Kossupullon korkki narahti auki kuin juoppoputkan ovi.
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, se on vanha kansanviisaus.
Ja pätee, pojat. Kossu se on paras saunajuoma, minä en ala viinien kanssa läträämään. Herranjestas miten ne niitä lasejansa pyörittää, kurlaa ja purskuttaa.
Etelärinteillä kasvanutta, oliivinmakuista, tanniinista, voi perkele.
Läpinäkyvää se pitää juoman olla ja väritöntä. Suomalaista ei litkuilla petetä,
minä en juo kusenkeltasta enkä kommunistinpunasta. Niin minä laitoksella pojille aina sanoin.
Aika moni asia kuuluu tässä maailmassa miehille, siinä ne on feministiübertantat oikeassa.
Naiset rakentaa pesää ja miehet menee miten tahtoo.
Sovittamaton yhtälö se on, nainen ja mies.
Miesten hommaa on esimerkiksi pilkkiminen.
Sitä kun aamukuudelta lähtee järven jäälle ja istuu siellä iltaan asti,
niin sen jälkeen on ihmisen sielu putipuhdas. Unohtuu pikkurikolliset, vaimontaputtelijat ja mustalaiset,
tuuli vain puhaltaa pään läpi ja jo loksahtaa ajatukset paikoilleen.
Monosen kanssa on tehty monet pilkkireissut, se on hyvä kaveri.
Eikä tarvii turhia puhua, puolessa välissä on evästauko
ja kahvi höyryää mukissa pitkin päivää.
Siitä vain sitten illalla kalat kyytiin ja saunaan.
Minä en kuntoutuksia tarvii, sinne on jäälle kolotukset aina jääneet.
Poika. Siellä se on äitinsä kanssa Helsingissä.
Pienempänä se lähetti aina joulukortin ja isänpäiväkortin,
mutta en minä sille ikinä vastannut. Saatanaako sitä vetistelemään.
Kyllä minä rahat aina ajallaan lähetin, kunniallinen vanhempi konstaapeli,
mutta en Helsinkiin lähtenyt. Kerran kävin ja se riitti.
Muutama vuosi sitten se pääsi ylioppilaaksi. Pienet juhlat se piti, mutta sattui työvuoro.
En välittänyt ruveta niitä vekslailemaan.
Pistin menemään onnittelut, sileinä seteleinä, ostakoon mitä haluaa.
Parin kuukauden päästä läpsähti kiitoskortti eteisen lattialle,
kiitos viistoilla kultakirjaimilla.
Kortissa oli kuva pojasta, pistin sen takanreunukselle.
Tuommonen ylioppilas se ei ole vielä yhtään mitään.
Niitä on nykyään joka nurkalla, ei sitä enää poliisikouluunkaan muuten pääse.
Toivottavasti se löytää kunnon ammatin, vaikkapa armeijan palvelukseen.
Jotakin miesten työtä, ei mikään päivähoitaja tai leikkisetä.
Mutta komia poika se on, vähän niin kuin minä nuorena.
Luonnonkihara tukka ja varreltaan pitkä hujoppi.
Äitiltänsä on perinyt tuon turhan hymyilemisen.
Meikäläinen on aina pitänyt naaman peruslukemilla, suoraan on menty, suoraan ja rehellisesti.
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, se on vanha kansanviisaus.
Ja pätee, pojat. Kossu se on paras saunajuoma, minä en ala viinien kanssa läträämään. Herranjestas miten ne niitä lasejansa pyörittää, kurlaa ja purskuttaa.
Etelärinteillä kasvanutta, oliivinmakuista, tanniinista, voi perkele.
Läpinäkyvää se pitää juoman olla ja väritöntä. Suomalaista ei litkuilla petetä,
minä en juo kusenkeltasta enkä kommunistinpunasta. Niin minä laitoksella pojille aina sanoin.
Aika moni asia kuuluu tässä maailmassa miehille, siinä ne on feministiübertantat oikeassa.
Naiset rakentaa pesää ja miehet menee miten tahtoo.
Sovittamaton yhtälö se on, nainen ja mies.
Miesten hommaa on esimerkiksi pilkkiminen.
Sitä kun aamukuudelta lähtee järven jäälle ja istuu siellä iltaan asti,
niin sen jälkeen on ihmisen sielu putipuhdas. Unohtuu pikkurikolliset, vaimontaputtelijat ja mustalaiset,
tuuli vain puhaltaa pään läpi ja jo loksahtaa ajatukset paikoilleen.
Monosen kanssa on tehty monet pilkkireissut, se on hyvä kaveri.
Eikä tarvii turhia puhua, puolessa välissä on evästauko
ja kahvi höyryää mukissa pitkin päivää.
Siitä vain sitten illalla kalat kyytiin ja saunaan.
Minä en kuntoutuksia tarvii, sinne on jäälle kolotukset aina jääneet.
Poika. Siellä se on äitinsä kanssa Helsingissä.
Pienempänä se lähetti aina joulukortin ja isänpäiväkortin,
mutta en minä sille ikinä vastannut. Saatanaako sitä vetistelemään.
Kyllä minä rahat aina ajallaan lähetin, kunniallinen vanhempi konstaapeli,
mutta en Helsinkiin lähtenyt. Kerran kävin ja se riitti.
Muutama vuosi sitten se pääsi ylioppilaaksi. Pienet juhlat se piti, mutta sattui työvuoro.
En välittänyt ruveta niitä vekslailemaan.
Pistin menemään onnittelut, sileinä seteleinä, ostakoon mitä haluaa.
Parin kuukauden päästä läpsähti kiitoskortti eteisen lattialle,
kiitos viistoilla kultakirjaimilla.
Kortissa oli kuva pojasta, pistin sen takanreunukselle.
Tuommonen ylioppilas se ei ole vielä yhtään mitään.
Niitä on nykyään joka nurkalla, ei sitä enää poliisikouluunkaan muuten pääse.
Toivottavasti se löytää kunnon ammatin, vaikkapa armeijan palvelukseen.
Jotakin miesten työtä, ei mikään päivähoitaja tai leikkisetä.
Mutta komia poika se on, vähän niin kuin minä nuorena.
Luonnonkihara tukka ja varreltaan pitkä hujoppi.
Äitiltänsä on perinyt tuon turhan hymyilemisen.
Meikäläinen on aina pitänyt naaman peruslukemilla, suoraan on menty, suoraan ja rehellisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tästä.
Just osuva kuvaus Suomalaisesta miehen
köriläästä, joka ei.... mitään, kun on sen
kerran päättänyt.
Palstan miehet kyllä pöllyttää sut....
Kiva kun pidit! Suomalainen mies on oiva innoittaja...
Aidontuntuinen kuvaus eräästä suomalaisesta miehestä.
Miehen maailmaa naisen silmin...Kiehtova pohtia, mitä mies miettii.
Juoppoputkan ovi ei narahda, se kolahtaa. On sen verran kovassa käytössä, ettei narise. Kokemusta on.
Pilkkitarina on kyllä ihan totta, mitä siinä turhia jorisee. Tarina juoksee ihan hyvin ja pitää mukanaan, mutta lopussa alkoi voimat ehtyä.
Tästä voisi pidennettynä saada ihan kelpo jutun. Oli jopa hauska. (Mies osaa nauraa omallekin sukupuolelleen)
Arvoasteikolla 1-10
Tästä totinen 7
T. ®Sherlokki © 2008