Oli kerran mies nimeltä Kaapo, hän oli töissä tehtaassa, joka perjantai lottoporukka keräsi rahaa kupongin vientiä varten. Yhtenä perjantaina Kaapolla ei ollut rahaa osallistua lottoporukkaan.
Tero lohdutti ja sanoi. - Eihän me olla koskaan mitään voitettu, tuskin tänäkään viikonloppuna onnistaa.
Lauantai iltana taloyhtiön homeisessa saunassa käytyään Kaapo istui ABC:llä katsomassa lottoarvontaa. Vaimo oli eron yhteydessä vienyt 36 tuumaisen mennessään, lapsetkin akka oli mukaansa kerännyt, sitä montako siitetyistä oli itse alkuun laittanut, Kaapo ei koskaan välittänyt laskea. Pellavapäiden sekaan oli kuitenkin sattunut muutama niin tummahipiäinen ettei äitimuori niitä lapsenlapsikseen kelpuuttanut.
Pallot pyörivät vinhasti ruudussa ja putoilivat kirkkaisiin muoviputkiin. Ensimmäinen pallo kääntyi numero puoli kameraan päin ja osoitti että ainakin yksi oikein oli rivissä, ruudussa jonka porukka oli kuusitoistavuotta samoilla numeroilla täyttänyt.
Toinenkin numero osui kohdalleen ja kolmas. Kaapoa alkoi viluttaa. Hämmentyneenä mies käänteli epämääräisen näköistä kahvia kupissaan ja tuijotti hypnoottisesti katon rajassa olevaa ruutua.
Arvonnan päättyessä nainen ruudulla ilmoitti.
- Vain yksi oikea rivi on löytynyt.
Kaapo veti pitkään pihisten henkeä ja nousi. Oli helppo laskea paljonko kuudenmiljoonan euron potista olisi neljälle miehelle osinkoa tullut. Kolmelle, Kaapo ajatteli ja työnsi ABC aseman oven auki.
Matka valtatielle oli lyhyt ja rapainen. Kaapo tunsi kuinka risat kengät päästivät solskeen sisäänsä, mies tunsi kuinka ohi ajava auto heitti kuraa korkealle niskavilloihin saakka. Jos olisi ollut eilinen mies olisi saattanut humalapäissään puida ohiajajalle nyrkkiä mutta tänään oli tänään.
Tukkirekka jylisi täydellä vauhdilla loivaa alamäkeä, Kaapo käveli sivuilleen katsomatta tielle, autot olivat lennättäneet kuran pois ajoradalta, rekkakuski huudatti sumusireeniä muttei saanut raskaassa lastissa olevaa autoa muuttamaan suuntaansa.
Kaaposta jäi jäljelle yksi risainen kenkä ja laajalle sohjoon levinnyttä veristä mössöä.
Lottoporukka järjesti miehelle hienot hautajaiset, laskiessaan seppeleen Tero sanoi. - Oltais me sulle talo ja auto laitettu että oisit akkas takasi saanu, perkelettäkö sun piti mennä ittes tappamaan. Kavereitahan me oltiin aina.
Tero lohdutti ja sanoi. - Eihän me olla koskaan mitään voitettu, tuskin tänäkään viikonloppuna onnistaa.
Lauantai iltana taloyhtiön homeisessa saunassa käytyään Kaapo istui ABC:llä katsomassa lottoarvontaa. Vaimo oli eron yhteydessä vienyt 36 tuumaisen mennessään, lapsetkin akka oli mukaansa kerännyt, sitä montako siitetyistä oli itse alkuun laittanut, Kaapo ei koskaan välittänyt laskea. Pellavapäiden sekaan oli kuitenkin sattunut muutama niin tummahipiäinen ettei äitimuori niitä lapsenlapsikseen kelpuuttanut.
Pallot pyörivät vinhasti ruudussa ja putoilivat kirkkaisiin muoviputkiin. Ensimmäinen pallo kääntyi numero puoli kameraan päin ja osoitti että ainakin yksi oikein oli rivissä, ruudussa jonka porukka oli kuusitoistavuotta samoilla numeroilla täyttänyt.
Toinenkin numero osui kohdalleen ja kolmas. Kaapoa alkoi viluttaa. Hämmentyneenä mies käänteli epämääräisen näköistä kahvia kupissaan ja tuijotti hypnoottisesti katon rajassa olevaa ruutua.
Arvonnan päättyessä nainen ruudulla ilmoitti.
- Vain yksi oikea rivi on löytynyt.
Kaapo veti pitkään pihisten henkeä ja nousi. Oli helppo laskea paljonko kuudenmiljoonan euron potista olisi neljälle miehelle osinkoa tullut. Kolmelle, Kaapo ajatteli ja työnsi ABC aseman oven auki.
Matka valtatielle oli lyhyt ja rapainen. Kaapo tunsi kuinka risat kengät päästivät solskeen sisäänsä, mies tunsi kuinka ohi ajava auto heitti kuraa korkealle niskavilloihin saakka. Jos olisi ollut eilinen mies olisi saattanut humalapäissään puida ohiajajalle nyrkkiä mutta tänään oli tänään.
Tukkirekka jylisi täydellä vauhdilla loivaa alamäkeä, Kaapo käveli sivuilleen katsomatta tielle, autot olivat lennättäneet kuran pois ajoradalta, rekkakuski huudatti sumusireeniä muttei saanut raskaassa lastissa olevaa autoa muuttamaan suuntaansa.
Kaaposta jäi jäljelle yksi risainen kenkä ja laajalle sohjoon levinnyttä veristä mössöä.
Lottoporukka järjesti miehelle hienot hautajaiset, laskiessaan seppeleen Tero sanoi. - Oltais me sulle talo ja auto laitettu että oisit akkas takasi saanu, perkelettäkö sun piti mennä ittes tappamaan. Kavereitahan me oltiin aina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä tarina, voi Kaapo parka.
Rakentelehan ensimmäinen lause uusiksi!
Mies jonka nimi on Kaapo,- mites sille muuten vois käydäkkään?