä!
Tämä on siinäkin mielessä itselleni kiusallista, koska työskentelen opettajana ja edessäni on päivittäin monta ryhmää, joihin pitäisi saada kunnon katsekontakti sekä kaukaa että lähellä. Välillä jotkut oppilaat vaivihkaa katsovat itsekin kieroon oppitunnin kuluessa (todennäköisesti ihan vaan testatakseen, millaista on katsoa kieroon). Silloin huomatessani tämän tulen surulliseksi, kun muistan, miltä tämä saattaa oppilaitten silmissä näyttää. Mutta se ei ole se pääpointti, miltä näytän katsoessani hieman kieroon, vaan se, etten tiedä, minne katsoa ja en tiedä etukäteen, kohdentuuko katseeni kunnolla oppilaaseen.
Esiintyyköhän karsastusta muuten enemmän piilareiden vai lasien kanssa? Auttaako silmien "lepuuttaminen" tai silmien kiinni pitäminen vaikka n. minuutin ajan kesken työpäivän? Onko muita tapoja, ettei silmät rasittuisi liikaa ja alkaisi harittaa liikaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.