Aika moni nelikymppinen ajautuu eroon!
Entäpä sitten ne, jotka sinnittelevät yhdessä lasten vuoksi tai siksi, että suku niin vaatii.
Seurustelin miehen kanssa...hetken, joka sanoi olevansa vapaa ja etsivänsä oikeaa suhdetta. Miten kävi?
Todellisuus oli, että suku painosti takaisin yhteen ja syyllisti lasten ongelmista.
Lasten kautta appivanhemmat "pakottivat" (no, eihän ketään oikeasti voi pakottaa) matkalle, olivat ostaneet kahden viikon rantaloman koko perheelle "lasten hyväksi". Lapsillehan on helppo myydä elämyksiä ja vaikea tuottaa pettymyksiä.
Tottakai sitä toivoo, että ihmiset tekisivät oikeita ratkaisuja myös itseään ajatellen, jotenkin en voisi hyväksyä muiden puuttumista minulta kysymättä asioihini.
En myöskään usko, että ongelmien siirto mitään ratkaisee.
En ole katkera, ehkä pikkuisen surullinen, jos joku "myy" itsensä vastoin tahtoaan, ilmaisia lounaitahan ei ole.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja millainen fiilis jäi?? Itsellä oli sen verran aluillaan tutustuminen, että ei onneksi kolahtanut pahemmin.
Entäpä sitten ne, jotka sinnittelevät yhdessä lasten vuoksi tai siksi, että suku niin vaatii.
Seurustelin miehen kanssa...hetken, joka sanoi olevansa vapaa ja etsivänsä oikeaa suhdetta. Miten kävi?
Todellisuus oli, että suku painosti takaisin yhteen ja syyllisti lasten ongelmista.
Lasten kautta appivanhemmat "pakottivat" (no, eihän ketään oikeasti voi pakottaa) matkalle, olivat ostaneet kahden viikon rantaloman koko perheelle "lasten hyväksi". Lapsillehan on helppo myydä elämyksiä ja vaikea tuottaa pettymyksiä.
Tottakai sitä toivoo, että ihmiset tekisivät oikeita ratkaisuja myös itseään ajatellen, jotenkin en voisi hyväksyä muiden puuttumista minulta kysymättä asioihini.
En myöskään usko, että ongelmien siirto mitään ratkaisee.
En ole katkera, ehkä pikkuisen surullinen, jos joku "myy" itsensä vastoin tahtoaan, ilmaisia lounaitahan ei ole.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja millainen fiilis jäi?? Itsellä oli sen verran aluillaan tutustuminen, että ei onneksi kolahtanut pahemmin.
Vastaukset 64
Vanhimmat
"Exät"... Varsinkin, jos ex-suhde on kovin tuore, olen huomannut mm. seksuaaliseen kanssakäymiseen kynnyksen olevan melko matalalla, edellyttäen tietysti, että ero on hoitunut edes jotenkin asiallisesti. Muutaman kerran itse törmännyt siihenkin, että JOPA - 20 vuoden takaiset kumppanit katsovat "oikeudekseen" tulla tyrkylle, kun heidän oma elämäntilanteensa niin sallii?
Anopit/apet sun muut ulkopuoliset ovat tietenkin jo oma asiansa, mutta jos ulkopuolinen saa parin takaisin yhteen, on suhteessa kyllä vielä jokin kipinä olemassa. Jos itse olisin eronnut, ja isä/äiti alkaisi hoidella ex-suhdettani matkoilla tms, sanoisin kyllä vanhemmilleni selvästi kiitos ei, tuhlatkaa rahanne lapsiini, jos ei parempaa kohdetta ole.
Harmi, etteivät appivanhemmat ja mies ajatelleet sinua ja "sinun parastasi" vaan halusivat säilyttää ehjän perheen lasten takia. On hyvin tyypillistä, että kun asiat ei mene niin kuin itse toivoo, etsitään syyllistä muista ja muiden pakkokeinoista.
Lapset saivat isänsä takaisin ja isäkin ehkä ymmärsi velvollisuutensa ja asioiden tärkeysjärjestyksen. Kyllä sinä selviät jos vain viitsit ajatella muitakin kuin itseäsi.
Kiitos vain kommentista, mutta täytyy sanoa, että itse toivon heille kaikkea hyvää.
Lapset saivat suhteen, jossa ei olla onnellisina yhdessä vaan kulissin, jossa juostaan vieraissa.
Ehkä se on sinusta hyvä ja hieno kuvio, ei sovi minulle. Valitettavasti taitaa myös kulissit olla päivän trendi.
Et ehkä ymmärtänyt jutun pointtia, en puhunut itsestäni saatika voivotellut tilannetta omalta kannalta....oma tutustuminen oli avoimin mielin ja puhtain paperein enkä mitään menettänyt, koska onneksi tilanne selvisi ajoissa.
Ikävää on LASTEN kannalta liitto jossa ollaan yhdessä olematta yhdessä ja vaikka vanhempi on läsnä on hän kuitenkin poissa (hukuttaen surunsa ja turhautumisensa töihin ja matkoihin). Lapset tai pikemminkin nuoret näkevät tilanteen kyllä, eivät ne tyhmiä ole.
Juuri noin sen pitää mennäkkin.
vanha suola jne. No, oma ennustus, joka on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa kuuluupi näin: Ei mene pitkään, kun homma on aikaslailla solmussa jälleen.
Hyvin sulle kävi, kun tossa vaiheessa irti pääsit. Ukko ei tiedä, mitä haluaapi ja yrittää kuoria kerman päältä. Haukkaapi vielä kakkaa tuossa hommassa ja sen vaimo tyhjää pajatson. Ei jää ukosta kuin tyhjä perässä retuutettava kuori. Ei olis sulle sopivaa seuraa olluna kuitenkaan.
...joka haluaa kaiken.
Onneksi ymmärsit vetäytä.
Itse olin suhteessa, jossa olin se hauska matkaseura, rakastaja, kuuntelija ja kotona käytiin nukkumassa ja pyykit pesemässä. En tiedä minkälainen velvollisuudentunto kyseessä oli, mutta onnellinen oli tuskin kukaan. Ei ollut "munaa" erota (MIES, tutki, mitä siellä jalkojesi välissä oikein on).
Nyt on mies, joka on eronnut, joka tapaa säännöllisesti lapsiaan viettäen aikaa heidän kanssaan ja on todellakin läsnä. Lapset ovat vilkkaita, tyytyväisiä ja fiksuja.
Onko kenenkään pakko olla kylmässä liitossa vain velvollisuudentunnosta, tuskimpa, koska velvollisuushan on huolehtia alaikäisistä joko yhdessä tai erikseen.
Kiitos ja hymy sinulle, niinhän se menee, enkä kenenkään elämää itse sotkea halua onhan vapaanakin hyviä miehiä.
Surullista oikeastaan on ihmisten alistuminen, jopa liittoon vailla läheisyyttä ja lämpöä, nehän kuuluvat hyvään yhdessäoloon.
Heh, jos olisin ilkeä, sanoisin, että soppariin pitäisi kuulua vaimon lupaus "antaa".... muutama kerta viikossa ja jopa näytellä nauttivansa (no tuo oli hieman ironista, mutta, mutta......)
on joskus ongelmia.
SINÄ et ole ratkaisu heidän ongelmiinsa.
Ajat vain omaa pikkusieluista etuasi
piittaamatta kehittyvistä, kasvavista lapsista.
niin ongelma on poissa.
Voi sinua pikkusieluista, he asuivat erossa, kun tavattiin, eli eiköhän ongelma ollut jo olemassa, sorry...ei kannata purkaa muihin, jos olet itse ongelmia kokenut. Varatuista pysyn kaukana.
Naisen kirjoitusta taatusti. Ulkokultaista psk lapsiin aina vedotaan blaa-blaa-blaa, todellisuudessa kiinnostus on vain siinä, kuka kantaa taloudellisen vastuun.
..enkai ratkaisuksi itseäni tarjoaisikaan. Oletpa naurettava...itsehän kuviosta poistuin, kun tilanne selvisi. Eikö säälittävämpiä ole lapset, jotka seuraa iskän hyppyjä vieraissa, mutta ilmeisesti itsellesi se on hyväksyttävää.
Sääli perhettä ja lapsia varsinkin.
Luuletko kenties,
että jos itse olisit vaimon tilalla,
niin mitään kriisiä ei ikinä tulisikaan?
Idioottiparka.
Jokaisessa avioliitossa on vaikeat aikansa.
Kun siitä päästään yli, onni kukoistaa!
"Myötä- ja vastamäessä", niin luvattiin.
Vastuuntunto on ihmismäistä.
Sinä et sitä voi käsittää.
:#
Kukaan ei ole poikkeus.
Luoja viisaudessaan antoi kaksi vanhempaa lapselle.
Jos toinen viedään, se on niin kuin toinen käsi olisi poissa!
Yritäpä tehdä työt yhdellä kädellä!
Äidit, jotka jätetään yksin lasten kanssa,
ovat aivan mahdottoman vaikeassa asemassa.
Itse en ryhtyisi "kodinrikkojaksi" mistään hinnasta.
Rikkinäistä maljakkoa on vaikea enää rikkoa, se on rikki jo, en ole kenenkään kotia rikkonut. Tutustuin "VAPAASEEN" mieheen, joka nyt asuu nk kotona ja etsii seuraa muualla.
Lapsilla on kaksi vanhempaa oli he sitten yhdessä tai ei, tämä teille tiedoksi, jotka ette satu tietämään.
Ihmettelen yksinhuoltajaruikutusta, koska itse olen kaksi ihanaa lasta kasvattanut, ihan ilman apuja.... voi teitä kädettömiä raukkoja!
Itselläni on ihan uusi, oikeasti vapaa ihminen elämässäni nyt.
....jotain lahkolaisiakin, sun miehes pettää varmaan, en ihmettele, huh mitä körttiläisyytä
Kerrohan vastuuntunnon määritelmäsi? Olet varmasti niitä "elätettäviä", joiden mielestä miehen vastuu on muka huolehtia lapsista (tarkoittaen todellisuudessa palkkapusiin kantamista sinulle)
Jos olen idiootti, oletko sinä se imbesilli??
Ei, oikeastaan olen moisen nimittelyn yläpuolella, ei kuulu kasvatukseen, myöskään lapsilleni.
Jokaisella ihmisellä on kriisinsä ja jokaisessa liitossa.
Kyky käsitellä asioita on vain erilainen, itse olen vahva ja itsenäinen ja kannan myös vastuun itsestäni, päätöksistäni sekä toiminnastani.
En tarvitse varattuja miehiä ja tietty, jos kusipää olisin ollut olisin voinut jäädä tilanteeseen "hämmentämään"...sitähän tuo mies kyynelsilmin minulta pyysi, ei vain kuulu minun periaatteisiini, mutta aina löytyy joku muu joka suostuu.
ei ole täydellinen!
ELÄMÄÄ ei voi verrata esineeseen, esim. maljakkoon.
Kuuluvat ERI kategorioihin.
viina ja huumeet auttaa...
Miksi idiootit hankkivat lapsia?
...en osaa sanoa, en tunne yhtään, mutta voisin kuvitella, että siksi, että sinunlaisten lapsilla olisi esimies kertomassa mitä tehdä. Siksi myös parisuhdeneuvojat ja -terapia on hyvinkin kohdallaan.
Valitettavasti vain liikaa maksatetaan yhteiskunnan varoin.
...tämähän ei sinulle tietty kuulu, mutta itse lähdin, enkä ole päivääkään katunut.
Parempi onnellisina erillään kuin huonossa suhteessa. Onneksi en ole täydellinen mutta pyrin elämään mahdollisimman hyvin. Onnistuakseen elämässä ei tarvitse olla täydellinen vaan tyytyväinen ja yritteliäs, myös luottaa itseensä ja voimiinsa.
Niin moni on tottunut pärjäämään apua huutamalla ja käden ojentamalla, minä en.
omia, murrosikäisiä lapsiaan! SILLOIN näät vasta
kasvatuksesi tulokset!
Miten kädettömiä ja viinanhöyryjä tärkeimpinä pitäviä heistä tuli.
Erosivatko heti ensimmäisen vastoinkäymisen eteen
tullessa, kuten vanhempansakin tekivät ?
hankkii lapsen / lapsia yhdessä miehen kanssa,
joka on luvannut olla yhdessä niin myötä-
kuin vastamäetkin.
(Se EI ole lasten hoitoa, että hakee ne viikonloppuna jäätelölle, karkeille ja limsalle!
Pahaa vain aiheuttaa!)
Yhtäkkiä mies onkin unohtanut mitään luvanneensakaan.
Nainen tappaa lapsensa. Hän ei olisi niitä hankkinut,
ellei mies olisi luvannut yhdessä hoitaa.
Lehdet ovat täynnä näitä uutisia.
Jos joku nainen tähän vielä yllyttää miestä, jota jo viina vie muutenkin, niin on se edesvastuutonta.
......yli kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu aikalailla vastoinkäymisiä, joten mäkeen meni arvailusi.
Viina, tupakka, huumeet jne ei ole koskaan elintapoihin kuulunut, mielummin sporttia, elämyksiä, kulttuuria, yhdessäoloa, joten eiköhän hyvät tavat siirry sukupolvelta toiselle.
Toisaalta miksi murehtia tulevaa, pitää keskittyä elämään NYT!
Ja jos eroavat, se on heidän valintansa, tärkeintä on kuitenkin onnellisuus ja tasapaino.
lehdet täynnä, nainen tappanut...
Hänkö YKSIN SYYLLINEN?
saada mustaa valkoiseksi?
Olen yksinhuoltaja ja lapset on onnellisia, miksi eivät olisi, tuttuja yksinhuoltajia myös paljon, joilla ei ole sen kummempia ongelmia kuin naimisissa olevillakaan.
Miksi hyvät ihmiset yritätte syyllistää yksinhuoltajia ja tehdä heidät jotenkin onnettomimmiksi, itsestähän se on kiinni miten vahvoiksi lapset kasvattaa ja miten onnellinen kokonaisuus on. Kateellisuuttako?
En yleistä, kerron vain omista kokemuksistani, se tuskin on mustan valkoiseksi tekemistä. Ehkä omat kokemukseni antavat uskoa ja positiivista otetta myös jollekkin muulle, toivon niin.
Sinun asenteesi on erittäin tuomitseva. Kuulut ilmeisesti niihin, joiden mielestä yksinhuoltajan pitäisi repiä vaatteensa ja siroitella tuhkaa päällensä huutaen tuskaa ja katkeruutta. Oletko itse perusnegatiivinen vikojen etsijä ja valittaja?
Onko niin kamalaa, kun minulla ja lapsillani on hyvä olla? Kaivaako omaa mieltäsi se niin supisuomalainen kateuden mato?
Milloin nauroit lastesi kanssa viimeksi vedet silmissä?
Milloin vietit heidän kanssaan leffa- tai peli-illan?
Milloin olit heidän kanssa matkalla?
Milloin he olivat sängyssä kainalossasi kertoen syviä henkilökohtaisia asioitaan?
Milloin he tulivat luoksesi kavereineen ja sanoivat, ihanaa mutsi, kun sä oot niin rento?
Milloin veivät sinut leffaan tai syömään?
Milloin vietitte aikaa yhdessä myös heidän seurustelukumppaniensa kanssa?
Minulle se on ihan normaalielämää, naurua, keskusteluja, hyvää mieltä.... se on minun elämää ja vaikeitakin hetkiä on ollut, mutta niistä selviää, positiivisuus ja optimismi auttaa kummasti.
Tilanne tässä avauksessa on kääntynyt siihen, että sinä olisit syypää toisten ahdinkoon...Jos olisit jatkanut tuota tilannetta, niin olisit luultavasti vain itse ahdingossa ja täällä olisit saanut kuulla seuraavaa: "Siitäs sait, mitäs menit sörkkimään." "Ihan oikein sulle" jne...
Todellisuus on aina hieman erilaista, joten kirjuutuksista viis, reilu meininki on tärkeintä.
Oletko muuten huomannut, että Suomessa on vaikea kertoa siitä, että on ollut oikeassa ja on onnistunut elämässään tekemään oikeita ratkaisuja?
Meikäläinen ei viitsi kitinöitä kuunnella, vaan mennä porskuttaa eteenpäin vauhdilla ja runnoo noitten piipittäjien ylitse. Se on hauskaa katseltavaa, kun ne on kateudesta vihreänä siinä ja toivoo epäonnistumista. No sellaistakin voi sattua, kun touhuaa, mutta nyt kun olen elossa ja terveenä, niin tärkeintä on liike ja se, että nauttii olostaan.
...olet!!!
Naurattaa oikeastaan tämä syyllisten haku mentaliteetti, pitäisi aina ensin käydä kurkkaamassa siihen omaan peiliin.
Itse koen tämän lähinnä hupaisana, koska
tiedän itse etten ole mitään väärää tehnyt.
Oikein ihanaa kevään odotusta ja aurinkoa sinulle!!
ongelmat siirtyvät omaan perheeseen.
Miksi VALEHTELISIN JOTAIN MUUTA?
moiiiii....
tosssa heitit hyvän jutun,,,,kertoisitko,minulle
mitä tarkoitit kun kirjoitit,
-Äidit, jotka jätetään yksin lasten kanssa,
ovat aivan mahdottoman vaikeassa asemassa.????
vastausta odotellen,,,,:)
Huomaan, että täällä olevilla naisilla tuntuu olevan hirveä tarve sormella osoitteluun, ongelmiin etsitään aina toista naista, josta tehdään kaiken pahan alku, mutta täsmentäisin.
1. Jos mies sanoo olevansa eronnut ja etsivänsä parisuhdetta, olenko syyllistynyt jonkun rikkomiseen?
2. Jos mies asuu perheestään erillään, rikoinko jotain?
3. Jos mies palaa perheensä luo (itkien ja haluten jatkaa, sanoen menevänsä vain hetkeksi) ja lopetan suhteen...rikoinko jotain?
Eli te jotka idiootiksi haukkuvat, ilmeisesti petetyiksi tulleet, miettikää vähän ennenkuin ne rupikonnat suusta lentelee!
...Se on totta mitä kirjoitin ja olen iloinen
vuoksesi,teit oikean ratkaisun kun laskit
hänet luotasi,,,,jos näin saan ilmaissa,,tämän..
olet pohjimmiltasi vahvanainen,,,
etkä sinua voi syylistää,mistään,,,
toivon että löydät sen oikean rakkauden,jolla
on pöytä puhdas,,,))
meinasin ensiksi sinulle kirjoittaa oman
tarinani,,,mutta se on niin pitkä,,,,
Mut toivon sinulle kaikea hyvää,elämäsi
tiellä,,,, )) t,tähdenloiste.
ei oikeasti ole olemassa!!
se on klisee..joka uusiutuu
muutaman vuoden välein.
eteenkin naisilla,piste
Kiitos vain, vastoinkäymisethän ovat vain haasteita.
Olisit tarinsi kertonut, eikö ne ole sitä varten, että joku voisi niistä oppia.
Ainakin eri aiheista on mielenkiintoista keskustella, valitettavasti toiset ottavat asiat hyvinkin henkilökohtaisena, johtuen ehkä omista petetyksi tulemisista.
Olen myös nähnyt tapauksia, joissa "kiltti mies" pidetään maksajana niin kauan kuin lapset on kotona ja sen jälkeen vaimo pyyhkäisee häneen jalkapohjat, putsaa kämpän ja painuu omille teilleen (tulipahan miehellä velvollisuus suoritettua).
seurannut ja huomannu.Ettei kukaan tee mitään vasten tahtoaan.Siis OIKEASTI vasten tahtoaan.
Se sun miehes oon lällykkä, joka on helpottuneempi vanhassa tavaksi tulleessa liitossaan.Siellä sille laitetaan sanat suuhun ja ajatukset päähän.
Jos se oikeasti sieltä haluaa pois, se myös lähtee.
Usko pois, olet onnellisempi ilman tuollaista kaveria.
Ihmisten motiivit teoilleen on joskus niin hämärässä...useimmiten ne ei tiedä itsekään, mitä haluavat ja mitä ajattelevat asiosiat.On helpopi vain mennä tuulen mukana.
Tuollaisen miehen kans et olis pitkään viihtynyt, sillä se olis ollut aina muiden pompoteltavissa ja aiheuttanut sinulle pahaa mieltä.
Arvaa monestiko se olis perunut jotain sovittua, kun entinen suku olis hiukan painostanut...
Sulle yksinäisiä jouluja, lomia, juhannuksia....
Joskus tulee mieleen, että sitä on niin paljon tyytyväisempi omillaan.
Omat tuntee ei heilahtele toisen ihmisen tekojen tähden, eikä kellään ole valtaa aiheutaa sulle pahaa mieltä, ei tartte arvailla toisen mielialoja.
tässä kerrottavaksi,saisin vain toinen toistaan
parempia neuvoja,sen verran että sarvet kasvaa
kiltillekkin.
Anu Saagim, jonka pihvi on nuijittu niin tunnottomaksi,
että pitää kuuluttaa lehdessä oikein kannessa
miten tyhmää on perhettään tai lapsiaan hoitaa!
Meitä on kuitenkin toisenlaisiakin kuin saakelin saagemit.
Ilmeisesti tuo oli kyssäri ja vastaus on, ei kiitos irtoseuralle. Sagimin jutuista en tiedä, koska elämä ei myöskään pyöri Seiskassa tai muissa juorulehdissä, suosittelisin lämpimästi vaikka Fitness-lehteä välillä.
A: en harrasta irtoseuraa
B: elämä on ulkona, ei täällä
C: minulla on oma kulta, keskityn häneen
D: jos tarjosit itseäsi, ei kiitos
E: menen nyt peilin eteen nauramaan itselleni että yleensä vaivaudun tällaiseen kommentoimaan, mutta onhan tämä tavallaan aika hupaisaa.
Ei voi valitettavasti välttyä näkemästä.
Nuo mainitsemasi aviisit eivät ole tuttuja.
Luin ketjun alusta loppuun - väärinkäsityksiä oli matkan varrella, tahallisia tai tahattomia, siitä viis. Kaikkea hyvää sinulle, olet toiminut asiallisesti ja nuo perään haukkujat eivät joko ole ymmärtäneet alkuperäistä viestiäsi tai ovat niin oman tunteensa vallassa etteivät ymmärtäisi vaikka rautalangasta vääntäisi. Olen itse eronnut lähes 10 v sitten, ex-miehellä oli muita. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että tapahtumat tulivat julki. En ole hetkeäkään katunut että lähdin lasten kanssa. Lapset nyt aikuisia ja halusivat aikoinaan kaikki lähteä mukaani.
....olet sinäkin! Kateellisten maa tämä Suomi, mutta on hienoa, että uskallat sanoa onnistuneesi, se ei ole keneltäkään pois.
Olisi kärsimys elää suhteessa, jossa tietäisi olevansa vain kodinkone miehen huvitellessa muualla. Kaikkea hyvää myös sinulle!
Hei,
Onpa harmi miten ihmiset syyllistää, olet toiminut oikein ja ilmeisesti vahva nainen, joka monia heikompia ärsyttää. Tsemppiä!
Itse olen eronnut, mutta sekä minä että exäni hoidetaan vastuumme lapsia kohtaan ja toimii erittäin hyvin
"Nyt panostan perheeseeni!"
ovat sosiaaliviranomaiset ja perheyöntekijät huolestuneet aivan tosissaan.
sait aikaiseksi. Nää on taas näitä juttuja. Ikäänkuin kepillä sohaisisi ihan vaan pikkasen muurahaispesään, niin johan vipinä alkaa. Katkeroituneet, petetyt, rupsahtaneet, todennäköisesti lihavat jätetyt naispoloiset käyvät kimppuun suu vaahdossa. Syyttäen sinua, kuin oman miehensä lähtöön syypäänä. Ainahan on joku muu, joka vie ja vokottelee. Itsessä ei vikaa, jos ei mies jaksa kotona tylsistyy ja marinaa kuunnella. Ja kattella humpsuista vaimoaan, kerran niin somaa, vaan eipä enää. Kun ei itestä viitinyt huolta pitää, olihan mies jo kahlittu lapsin ja omaisuuksin.
No sepässe onkin niin huvittavaa, mutta nauru pidentää ikää ja tiputtaa vuosia. Hyvä, että sinäkin osaat sen taidon (hymy)!
Kuinka kukaan voi enää keski-iässä olla niin tyhmä että ryhtyy suhteeseen yhä varatun mutta eroa hankkivan/haluavan kanssa ja vielä ihmettelee kun ei onni ja autuus alkanutkaan?
Hyvän suhteen voi saada ainoastaan silloin, kun kummallakaan ei ole enää mitään keskeneräistä edellisestä suhteestaan vaan voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Väh. 1, ehkä pari kolmekin nk. laastarijuttua on syytä kokea suht pian eron jälkeen, mittauttaa sitä omaa viehätysvoimaa ja alkaa tutustua uusiin ihmisiin ja OPPIA heiltä.
Jokainen eron jälkeen tuleva suhde, se kuuluisa yhden yön-juttukin, on omalla tavallaan opettava.
Vastaeronneen on saatava kokea, muuten sitä siirtää uuteen suhteeeen liikaa vanhaa itsestäänkin. Juuri sitä samaa, josta halusi alunperin eroon! Ja sitten alkaa uuden kumppanin syytteleminen ja ainakin omissa ajatuksissa tehdään myös vertailua vanhaan.
Vaikeinta lienee miehillä, jotka haluavat eroon perhe-elämästä, vaimosta ja lapsista, kokevat elämänsä valuvan hukkaan ja nuorten naisten katsovan heitä karsaasti heidän yrittäessään vähän flirttailla neitosten kanssa - kun he sitten eroavat vanhasta, alkavat elää uutta nuoruutta, hankkivat uuden auton tai mp:n ja löytävät itseään reilusti nuoremman naisen, niin ongelma palautuu kun sillä nuorella naisella on, tottakai, normaali toive perustaa perhe rakkaansa kanssa ja saada lapsi! Eli tilanne on silloin juuri se, mistä mies halusi irti.
Vastaeronneen kanssa vakavaa suhdetta odottava pettyy jossain vaiheessa. Väitän että on erittäin harvinaista, että eronnut kumppani olisi irtaantunut omilleen niin täysin exästään, että olisi henkisesti täysin valmis sitoutumaan heti eron jälkeen vakavasti uudestaan.
Erolle on annettava aikansa. Muiden on syytä kunnioittaa sitä kasvun kautena....
Ilmeisesti sinä olet harvinaisen VIISAS ihminen, tarpeeksi skeptinen olemaan luottamatta kenenkään puheisiin. Jos sinä tutustust mieheen, joka asuu erillään perheestään, niin tottakai se ensimmäinen olettamus SINULLA on, että he yrittävät vielä yhdessä.
Tätä et välttämättä viikossa-kahdessa selville saa ja toisaalta itse kunnioitan jokaisen elämäntilannetta senverran paljon, että itse annan mielelläni rauhan yrittää. Kuten ko henkilö minulle sanoi kulissielämää ilman avioelämää. Minun ainoa neuvo oli "jos yritätte yrittäkää tosissanne, koska avioelämään kuuluu elämä kaikilla mausteilla, ei vain lapset, seinät ja tilipussi"
Minulle tilanne selvisi neljässä viikossa ja kuten sanoin, en minä ole mitään menettänyt, mutta olen tyytyväinen, koska keskustelua tuli näinkin paljon ja jopa aika tavalla huvittunut.
Oikeastaan keskustelusta jäi pois se miten suopeasti ihmiset suhtautuvat suvun sotkeentumisen asioihin ja varsinkin lasten manipulointiin, mutta siitähän voisi aloittaa aivan uuden tikapuun (hymy). Itse olen 100% sillä kannalla että suku pitäköön näppinsä kaukana asioistani ja lapsia ei missään nimessä saa hyväksikäyttää asioiden läpiviemiseksi.
hehhehee...tottakai pitäisi laittaa 24h varjostus aina, kun tapaa uuden ihmisen. Käydä kiikaroimassa asunnon ulkopuolella, myös exän asunnon ja kirjata myös käyntikertojen pituus. Lasten "vaihtoon" ei saa mennä yli 10min. Ja huom! sekään ei ole normaalia, jos exään on hyvät välit.
Viranomaisilta kannattaa selvittää missä vaiheessa avioero on. Näitä kaikkia selvitellessä ja analysoidessa ei ainakaan aika käy pitkäksi.
asia on ihan noin yksi-oikoinen tai yksinkertainen. Noin sitä kai voisi yleistää, että eron jälkeen pitää olla aikaa parantua, ja viehän se aikaa toipua siitä, mutta kun ihmiset ovat niin erilaiset. Ystäväpiirissä on nimittäin nainen joka hyppäsi suht suoraan seuraavaan suhteeseen, ja uskon että tämä oli hänelle juuri oikea lääke. Häntä ei vaan ole tehty olemaan yksin. Niin, siinä olet oikeassa että keskustelun aloittajan kaveri ei tainnut olla lähelläkään valmis. Oisko hänellä ollut liian huono omatunto?
Mulla on vähän erilainen käsitys myös laastarisuhteista, ne ei ole automaattisesti seuraavat suhteet eron jälkeen, vaan lähinnä suhteita johon ajautuu vaikka tietää ettei se toinen ole se oikea. Eron jälkeen on niin tolaltaan ja rikki, että janoaa toisen ihmisen seuraa. Joskus ne jää vaan yhden yön jutuiksi, joskus ne roikkuu pidemmän aikaa koska ei vaan jaksa vielä uudemman kerran yhtä eroa. Mutta mitä jos eron jälkeen kolahtaakin se Oikea? Onko se suhde silti etukäteen tuomittu?
Kirjoitit että vastaeronnut siirtää liikaa vanhaa painokuormaa uudelle suhteelle. Luulen että sen vaiheen jokainen käy läpi vaikka aikaa olisi kulunutkin erosta, koska kumppanina toimii erilailla kuin yksin eläjänä, ja vanhat totutut kuviot varmaan kokeillaan aina. Voin olla tuossa väärässäkin, omalta osalta se on vielä kokeilematta :)
Sori, tästä meinaa tulla pitkä, älä nukahda :))
Tuo vähän sai kiristelemään hampaita, "miehet jotka haluaa eroon perhe-elämästä". Toisen lähteminen on varmaan katkera paikka, johtuisko tuo lausahdus siitä että miehet harvemmin puhuu ongelmista? Joten on helppoa olettaa että lähti vaan koska kyllästyi. Noin meistä naisistakin puhutaan. En usko että eropäätös missään vaiheessa on helppo. Lähinnä on kai sitten liian helppoa olla panostamatta suhteeseen silloin kun se on vielä kehityskelpoinen, luulee tavallaan että rakkaus korjaa kaiken, mutta kun se tulee tiettyyn rapistumispisteeseen, sen on vaan annettava mennä. Voisko se, että mies on halunnut perustaa perheen nuoremman naisen kanssa, olla vain sitä että hän tavallaan haluaa kokeilla tehdä kaiken uudestaan, paremmin kuin osasi viime kerralla?
Itse nain aikoinaan juuri eronneen miehen, ja minusta tuokin on yleinen myytti että pitää irtaantua exästä. Ei edellisestä ole välttämättä tarvettakaan irtautua, hän on kuitenkin osasyy siihen että on mitä on. Eihän sukulaisistakaan irtaannuta, ja exä on sentään joskus ollut perhettä.
Äh, tää lähtee nyt riistäytymään otsikosta, parempi vissiin lopettaa.. Kirjoituksesi sai mut miettimään kaikkia myyttejä mitä erosta/existä ja suruajasta yleisesti ajatellaan, ja joita kyseenalaistan. Enkä väitä että välttämättä olisin oikeassakaan :) joskus rajoja on vaan kiva venyttää.
että kun eroaa, eroaa myös suvusta. Ja se voi olla katkerampi ero kuin miehestä/vaimosta, koska niitten kanssa ei tule selvitettyä kaikkia syitä.
Olet oikeassa ettei lapsiin pitäisi vedota. Ne voivat yhtä huonosti kuin vanhemmat huonossa suhteessa, ja saavat ihan väärät roolimallit kuinka aikuiset toimivat keskenään.
Katsantokantani asioihin on varmasti hieman erilainen ja ehkä siksi myös "raikkaampi" kuin arvaatkaan kun en ole perinteinen hetero! Olen onnellisessa lesbosuhteessa elävä keski-ikäinen nainen joten en ole tutustunut miehiin siten kuin sinä. Ymmärrän vain heitä paremmin kuin heteronaiset. Ehkäpä juuri lesbouteni ansiosta miehet puhuvat minulle suoremmin kuin puhuisivat esim. toiselle miehelle ja olen kuullut monenmoisia syitä erohalukkuuteen mutta silti nousee yleisimmin esiin tuo tietynlainen villiintyminen ja kadotetun nuoruuden haku nuoremman vaimon myötä. Varsin moni mies alkaa jossain vaiheessa kokea nuoren vaimokkeensa rasitteena vaatimuksineen!
Usein samaan aikaan kun uusi vaimo on raskaana, on vanha vaimo löytänyt uuden miesystävän hänkin ja koska parin aiemmat lapset ovat jo isoja ja sikäli helpompia jotta vanha vaimo ystävänsä voi matkustella, viettää vapaailtoja jne. tulee mies helposti ajatelleeksi että hän voisi olla juuri noin vapaa kuin nuokin mutta mintä ihmettä sitä tulikaan tehtyä....
Siskolleni kävi juuri niin ja entisellä langollani on ollut kovasti surua tyhmyydestään sillä hän on nyt 3 vuotiaan isä, ikää 55v ja uusi nuori vaimo tuntuu potevan kovasti intoa iltarientoihin ystäviensä kanssa kun oma mies ei jaksakaan....
Et sitten ilmeisesti omaa riittävästi elämänkokemusta, edes tutuilta tai juorulehdistäkään opittua, sillä vastaeronneethan ne nopeimmin uudelleen pariutuvat ja jälleen loistavat hää- vauvauutisten jälkeen negatiivisissa, erosta kertovissa parrasvaloissa!
Suku useinkin, vastoin monen luuloa, näkee pariskunnan kokonaistilanteen paljon selvemmin kuin pari itse. Suku tuntee molemmat osapuolet pitkältä jaksolta ja saattaa nähdä helposti kriisiin johtaneet syyt, ovat jopa muut saattaneet joskus vähän varoitella pariskuntaa jostain, vaikkapa siitä etteivät he vietä riittävästi aikaa keskenään vaan keskittyvät liikaa esim. tahoillaan uraputkiinsa tai talonrakennukseen tms.
Moni vanhempi sukulainen on myös saattanut kokea vastaavaa ja on voinut vielä hiukan lisää yrittämällä saada oman parinsa kanssa asiota kuntoon kun kriisi on kerran saatu esille, nostettu pöydälle ja alettu käsitellä.
Siihen en ota kantaa mitä juuri sinun lyhyessäsi miessuhteessasi tapahtui koska olethan kuitenkin vain "toisen käden tietoa antava" puhumastasi lasten hyväksikäytöstä pariskunnan suhteen kuntoon saattamisessa. Näen kuitenkin, että miesystäväsi on ollut valmiiksi epävarma toimiensa fiksuudesta kun niin helposti tuntui antavan periksi eli eroprosessi oli hänellä pahasti kesken kun ei voinut tuskaansa itselleenkään myöntää vaan antoi ymmärtää eron olevan jo selvä. Vakuutteli enempi itseään kuin sinua! Ja kyllähän sinä olet halunnut uskoa hänen puheisiinsa ja sittemmin petynyt, et olisi muuten tänne asiasta avautunut.
No, ehkä tämän kokemuksen kautta olet sitten viisaampi. Jos et, kohtaat uuden samanlaisen miehen kunnes läksy menee perille. Vanha sanontahan sanoo, että "kun oppilas on valmis, opettaja saapuu."
Kuinka monta opettajaa veikkaat tarvitsevasi? Mietihän sitä.
"Itse nain aikoinaan juuri eronneen miehen, ja minusta tuokin on yleinen myytti että pitää irtaantua exästä."
En kuulu piruilijoihin tällä keskustelupalstalla, ehei, mutta viittaan tuohon lauseeseesi ja muistikuvaani jostain aiemmasta keskustelusta että sinä olet nyttemmin eronnut? Eli mies, jonka kerrot joskus aikoinaan naineesi, oli siis eronnut mies ja liittonne meni pieleen jossain vaiheessa?
Käsi sydämelle: olisiko voinut olla syytä kuitenkin siinä, ettei mies ollutkaan käynyt eroprosessia läpi ennenkuin ryhtyi puolisoksesi?
Ei sinun täällä tarvitse kuitata mutta ehkä voisit miettiä itsekesi.
Se, mitä sanot naisesta "jota ei ole tehty olemaan yksin" kertoo minulle vain hänen olevan tietynlainen surkimus, Tai kiltimmin: heikko luonne, lapsen tasolle jäänyt henkisessä kehityksessä joka tarvitsee aina itselleen kaitsijan voidakseen vaikuttaa ulospäin vahvalta. Usein sisäisesti heikot ihmiset vaikuttavat parisuhteessa elävinä vahvoilta persoonilta mutta vahvuus onkin rakentunut sen toisen osapuolen varaan!
Niille ihmisille esim. leskeys on raskaampi taakka ja näinköhän he ovat juuri niitä, joiden sanotaan kuolleen suruun kun ovat menehtyneet melko pian edesmenneen puolisonsa perässä.
Laastarisuhteet:
Kommenttisi on hieman ristiriitainen kun et pidä laastarisuhdetta automaattisena mutta sanot kuitenkin että siihen ajaudutaan! Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan tukevia sanoja....Kysyt että jos kolahtaakin se oikea eron jälkeen ja onko se tuhoisaa? En väittänyt niin vaan mainitsin sen olevan hyvin harvinaista. Se pätee myös vaikka kyseessä olisi muu kuin heterosuhde, eli joko miesten välinen nk. homosuhde tai naisten keskinen lesbosuhde. Miesten välisissä suhteissa laastarisuhteet saattavat olla jopa tärkeämpiä sillä homomiesten itsetunto on heikompi kuin vastaavien naisten, sillä homous on näkyvämpää kuin lesbous ja heterojen niin rankasti tuomitsema, että siinä todella kysytään monen kohdalla voimia jo pelkästään elämiseen :(
enkä ota sitä kettuiluna :) sun kysymys liittoni kariutumisesta oli oikeastaan aika luonnollinen, ja olen sitä itsekin pähkäillyt. Kyse on minusta lähinnä siitä käykö koskaan läpi omia virheitä. Miksei niitä voisi työstää myös jonkun seurassa? Itse asiassa, se on niin päin helpompaa, joka kerta kun juttelet asiasta jonkun kanssa työstät sitä. Jotkut käy eron läpi vain syyttämällä toista, ja luulen että siinä on suurin syy uudelle epäonnistumiselle. Toisaalta, asia tuskin on ihan noinkaan yksinkertainen. Itselläni on ainakin ollut todella vaikeaa sanoa mikä se lopullinen niitti avioliitolle oli.
Jos itse on henkisesti vahva, on helppoa ajatella just noin, että heikompi on surkimus. Asettua muiden yläpuolelle. En tiedä onko noinkaan, että on vaan sisäisesti heikko jos on ihminen joka tarvitsee rakkautta elääkseen. Hänellä on vaan joku vamma ettei voi rakastaa itse itseään.
Laastarisuhteissa muotoilin lausetta huonosti. Sanaa "automaattisesti" olisi varmaan pitäny korvata jollain muulla. Lähinnä vastustan sitä yleistä käsitystä että kaikki erot tarvitsevat sitä laastarisuhdetta ennen kuin voi siirtyä kestävään suhteeseen. Että ei ole mahdollista solmia kunnon suhdetta suruaikana. Voisko olla lähinnä niin päin, että oma arviointikyky on niin heikko kun on masentunut, eikä osaa valita oikein. Tai itse asiassa helposti valitsee ihan mikä vaan :)
Olet varmaan oikeassa siinä että rankkaa elää toisenlaista elämää kuin enemmistö elää. Meillä jokaisella se toisen tuomitseminen on myös tapa nostaa omaa egoa. Niin typerää ja niin inhimillistä.
...on kiva lukea, osaat tarkastella asioita useasta näkökulmasta, etkä kulje laput silmillä, totuushan on että aina ei ole yhtä ainoaa totuutta. Valitettavan usein ihmisillä menee turhaa energiaa syyllisten hakuun, kun pitäisi miettiä kokonaisuuksia ja myöntää myös omat virheensä.
Heh...sanavalinoissa saa täällä olla näköjään tarkkana, koska ihmisillä on tapana pilkun nnnnnn..... ja silloin unohtuu todellakin asia kokonaisuutena.
vilkkaan keskustelun olet saanut aikaiseksi :)
Niin on, liian usein mietitään vain syyllisiä, kun se ei välttämättä ole kenenkään vika. Mitä jos käykin vaan niin että kasvaa irti toisistaan?
Olen itsekin muutaman kerran lukenut huonosti tai ollut väärällä tuulella kun luen, tiedän kuinka päin puuta voi mennä. Onneksi täälläkin voi pyytää lisäselvitystä tai jopa anteeksikin :)
Tässä keskustelun tiimoilla on ollut aika jännää se, miten joillain ihmisilä on hirveä tarve romuttaa ajatus siitä, että yksinhuoltajakin voi olla hyvä kasvattaja ja jopa onnellinen, myös lapsilla voi olla hyvä olla. Kaikki se on hyvin pitkälti kasvattajasta kiinni, koko se pohja luodaan jo vauvaiästä.
Joku jopa vertasi yhdellä kädellä hoitamiseen, toisaalta taas uskon, että mitä enemmän ihminen joutuu luottamaan itseensä sitä vahvempi hän on. Jos sokeudut jokin toinen asti voimistuu.
MIETTIKÄÄPÄ!
Normaali "hyvä" kotkalaisperhe, ei siis mitään kauhistuttavia avioerolapsia. Vanhin lapsista, naapurustossakin mukavaksi pojaksi sanottu surmaa erittäin raa'asti molemmat sisarensa.
*****
Entäpä.. vanhemmille annettiin syyte kolmen 4-12-vuotiaan lapsen kurittamisesta...
*****
Entä ne insestitapaukset, jossa äiti on sulkenut simänsä?
*****
Mies tai nainen, joka tappaa puolisonsa tai lapsensa tai perheensä?
*****
Näitä tarinoita varmasti riittää niin eronneilla kuin aviossa olevilla. Joskus voisi olla jopa parempi erota "ajoissa" ennenkuin suhde tulehtuu liikaa, jos ei sitä kuntoon saa.
On turha spekuloida mikä on parempi, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia, vaan miettiä miten itse elämässään toimii.
Itse aloitit yleistämällä:
"Aika moni nelikymppinen ajautuu eroon!"
Nyt tässä viimeisimmässä viestissäsi alatkin tuoda lehdistä nappaamiasi yksilötragedioita luettavaksemme. Niitä ei voi yleistää.
Taisitkin itsekkäästi haluta kumota kaikkien muiden mielipiteet ja moraaliset arvot ja nyt harmittelet kun et saanutkaan tukijoita?
Loppujen lopuksi, minulle jäi epäselväksi koko ketjusi tarkotus kun et edes yritä katsoa kokemaasi muiden katsantokannalta vaan yhä pitäydyt tiukasti omassa oikeassa(?) mielipiteesäsi kyseenalaistamatta siitä mitään.
Tiedätkös, minun kohtalonani on ollut kyseenalaistaa koko ajan kaikki, oma ihmisyytenikin. Kiitos muiden, jopa niiden itseään avariksi kutsuvien.
Kyseenalaista sinäkin omia näkemyksiäsi, se kehittää ihmisenä.
Oli saada aikaan erilaisia näkökulmia ja erilaista keskustelua...kuriosoteetin vuoksi (hymy) ja ehkä se jopa onnistui...
Mitä tekemistä perhe-elämällä ja yksinhuoltajuudella on moraalin kanssa? Eikö tähän voisi samalla vetää vaikka samaan soppaan raamatun.
Eikö jokaisella ole myös oikeus puolustaa mielipidettään, eikä myötäillä muita. Ihmettelepä vain.
Hmmm...jäi hieman epäselväksi...mitä yritän kumota, koska kerron vain itsestäni ja omasta elämästäni, missään nimessä en yleistäisi keneenkään muuhun.
Jos aloitus oli huono, pahoittelen, en ole journalisti. Lehdistä saa lukea kaikenlaista ja ne olivat esimerkkejä asioista joita sattuu ja tapahtuu, mutta ei yleistetä, eihän kaikille tuollaista satu, täällä pitää olla sanavalinoissa tooo-deeel-laaa tarkka.
Ja kuule...ei elämä ole niin kauhian vakavaa...hymyile sinäkin!
En pysty vastaamaan kysymykseesi kun en sitä ymmärtänyt - en ottanut mitään kantaa perhe-elämään enkä yksinhuoltajuuteen missään viestissäni sillä en omaa niistä kokemusta.
Se mitä suku tai tuttavat/ystävät ovat mieltä ei ratkaise.
Parisuhdetta pitää hoitaa kuin pankkitiliä.
Lapset ovat pääoma josta pidetään huolta viimeiseen asti. Kumppani on turva kassakaapin edessä. Sukulaiset ja ystävät ovat kurssimuutoksia, niihin pitää suhtautua aina epäillen.
Pyydän: Olkaa lapsillenne vanhempia