Miksi adoptiopalsta on omansa eikä yhdistettynä sijaisperhepalstan kanssa?
Siksi että ne voat kaksi ihan eri asiaa.
Sijaisperhe saa olla valitsemanssa millaisen lapsen ha haluavat ottaa, jos he kieltäytyvät tarjotusta lapsesta niin he saavat toisen sillä lapsia on paljon tarjolla.
Sijaperhe voi milloin tahansa luopua lapsesta.
Sijaisvanhemmat eivät ole lapsen vanhempia oikeuden edessä.
Sijaisvanhemmat saavat palkkaa siitä että he kasvattavat vierasta lasta sovitun ajan kotonaan.
Adoptiovanhemmat ovat juridisesti lapsen vanhempia.
He eivät saa rahallista korvausta.
Lapsi on perheenjäsen ja lapsella ei ole muita vanhempia elämässään, paitsi jos biologinen vanhempi on siitä sopinut ennen adoptiota neuvonnan aikana.
Adoptioon lapsensa antava vanhempi voi toivoa millaiseen perheeseen lapsi menee, sillä perheissä on paljon valinnan varaa.
Ja olen seurannut ja havainnut että monet adoptioperheet adoptoivat useamman lapsen (vaikka monet ulkomaat ovatkin hidastaneet lapsen adoptioprosessi) ja moni päätyy myös ottamaan sijaislapsen.
Adoptiolapsi tekee tilaa myös muille lapsille perheessä! Varmaan vanehmmat huomaavat kuinka ihana asia on saada oma lapsi ja lapsia halutaan lisää.
Siksi että ne voat kaksi ihan eri asiaa.
Sijaisperhe saa olla valitsemanssa millaisen lapsen ha haluavat ottaa, jos he kieltäytyvät tarjotusta lapsesta niin he saavat toisen sillä lapsia on paljon tarjolla.
Sijaperhe voi milloin tahansa luopua lapsesta.
Sijaisvanhemmat eivät ole lapsen vanhempia oikeuden edessä.
Sijaisvanhemmat saavat palkkaa siitä että he kasvattavat vierasta lasta sovitun ajan kotonaan.
Adoptiovanhemmat ovat juridisesti lapsen vanhempia.
He eivät saa rahallista korvausta.
Lapsi on perheenjäsen ja lapsella ei ole muita vanhempia elämässään, paitsi jos biologinen vanhempi on siitä sopinut ennen adoptiota neuvonnan aikana.
Adoptioon lapsensa antava vanhempi voi toivoa millaiseen perheeseen lapsi menee, sillä perheissä on paljon valinnan varaa.
Ja olen seurannut ja havainnut että monet adoptioperheet adoptoivat useamman lapsen (vaikka monet ulkomaat ovatkin hidastaneet lapsen adoptioprosessi) ja moni päätyy myös ottamaan sijaislapsen.
Adoptiolapsi tekee tilaa myös muille lapsille perheessä! Varmaan vanehmmat huomaavat kuinka ihana asia on saada oma lapsi ja lapsia halutaan lisää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Adoptiovanhemmuus ja sijaisvanhemmuus eivät ole _ihan_ eri asioita.
Eivät sijaisvanhemmatkaan saa valita lapsiaan. He voivat kieltäytyä heille osoitetusta lapsesta, kuten adoptiolasta odottavat ihmisetkin, mutta ei heille sen jälkeen automaattisesti osoiteta enää uutta lasta. Sijaisvanhemmuudessa on myös niin, että liian tiukoilla lapselle asetetuilla kriteereillä voi jäädä ilman lasta. Tiedän Helsingistä pariskunnan, joka on odottanut ensimmäistä sijaislastaan yli kolme vuotta. He toivovat tervettä vauvaa tietyillä ehdoilla.
Sekä sijoitetuilla lapsilla että adoptoiduilla lapsilla on aina myös biologiset vanhemmat elämässään. Vähintään haaveina, pelkoina, mielikuvina ja suurensuurina kysymyksinä.
Jos adoptiolapsi tekee perheessä tilaa muille lapsille, miksi nämä lapset eivät voisi olla saman taustan omaavia lapsia. Esimerkiksi biologisten sukulaisten etsiminen on kotimaasta ja ulkomailta adoptoiduille erilaista kuten myös juurimatka, pelot sukulaiseen rakastumisesta ja monet muut erityiskysymykset.
joo,mina haluan vain kauniin,ruskeasilmaisen ja sopivan mittaisen lapsen.En kelpuuta villia,et:n nakoista ,huonostikayttaytyvaa lasta.Siis odotan vaikka 10 vuotta.
20 vuotta, et pääse valitsemaan lastasi ;)
Olis ehkä sinunkin jo aika vilkaista peiliin ja miettiä, pitäisikö uhrata jokin ajatus myös lapselle.
Yhä useammalla näyttää olevan se täysin väärä käsitys, että adoptio- ja sijaislapsi on vain ja ainoastaan vanhempia varten, viihdyttämässä heitä.
Pelako tätä propagandaa johtaa??
Uhratkaa hyvät ihmiset myös jokin pieni hyväntahdonajatus myös lapselle, joka on syystä tai toisesta menettänyt vanhempansa, joko väliaikaisesti tai lopullisesti.
Mutta kertooko kirjoittamasi teksti sinusta? Näinkö sinä todelal ajattelet:
adoptio- ja sijaislapsi on vain ja ainoastaan vanhempia varten, viihdyttämässä heitä.
Ja olet kyllä varmasti ihan itse keksinyt koko aajtuksen, sillä ei noin typerää voi mikään virallinen taho tai kukaan muukaan keksiä.
Jos kirjoittaa puusta, ei kirjoita välttämästä omenasta. Mutta se ei välttämättä tarkoita että puu olisi tärkeä ja omena ei.
No kyllä aloittajan kirjoituksesta kovasti paistoi vanhempien asema, vanhempien oikeudet, vanhempien mahdollisuudet valita, vanhempien oikeus palauttaa lapsi, vanhempien rahallinen hyöty jne.
..."sillä ei noin typerää voi mikään virallinen taho tai kukaan muukaan keksiä. "
Mutta sinä voit.
Osaat lisäksi suoltaa ulos kirjoitusta, jota et ajattele.
???
" Siksi että ne voat kaksi ihan eri asiaa. "
Ovat ne, ainakin yhdessä asiassa.
Sijaislapsella on yleensä jokin pieni kontrolli, kuinka häntä "kasvatetaan", mutta adoptiolapsella taas ei ole oikeastaan minkäänlaista kontrollia, eikä useissa tapauksissa, edes aiheen tullessa esille, ketään puolustajaakaan.
Terapeuttikin yrittää vain hoitaa ilmaantuvia ongelmia, mutta kotiolot on "tabu".
En suinkaan väitä, etteikö monet hoida lapsiaan asiallisesti, mutta silloin, kun lapsi joutuu hoitoon psyykkisten ongelmien vuoksi, niin viranomaisten kyllä pitäisi selvittää kotiolot.
Näissä asioissa rikotaan lastensuojeluasioita turhan usein, nähtäväksi jää tuoko uusi lastensuojelulaki jotain parannusta viranomaisten toimintaan.
samanlainen "kontrolli" kuin biolapsillakin. Asioihin puututaan siinä missä bioperheidenkin asioihin, ei adoperheet ole missään erivapausasemassa...Sijaisperheissähän on tilanne aivan toinen sikälikin, että sijaisvanhemmathan eivät ole edes "lastensa" huoltajia. He ovat kasvattajia, joille maksetaan korvaus tekemästään työstä ja vastuu lasten hyvinvoinnista on lapset huostaanottaneella kaupungilla.
Adoptio on lastensuojelua. Adoptiossa biologiset vanhemmat luopuvat lapsestaan, koska kokevat että heillä ei ole mahdollisuuksia kasvattaa lasta tai muut ihmiset arvioivat heidät kyvyttömiksi kasvattamaan lasta. Lapsen tulevaisuudesta ollaan siis huolestuneita ja tämän vuoksi hän on lastensuojelun asiakas, vaikka hän olisi vain muutaman päivän ikäinen.
Kun lapsi päätetään hyvinvointinsa vuoksi erottaa biologisista vanhemmistaan, lastensuojelutyöntekijät eli sosiaalityöntekijät ottavat lapsen vastuulleen. Jos lapsi päätetään sijoittaa adoptioon, he valitsevat lapselle sopivimmaksi katsomansa adoptioperheen. Adoptiolapsi siis sijoitetaan lastensuojelutoimenpiteenä adoptioperheeseen, että hän voisi saada paremman huolenpidon ja kasvatuksen kuin mitä biologisilla vanhemmilla tai ammattikasvattajilla (esim. lastenkodit, perhekodit) olisi ollut lapselle annettavana.
Vaikka kaikkia biologisia vanhempiakaan ei tässä maassa tarkkailla tai syynätä, pitäisi adoption hoitaneen tahon mielestäni säännöllisesti (esim. kerran vuodessa) pitää yhteyttä adoptoituun lapseen, jotta voitaisiin varmistua lapsen voivan riittävän hyvin. Adoptioperheisiin sijoitetuilla lapsilla on satojen tutkimusten mukaan paljon enemmän riskitekijöitä kasvunsa aikana kuin biologisissa perheissä kasvavilla lapsilla.
En ymmärrä, miten niin suuri asia kuin toisten synnyttämän lapsen kasvu ja kehitys, annetaan viranomaisten taholta ns. tuntemattomien ihmisten käsiin myöhemmin asiaa tarkastelematta. Jos sosiaalityöntekijä tapaa kotimaista adoptiolasta odottavaa pariskuntaa esim. 5-6 kertaa virallisissa olosuhteissa, niin kyllä he tuntemattomiksi jäävät. Perhehoitoon sijoitettujen lasten kohdalla tämä asia hoituu luonnollisesti, koska sijoitetuilla lapsilla on nimetty sosiaalityöntekijä ja useimmat heistä pitävät yhteyttä vähintään yhteen biologiseen sukulaiseensa.
Aivan, on mielenkiintoista nähdä, kuinka pride-koulutuksessa ja pelan suullisissa opastuksissa otetaan huomioon lain uudet kohdat.
Sama koskee myös terapioita. Lakihan määrittäää vain minimitason, jolla lapsia kohdellaan, paremmin voi aina olla.
Vieläkö ulospäinsuuntautuva alapsi leimataan "kiintymisvammaiseksi" ja kuinka hänet lainvastaisesti eristetään?
Vieläkö alapsi leimataan häiriintyneeksi, jos hän ei ole sellainen kuten adoptiovanhemmat haluavat?
Vieläkö jatkossa vilkkaan alapsen temperamenttia yritetään muuttaa?
"En suinkaan väitä, etteikö monet hoida lapsiaan asiallisesti, mutta silloin, kun lapsi joutuu hoitoon psyykkisten ongelmien vuoksi, niin viranomaisten kyllä pitäisi selvittää kotiolot. "
Aivan niin. Silloin kun ulkopuoliset tahot, ja miksi ei myöskin omat adoptiovanhemmat, huomaavat, että asiat eivät ole oikein kohdallaan ja otetaan yhteyttä viranomaisiin, niin kyllä silloin heillä pitäisi hälytyskellot soida ja selvittää asiaa.
Siis kyllä lapsi ehkä pääsee hoitoon, mutta "taudin" aiheuttaja jää turhan usein pimentoon.
Näissä asioissa näyttää olevan myös yhteistyöongelmia pelan ja viranomaisten välillä. Jos pelan henkilöiden tietoon tulee epäilyksiä lapsen huonosta kohtelusta, niin asiaa ei aina saatetakaan viranomaisten tietoon.
Aivan.
Täydentäisin vielä tätä ajatustasi: "Jos pelan henkilöiden tietoon tulee epäilyksiä [adoptio- tai sijaisperheeseen sijoitetun] lapsen huonosta kohtelusta, niin asiaa ei aina saatetakaan viranomaisten tietoon. "
Pelahan on itse valmentanut ja valinnut nämä kasvattivanhemmat. Sen jälkeen Pela on itse valinnut, kuka lapsista sijoitetaan mihinkäkin perheeseen, sillä vain poikkeustapauksissa biologiset vanhemmat tai lapset valitsevat kasvattiperheen. (Yhä useampien biovanhempien tai -sukulaisten kannattaisi kyllä käyttää valinnanmahdollisuuttaan ja osallistua kasvattiperheen valintaan.)
Pela tekee bisnestä. Vaikka se ei saisikaan tuottaa voittoa toiminnallaan, sen täytyy pystyä rahoittamaan palkat työntekijöilleen, Helsinkiin rakentamansa uuden pääkonttorinsa aiheuttamat kulut ja muut menonsa. Pelan on siis pakko säilyttää siloinen ulkokuori kuntiin ja päättäjien suuntaan, sillä kunnat ovat heidän maksavia asiakkaitaan ja päättäjät päättävät heidän tulevista toimintaedellytyksistään (esim. oikeudesta jatkaa adoptiopalveluita).
Kaikkein parhaimpia asiakkaita ovat tietysti ne adoptio- ja sijaisperheisiin sijoitetut lapset, jotka sopeutuvat hyvin ja käyttäytyvät muutenkin ongelmattomasti eivätkä myöhemmin vaadi jälkipalvelua tai tyytyvät pariin puheluun. Parhaita kasvattivanhempia ovat tietysti sellaiset tasaiset vanhemmat, jotka hoitavat kasvatustehtävänsä niin hyvin, että lapselle ei synny ongelmia ja muutenkin tyytyvät omaan elämäänsä ilman että pyytelisivät Pelalta tukea hommaansa. Kunnista parhaimpia asiakkaita ovat ne, jotka ostavat Pelalta paljon palveluita eivätkä liialti sotke omaa nokkaansa asioiden hoitamiseen vaan antavat Pelalle vapaat kädet.
Siis systeemihän toimii kuten mafia??
Olen kyllä ymmärtänytkin, että pelan lonkerot ulottuvat ministeriöön saakka, ainakin näissä adoptioasioissa ja en yhtään epäilisi vaikka muissakin lastensuojeluasioissa.
Ei Pelan toiminta nyt sentään mafiaan verrattavissa ole. Pelan työntekijät ja muut toimijat tekevät työtään pääosin hyvää tarkoittaen, tosin vanhanaikaisesta ja yksipuolisesta viitekehyksestään lähtien. Ja ymmärrettävästi heillä täytyy olla suhteita ylempiin tahoihin kuten ministeriöihin. Pela on sitä paitsi loistava ponnahduslauta politiikkaan pyrkijöille ja levähdyspaikka politiikassa kärähtäneille tai väsähtäneille henkilöille. Voisiko ansioluettelossa olla somempaa meriittiä kuin kansainvälisessä lastensuojelujärjestössä toimiminen? Sitä paitsi monet elämänsä tärkeitä vuosia esim. politiikalle tai bisnekselle uhranneista ihmisistä tarvitsee adoptiojärjestön palveluita perheen perustamiseksi. Perheensä adoption kautta perustaneet henkilöt ovat ymmärrettävästi kunnioittavia esim. Pelaa kohtaan hamaan hautaan asti. Pelan toiminta noudattaa siis länsimaisen yhteiskunnan suhdetoimintaa, joka kieltämättä suosii niitä, jotka ovat muutenkin vahvassa asemassa. Heikommat jäävät isokenkäisten jalkoihin, mutta se on tätä elämää.
kyllä säännöllisessä kontrollissa, älä huoli. Adoptoidut lapset käyvät aivan normaalisti lastenneuvolassa, päiväkodissa, koulussa jne, missä viranomaiset kyllä puuttuvat, jos ongelmia ilmenee. Ei adoptoiminen tarkoita yhteiskunnasta eristämistä...Eiköhän terveydenhuollon ja kasvatustyön asiantuntijat (jotka näkevät lasta parhaimmillaan kaikkina arkipäivinä) ole pätevämpiä arvioimaan tilannetta kuin sossu kerran vuodessa tapahtuvilla kontrolleilla.
Mutta adoptiolapset ovat erilaisessa asemassa kuin perheisiin syntyneet biologiset lapset. Heidän olisi tämän takia hyvä saada harvakseltaan tukea ja ns. tarkastuksia sen takia, että he kasvavat ei-biologisessa perheessä ja joutuvat miettimään sellaisia asioita, joita ihmiset eivät kasvunsa aikana normaalisti mieti. Jonkun olisi joskus hyvä kysellä heiltä erityisesti adoptioon liittyviä asioita. Normaaleissa kontrolleissa kuten kouluterveydentarkastuksessa he eivät todennäköisesti ala näistä asioista puhua.
ole niitä ihmisiä kenen kannsa lapset puhuvat mieltä askarruttavista asioista? Ja sitten jos tulee tarvetta laajenpaan keskusteluun, niin sitä varten on olemassa adoptiokuraattorit. En usko, että jos lapsi kävisi vaikka kerran vuodessa (vieraan) sossun kanssa keskustelemassa, olisi mitään hyötyä. Ennemminkin lapsi varmasti kokisi tilanteen kuulusteluna. Tämä myöskin erottaisi lapsen muista perhhen lapsista.
Adoptiovanhemmat eivät ole sellaisia henkilöitä, joiden kanssa adoptoidut voisivat puhua kaikista adoptioon liittyvistä asioista, vaikka muutenkin läheiset välit olisikin. Adoptiokuraattorit ovat myös adoptioäitejä, jotka eivät kaikkien adoptoitujen mielestä sovi keskustelukumppaneiksi adoptioaiheisiin juttuhin. Lisäksi adoptiokuraattorien palvelut on rajattu vain kansainvälisen adoption asiakkaille. Olen käsittänyt tämän viestiketjun käsittelevän etupäässä kotimaista adoptiota ainakin noiden kommenttien osalta, missä puhuttiin sosiaalityöntekijöiden ottaneen huostaan ne lapset, joista biovanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan. Kerran vuodessa sossun kanssa keskustelu on vain yksi vaihtoehto, eikä varmasti kovin järkevä. Yhtä hyvin ns. kontrolli voidaan suorittaa yksittäisen vertaistapaamisen tai pidemmän vertaiskurssin ohessa tai työ voisi kuulua sellaiselle adoptiokuraattorille, joka on itse adoptoitu. Vaihtoehtojahan on paljon. Jos perheessä on muita adoptoituja lapsia, niin heillä olisi sama juttu. Jos perheessä on sijoitettuja lapsia, niin heillä on omat tapaamisensa mm. huoltosuunnitelmien tarkastuksen yhteydessä. Jos perheessä on biol.lapsia, niin he poikkeavat adoptiolapsista siinä, että ovat vanhemmilleen biologista sukua. Kelalla on sellaisia etuisuuksia, joihin kuuluu pakollisena sopeutumisvalmennuskurssiin osallistuminen. Adoptoiduillakin voisi olla pakollinen vertaisryhmä pari kertaa alaikäisyytensä aikana. Myös sijoitettujen lasten sijoituksen jälkeisiä tukipalveluita ja seurantaa pitäisi kehittää.