Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 3 vuotta. Itse olen 29 ja mieheni 34 v. Nyt on alkanut vauvakuumetta pukkaamaan ja mieheni on sitä mieltä, ettei halua lapsia, koska:
* vapaus on niin ihanaa
* saa harrastaa(laskuvarjohyppyä, sukellusta,matkailua, purjelentoa, moottoripyöräilyä)
* saa nukkua milloin huvittaa ja miten kauan huvittaa
ym muita syitä.
Rakastan miestäni ylikaiken ja mietin vain mitä oikein teen??! Kerran sanoin, että kun minä haluan jossain vaiheessa lapsen ja hän on sitä vastaan. Mies sanoi, ettei hän ole ikinä niin sanonut. Mutta silti kuitenkin usein puhuu, että "nytkin voidaan tehdä sitä ja tätä kun ei ole lapsia". Ja "lapset ei oo mun juttu".
Arvaa vaan miten paljon uhraan ajatuksia tälle asialle, kun ikääkin karttuu ja silti en haluaisi luopua miehestänikään..
Onko täällä naisia, joiden miehet ovat ensin olleet todella kielteisiä lasten hankinnan suhteen, mutta muuttaneet mielensä?
* vapaus on niin ihanaa
* saa harrastaa(laskuvarjohyppyä, sukellusta,matkailua, purjelentoa, moottoripyöräilyä)
* saa nukkua milloin huvittaa ja miten kauan huvittaa
ym muita syitä.
Rakastan miestäni ylikaiken ja mietin vain mitä oikein teen??! Kerran sanoin, että kun minä haluan jossain vaiheessa lapsen ja hän on sitä vastaan. Mies sanoi, ettei hän ole ikinä niin sanonut. Mutta silti kuitenkin usein puhuu, että "nytkin voidaan tehdä sitä ja tätä kun ei ole lapsia". Ja "lapset ei oo mun juttu".
Arvaa vaan miten paljon uhraan ajatuksia tälle asialle, kun ikääkin karttuu ja silti en haluaisi luopua miehestänikään..
Onko täällä naisia, joiden miehet ovat ensin olleet todella kielteisiä lasten hankinnan suhteen, mutta muuttaneet mielensä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistä te oikein löydätte näitä itsekkäitä hyypiöitä mieheksenne?
Kun löitte ns.hynttyyt yhteen, ettekö keskustelleet tärkeistä asioista, kuten lapsista, sitoutumisesta, avioliitosta jne?
No eihän sinulla ole paljon vaihtoehtoja. Jos miehesi on noin ehdoton ja rakastat häntä yli kaiken, sinä hyväksyt lapsettomuuden tai elät toivossa, että hän muuttaisi mielipiteensä.
TAI: jätät hänet ja toivot törmääväsi mieheen, joka haluaa sekä sinut, että lapsia.
lapset rajottaa elämää tosi paljon, joten älkää pitäkö mitään kiirettä niiden kanssa. tv yh-äiti
Moi.
Me ollaan seurusteltu 8v, mutta aiemmin ei ole ollut paljoa puhetta lasten hankinnasta..koska nuoria ollaan eikä ole ollut ajankohtaista. Nyt naimisiin menossa ja minulla kauhea vauvakuume tässä puolen vuoden aikana tullut.. joten olen varovasti mieheltä kysellyt että millonkas me aletaan lasta yrittään ym. Mies on sanonut ettei jaksa ajatella koko asiaa ja ettei ainakaan nyt lasta hankita ym. epämääräistä. Loppujen lopuksi pakotin hänet puhumaan.. sanoin että minulle lasten hankinta on yksi tärkeimmistä asioista.. elämän tarkoitus, joten minun on oikeus saada tietää ennen avioitumista että mis haluaa lapsen. Mies siihen sitten tokaisi ettei halua lapsia jos se nyt pitää päättää. Olin aivan ahdistunut ja vuodatin kaikki tunteeni hänelle..sen ettei minun elämässäni ole mitään merkitystä jos en saa lasta..ym.ym. Luulin sellaisten tuntemusten olevan itsestään selviä ja kaikkien tieodssa, mutta juteltuani mieheni kanssa tajusin että miehet ajattelevat aivan erilailla. Mutta onneksi hän ymmärsi minua..tajusi kai asian vakavuuden tunneryöppyni takia. Lupasi harkita. Ei mennyt kauaakaan kun hän vahingossa(?) jossain yhteydessä puhui "meidän tulevista lapsista". Olin pyörtyä onnesta. Ja varovasti olen uudestaan ottanut asiaa esille ja kyllä minä olen aika varma että meille tässä jossain vaiheessa lapsi tulee.. jos oikein olen miestäni tulkinnut.
Joten näytä avoimesti tunteesi, sano suoraan miltä sinusta tuntuu ja mitä haluat. Kerro kuinka tärkeä asia lapsi sinulle on ym. ym. Jos miehesi rakastaa sinua, ei hän voi ajatella niin itsekkäästi.
me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, seurustelemaan alettiin nuorena ja käytiin läpi myös lapsiasiat. silloin mies kertoi haluavansa lapsia. mutta kun vuosia tämän jälkeen ikä alkoi olla vauvalle suotuisa, olikin mies muuttanut mielensä, eikä halunnut luopua juuri noista kuvailemistasi asioista. vauvan saaminen alkoi pelottaa, toimeentulo mietityttää, vapaus tuntua liian hyvältä luovuttavaksi.
mulla tuli 3 vuotta sitten kova vauvakuume ja tuntui että halkean siihen. tietenkin puhuin siitä paljon miehelle ja yritin saada sitä mukaan kuumeilemaan. mies ahdistui tästä ja sanoi että ei ehkä koskaan halua lasta. välillä taas puhui että ehkä haluaa lapsen ja painostuksen käydessä villeimmilleen vetäytyi taas ja sanoi ettei halua lapsia.
mä itkin ja olin ihan epätoivoinen. en halunnut luopua miehestä, mutta en voi kuvitella elämää ilman lapsiakaan, tai sitä että niitä on edes yritetty saada. kesän alussa sanoin miehelle että nyt lopetan asiasta rankuttamisen, mutta syksyllä haluan vastauksen: joko lapsia tai sitten lähdetään eri teille. toisaalta onhan tuo uhkailua, mutta ajattelin että en pääse yli katkeruudesta jos luovun omasta lapsesta miehen vuoksi.
kesän olin puhumatta asiasta. syksyllä mies oli muuttanut mielensä ja meillä yritetään nyt esikoista :) toivottavasti oma miehesikin käsittelee asian ja antaa sinulle varman vastauksen siitä mitä haluaa. minä tiedän miten kamalaa on odotella miehen vehkaamista. tuntuu että vauva pyörii vielä enemmän mielessä kun ei tiedä onko siihen mahdollisuutta.
tsemppiä teille. toivottavasti tämä kirjoitus rohkaisisi tai antaisi jotain vinkkejä asian eteenpäin viemiseen.
et hanki lapsia, vaan luovut lapsihaaveestasi.
Toimiihan se näinkin päin.
Mutta jos miehellä ei ole painavia perusteluita haaveelleen ja naiselle lapsi on koko elämä.. Harvalle miehelle esim. ryyppääminen on niin rakasta että luopuisi vaimosta että saisi pitää sen. Mutta moni nainen valitsisi lapsen miehen siaan(vaikka sitä rakastaiskin helvetin paljo) ..eli ei lasta voi edes verrata miehen tyhmiin syihin.
jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus päättää, haluaako hän vanhemmaksi.
Mielestäni on itsekästä tehdä lapsi, jos toinen osapuoli ei ole sitoutunut asiaan. Asiaa täytyy ajatella myös lapsen kannalta, eikä pelkästään äidin kannalta!
Lapsen etu ja hyvinvointi on tärkeintä.
Meillä oli aluksi niin, että halusimme kumpikin jossain vaiheessa lapsia. Sitten mieheni mieli muuttui, yhtäkkiä hän ei halunnutkaan lapsia. Mietimme suhdettamme jonkin aikaa ja tein sitten päätöksen eli muutimme erilleen. Voin sanoa, että päätös ei välttämättä ollut oikea. Rakastan miestä edelleen, enkä voisi kuvitella vielä tällä hetkellä, että haluaisin lapsia jonkun toisen kanssa. Joten tilanne on nyt se, että elän päivän kerrallaan. En ole onnellinen, mutta en ehkä onnetonkaan. Tämä ratkaisu oli kuitenkin oikea, haluamme eri asioita elämältä.
Päätös on kuitenkin sinun, mieti tarkasti mikä on sinulle tärkeää. Ja ennen kaikkea puhu näistä ajatuksistasi/tuteistasi miehesi kanssa. Jos olisin silloin erotessamme tiennyt, mitä on odotettavissa, en olisi ehkä päätynyt samaan ratkaisuun.