Ei lyhyitä hiuksia, ei poikien vaatteita, vaan meikkejä ja muita tyttöjen juttuja. Vieläkin nää jaksaa mua "käännyttää". Puhetta ei oo siis ollu asioiden oikeilla nimillä, mutta kyl koko perhe tietää mikä mä oikeesti oon. Ne yrittää pitää sen mun todellisen minän näiden seinien sisällä, "siviilissä" mun pitää esittää tyttöä. Pitäis viimeinki todella tehä jotain, mut tuntuu et on voivat menny tähän ianikuseen esittämiseen. Mieluiten lähtisin vaan meneen täältä, unohtaisin nää kaikki ihmiset ja ne unohtais mut ja alottaisin ihan alusta jossain ihan muualla.
Perhe ei hyväksy haluamaani ulkonäköä
ikää oli sen 15
131615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei
Sulla on säkä et oot tyttö, sulle kaikki on sallitumpaa eli voit rauhassa ostaa vaattees kundien puolelta, ilmentää itseäs vapaasti jne. Ikää sulla on vasta 15v eli aikaa omaan elämään vielä jokunen vuosi. Ota siitä ajasta kaikki irti ja kouluttaudu ammattiin. Samalla oma identiteettisi vahvistuu ja tiedät mitä haluat.
Mitä vanhempiisi tulee, se on kova pala heille mutta kyllä he tottuvat ajatukseen jos todella rakastavat sua. Anna ajan kulua ja koita olla ärsyttämättä heitä liian radikaalilla esiintymisellä, hiljaa hyvää tulee.
Itse olen 50-mies ja rakastan tyttöillä,asian tietää vain vaimoni, ei edes lapsemme. Kerroin asiasta heti suhteemme alussa ja annoin hänelle mahdollisuuden hyväksyä tai hylätä ajatuksen tyttöilystäni, silti meni vuosia ennenkuin hän hyväksyi asian ja nykyisin käymme yhdessä shoppailemassa naisten kenkiä ja asuja sekä meikkejä kummallekin.
Pointtini on se että sinä voit suht vapaasti toteuttaa poikamaista pukeutumista ja käyttäytymistä mutta miesten tyttöily on vieläkin häpeä ja halveksittava piirre. Vain harvalla alalla sellainen mies saa esim töitä kun taas poikamaiset tytöt voivat saada alalta kuin alalta töitä. Joten anna ajan kulua ja kasva aikuiseksi, kyllä ne asiat selviävät muutaman vuoden sisällä itsellesi ja perheellesi.
Mikäli tunnet itsesi pojaksi, ei täysin selvinnyt tekstistä, mieti asia tarkkaan, toimenpide on käytännössä lopullinen.
Ja mitä olen lukenut sukupuolen vaihdosta kokonaan, ei sitä kannata aloittaa liian nuorena, moni on katunut sitä loppuikänsä
"Ja mitä olen lukenut sukupuolen vaihdosta kokonaan, ei sitä kannata aloittaa liian nuorena, moni on katunut sitä loppuikänsä"
Enpä ole kuullut ennen tuollaista väittämää. Suomessa sukupuolenkorjauksissa katumisprosentti on erittäin pieni. AP-kirjoittajan ikä on vielä alle transtutkimuksiin pääsyiän, joten vielä on aikaa mietiskellä taustojaan. Tutkimukset ja prosessi vie niin paljon aikaa, että siinä ehtii miettiä asiaa moneen kertaan ja keskeyttää ellei olekaan varma. Prosessin läpi käyneet ovat lähes aina niin varmoja tilastaan ettei katumisia tule, vaan loppuelämä on entistä parempaa. Jos prosessin pääsee "vahingossa" läpi, ilman että on todellinen transsukupuolinen, niin silloin voi tulla katumusta. Ikä ei ole ratkaiseva, nuorikin pystyy päättämään elämästään.
"Sulla on säkä et oot tyttö, sulle kaikki on sallitumpaa eli voit rauhassa ostaa vaattees kundien puolelta, ilmentää itseäs vapaasti jne."
Etkö ole lukenut alkuperäisen kirjoitusta vai etkö ole ymmärtänyt sitä?
"Pointtini on se että sinä voit suht vapaasti toteuttaa poikamaista pukeutumista ja käyttäytymistä mutta miesten tyttöily on vieläkin häpeä ja halveksittava piirre. Vain harvalla alalla sellainen mies saa esim töitä kun taas poikamaiset tytöt voivat saada alalta kuin alalta töitä"
Eivät voi.
Minusta tuntuu, että sinä saat harvalta alalta töitä, kun sinä et ymmärrä lukemaasi.
En ymmärrä miten 50-vuotiaan perheellisen transvestiittimiehen tyttöilykuviot liittyy alaikäisen transpojan elämään. Kovin vähän tunnut muutenkin tietävän sukupuolen korjausprosessista. Jos jatkossa vastaisit vain transvestiitteja koskeviin viestiketjuihin.
Olin mitäkin 13v kun aloin kokeilee äitini vaatteita tietämättä asiasta mitään (60-luvulla). Vasta päälle 2-kymmenen rupesin tiedostamaan asiaa enemmän ja hankin ekat omat popot ja muita naisten kuteita. Aika tosin oli toinen eikä ollut esim. nettiä mistä etsiä tietoa. Mietin usein että olenko ts vai tv, todennäköisesti rajalla, mutta tässä iässä ei enää kannata asiaa miettiä, olen mikä olen ja nautin elämästäni ihanan vaimoni kanssa toteuttaen itseäni hänen seurassa.
Ja siihen työelämäpuoleen, tiittejä ei todellakaan palkata muihin kuin apuhommiin missä eivät vahingossakaan joudu tekemisiin asiakkaiden tai yhteistyökumppanien kanssa. Maskuliiniset naiset on ihan eri asemassa, se on vaan pikantti lisä. Monissa yrityksissä on suullinen ohje esim. ettei homoja saa palkata, olen itsekin saanut sellaisen ohjeen kun työni on palkata työntekijöitä hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Silti olen palkannut niitä koska oma näkemykseni on ettei seksuaalinen suuntaus voi olla esteenä työnteolle.
Ja siihen lukutaitooni, en ole lukihäiriöinen ja ymmärsin aloittajan tekstin kyllä. Murrosikäinen ihminen ei aina tiedä kunnolla mitä todella on tai mitä haluaa. Ikään kuuluu määrätty ehdottomuus ja asiat nähdään hyvin mustavalkoisina unohtaen kaikki harmaasävyt siitä väliltä.
Ilmeisesti sinä Kolmois-S olet itse aivovaurioinen koska niin hanakasti hyökkäät ja näet asiat vain omalta kannaltasi, sääli sillä maailma on hyvin monimuotoinen ja -värinen jota kaltaisesi ihminen yrittää muuttaa itsensä näköiseksi. Mm militanttifeministit kuuluvat samaan kastiin ja pilaavat hyvän asian liialla ehdottomuudellaan...
Toivottovasti luet tämän ajatuksella ja todella mietit lukemaasi jotta ymmärtäisit lukemasi
Ketjun aloittajalle toivon voimia että asiat selviäis ja kuten eräs ketjussa kirjoitti, keskustele asiasta vanhempiesi kanssa aloittaen siitä kehen on läheisempi suhde, ei välttämättä äiti. Ja jos tuntuu että kummankaan kanssa ei voi keskustella niin ehkä joku isovanhemmista on sellainen joka voi auttaa, ei ne kaikki ole kalkkiksia. Ja heillä on elämänkokemusta riittävästi ymmärtääkseen asioita hieman avarammin kuin "uraputkessa" olevat keski-ikäiset. Heille on tärkeätä näyttää ulos että kaikki on normien mukaista mukaan luettuna lapset. Niin vain ei aina ole. Asioilla on kuitenkin aina taipumus järjestyä parhain päin.
Koko trans asiassa ylipäätään askarruttaa eniten tulevaisuuden työasiat. Suunitelmissa on luoda menestyksekäs ja nousujohteinen työura opintojen jälkeen. Jos päätän hoitoihin joskus hakeutua ja muuttaa sukupuolta mieheksi, niin onko käytännössä haaveet uraputkesta menetettyjä (?)
Tosin, mikäli tuleva työnantaja ei tiedä menneisyyttä, tosin salaaminen tuntuu näin pienessä maassa mahdottomalta. Tai sitten siitä saattaa olla jopa ennalta arvaamatonta hyötyä. Ken tietää, kokemuksia olisi hyvä kuulla tai vähintään objektiivisiä mielipiteitä.
Suurimmassa osassa työpaikkoja ei nykyisellä sen enempää kuin entiselläkään sukupuolella ole minkään valtakunnan merkitystä. Ihan muut asiat ja kyvyt ratkaisevat. Ja ihan sama onko asia tiedossa vai ei. Sanon kokemuksesta, omasta ja muiden.
>>Jos jatkossa vastaisit vain transvestiitteja koskeviin viestiketjuihin.
"Ja siihen työelämäpuoleen, tiittejä ei todellakaan palkata muihin kuin apuhommiin missä eivät vahingossakaan joudu tekemisiin asiakkaiden tai yhteistyökumppanien kanssa. Maskuliiniset naiset on ihan eri asemassa, se on vaan pikantti lisä. Monissa yrityksissä on suullinen ohje esim. ettei homoja saa palkata, olen itsekin saanut sellaisen ohjeen kun työni on palkata työntekijöitä hyvinkin erilaisiin tehtäviin."
Jos saisit tuon tiedon suullisesta ohjeesta vaikkapa Setan tai Ihmisoikeusliiton korviin omalla nimelläsi tai naamallasi, niin saisit paljon hyvää aikaan.
Mutta eipä taida olla sinulla siihen pokkaa, vaan olet puskasta huutelija, niin kuin tiitit yleensä. Ei ole nättejä tiittien kuvat täällä, mutta ainakin ne uskaltavat esiintyä sillä tavoin, että henkilö sanojen taakse löytyy pienellä hakemisella.
Muuten minusta tuntuu vain, että sinä itse rekryät syrjivin perustein ja kerrot omista ennakkoasenteistasi.
"Ilmeisesti sinä Kolmois-S olet itse aivovaurioinen koska niin hanakasti hyökkäät ja näet asiat vain omalta kannaltasi, sääli sillä maailma on hyvin monimuotoinen ja -värinen jota kaltaisesi ihminen yrittää muuttaa itsensä näköiseksi. Mm militanttifeministit kuuluvat samaan kastiin ja pilaavat hyvän asian liialla ehdottomuudellaan... "
Kiitos, että lasket minut samaan luokkaan militanttifeministien kanssa. Ilman militanttifeministejä naisilla ei olisi vieläkään äänioikeutta. Kumma freudilainen lipsahdus tiitiltä on kaivaa juuri kaikista ehdottomista ihmisistä juuri feministit esille.
Ole rohkeasti sitä mitä sisälläsi koet olevasi!
Se on taatusti ainoa oikea tie.
Jos löytäisit jostain rohkeutta ja voimia jutella äitisi kanssa... hän varmasti rakastaa sinua suunnattomasti. Jos puhut hänen kanssaan avoimesti ja rehellisesti ilman uhmaa ja kiukkua hän heltyy melkoisen varmasti. Ja sitten kun saat hänet puolelleen niin pehmenee isäkin. Se taas keventää sinun oloasi huomattavasti. Sen jälkeen on helpompi aloittaa elämä missä tahansa muuallakin.
Näitä pieniä ohjeita antaa täällä yksi lapsiaan rakastava äiti-ihminen, joka itsekin on vähän "poikkeava" : )
Itse olen nyt 16, nyt pahimmasta vaiheesta yli päässyt, mutta sellaisen myös kokenut.
Pari vuotta sitten leikkasin itselleni n. olkapäille ylettyvät hiukset. Näytin mielestäni paljon paremmalta silloin, joten leikkasin lisää. Nyt on vakiintunut androhiustyyli, enkä kadu. Äitini pitää tuskallisena liikkua kanssani jos en käytä rintaliivejä (vaikka rintani ovatkin pienten mandariinien luokkaa) ja ei selvästikään pidä puhetyylistäni. Olen muutellut sitä tietoisesti matalemmaksi nimittäin.
Isä on ollut mun puolella aina ja mä kunnioitan sitä sen ja monen muun takia ihan hirveesti. Tottakai kunnioitan myös äitiäni.
Nykyään tilanteeni on parempi, tosin huuteluja takaapäin kuuluu edelleen, mutta nyt osaan jättää ne omaan arvoonsa enkä alennu edes vilkaisemaan huutajaa.
Leikkauksia ja hormonihoitoja olen miettinyt, mutta en ainakaan vielä ole niin selvä seksuaalisuudestani, että niitä alkaisin sen vakavemmin miettiä.
Siis, varmaan moni nykyajan nuori transpoika/tyttö on kokenut/kokee saman kuin topicin aloittanut. Itse olen kärsinyt samaa. Äitini laittoi minut vuodeksi kotiarestiin ja pelkäsi kovasti kunniansa ja maineensa puolesta. Sen jäälkeen hän osti vaatteet, määräsi millälailla tukka kammataan ja leikataan ja miten saa istua. Noloa. Mutta monet ovat vanhoillisia ja transsukupuolisuus on edelleenkin melkoinen tabu. Täällä missä asun, olisi vaikea saada yhtään kaveria, saatika edes tuttua, jos kertoisi tai muuten tulisi ilmi että olet trans. Joten, itse olen nyt jo aikuinen ja vapaalla jalalla, isäni tietää asiastani ja tukee minua siinä. Olen transpoika ja vieläpä periaatteessa homo, sillä elän yhdessä homopojan kanssa suhteessa. Ja elämä hymyilee vaikka vastamäkeen on kuljettu!
Jaksamista ja hyvää vointia! Ilmoita jos haluat jutella jostain sinua askarruttavasta asiasta niin autan ilomielin! ^^
"Äitini laittoi minut vuodeksi kotiarestiin ja pelkäsi kovasti kunniansa ja maineensa puolesta. Sen jäälkeen hän osti vaatteet, määräsi millälailla tukka kammataan ja leikataan ja miten saa istua. Noloa."
Eli äitisi ei ollut tosiasiassa kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi. Tämä on varsin tavanomainen ongelma.